Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko kenelläkään muulla kolmasluokkalaista jolla ei ole älypuhelinta?
Meillä lapsi täyttää tänä vuonna 10v ja harkinnassa on älypuhelimen hankkiminen, mutta voi olla kyllä ettei vielä hankitakkaan. Kaikilla muilla ikäisillään koulukavereilla on älypuhelin ja mm. Whatsapp.
Lapsi käyttää toki kotona tablettia. Katselee youtubea, lasten areenaa, netflixiä tai pelailee. Mihinkään hänellä ei ole omia tunnuksia, eli ei esim. voi kommentoida youtubessa. Mitään someja ei ole.
Ollaanko me ainoita, vai onko vielä jollain muullakin näin?
Kommentit (117)
Meidän kuopuksella, nyt 11v, on ollut älypuhelin jo jonkun 4 vuotta. Harrastuksen takia, valmentaja ilmoittelee asioita suoraan lapsille wa:ssa, sitä on tarvittu jo 3v. Koulussa tuot on tarvittu nyt 2v, kun Espoo otti käyttöön O365 oppimisympäristön, jossa on harjoitustehtäviä, läksyjä, koealueita yms. Netin käyttöön on aikarajoitus sekä jokaisen pelin, apin tms käyttöönotto mun täytyy omalta puhelimeltani hyväksyä. Ikärajojen mukaan mennään ja 2h/vrk riittää, lisäaikaa en ole koskaan antanut, vaikka usein 1h siitä on jo mennyt tosian koulussa tuon oppimisympäristön kanssa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole. On panostettu pienestä asti siihen että elämänsisällöksi ei muodostu puhelimen räpläys. Ainoa keino on käytännössä se että ei ole älypuhelinta. Emme myöskään itse roiku puhelimessa lasten seurassa paljon vaan annamme esimerkkiä ja teemme muita asioita. Toki itsekin voisin viettää vaikka koko päivän netissä puhelimella, se on addiktoivaa ja siihen koko homma perustuu. Harjoitetaan tällaista itsekuria. Meillä on molemmilla vanhemmilla suvussa keskittymishäiriötä joten halutaan suojella lapsen aivoja stressiltä.
Eli sä et oo koskaan kokeillut lapseesi sanaa "ei"? Tai käskyä "nyt riittää"? Onnea teini-ikään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidätkö älypuhelinta jotenkin uhkana? Mille se on uhka?
En pidä varsinaisesti uhkana, mutta en myöskään keksi mitään mihin lapsi kodin ulkopuolella tarvitsisi älylaitetta. Eikä tuo ole sitä kyllä pyytänytkään.
Kyllä mua hiukan ahdistaa kun näkee lapsia liikenteessä kulkemassa nenä kiinni ruudussa. Ja Wilmaan tulee jatkuvasti viestiä, että muistuttakaa lapsia siitä ettei niitä puhelimia käytetä koulussa. Kouluaikana on myös katseltu netistä lapsille sopimatonta sisältöä.Et keksi mihin lapsi kodin ulkopuolella tarvisi älylaitetta? Eikö lapsella ole yhtäkään omaa kaveria? Harrastuksessa käyviä lapsia ei lasketa kavereiksi. Vaan kaveri, jonka kanssa kommunikoidaan itsenäisesti (ilman äidin apuja, tai ohjattua harrastusta) koulun ulkopuolella. Nyt olet kyllä harvinaisen sokea lapsesi suhteen.
Helkkari tämä palstatotuus täytyy kertoa miehelle, se on kaveerannut 40v ihan väärien ihmisten kanssa. Paras kaverikin 6 vuotiaasta lähtien on heppu, jonka kanssa aloittivat pelaamisen samassa futisjoukkueessa 6 vuotiaana. Kirpasee tuo kyllä vähän, kun samainen tyyppi on keskimäisemme kummisetä. Ja omastakin mielestä tosi hyvä tyyppi, mutta eihän me voida tällä taustalla siis olla kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäisen pitäisi jo päästä oppimaan sosiaalisia suhteita itsekseen, eli miten viestitellä kavereille jne. Kaikkea sinä et voi kontrolloida, esim ystävyyssuhteita. Teet hallaa lapsen kehitykselle, koska yleensä tuon ikäiset kommunikoivat jo paljon juuri whatsapissa ja muualla. Hänen on vaikea hypätä mukaan kokemattomana, ja usein sitten käy niin että joko häntä kiusataan, tai hän kiusaa. Kun ei osaa lasten pelisääntöjä, joita kannattaisi harjoitella jo ekalla luokalla. Et ole yhtään osannut ajatella tätä?
Niin, no jos lapsi on sosiaalisesti kömpelö, niin voi käydä. Jotenkin perisuomalainen tapa ajatella noin. Meillä lapsi soittaa ystävilleen, kysyy voiko nähdä ja mennä kylään tai kysyy koulussa. Lapsi on avoin ja välitön ja uskoo itseensä. Joskus asiaa jotkut lapset ihmettelee ja ehkä on nälvinytkin mutta meidän lapsi tajuaa että kiusaava/nälvivä lapsi se idiootti on ja on omien ystäviensä kanssa.
Meillä myös asutaan maalla ja kuljetaan kirppiskuteissa, juodaan mahlaa, lämmitetään puilla ja haistaan maanantaiaamuisin nuotiolle viikonlopun metsäretken jäljiltä.. ehkä niillä muilla lapsilla on niin monia aiheita mistä kiusata että tää puhelittomuus ei ole suurin :D meillä on opetettu lapset luottamaan itseensä ja se riittää.
-se kenen 10v :llä ei ole älypuhelinta
Ai että tulin hyvälle mielelle tästä viestistä! Ihanaa, että tällaisia perheitä vielä on. Odotan itse mieheni kanssa juuri esikoista, ja olemme päättäneet että kasvatamme lapsen älypuhelinvapaaksi. Olemme mieheni kanssa molemmat saaneet puhelimet vasta ala-asteen jälkeen käyttöön kun koulumatka piteni, ja toivomme nyt että selviäisimme mahdollisimman pitkälle ilman, että lapsella on omaa puhelinta, ja kun sellaisen saa niin nettiä ei siihen kyllä hommata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ala-aste ikäiset käyttävät älypuhelinta kaikkeen mihin käyttävät tietokonetta tai tablettiakin. Lisäksi viestivät ilmaiseksi whatsappilla kavereille ja sukulaisille, matkustavat julkisissa, etsivät tietoa ja niin edelleen. Meillä on myös sovittu älypuhelimia ostaessa että niihin asennetaan paikannus. Noihin on myös olemassa appeja, joilla voi kieltää sopimattoman sisällön.
Ennen viestiteltiin kavereiden kanssa morse-koodilla tai paperi-lappusilla, nykyään se hoidetaan älypuhelimella.
Miten voi olla aikuiselle ihmiselle tavallisten yhdyssanojen osaaminen niin vaikeaa? Paperi-lappusilla? Oikeasti?
Vierailija kirjoitti:
Olen elänyt kohta 37 vuotta onnellisena ilman älypuhelinta :D Esikoiseni on ekaluokkalainen, hänellä ei ole vielä puhelinta, peruspuhelimen saa sitten kun alkaa kulkea kouluun yksin. Kavereiden tapaamiset sovitaan koulussa tai vanhempien kanssa. Omassa pihapiirissäkin on monta kaveria joille ei tarvitse edes soittaa saadakseen seuraa.
Oma fiilis myös on että aikuiset tartuttavat lapsiin tätä "pakko olla älypuhelin"-riippuvuutta, kun jo rattaissa kitisevälle taaperolle tungetaan heti ekana älylaite käteen.Whatsapp on ilmainen, mutta on olemassa myös rajattomat puhe-/viestipaketit niin ei tule yllärilaskuja. Itse koen vaan hankalammaksi sen että pitäisi alkaa pienen lapsen nettikäyttäytymistä valvoa. Koululla opetetaan kyllä älylaitteiden tarpeellinen käyttö, koululta on myös laitettu viestiä että vanhempien pitäisi miettiä tarvitseeko alakoululainen oikeasti whatsappryhmissä olemista.
Mä koen myös hankalaksi sen, että pitäisi jatkuvasti valvoa lapsen netin käyttöä. Ekaluokkalaisellani on älypuhelin, mutta - tadaa - siihenkin saa liittymän ilman nettiä! Eli netillistä liittymää hänellä ei ole. No nyt joku tietysti kysyy että mitä iloa siitä älypuhelimesta sitten on. No, siinä on kohtalaisen hyvä kamera, jollaista näppäinpuhelimissa ei tietääkseni ole. Lisäksi mahdollisuus vaihtaa liittymä netilliseen jossain vaiheessa jos siltä alkaa tuntua.
Mutta toistaiseksi koen helpompana valvoa netin käyttöä kun se tapahtuu kotona yhteisillä laitteilla valvotusti. Varsinkin kun en itse ole mikään velho nykytekniikan ja kaiken maailman sovellusten ja palveluiden kanssa, eivätkä ne yksinkertaisesti kiinnosta minua juurikaan, joten en jaksaisi niihin perehtyäkään, se on ihan pakkopullaa enimmäkseen... Jos mitään ulkoisia paineita älypuhelimeen yms. ei olisi, tuskin hommaisin lapselleni nettiliittymää vielä vuosiin. Ikävä kyllä kaveripiiristä yms. niitä paineita taitaa aika lailla tulla, mutta koetan räpistellä vastaan mahdollisimman kauan. Koen tämän nykyisen älylaitteiden ja tekniikan palvonnan turhauttavana ja rasittavana, älylaitteista on tullut uusi uskontomme.
Lapsen koulussa puhelinten käyttö koulupäivän aikana on onneksi kielletty, joten esim. välitunneilla eivät voi niitä räplätä. Loistavaa! Ja tervettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läksyt tulee whatsapp ryhmään, 112 aplikaatio, sijainti, harrastusryhmän whatsapp, wilma, hsl-aplikaatio (liput ja reittiopas), kartat... nämä meillä tärkeimmät.
Meillä ei ole 10-vuotiaalla älypuhelinta, eikä tule pitkään aikaan. Lapsella on peruspuhelin, mikä riittää tarvittaessa yhteydenpitoon, mutta ei peruspuhelintakaan ylikäytetä. Vanhemmillakaan ei ole älypuhelinta. Lapsi ei edes haikaile itselleen älypuhelinta; on täysin tottunut siihen, ettei ole meidän perheen juttu. On sekin syy, että pitäsi olla puhelin kiusaamisen välttämiseksi. Ja mitä seuraavaksi? Mitä muuta pitää hankkia, ettei kiusattaisi? Että kaikki asiat pitäsi olla mahdollisimman identtisesti kuten lammaslaumalla tai muutoin on itse syyllinen kiusatuksi tulemiseen. Sen sijaan, että aikuiset tukisivat lapsiaan erilaisuuden hyväksymisessä, niin aikuiset antavat viestin siitä, että kiusaamisen on vähän kuin ok, jos joku on niin "tyhmä", että elää älypuhelitonta elämää. Meidän lasta ei asiasta toistaiseksi ole kuitenkaan kiusattu. Meillä 10-vuotias on lapsi, ei varhaisteini. Innostuu ja nauttii pienistä aioista ja on huolettoman onnellinen. Entäs sähkömagneettinen säteily? Juuri kukaan vanhempi ei näytä välittävän uhasta. Miettikää sitä syyllisyyden tunnetta mitä tunnette, jos 20 vuoden päästä lapsenne ovat sairastuneet, ja jos on saatu todistettua, että terveysongelmat johtuvat altistuksesta älypuhelimen säteilylle. Niin asbestinkin haitat aluksi kiellettiin. Meneillään on vähän niin kuin "ihmiskoe". Meillä ei ole mallina vanhaksi eläneitä ihmistä, ketkä olisivat altistuneet lapsuutensa aikana säilylle ja silti selvinneet elämastä vanhuuten asti hengissä. Alla oleva on internetistä lainattua tekstiä.
"Älypuhelin altistaa käyttäjäänsä juuri edellä mainittujen ominaisuuksiensa vuoksi mikroaaltosäteilylle peruspuhelinta enemmän. Lisäksi älypuhelimissa on langaton WLAN-toiminto. Nykyisin älypuhelimet ovat 4G-teknologialla varustettuja. Puhelinta hankittaessa on hyvä huomioida, että 4G-teknologia säteilee aiempia 2G- ja 3G-teknologioita enemmän erilaisen tehonsäätömekanisminsa vuoksi. Älypuhelinkulttuurin yleistyminen on kanadalaisen Moms who care -liikkeen näkemysten mukaan ristiriidassa sen tosiasian kanssa, että lapset ovat aikuisia herkempiä matkapuhelinsäteilylle. Lasten hermosto on kehitysvaiheessa, se on nestepitoisempi kuin aikuisen hermosto ja absorboi (imee) säteilyä enemmän kuin aikuisen aivot. Lasten kallon luusto on ohuempi, läpäisevämpi ja heidän elinikäinen altistumisaika on pidempi kuin aikuisilla."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä annoin lapsilleni älypuhelimet kun alkoivat yläasteella. Ennen siitä heillä oli näppäinpuhelimia, jolla voi pelkästään soittaa ja lähettää tekstareita.
Yeet kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäisen pitäisi jo päästä oppimaan sosiaalisia suhteita itsekseen, eli miten viestitellä kavereille jne. Kaikkea sinä et voi kontrolloida, esim ystävyyssuhteita. Teet hallaa lapsen kehitykselle, koska yleensä tuon ikäiset kommunikoivat jo paljon juuri whatsapissa ja muualla. Hänen on vaikea hypätä mukaan kokemattomana, ja usein sitten käy niin että joko häntä kiusataan, tai hän kiusaa. Kun ei osaa lasten pelisääntöjä, joita kannattaisi harjoitella jo ekalla luokalla. Et ole yhtään osannut ajatella tätä?
Onko tästä tehty jotain tutkimuksia?
Lapsellani on kyllä puhelin. Ihan hienosti on sillä osannut pitää yhteyttä kavereiden kanssa. Kiusaamista ei ole ollut ja lapsella on paljon kavereita. Onneksi vielä leikkivät, piirtävät, ulkoilevat jne. yhdessä.Ota puhelin pois ja katso kuinka hyvin sitten hoitaa sosiaalisia suhteita.
Mitä ihmeen lestadiolaisia tää keskustelu on täynnä fr, kuka kommunikoi vuonna 2019 jotenkin muuten kuin älypuhelimen avulla? Jos 3. luokalla ei vielä ole puhelinta, voi kyllä sanoa hyvästit sosiaaliselle elämälle 😆
Nimenomaan! Hyvä keino välttää sosiaalista elämää ja pysytellä vähemmän koulutetun ja typerän porukan jälkikasvun tavoittamattomissa.Tiedoksi, että me paremmin voivat kommunikoimme ihan kasvotusten😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuusenkerkkä kirjoitti:
Meillä ei ole 10-vuotiaalla älypuhelinta, eikä tule pitkään aikaan. Lapsella on peruspuhelin, mikä riittää tarvittaessa yhteydenpitoon, mutta ei peruspuhelintakaan ylikäytetä. Vanhemmillakaan ei ole älypuhelinta. Lapsi ei edes haikaile itselleen älypuhelinta; on täysin tottunut siihen, ettei ole meidän perheen juttu. On sekin syy, että pitäsi olla puhelin kiusaamisen välttämiseksi. Ja mitä seuraavaksi? Mitä muuta pitää hankkia, ettei kiusattaisi? Että kaikki asiat pitäsi olla mahdollisimman identtisesti kuten lammaslaumalla tai muutoin on itse syyllinen kiusatuksi tulemiseen. Sen sijaan, että aikuiset tukisivat lapsiaan erilaisuuden hyväksymisessä, niin aikuiset antavat viestin siitä, että kiusaamisen on vähän kuin ok, jos joku on niin "tyhmä", että elää älypuhelitonta elämää. Meidän lasta ei asiasta toistaiseksi ole kuitenkaan kiusattu. Meillä 10-vuotias on lapsi, ei varhaisteini. Innostuu ja nauttii pienistä aioista ja on huolettoman onnellinen. Entäs sähkömagneettinen säteily? Juuri kukaan vanhempi ei näytä välittävän uhasta. Miettikää sitä syyllisyyden tunnetta mitä tunnette, jos 20 vuoden päästä lapsenne ovat sairastuneet, ja jos on saatu todistettua, että terveysongelmat johtuvat altistuksesta älypuhelimen säteilylle. Niin asbestinkin haitat aluksi kiellettiin. Meneillään on vähän niin kuin "ihmiskoe". Meillä ei ole mallina vanhaksi eläneitä ihmistä, ketkä olisivat altistuneet lapsuutensa aikana säilylle ja silti selvinneet elämastä vanhuuten asti hengissä. Alla oleva on internetistä lainattua tekstiä.
"Älypuhelin altistaa käyttäjäänsä juuri edellä mainittujen ominaisuuksiensa vuoksi mikroaaltosäteilylle peruspuhelinta enemmän. Lisäksi älypuhelimissa on langaton WLAN-toiminto. Nykyisin älypuhelimet ovat 4G-teknologialla varustettuja. Puhelinta hankittaessa on hyvä huomioida, että 4G-teknologia säteilee aiempia 2G- ja 3G-teknologioita enemmän erilaisen tehonsäätömekanisminsa vuoksi. Älypuhelinkulttuurin yleistyminen on kanadalaisen Moms who care -liikkeen näkemysten mukaan ristiriidassa sen tosiasian kanssa, että lapset ovat aikuisia herkempiä matkapuhelinsäteilylle. Lasten hermosto on kehitysvaiheessa, se on nestepitoisempi kuin aikuisen hermosto ja absorboi (imee) säteilyä enemmän kuin aikuisen aivot. Lasten kallon luusto on ohuempi, läpäisevämpi ja heidän elinikäinen altistumisaika on pidempi kuin aikuisilla."
En tiedä miten pusikkoon pitää muuttaa ettei tukiasemat ja naapureiden/julkiset wifit säteile....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässähän isoimman ongelman luovat pelokkaat äidit. Ette uskalla rajoittaa ja kieltää lapseltanne mitään ja sitten kun joku laittaa rajoja, olette heti hyökkäämässä ja syyllistämässä. Esim. puhelinta ei tarvitse kukaan vielä ekaluokalla mutta täällä se on lapsille normi koska vanhemmat eivät osaa sitä kieltää. Lisäksi ihmettelen miten voimakkaasti te kaiken sallivat ette kuitenkaan salli erilaisia kasvatus tapoja.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole. On panostettu pienestä asti siihen että elämänsisällöksi ei muodostu puhelimen räpläys. Ainoa keino on käytännössä se että ei ole älypuhelinta. Emme myöskään itse roiku puhelimessa lasten seurassa paljon vaan annamme esimerkkiä ja teemme muita asioita. Toki itsekin voisin viettää vaikka koko päivän netissä puhelimella, se on addiktoivaa ja siihen koko homma perustuu. Harjoitetaan tällaista itsekuria. Meillä on molemmilla vanhemmilla suvussa keskittymishäiriötä joten halutaan suojella lapsen aivoja stressiltä.
Näin, jos siis haluaa olla täysin poikkeava muista lapsista. Täysi friikki.
Johan jo koulussa tarvitaan välillä tunneilla puhelinta, jotta voi tehdä opettajan antaman tehtävän.
Herätys tähän päivään. Toimintanne on täysin poikkeavaa ja helposti johtaa siihen, että lapset joutuvat silmätikuksi. Ettehän te vanhemmat ole ottamassa näitä iskuja vastaan vaan lapsenne. Tämökö on teille OK?!
Joka tapauksessa lähes kaikilla lapsilla on älyluuri ja tästä poikkeavat lapset joutuvat valitettavasti kohteeksi. Piti siitä tai, oli se oikein tai ei. Se on kuitenkin fakta.
Säälittää lapsenne, tuollaisten jäärävanhempien takia ei ole kiva olla poikkeava silmätikku.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole. On panostettu pienestä asti siihen että elämänsisällöksi ei muodostu puhelimen räpläys. Ainoa keino on käytännössä se että ei ole älypuhelinta. Emme myöskään itse roiku puhelimessa lasten seurassa paljon vaan annamme esimerkkiä ja teemme muita asioita. Toki itsekin voisin viettää vaikka koko päivän netissä puhelimella, se on addiktoivaa ja siihen koko homma perustuu. Harjoitetaan tällaista itsekuria. Meillä on molemmilla vanhemmilla suvussa keskittymishäiriötä joten halutaan suojella lapsen aivoja stressiltä.
Näin, jos siis haluaa olla täysin poikkeava muista lapsista. Täysi friikki.
Johan jo koulussa tarvitaan välillä tunneilla puhelinta, jotta voi tehdä opettajan antaman tehtävän.
Herätys tähän päivään. Toimintanne on täysin poikkeavaa ja helposti johtaa siihen, että lapset joutuvat silmätikuksi. Ettehän te vanhemmat ole ottamassa näitä iskuja vastaan vaan lapsenne. Tämökö on teille OK?!
Joka tapauksessa lähes kaikilla lapsilla on älyluuri ja tästä poikkeavat lapset joutuvat valitettavasti kohteeksi. Piti siitä tai, oli se oikein tai ei. Se on kuitenkin fakta.
Säälittää lapsenne, tuollaisten jäärävanhempien takia ei ole kiva olla poikkeava silmätikku.
Suojeletye tressiltä. Ette kuitenkaan massasta poikkeavuudelta tai kiusaamisesta.
Onko teistä aina hyvä olle täysin erilainen kuin muut ja erottua massasta. Massaan sulautuminen on nuorelle elintärkeää. Se kuuluu kehityksen siihen vaiheeseen, siinä missä pituuskasvukin ja aivojen kehitys.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole. On panostettu pienestä asti siihen että elämänsisällöksi ei muodostu puhelimen räpläys. Ainoa keino on käytännössä se että ei ole älypuhelinta. Emme myöskään itse roiku puhelimessa lasten seurassa paljon vaan annamme esimerkkiä ja teemme muita asioita. Toki itsekin voisin viettää vaikka koko päivän netissä puhelimella, se on addiktoivaa ja siihen koko homma perustuu. Harjoitetaan tällaista itsekuria. Meillä on molemmilla vanhemmilla suvussa keskittymishäiriötä joten halutaan suojella lapsen aivoja stressiltä.
Suojelette tressiltä!?!?
Ette kuitenkaan massasta poikkeavuudelta tai kiusaamiselta.
Onko teistä aina hyvä olle täysin erilainen kuin muut ja erottua massasta. Massaan sulautuminen on nuorelle elintärkeää. Se kuuluu kehityksen siihen vaiheeseen, siinä missä pituuskasvukin ja aivojen kehitys.
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäisen pitäisi jo päästä oppimaan sosiaalisia suhteita itsekseen, eli miten viestitellä kavereille jne. Kaikkea sinä et voi kontrolloida, esim ystävyyssuhteita. Teet hallaa lapsen kehitykselle, koska yleensä tuon ikäiset kommunikoivat jo paljon juuri whatsapissa ja muualla. Hänen on vaikea hypätä mukaan kokemattomana, ja usein sitten käy niin että joko häntä kiusataan, tai hän kiusaa. Kun ei osaa lasten pelisääntöjä, joita kannattaisi harjoitella jo ekalla luokalla. Et ole yhtään osannut ajatella tätä?
Mitenkähän niitä sosiaalisia suhteita opeteltiinkaan ennen älypuhelimien keksimistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäisen pitäisi jo päästä oppimaan sosiaalisia suhteita itsekseen, eli miten viestitellä kavereille jne. Kaikkea sinä et voi kontrolloida, esim ystävyyssuhteita. Teet hallaa lapsen kehitykselle, koska yleensä tuon ikäiset kommunikoivat jo paljon juuri whatsapissa ja muualla. Hänen on vaikea hypätä mukaan kokemattomana, ja usein sitten käy niin että joko häntä kiusataan, tai hän kiusaa. Kun ei osaa lasten pelisääntöjä, joita kannattaisi harjoitella jo ekalla luokalla. Et ole yhtään osannut ajatella tätä?
Mitenkähän niitä sosiaalisia suhteita opeteltiinkaan ennen älypuhelimien keksimistä?
Ihan varmaan kunkin aikakuden mukaisesti helpoimmalla mahdollisella tavalla. 30-luvulla käveltiin naapuritaloon tai lähetettiin kirje.
80-luvulla soitettiin lankapuhelimeen tai huudettiin ikkunan alla.
2000-luvun alussa laitettiin tekstiviesti.
Vuonna 2019 helpoin on whatsapp.
10-vuotiaalle jo soisin mahdollisuuden tähän. Meillä ainakin tuon ikäisellä oli jo harrastuksia jne. joiden yhteydenpitoa hoidettiin whatsappilla. Toki esim. harrastuksissa aikatauluihin ja muihin littyvät jutut tulivat vanhemmille, mutta ryhmän sisällä viestittiin esim. siitä, missä tavataan oheistreenin yhteydessä, että pitää ottaa mukaan jotain tiettyä jne. Toimi hyvin just tuon ikäisillä.
Alue: Aihe vapaa
Hienoa että teillä on näin, mutta on vähän sattuman kauppaa, millainen luokka lapsella koulussa on. Oma lapseni sai ekan älypuhelimensa vasta neljännellä luokalla, ostin hänelle kirpparivaatteita ym. "sinunlaistasi". No, sitten selvisi, että lasta katsottiin koulussa kuin halpaa makkaraa ja kiusattiin. Oikeasti siinä ei auta hyvä itsetunto, jos joutuu kaikkien hyljeksimäksi. Tai no auttaa joo, mutta onko se oikeasti sen arvoista? Kyllä meilläkin lämmitetään puilla, mutta en silti halua lapseni joutuvan kärsimään liiallisesta erilaisuudesta. En todellakaan osta jokaista uutuuspuhelinta ja merkkivaatetta, mutta jossain määrin nämä jutut auttavat lasta pääsemään porukkaan. Eikä auta sanoa, että pitääkö sellaiseen porukkaan sitten päästä, missä arvostetaan noin pinnallisia asioita, jos muita porukoita ei ole olemassakaan. On lapselle tosi kova pala, joskus liian kova pala, joutua eristyksiin ja kummajaiseksi siksi, että vanhemmilla nyt vain on sellainen periaate. Sitten jos lapsi itse haluaa olla jossain asiassa "persoonallinen" ja on ylpeä siitä, niin totta kai siihen pitää kannustaa. Oma lapseni kuitenkin oikeasti kärsi "omituisuudestaan". Kaikkiin tyhmyyksiin ei todellakaan pidä mennä mukaan, jos muutkin menevät, mutta jossain määrin sekin pitää hyväksyä, että ihminen on sosiaalinen olento, joka kaipaa muiden hyväksyntää.