Lue keskustelun säännöt.
Asperger - diagnosointi
16.04.2019 |
Olen 22v nainen ja olen jo muutaman vuoden epäillyt että mulla olisi jotain autistisia piirteitä.
Haluaisin selvittää asian. Miten ja missä tälläistä voisi selvittää?
Kommentit (14)
Suomessa vain lääkäri eli psykiatri voi tehdä diagnoosin. Onko siinä mitään järkeä kun lääkkeitä autismiin ei ole, eikä tommoisia yksittäisiä "autistisia piirteitä" tarvitse edes hoitaa on sitten toinen juttu. Jos autistiset piirteet tuovat esiin ongelmia elämässä, psykologikin pystyy niitä ratkomaan. Psykologi ei tietysti voi tehdä virallista diagnoosia, mutta voi antaa jotain epäilyjä. Voi tietysti olla, että taustalla on joku muu vaikka ADHD, johon on jo olemassa lääkitys.
Vain todella pahan autismin omaava voisi hyötyä diagnoosista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloita nettitesteillä. Muutama Suomeksi enkanniksi datoja
Vierailija kirjoitti:
Suomessa vain lääkäri eli psykiatri voi tehdä diagnoosin. Onko siinä mitään järkeä kun lääkkeitä autismiin ei ole, eikä tommoisia yksittäisiä "autistisia piirteitä" tarvitse edes hoitaa on sitten toinen juttu. Jos autistiset piirteet tuovat esiin ongelmia elämässä, psykologikin pystyy niitä ratkomaan. Psykologi ei tietysti voi tehdä virallista diagnoosia, mutta voi antaa jotain epäilyjä. Voi tietysti olla, että taustalla on joku muu vaikka ADHD, johon on jo olemassa lääkitys.
Vain todella pahan autismin omaava voisi hyötyä diagnoosista.
Väärin. Kyllä todellakin on tuki- ja apukeinoja myös vähempitasoisille neuronkirjolaisille tarjolla, jotka auttavat suuresti selviytymistä ja onnellisuutta arjessa. Pelkkä psykiatri ei myöskään diagnoosia aseta, vaan moniammatillinen työryhmä tutkii.
Pyydä tk:sta lähete psykiatrian poliklinikalle, jossa tutkiminen aloitetaan neuronpolin kanssa yhteistyössä.
Autismikirjoa tutkitaan keskussairaalatasolla. Koska olet noinkin vanhaksi ehtinyt ilman isompia hankaluuksia ja epäilyjä päivähoidossa tai koulussa, mieti silti, haluatko kuukausien rumbaan. Tutkimuksissa nimittäin suljetaan muita mahdollisia syitä pois, joten ne kestävät ja jos on vähääkään taipumusta luulosairauteen, voit kyllä alkaa kuvitella itsellesi yhtä sun toista lisäksi... sanon tämän seurattuani add-tutkimusprosessia 18-vuotiaallani ja hän oli aika hämmentynyt nuori nainen tuossa muutama kk sitten, kun psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa kartoittivat mahdollisia muita syitä...
Sitä paitsi asia on juuri kuten tuossa jo joku totesikin: aspergerin syndroomaan ei ole spesifiä lääkitystä. Eikä terapiaa. Ja toisaalta jos tarvitset vaikkapa coachingia, sitä voi hankkia ihan itse, ilman diagnoosia.
Lisäksi on äärimmäisen harvinaista, että yhteiskunnan varoilla enää sinun ikäisellesi saisi mitään terapiaa. En tiedä ketään aikuista assia, joka olisi saanu niitä Kelalta tai keskussairaalalta ostopalvelusitoumuksella.
Niitä ei meinaa saada millään ilveellä enää kouluikäisellekään, joka kumminkin niitä tarvitsisi pärjätäkseen koulussa.
Mutta toki sen ymmärrän, jos itsetuntemuksesi takia haluat selvyyttä. Netissä on ihan kohtuullisia, suuntaa antavia testejä, mm. täällä. Muista, nämä ovat SUUNTAA ANTAVIA.
https://www.aspergerstestsite.com/aq-test/
Monta kertaa hankalinta on, että saadakseen as-diagnoosin, pitää voida osoittaa esim. koulu- tai päiväkotilausunnoin ja/tai vanhempien haastattelujen avulla, että oireet ovat olleet olemassa jo varhaislapsuudesta alkaen. Synnynnäinen syndrooma ei ilmiinny vasta teini-iässä!
-as-pojan surullinen äiti-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa vain lääkäri eli psykiatri voi tehdä diagnoosin. Onko siinä mitään järkeä kun lääkkeitä autismiin ei ole, eikä tommoisia yksittäisiä "autistisia piirteitä" tarvitse edes hoitaa on sitten toinen juttu. Jos autistiset piirteet tuovat esiin ongelmia elämässä, psykologikin pystyy niitä ratkomaan. Psykologi ei tietysti voi tehdä virallista diagnoosia, mutta voi antaa jotain epäilyjä. Voi tietysti olla, että taustalla on joku muu vaikka ADHD, johon on jo olemassa lääkitys.
Vain todella pahan autismin omaava voisi hyötyä diagnoosista.
Väärin. Kyllä todellakin on tuki- ja apukeinoja myös vähempitasoisille neuronkirjolaisille tarjolla, jotka auttavat suuresti selviytymistä ja onnellisuutta arjessa. Pelkkä psykiatri ei myöskään diagnoosia aseta, vaan moniammatillinen työryhmä tutkii.
Pyydä tk:sta lähete psykiatrian poliklinikalle, jossa tutkiminen aloitetaan neuronpolin kanssa yhteistyössä.
Tuota... mitähän ne apukeinot ovat? Siis sellaiset, joita olisi tyrkyllä aikuiselle assille, ja joita hän ei voisi ihan muutenkin ottaa käyttöön (vaikkapa kunnon kalenterin käyttö ja vastamelukuulokkeet tai painopeitto)?
Ei autismikirjoon ole spesifiä hoitoa. Ei lääkkeitä, ei terapiaa. Toki assit voivat hyötyä paljonkin vaikkapa toimintaterapiasta tai puheterapiasta, mutta niitä ei aikuiselle saa ainakaan Kelalta.
Ja nuo muut mainitsemani apukeinot ovat asioita, joista saa vinkkejä ihan vaan perehtymällä aiheeseenkin.
Mutta ihan sama, jos joku on valmis kuukausien tutkimusprosessiin, niin soitto omalääkärille on oikea eka askel. Vastaanotolle kannattaa kaivaa esille kaikki lapsuuden informaatio sosiaalisista ongelmista, koska niitä lääkäri joka tapauksessa tarvitsee, jotta kirjoittaa lähetteen kalliisiin tutkimuksiin.
-as-pojan surullinen äiti-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valtaosalla asseista on sivuoireena masennus. Että niin tehokkaita ja onnellisuutta lisääviä apukeinoja tosiaan on saatavilla.
Aspergeriin on saatavilla terapiaa ja ryhmäkuntoutusta, jotka on suunniteltu nimenomaan asseille. Juu, ne sisältävät kalenterien ja vastamelukuulokkeideen ja aurinkolasien jonka voi toki toteuttaa itsekin ihan ilman mitään tukea - mutta niiden tarjoama ilo on siinä, että mietitään autismin taustateorioita ja omia haasteita ja niiden yhtyettä tavalla, joka monet saa huomaamaan, mihin juuri he tarvitsevat apukeinoja ja mitä ne heidän kohdallaan voisivat olla.
Ryhmäterapiasta on iloa myös siinä, että se (voi, ainakin onnistuessaan) antaa positiivisia kokemuksia sosiaalisista suhteista asseille, joiden kokemukset usein ovat aika negatiivisia. Se on turvallinen ja ohjattu paikka harjoitella sosiaalista kanssakäymistä ja kommunikaatiota ja toisten huomioon ottamista. Samalla sieltä voi saada vertaistukea ja uusia näkökulmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aspergeriin on saatavilla terapiaa ja ryhmäkuntoutusta, jotka on suunniteltu nimenomaan asseille. Juu, ne sisältävät kalenterien ja vastamelukuulokkeideen ja aurinkolasien jonka voi toki toteuttaa itsekin ihan ilman mitään tukea - mutta niiden tarjoama ilo on siinä, että mietitään autismin taustateorioita ja omia haasteita ja niiden yhtyettä tavalla, joka monet saa huomaamaan, mihin juuri he tarvitsevat apukeinoja ja mitä ne heidän kohdallaan voisivat olla.
Ryhmäterapiasta on iloa myös siinä, että se (voi, ainakin onnistuessaan) antaa positiivisia kokemuksia sosiaalisista suhteista asseille, joiden kokemukset usein ovat aika negatiivisia. Se on turvallinen ja ohjattu paikka harjoitella sosiaalista kanssakäymistä ja kommunikaatiota ja toisten huomioon ottamista. Samalla sieltä voi saada vertaistukea ja uusia näkökulmia.
Miksi aurinkolasit?
Kuulostaa mukavalta tuollainen ryhmä. Monelle assille ryhmätyöskentely on varmaan viimeinen asia mitä kaipaa, mutta toisten samankaltaisten kanssa voi olla antoisaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aspergeriin on saatavilla terapiaa ja ryhmäkuntoutusta, jotka on suunniteltu nimenomaan asseille. Juu, ne sisältävät kalenterien ja vastamelukuulokkeideen ja aurinkolasien jonka voi toki toteuttaa itsekin ihan ilman mitään tukea - mutta niiden tarjoama ilo on siinä, että mietitään autismin taustateorioita ja omia haasteita ja niiden yhtyettä tavalla, joka monet saa huomaamaan, mihin juuri he tarvitsevat apukeinoja ja mitä ne heidän kohdallaan voisivat olla.
Ryhmäterapiasta on iloa myös siinä, että se (voi, ainakin onnistuessaan) antaa positiivisia kokemuksia sosiaalisista suhteista asseille, joiden kokemukset usein ovat aika negatiivisia. Se on turvallinen ja ohjattu paikka harjoitella sosiaalista kanssakäymistä ja kommunikaatiota ja toisten huomioon ottamista. Samalla sieltä voi saada vertaistukea ja uusia näkökulmia.
Miksi aurinkolasit?
Kuulostaa mukavalta tuollainen ryhmä. Monelle assille ryhmätyöskentely on varmaan viimeinen asia mitä kaipaa, mutta toisten samankaltaisten kanssa voi olla antoisaa.
Joidenkin aistiyliherkkyydet osuvat myös näköaistiin, valoihin ja sellaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Postaa kuva tisseistäsi, niin tohtori katsoo..
Ihan nelikymppisetkin saavat uusia diagnooseja ja selviää miksi on ollut niin takkuista elämä. Lähipiirissä näitä siis, en tosin tiedä mitä kautta tutkimuksiin pääsee, mutta terkkarista voisi kokeilla kysyä alkuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa vain lääkäri eli psykiatri voi tehdä diagnoosin. Onko siinä mitään järkeä kun lääkkeitä autismiin ei ole, eikä tommoisia yksittäisiä "autistisia piirteitä" tarvitse edes hoitaa on sitten toinen juttu. Jos autistiset piirteet tuovat esiin ongelmia elämässä, psykologikin pystyy niitä ratkomaan. Psykologi ei tietysti voi tehdä virallista diagnoosia, mutta voi antaa jotain epäilyjä. Voi tietysti olla, että taustalla on joku muu vaikka ADHD, johon on jo olemassa lääkitys.
Vain todella pahan autismin omaava voisi hyötyä diagnoosista.
Väärin. Kyllä todellakin on tuki- ja apukeinoja myös vähempitasoisille neuronkirjolaisille tarjolla, jotka auttavat suuresti selviytymistä ja onnellisuutta arjessa. Pelkkä psykiatri ei myöskään diagnoosia aseta, vaan moniammatillinen työryhmä tutkii.
Pyydä tk:sta lähete psykiatrian poliklinikalle, jossa tutkiminen aloitetaan neuronpolin kanssa yhteistyössä.
Tuota... mitähän ne apukeinot ovat? Siis sellaiset, joita olisi tyrkyllä aikuiselle assille, ja joita hän ei voisi ihan muutenkin ottaa käyttöön (vaikkapa kunnon kalenterin käyttö ja vastamelukuulokkeet tai painopeitto)?
Ei autismikirjoon ole spesifiä hoitoa. Ei lääkkeitä, ei terapiaa. Toki assit voivat hyötyä paljonkin vaikkapa toimintaterapiasta tai puheterapiasta, mutta niitä ei aikuiselle saa ainakaan Kelalta.
Ja nuo muut mainitsemani apukeinot ovat asioita, joista saa vinkkejä ihan vaan perehtymällä aiheeseenkin.
Mutta ihan sama, jos joku on valmis kuukausien tutkimusprosessiin, niin soitto omalääkärille on oikea eka askel. Vastaanotolle kannattaa kaivaa esille kaikki lapsuuden informaatio sosiaalisista ongelmista, koska niitä lääkäri joka tapauksessa tarvitsee, jotta kirjoittaa lähetteen kalliisiin tutkimuksiin.
-as-pojan surullinen äiti-
Miespuolisille suunnaton etu kun tuolla perusteella saa C-paperit ja ei tarvitse mennä armeijaan joten jo ihan sen perusteella kannattaa diagnoosi hankkia. Naisille nyt ei taida olla sen kummempaa hyötyä.
Opiskelijaterveydenhuollon kauttta.
Jos on työttömänä, niiin työkkärin kautta.
TK:n kautta lääkäriin.