Vielä 45v on paha mieli 9v koulukiusaamisesta
Kun koko peruskoulu kiusattiin. Nimiteltiin, tönittiin, koulutaksissa revittiin hiuksista ja vaatteista. Sain tappouhkauksia. Mikään ei lopettanut kiusaamista vaikka opettajat siitä tiesivät. Vanhemmat eivät suostuneet muuttamaan enkä voinut vaihtaa koulua.
Kommentit (24)
Tunnen useampiakin kaltaisiasi, joilla haavat ovat auki vielä osittain myöhään aikuisiälläkin. Ja kukaan ei välitä paskaakaan asioiden laidasta suomessa.
Aikuiset, seuratkaa lastanne ja koettakaa luoda avoin yhteys tähän. Ja jos ilmenee vakavaa kiusaamista, vaihtakaa lapsen koulua ja tehkää mitä täytyy.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen useampiakin kaltaisiasi, joilla haavat ovat auki vielä osittain myöhään aikuisiälläkin. Ja kukaan ei välitä paskaakaan asioiden laidasta suomessa.
Aikuiset, seuratkaa lastanne ja koettakaa luoda avoin yhteys tähän. Ja jos ilmenee vakavaa kiusaamista, vaihtakaa lapsen koulua ja tehkää mitä täytyy.
Oli muuten kamala laittaa oma lapsi muutama vuosi sitten kouluun kun pelkäsin että hänkin joutuu kiusatuksi. Onneksi ei joutunut ja muutenkin tuolla koulussa missä käy puututaan kiusaamiseen.
Get over it, ei toi vanhojen muistojen räplääminen auta ketään, vähiten sua itseäsi.
T.toinen kiusattu 45v
Nyyh ja kyynel. Hakeudu terapiaan ja hoida pääsi kuntoon.
Nyt Psykoterapiaan mars! Oot vasta 45v, saat kivemman loppuelämän ku käyt nuo asiat läpi. Hyvää tekisi jokaiselle käydä.
Terv. psykoterapeutti opiskelija
Kyllä niistä haavoista voi parantua, mutta se vaatii aika paljon aktiivista työtä ja itsetutkiskelua. Se ei tapahdu parissa päivässä tai edes kuukaudessa. Mutta se on mahdollista.
Katkeruudella, vihalla ja uhriutumisella (molemmat erittäin ymmärrettäviä ja yleisiä ilmiöitä, itsekin olen käynyt molemmat läpi) vahingoitat vain itseäsi. Vanhoja kiusaajia kun ei kiinnosta, miten sinulla menee.
Tämä on sinun elämäsi, ja sinä voit ottaa siitä vastuun ja muuttaa sitä. Muutos lähtee tosiaan itsestäsi. Et voi olettaa, että maailma ympärilläsi muuttuu toiveidesi mukaiseksi. Mutta kun muutut sisäisesti, huomaat pian, että ulkoinenkin maailma alkaa hiljalleen muuttua.
Get over it, ei toi vanhojen muistojen räplääminen auta ketään, vähiten sua itseäsi.
T.toinen kiusattu 45v{/quote]Itse olen päässyt yli, mutta vaikutuksia elämään on silti. Sosiaalinen eristäminen ja väkivalta johtivat siihen, että en oppinut ystävystymään tai käymään ylipäätään ihmisten ilmoilla. Hankin yliopistotutkinnon, mutta olen nykyisin sairauseläkkeellä enkä poistu kotoa ensinkään. Olen samanikäinen kuin sinä.
Nää on aika naurettavia huutelijoita, jotka sanoo "get over it". Ei niistä traumoista välttämättä pääse yli koskaan, jos psyyke on pahasti päässyt tuhoutumaan.
Vierailija kirjoitti:
Get over it, ei toi vanhojen muistojen räplääminen auta ketään, vähiten sua itseäsi.
T.toinen kiusattu 45v{/quote]Itse olen päässyt yli, mutta vaikutuksia elämään on silti. Sosiaalinen eristäminen ja väkivalta johtivat siihen, että en oppinut ystävystymään tai käymään ylipäätään ihmisten ilmoilla. Hankin yliopistotutkinnon, mutta olen nykyisin sairauseläkkeellä enkä poistu kotoa ensinkään. Olen samanikäinen kuin sinä.
Kerkesitkin antaa hyvän esimerkin.
T:9
Vierailija kirjoitti:
Nää on aika naurettavia huutelijoita, jotka sanoo "get over it". Ei niistä traumoista välttämättä pääse yli koskaan, jos psyyke on pahasti päässyt tuhoutumaan.
Vahingollinen ajattelutapa, joka vain vahvistaa uhrimentaliteettia, joka ei ole koskaan tuonut mitään hyvää kenellekään ihmiselle. Pitää uskoa, että muutos on mahdollinen. Se on jo iso osa parantumista.
Ajatusten voima on todella valtava. Ajatukset voivat joko tuhota tai sitten pelastaa sinut. Ja muutos alkaa ajatusten muokkaamisesta ja negatiivisiin ajatuksiin puuttumisesta.
Ja onhan tuo get over it aika yksinkertaistettu ja hölmön kuuloinen neuvo, mutta siinä piilee kuitenkin totuus.
No hohhoijaa. Myöhäistä sitä enää on itkeä. Mee elämässä eteenpäin, säälin kerjääjä.
Mä olen kokenut eristämisen, väkivallan sekä koulussa että koulumatkoilla. Tuskin keksit mitään sellaista mitä mulle ei olisi tehty. Se ei kuitenkaan määritä minua. Määritti aikaisemmin, mutta ikä tuo viisautta ja näkökulmaa. En ole katkera, pikemminkin säälin niitä kiusaajia. Ongelmansa kullakin. Ei ole tervettä jäädä kiinni 30v takaisiin ongelmiin. Pikemminkin tekosyy miksi ei ala elämään. Aina löytyy joku tekosyy miksi elämä ei ole sellaista kuin haaveili.
T. Se kiusattu 45v, get over it
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kokenut eristämisen, väkivallan sekä koulussa että koulumatkoilla. Tuskin keksit mitään sellaista mitä mulle ei olisi tehty. Se ei kuitenkaan määritä minua. Määritti aikaisemmin, mutta ikä tuo viisautta ja näkökulmaa. En ole katkera, pikemminkin säälin niitä kiusaajia. Ongelmansa kullakin. Ei ole tervettä jäädä kiinni 30v takaisiin ongelmiin. Pikemminkin tekosyy miksi ei ala elämään. Aina löytyy joku tekosyy miksi elämä ei ole sellaista kuin haaveili.
T. Se kiusattu 45v, get over it
Mä en ole jäänyt kiinni näihin asioihin. Välillä vaan tulee huonoja muistoja mieleen. Eikö muka muille tule? Olen mä päässyt yli omaisuuden, lapsen ja miehen menettämisestäkin ja monesta muusta vaikeudesta. Ap
Sinua kiusattiin 9v, mutta sinä itse olet kiusannut itseäsi 45v.
Olisiko jo aika etsiä apua ettet kiusaisi itseäsi enempää.
Joe et halua maksaa, niin on kirjallisuutta jolla pääset tilanteen/muistojen ohitse.
Kerron jos kysyt.
Nämä kiusaamisen vähättelijät ovat juuri niitä kiusaajia. Kiusaajia näkee myös työelämässä. Valitettavast he eivät ole päässeet irti omasta, lapsuuden ajan pahasta olostaan, joka sitten purkautuu kiusaamisena.
Vierailija kirjoitti:
Get over it, ei toi vanhojen muistojen räplääminen auta ketään, vähiten sua itseäsi.
T.toinen kiusattu 45vItse olen päässyt yli, mutta vaikutuksia elämään on silti. Sosiaalinen eristäminen ja väkivalta johtivat siihen, että en oppinut ystävystymään tai käymään ylipäätään ihmisten ilmoilla. Hankin yliopistotutkinnon, mutta olen nykyisin sairauseläkkeellä enkä poistu kotoa ensinkään. Olen samanikäinen kuin sinä.
Ööh, siis missä mielessä olet "päässyt yli" kiusaamisesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää on aika naurettavia huutelijoita, jotka sanoo "get over it". Ei niistä traumoista välttämättä pääse yli koskaan, jos psyyke on pahasti päässyt tuhoutumaan.
Vahingollinen ajattelutapa, joka vain vahvistaa uhrimentaliteettia, joka ei ole koskaan tuonut mitään hyvää kenellekään ihmiselle. Pitää uskoa, että muutos on mahdollinen. Se on jo iso osa parantumista.
Ajatusten voima on todella valtava. Ajatukset voivat joko tuhota tai sitten pelastaa sinut. Ja muutos alkaa ajatusten muokkaamisesta ja negatiivisiin ajatuksiin puuttumisesta.
Ja onhan tuo get over it aika yksinkertaistettu ja hölmön kuuloinen neuvo, mutta siinä piilee kuitenkin totuus.
Sinäkin vaan syyllistät, se ei mitään hyvää saa aikaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kokenut eristämisen, väkivallan sekä koulussa että koulumatkoilla. Tuskin keksit mitään sellaista mitä mulle ei olisi tehty. Se ei kuitenkaan määritä minua. Määritti aikaisemmin, mutta ikä tuo viisautta ja näkökulmaa. En ole katkera, pikemminkin säälin niitä kiusaajia. Ongelmansa kullakin. Ei ole tervettä jäädä kiinni 30v takaisiin ongelmiin. Pikemminkin tekosyy miksi ei ala elämään. Aina löytyy joku tekosyy miksi elämä ei ole sellaista kuin haaveili.
T. Se kiusattu 45v, get over it
Miten voit sanoa ensin ettei ole tervettä jäädä kiinni ongelmiin eli siis on sairasta ja sitten heti perään väität tekosyyksi?
Lapsena hyväksikäytetty ja koulukiusattu tässä: itsensä voi nähdä paitsi uhrina, myös selviytyjänä.
Niin kauan kun oot hengissä, olet hengissä. Jotkut tekee itsemurhan kun ei enää jaksa, mutta niistä ei vaitiolovelvollisuuteen vedoten puhuta.
Kun itsellä on omatunto, tuntuu käsittämättömältä miten pahoja jotkut on.
Meidän on kuitenkin ymmärrettävä, että kiusaajilta se omatunto palikka vaan puuttuu. Että ne vaan on sellaisia.
Ei meidän tarvi kärsiä siitä että niillä ei ole jotain, oikeastaan päinvastoin. Meillä on omatunto, kyky nähdä oikea ja väärä. Välillä tuntuu että paha voittaa kaikkialla ja elämä on epäreilua, mutta juuri siksi sinun on tunnettava myötätuntoa itseäsi kohtaan.
<3
Tuntuu epäreilulta kun mahdollisuudet hyvään elämään vietiin jo lapsena. Sitä tajuaa vasta jälkeenpäin kuinka paljon sillä kaikella oli vaikutusta myöhempään elämään. Itsellänikin olisi varmasti työ ja perhe jos itsetuntoa ei olisi romutettu systemaattisella väkivallalla. Nuorena aikuisena oli lukuisia tilanteita kun vastakkainen sukupuoli yritti ottaa yhteyttä mutta siihen ei osannut vastata. Oli yksinkertaisesti mahdotonta ajatella että olisi itse rakkauden arvoinen. Nyt kun on liian vanha pariutumaan näkee kaikki karille menneet mahdollisuudet ja on tuomittu olemaan yksin koko loppu iän.