Lue keskustelun säännöt.
Sinä äiti joka olet pitempään hoitanut lasta/lapsia kotona. Huomaatko eriarvoistuvasi miehesi kanssa?
15.04.2019 |
En olisi ikinä uskonut että niin käy, mutta kävi kuitenkin..
Olen hoitanut viittä lastamme kotona nyt toista vuotta ja tässä ajassa olen huomannut muuttuneen miehelleni lastenhoitajaksi.
Tasavertaisesta kumppanista hahmoksi jolta ei tarvi oikeasti kysyä mitään tai jota ei tarvitse ottaa yhteisiin päätöksiin mukaan. Näennäisesti mies saattaa kysyä mielipidettäni, mutta sillä ei oikeasti ole mitään väliä. Reissut jotka ennen tehtiin yhdessä, hän tekee nykyään yksin. Taloudelliset päätökset tekee hän.
Tunnen jääneeni täysin sivuun ja toisarvoiseksi ihmiseksi.
Vihaan tätä niin paljon että tuntuu että räjähdän. Mietin vain kostoa ja olen todella katkera.
Kommentit (42)
Olisiko aika ottaa hilkka päästä ja mennä töihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En, mutta nyt on keskustelun paikka. TUo ei todellakaan ole ok.
Tuntuu niin turhalta koittaa keskustella ihmisen kanssa joka tuntee selvästi ylemmyyttä minua kohtaan. Argumentit on yleensä niitä että olen lapsellinen tai vihainen karjaisu et sano sitten miten tehdään tai selvä, ei sitten tehdä ollenkaan.
Mielellään lähtee ja tekee yksin ja minä hoidan lapset kotona. Minusta on tullut pelkästään lastenhoitaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, mutta nyt on keskustelun paikka. TUo ei todellakaan ole ok.
Tuntuu niin turhalta koittaa keskustella ihmisen kanssa joka tuntee selvästi ylemmyyttä minua kohtaan. Argumentit on yleensä niitä että olen lapsellinen tai vihainen karjaisu et sano sitten miten tehdään tai selvä, ei sitten tehdä ollenkaan.
Mielellään lähtee ja tekee yksin ja minä hoidan lapset kotona. Minusta on tullut pelkästään lastenhoitaja.
Niin, mutta mikä on vaihtoehto, jos ei keskustelu? Jos ette pysty normaalisti keskustelemaan, niin sitten pariterapiaan.
Sinusta in tullut lastenhoitaja. Sinä olet lastenhoitaja, koska olet sen roolin valinnut.
Mikä keskustelu siihen voisi auttaa. Ei mikään.
Tee jotain, valitse uusi rooli, mene töihin, lapset tarhaat ja ryhdy siksi joka ennen olit kun teillä oli kivaa.
Olisiko tässä yksi syy siihen, että miehet lykkäävät lapsentekoa? Vaimo muuttuu kaverista tiskirätiksi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, mutta nyt on keskustelun paikka. TUo ei todellakaan ole ok.
Tuntuu niin turhalta koittaa keskustella ihmisen kanssa joka tuntee selvästi ylemmyyttä minua kohtaan. Argumentit on yleensä niitä että olen lapsellinen tai vihainen karjaisu et sano sitten miten tehdään tai selvä, ei sitten tehdä ollenkaan.
Mielellään lähtee ja tekee yksin ja minä hoidan lapset kotona. Minusta on tullut pelkästään lastenhoitaja.Niin, mutta mikä on vaihtoehto, jos ei keskustelu? Jos ette pysty normaalisti keskustelemaan, niin sitten pariterapiaan.
Niinpä. Yleensä luovutan ja annan periksi. Annan miehen tehdä kuten haluaa koska en jaksa väitellä tai en jaksa katsella hänen ylimielistä ilmettään.
Talouteemme tuli reipas summa ylimääräistä rahaa jonka mies päätti sijoittaa autoon, jonka hakee ulkomailta ja tietysti yksin.
Vanhan auton vaihtaa moottoripyörään, jolla ajaa yksin ja jonka tietty hakee toiselta puolen suomea yksin.
Kaikki tekee itsekseen ja minä ja lapset ollaan tiellä.
Lupasi kyllä jalosti viedä minut ja lapset risteilylle kesällä.. Niistä yhteisistä rahoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin 9 vuotta lasten kanssa kotona. Enää en ole. Ja ei, ei meillä ilmennyt tuollaista enkä olisi sellaista hyväksynyt. Minun kotiin jääntihän oli meidän yhteinen päätös, joka mm. mahdollisti hänen uran luomisensa tavalla joka ei olisi mitenkään onnistunut jos minä olisin käynyt myös töissä (mm. parisataa työmatkapäivää vuodessa). Kyllä mies sen ymmärsi, että se että yksin suostuin hoitamaan kodin ja lapset ja laittamaan oman urani hyllylle on iso uhraus hänen uransa eteen, ja arvosti minua sen takia paljon. Mitään ei minulta puuttunut, sain käyttää yhteiseltä tililtä rahaa ilman kysymyksiä jne.
Vierailija kirjoitti:
Sinusta in tullut lastenhoitaja. Sinä olet lastenhoitaja, koska olet sen roolin valinnut.
Mikä keskustelu siihen voisi auttaa. Ei mikään.Tee jotain, valitse uusi rooli, mene töihin, lapset tarhaat ja ryhdy siksi joka ennen olit kun teillä oli kivaa.
Olisiko tässä yksi syy siihen, että miehet lykkäävät lapsentekoa? Vaimo muuttuu kaverista tiskirätiksi...
Miksi? Menen joo heti töihin kun lapset on vähän vanhempia. Tällä hetkellä ja mun työajoilla kaikki kaatuu miehen niskaan kotona, joten hän ei ole siihen valmis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, mutta nyt on keskustelun paikka. TUo ei todellakaan ole ok.
Tuntuu niin turhalta koittaa keskustella ihmisen kanssa joka tuntee selvästi ylemmyyttä minua kohtaan. Argumentit on yleensä niitä että olen lapsellinen tai vihainen karjaisu et sano sitten miten tehdään tai selvä, ei sitten tehdä ollenkaan.
Mielellään lähtee ja tekee yksin ja minä hoidan lapset kotona. Minusta on tullut pelkästään lastenhoitaja.Niin, mutta mikä on vaihtoehto, jos ei keskustelu? Jos ette pysty normaalisti keskustelemaan, niin sitten pariterapiaan.
Niinpä. Yleensä luovutan ja annan periksi. Annan miehen tehdä kuten haluaa koska en jaksa väitellä tai en jaksa katsella hänen ylimielistä ilmettään.
Talouteemme tuli reipas summa ylimääräistä rahaa jonka mies päätti sijoittaa autoon, jonka hakee ulkomailta ja tietysti yksin.
Vanhan auton vaihtaa moottoripyörään, jolla ajaa yksin ja jonka tietty hakee toiselta puolen suomea yksin.
Kaikki tekee itsekseen ja minä ja lapset ollaan tiellä.
Lupasi kyllä jalosti viedä minut ja lapset risteilylle kesällä.. Niistä yhteisistä rahoista.
Kysy mieheltäsi, millä sijalla perhe on hänen elämässään. Kerro hänelle, millaisena koet hänen tärkeysjärjestyksensä. Kannattaa kertoa nimenomaan se, miltä hänen tekemänsä asiat sinusta tuntuvat. Totuus on se, että olette hankkineet ne lapset yhdessä, ja lapsista huolehtiminen on myös yhteinen asia.
Mä olin yhteensä 6 vuotta kotona, mutta yhdessä tehtiin kaikki päätökset kaikista asioista ja selvää oli, että panostamme molemmat yhtä paljon perheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Sinusta in tullut lastenhoitaja. Sinä olet lastenhoitaja, koska olet sen roolin valinnut.
Mikä keskustelu siihen voisi auttaa. Ei mikään.Tee jotain, valitse uusi rooli, mene töihin, lapset tarhaat ja ryhdy siksi joka ennen olit kun teillä oli kivaa.
Olisiko tässä yksi syy siihen, että miehet lykkäävät lapsentekoa? Vaimo muuttuu kaverista tiskirätiksi...
Kuulehan nyt. Jos päätetään hankkia lapset yhdessä, niin tarvitaan erilaisia järjestelyjä. Lapset eivät hoida itse itseään, vaan jonkun pitää niitä hoitaa.
Se, millaista parisuhde ja perhe-elämä on, on kahden kauppa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ole tuollaista ollut koskaan, vaikka kotona olen nyt ollut neljä vuotta. Päätökset tehdään yhdessä, rahat ja omaisuus on yhteistä, mies osallistuu kodin pyörittämiseen miten ehtii töiltään jne.
Vierailija kirjoitti:
Mä olin 9 vuotta lasten kanssa kotona. Enää en ole. Ja ei, ei meillä ilmennyt tuollaista enkä olisi sellaista hyväksynyt. Minun kotiin jääntihän oli meidän yhteinen päätös, joka mm. mahdollisti hänen uran luomisensa tavalla joka ei olisi mitenkään onnistunut jos minä olisin käynyt myös töissä (mm. parisataa työmatkapäivää vuodessa). Kyllä mies sen ymmärsi, että se että yksin suostuin hoitamaan kodin ja lapset ja laittamaan oman urani hyllylle on iso uhraus hänen uransa eteen, ja arvosti minua sen takia paljon. Mitään ei minulta puuttunut, sain käyttää yhteiseltä tililtä rahaa ilman kysymyksiä jne.
Ei hän näe sitä missään nimessä noin. Hän näkee itsensä uhrautujana joka joutuu tekemään paljon töitä. On edennyt huomattavasti urallaan tällä aikaa, mutta tottakai se on vain hänen omaa aikaansaannostaan. Hän on hyvä ja pätevä vaikka me ollaankin olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävi vähän noin ja lopulta tuli ero, tosin silloin olin jo aloittanut työt. Mies halusi kovasti lapsia ja tahtoi, että olen kotona. Sitten erotessa halusi koko yhteisen omaisuuden itselleen, koska olin illyt kotiäitinä :( onneksi oikeuslaitos oli eri mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin 9 vuotta lasten kanssa kotona. Enää en ole. Ja ei, ei meillä ilmennyt tuollaista enkä olisi sellaista hyväksynyt. Minun kotiin jääntihän oli meidän yhteinen päätös, joka mm. mahdollisti hänen uran luomisensa tavalla joka ei olisi mitenkään onnistunut jos minä olisin käynyt myös töissä (mm. parisataa työmatkapäivää vuodessa). Kyllä mies sen ymmärsi, että se että yksin suostuin hoitamaan kodin ja lapset ja laittamaan oman urani hyllylle on iso uhraus hänen uransa eteen, ja arvosti minua sen takia paljon. Mitään ei minulta puuttunut, sain käyttää yhteiseltä tililtä rahaa ilman kysymyksiä jne.
Ei hän näe sitä missään nimessä noin. Hän näkee itsensä uhrautujana joka joutuu tekemään paljon töitä. On edennyt huomattavasti urallaan tällä aikaa, mutta tottakai se on vain hänen omaa aikaansaannostaan. Hän on hyvä ja pätevä vaikka me ollaankin olemassa.
Miehesi ei selvästikään tajua, että hän on nyt perheenisä. Jos haluaa nähdä itsensä uhrina, löytää aina sen näkövinkkelin. Miehesi on jäänyt jumiin johonkin kummalliseen tunnekuoppaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, mutta nyt on keskustelun paikka. TUo ei todellakaan ole ok.
Tuntuu niin turhalta koittaa keskustella ihmisen kanssa joka tuntee selvästi ylemmyyttä minua kohtaan. Argumentit on yleensä niitä että olen lapsellinen tai vihainen karjaisu et sano sitten miten tehdään tai selvä, ei sitten tehdä ollenkaan.
Mielellään lähtee ja tekee yksin ja minä hoidan lapset kotona. Minusta on tullut pelkästään lastenhoitaja.Niin, mutta mikä on vaihtoehto, jos ei keskustelu? Jos ette pysty normaalisti keskustelemaan, niin sitten pariterapiaan.
Niinpä. Yleensä luovutan ja annan periksi. Annan miehen tehdä kuten haluaa koska en jaksa väitellä tai en jaksa katsella hänen ylimielistä ilmettään.
Talouteemme tuli reipas summa ylimääräistä rahaa jonka mies päätti sijoittaa autoon, jonka hakee ulkomailta ja tietysti yksin.
Vanhan auton vaihtaa moottoripyörään, jolla ajaa yksin ja jonka tietty hakee toiselta puolen suomea yksin.
Kaikki tekee itsekseen ja minä ja lapset ollaan tiellä.
Lupasi kyllä jalosti viedä minut ja lapset risteilylle kesällä.. Niistä yhteisistä rahoista.Kysy mieheltäsi, millä sijalla perhe on hänen elämässään. Kerro hänelle, millaisena koet hänen tärkeysjärjestyksensä. Kannattaa kertoa nimenomaan se, miltä hänen tekemänsä asiat sinusta tuntuvat. Totuus on se, että olette hankkineet ne lapset yhdessä, ja lapsista huolehtiminen on myös yhteinen asia.
Mä olin yhteensä 6 vuotta kotona, mutta yhdessä tehtiin kaikki päätökset kaikista asioista ja selvää oli, että panostamme molemmat yhtä paljon perheeseen.
Kaipaan vain niin kovasti sitä että minut haluttaisiin johonkin mukaan tai hän haluaisi viettää aikaa kanssani. Nyt hän naamioi kätevästi omat reissunsa pakkotekemiseksi joka pitää vaan hoitaa ja ei lapsia voi tietenkään minnekään ottaa ja täytyyhän jonkun niitä hoitaa ja plaa plaa plaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinusta in tullut lastenhoitaja. Sinä olet lastenhoitaja, koska olet sen roolin valinnut.
Mikä keskustelu siihen voisi auttaa. Ei mikään.Tee jotain, valitse uusi rooli, mene töihin, lapset tarhaat ja ryhdy siksi joka ennen olit kun teillä oli kivaa.
Olisiko tässä yksi syy siihen, että miehet lykkäävät lapsentekoa? Vaimo muuttuu kaverista tiskirätiksi...
Miksi? Menen joo heti töihin kun lapset on vähän vanhempia. Tällä hetkellä ja mun työajoilla kaikki kaatuu miehen niskaan kotona, joten hän ei ole siihen valmis.
Mene töihin vaan, ei sinun tuosta tarvitse välittää. Tekee hyvää miehelle olla lapsista ja kodista vastuussa. Saat sinäkin omaa rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, mutta nyt on keskustelun paikka. TUo ei todellakaan ole ok.
Tuntuu niin turhalta koittaa keskustella ihmisen kanssa joka tuntee selvästi ylemmyyttä minua kohtaan. Argumentit on yleensä niitä että olen lapsellinen tai vihainen karjaisu et sano sitten miten tehdään tai selvä, ei sitten tehdä ollenkaan.
Mielellään lähtee ja tekee yksin ja minä hoidan lapset kotona. Minusta on tullut pelkästään lastenhoitaja.
Ja sinä ole vakuuttunut, että tähän käytökseen on syynä vain ja ainoastaan se, että olet hoitamassa lapsia kotona?
Normaali ihminen kunnioittaa puolisoaan ihan riippumatta siitä, mitä tämä tienaa tai tekee työkseen.
5 lasta ja vasta toista vuotta kotona? Taidat olla provo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinusta in tullut lastenhoitaja. Sinä olet lastenhoitaja, koska olet sen roolin valinnut.
Mikä keskustelu siihen voisi auttaa. Ei mikään.Tee jotain, valitse uusi rooli, mene töihin, lapset tarhaat ja ryhdy siksi joka ennen olit kun teillä oli kivaa.
Olisiko tässä yksi syy siihen, että miehet lykkäävät lapsentekoa? Vaimo muuttuu kaverista tiskirätiksi...
Miksi? Menen joo heti töihin kun lapset on vähän vanhempia. Tällä hetkellä ja mun työajoilla kaikki kaatuu miehen niskaan kotona, joten hän ei ole siihen valmis.
Mene töihin vaan, ei sinun tuosta tarvitse välittää. Tekee hyvää miehelle olla lapsista ja kodista vastuussa. Saat sinäkin omaa rahaa.
Joo, mutta kun täytyy ajatella lapsiakin, ei pelkästään rahaa. Väsynyt ja lyhytpinnainen isä täällä koko iltapäivän ja illat lasten kanssa.. En usko oikeasti että se on sen muutaman satasen arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, mutta nyt on keskustelun paikka. TUo ei todellakaan ole ok.
Tuntuu niin turhalta koittaa keskustella ihmisen kanssa joka tuntee selvästi ylemmyyttä minua kohtaan. Argumentit on yleensä niitä että olen lapsellinen tai vihainen karjaisu et sano sitten miten tehdään tai selvä, ei sitten tehdä ollenkaan.
Mielellään lähtee ja tekee yksin ja minä hoidan lapset kotona. Minusta on tullut pelkästään lastenhoitaja.Niin, mutta mikä on vaihtoehto, jos ei keskustelu? Jos ette pysty normaalisti keskustelemaan, niin sitten pariterapiaan.
Niinpä. Yleensä luovutan ja annan periksi. Annan miehen tehdä kuten haluaa koska en jaksa väitellä tai en jaksa katsella hänen ylimielistä ilmettään.
Talouteemme tuli reipas summa ylimääräistä rahaa jonka mies päätti sijoittaa autoon, jonka hakee ulkomailta ja tietysti yksin.
Vanhan auton vaihtaa moottoripyörään, jolla ajaa yksin ja jonka tietty hakee toiselta puolen suomea yksin.
Kaikki tekee itsekseen ja minä ja lapset ollaan tiellä.
Lupasi kyllä jalosti viedä minut ja lapset risteilylle kesällä.. Niistä yhteisistä rahoista.Kysy mieheltäsi, millä sijalla perhe on hänen elämässään. Kerro hänelle, millaisena koet hänen tärkeysjärjestyksensä. Kannattaa kertoa nimenomaan se, miltä hänen tekemänsä asiat sinusta tuntuvat. Totuus on se, että olette hankkineet ne lapset yhdessä, ja lapsista huolehtiminen on myös yhteinen asia.
Mä olin yhteensä 6 vuotta kotona, mutta yhdessä tehtiin kaikki päätökset kaikista asioista ja selvää oli, että panostamme molemmat yhtä paljon perheeseen.
Kaipaan vain niin kovasti sitä että minut haluttaisiin johonkin mukaan tai hän haluaisi viettää aikaa kanssani. Nyt hän naamioi kätevästi omat reissunsa pakkotekemiseksi joka pitää vaan hoitaa ja ei lapsia voi tietenkään minnekään ottaa ja täytyyhän jonkun niitä hoitaa ja plaa plaa plaa.
Ei vieläkään näe, miten tämä lasten kotona hoitaminen liittyy tähän miehesi käytökseen. Hän ei selvästikään halua vietää aikaa kanssasi, hän haluaa lähteä yksin noille "pakkotekemisreissuilleen". Hän ei tunnu arvostavan sinua, miten töihin meneminen muuttaisi asiaa?
En, mutta nyt on keskustelun paikka. TUo ei todellakaan ole ok.