Isät vaikuttaa vanhempina paljon lapsiystävällisemmiltä kuin äidit - äideillä liika kiire suorittaa ja tehdä "oikein"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidit saavat usein harteilleen hoitaa kaikki lapsien viralliset ja vakavammat asiat. Isät sitten saavat ottaa sen "hauskan leikittäjän" roolin. 

Joku neuvola kerran vuodessa? Kyllä on rankkaa. Ja ihan pitää ostaa se perus-t-paita samalla kun käy ruokaostoksilla? Jaksuja. 

Äidit ne usein hoitavat kouluasiat, aamiaiset, pukeutumiset, lapsien kela-asiat, lääkärikäynnit ja tarkistukset jne jne jne. Ne on ihan jokapäiväisiä asioita. Tietäisit, jos sinulla olisi lapsia - tai jos ottaisit suuremman vastuun lapsistasi. 

Onko lapsesi jälkeenjääneitä, vai miksi koululaisten pukeutuminen ja aamupuuron syöttämiset kuulostavat täysin utopialta? Kela-asiat rullaavat ihan itsekseen, koulu on lapsen, ei vanhemman tehtävä.

Kuulostaa ihan siltä , mitä aloittajakin kuvaili. Alistat jopa lapsiasi käytökselläsi, miehestäsi puhumattakaan. 

Meillä oli siellä törkyisessä kodissa vanhemmat, joiden mielestä koulu oli lapsen työ, joka hoidetaan yksin. Minulla oli oppimisvaikeuksia ala-asteella. Tämän seurauksena osaan yhä mm. englantia heikosti, kun itsenäinen opiskelu sujui alkuun heikosti. Myöhemmin taidot opiskelijana paranivat, mutta huonolle pohjalle on vaikea rakentaa hyvää kielitaitoa. Kadehdin todella niitä lapsia, joita vanhemmat auttoivat mm. sanakokeisiin harjoittelussa kyselemällä sanoja koealueelta.

Uskon että traumaattisen lapsuuden jälkeen asiat voi olla mustavalkoisia, mutta takakireän suorittajaäidin ja matoisen kodin välissä on oikeasti aika paljon normaaleja sävyjä, joista täällä nyt keskustellaan. Sinä puhut aika paljon samalla tavalla kuin alkoholistien lapset, kun jonkun äiti ja isä käyttää alkoholia kuten normaaleja elintarvikkeita eikä päihteitä, niin alkoholistin lapselle se edustaa kaaosta, pimeyttä, huutoa ja pelkoa. Se lasi viiniä turvallisen perheen kanssa, joka on yhtä hirveä kuin viereisen lasi maitoa.

Syytänkö ainoastaan äitiä? En. Isä hoiti hommansa myös täysin päin persettä. "Rento isä" hauskuutti lapsiaan heittelemällä likaiselle lattialle karkkeja ja lasten niitä hamutessa valitti äidille, että "ei ole tarpeeksi siistiä kotona, katso, lapset syövät lattialta eikä se edes ole puhdas". Omaksi hommakseen isä ei kuitenkaan siivoamista mieltänyt, vaan ainoastaan äiti ja lapset siivosivat kotona.

Tosiaan, Jenkeissähän vanhemmat ovat kuvanneet tämänhenkisiä hassutteluvideoita nettiin. Se oli näistä videoista on tainnut olla, että lapset ovat usein silloin päässeet lastensuojelun piiriin, kun on ollut konkreettisia todisteita siitä, että vanhemmuudessa on selviä ongelmia. Todisteiden puutehan on usein se ongelma. Meilläkin vanhempien korkea asema työmaailmassa piti huolen siitä, ettei mikään taho vanhempien touhuihin halunnut puuttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidit saavat usein harteilleen hoitaa kaikki lapsien viralliset ja vakavammat asiat. Isät sitten saavat ottaa sen "hauskan leikittäjän" roolin. 

Joku neuvola kerran vuodessa? Kyllä on rankkaa. Ja ihan pitää ostaa se perus-t-paita samalla kun käy ruokaostoksilla? Jaksuja. 

Äidit ne usein hoitavat kouluasiat, aamiaiset, pukeutumiset, lapsien kela-asiat, lääkärikäynnit ja tarkistukset jne jne jne. Ne on ihan jokapäiväisiä asioita. Tietäisit, jos sinulla olisi lapsia - tai jos ottaisit suuremman vastuun lapsistasi. 

Ehkä teidänkin kannattaisi enemmän jakaa vastuuta lapsistanne. Tietäisit, jos teillä olisi tasa-arvoinen parisuhde -molemmilla voisi olla mahdollisuus olla rento vanhempi.

Miksi äidin pitäisi vastuuttaa isää? Miksei isä kanna itsenäisesti vastuuta omasta toiminnastaan vanhenpana?

Isä pelataan ulos alussa kertomalla, että ei missään nimessä saa pulloruokkia tai viettää aikaa lapsen kanssa kahdestaan tai pitää täysiä vapaita. Kaikki on väärin mitä isä tekee, naureskellaan vielä tutuille ja kerrotaan kun iskällä on vaikeeta kun eihän se osaa lapsien kanssa olla (miksiköhän?)

Äiti haluaa omia ja nauttia pikkulapsosista ja on mustasukkainen jos iskä olisikin se ykkönen, ja osaisi jotain mitä äiti ei.

Sitten kun lapsi alkaa olla hankalassa iässä ja seuraava pikkuvauveli on sylissä leimautumassa mamaan, niin annetaan se kiukutteleva taapero iskän harteille ja mietitään, miksi se ei osaa, halua, pysty ottamaan lähes ventovieraasta oireilevasta lapsesta vastuuta.

Miten monta lasta sinä olet imettänyt? Pulloruokinta ei ole niin yksinkertainen asia mitä kuvittelet. Korvikkeen makuun päässyt lapsi voi alkaa hylkiä rintaa eikä kaikki vauvat edes suostu pullolle. En ole kyllä edes kuullut, että yksikään pienen vauvan äiti kieltää lapsen isää hoitamasta lasta, että itse pääsee suihkuun, nukkumaan tai edes kauppaan yksin. Toki miettisin itsekin kaksi kertaa, uskallanko jättää lapsen isän kanssa, jos kotiin tultua mies ei ole huomannut mitään vaikka lapsi on ihan hikinen ja uupunut itkettyään hädissään.

Aikooko ap hankkia joskus lapsia? Millaisia ajatuksia sinulla on omasta vanhemmuudestasi? Miten sitä haluaisit toteuttaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidit saavat usein harteilleen hoitaa kaikki lapsien viralliset ja vakavammat asiat. Isät sitten saavat ottaa sen "hauskan leikittäjän" roolin. 

Joku neuvola kerran vuodessa? Kyllä on rankkaa. Ja ihan pitää ostaa se perus-t-paita samalla kun käy ruokaostoksilla? Jaksuja. 

Äidit ne usein hoitavat kouluasiat, aamiaiset, pukeutumiset, lapsien kela-asiat, lääkärikäynnit ja tarkistukset jne jne jne. Ne on ihan jokapäiväisiä asioita. Tietäisit, jos sinulla olisi lapsia - tai jos ottaisit suuremman vastuun lapsistasi. 

Ehkä teidänkin kannattaisi enemmän jakaa vastuuta lapsistanne. Tietäisit, jos teillä olisi tasa-arvoinen parisuhde -molemmilla voisi olla mahdollisuus olla rento vanhempi.

Miksi äidin pitäisi vastuuttaa isää? Miksei isä kanna itsenäisesti vastuuta omasta toiminnastaan vanhenpana?

Isä pelataan ulos alussa kertomalla, että ei missään nimessä saa pulloruokkia tai viettää aikaa lapsen kanssa kahdestaan tai pitää täysiä vapaita. Kaikki on väärin mitä isä tekee, naureskellaan vielä tutuille ja kerrotaan kun iskällä on vaikeeta kun eihän se osaa lapsien kanssa olla (miksiköhän?)

Äiti haluaa omia ja nauttia pikkulapsosista ja on mustasukkainen jos iskä olisikin se ykkönen, ja osaisi jotain mitä äiti ei.

Sitten kun lapsi alkaa olla hankalassa iässä ja seuraava pikkuvauveli on sylissä leimautumassa mamaan, niin annetaan se kiukutteleva taapero iskän harteille ja mietitään, miksi se ei osaa, halua, pysty ottamaan lähes ventovieraasta oireilevasta lapsesta vastuuta.

Miten monta lasta sinä olet imettänyt? Pulloruokinta ei ole niin yksinkertainen asia mitä kuvittelet. Korvikkeen makuun päässyt lapsi voi alkaa hylkiä rintaa eikä kaikki vauvat edes suostu pullolle. En ole kyllä edes kuullut, että yksikään pienen vauvan äiti kieltää lapsen isää hoitamasta lasta, että itse pääsee suihkuun, nukkumaan tai edes kauppaan yksin. Toki miettisin itsekin kaksi kertaa, uskallanko jättää lapsen isän kanssa, jos kotiin tultua mies ei ole huomannut mitään vaikka lapsi on ihan hikinen ja uupunut itkettyään hädissään.

Joo, tuo edellinen suorastaan naurattaa todellisuudelle vieraudellaan. Mulla on kolmas lapsi vauva, isommat on 10 ja 5 ja tekisin mitä vain että pääsisin isompien kanssa leffaan, uimaan ym. RAUHASSA ilman kiirettä kotiin, saati jonnekin omiin menoihini mutta kun en saa pumpulla maitoa ulos vaikka olen yrittänyt ja yrittänyt. En kuitenkaan halua vaarantaa hyvin sujunutta imetystä antamalla korviketta. Naapurin rouvalla sama tilanne mutta hänen vauvansa ei edes ota pulloa, juuri avautui miten hajalla on kun ei pääse harrastukseensa.

Että eläkää te lapsettomat tuikkukuppimiehet vaan fantasioissanne, joissa äiti omii lapset. Todellisuudesta tunnen lähinnä tilanteita, joissa päinvastoin äiti haluaisi omaa aikaa mutta ei saa.

Vierailija kirjoitti:

Kerron nyt omasta äitiydestäni. Ensimmäinen lapseni on nyt 8v, ja toinen 1v. Ensimmäisen lapsen kanssa olin älyttömän tarkka, imetin vuoden (vihasin sitä mutta ulkopuoliset paineet olla paras, saivat jatkamaan) vaatteet ja koti kiilsi, motkotin jatkuvasti miehelle kaikesta tekemättömästä. En nauttinut siitä ajasta juurikaan, suoritin ja ostin turvaistuimet , sitterit,vaunut ja itkuhälyttimet viimeisen päälle. Hoidin lasta kotona kolmevuotiaaksi ja tuona aikana oli ollut vain muutaman kauppareissun ilman minua. Kun tytär oli kolmevuotias olimme erota, koska olin niin kireä ja ärsyttävä, kaikki meni jonkun kaavan mukaan. Tilanne rauhoittui kun opin relaamaan, Mies halusi vielä toisen lapsen, ja suostuin mutta nyt kuuntelin vain itseäni enkä ottanut ulkopuolelta paineita. Imetin ensimmäisen kuukauden, ostin kaikki tarvikkeet käytettyinä, lähdin pidennetylle viikonloppu reissulle ystävän kanssa ja jätin vauvan (2kk) isänsä kanssa. Vielä tämän vuoden aikana ei ole tullut itku kohtauksia, enkä ole ollut kireä, kaiken ei tarvi kiiltää mutta perus siistiä on. Huomenna nuorin aloittaa päiväkodissa ja minä pääsen töihin.

Oliko isä jotenkin kuvioissa siittämisen lisäksi?