Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
"lapsettomilla ei ollut ainoastaan enemmän ystäviä, vaan heidän ystävyytensä olivat vanhemmiten myös pitkäikäisempiä"
14.04.2019 |
"Lapseton sinkku ehtii eläkepäiviinsä mennessä luoda vuosikymmenten ajan ihmissuhteita, jotka eivät perustu ydinperheeseen.
Erityisesti monilla sinkkunaisilla on vanhana laaja tuttavapiiri. Kun pariskunnat ovat nyhjänneet keski-iässä kahdestaan, sinkut ovat aloittaneet uusia harrastuksia, vieneet kummilapsiaan leikkipuistoon ja kahvitelleet naapureiden kanssa."
Hs tänään
Kommentit (38)
”Lapseton sinkku ehtii eläkepäiviinsä mennessä luoda vuosikymmenten ajan ihmissuhteita, jotka eivät perustu ydinperheeseen.
Erityisesti monilla sinkkunaisilla on vanhana laaja tuttavapiiri. Kun pariskunnat ovat nyhjänneet keski-iässä kahdestaan, sinkut ovat aloittaneet uusia harrastuksia, vieneet kummilapsiaan leikkipuistoon ja kahvitelleet naapureiden kanssa."
Hs tänään”
Mitääääääh 😂 luuletko että meitä perheellisiä kiinnostaa 😂 hahahahahhaaha...
Juu ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseton ymmärtää, että mikäli hän ei halua olla vanhana yksin, tulee luoda sosiaaliset suhteet itse.
Perheellisen ei ole pakko, koska onhan ne lapset, jotka sitten huolehtivat vanhemmista. Tai sitten eivät....
Ai jaa - minä olen perheellinen, ja minulla on sekä lapsuudenkavereita että työelämässä saatuja pitkiä kaverisuhteita. En mä taida olla mikään poikkeus kuitenkaan, koska sekä lapsuudenkaverini että työkaverini ovat pääasiassa perheellisiä ihmisiä, emmekä me mitenkään perhekunnittain kokoonnu. Mielenkiintoinen väittämä, enkä minä sitä kiistääkään voi, kun ei ole toisenlaista kokemusta. Ja hyvähän se on, että perheettömillä on hyviä ihmissuhteita - olisi varmasti kamalaa olla kovin yksinäinen, ilman perhettä ja ystäviä. Molemmat kun ovat hyvä juttu!
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani vuosien saatossa jättivät kaikki ystävät jälkeen. Nyt meistä neljästä lapsesta 2 asuu hyvin kaukana Suomessa, 1 ulkomailla ja yksi lähellä. Sen yhden riesana pyörivät päivästä toiseen, äitikin yrittänyt saada lapsenlapsen hoitoon itselleen päiväkodin sijaan ja sisarukseni on kauhuissaan kun ei halua että lapsen ainut sosiaalinen kontakti ennen kouluikää on vanhat isovanhemmat.
Säälittää kun omat vanhemmat joskus tuntuivat ihan sosiaalilta ihmisiltä, mutta nykyään ne ei vaan tee mitään. Nyhjää sisällä ja keskenään, tappelee ja hyppii ees taas sisaruksen luona.
Surullista.
Eli olisi ollut parempaa, kun vanhempasi olisivat pysyneet sinkkuina, eikä teitä olisi? Kumpikin olisi nyt onnellinen sinkku suuren ystäväpiirin keskellä? Kai teistä lapsista nyt joskus on muutakin kuin vain stressiä ja haittaa heille? Vaikka näyttää, että heistä on vain haittaa ja harmia teille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani vuosien saatossa jättivät kaikki ystävät jälkeen. Nyt meistä neljästä lapsesta 2 asuu hyvin kaukana Suomessa, 1 ulkomailla ja yksi lähellä. Sen yhden riesana pyörivät päivästä toiseen, äitikin yrittänyt saada lapsenlapsen hoitoon itselleen päiväkodin sijaan ja sisarukseni on kauhuissaan kun ei halua että lapsen ainut sosiaalinen kontakti ennen kouluikää on vanhat isovanhemmat.
Säälittää kun omat vanhemmat joskus tuntuivat ihan sosiaalilta ihmisiltä, mutta nykyään ne ei vaan tee mitään. Nyhjää sisällä ja keskenään, tappelee ja hyppii ees taas sisaruksen luona.
Surullista.
Eli olisi ollut parempaa, kun vanhempasi olisivat pysyneet sinkkuina, eikä teitä olisi? Kumpikin olisi nyt onnellinen sinkku suuren ystäväpiirin keskellä? Kai teistä lapsista nyt joskus on muutakin kuin vain stressiä ja haittaa heille? Vaikka näyttää, että heistä on vain haittaa ja harmia teille.
Mitä ihmettä oikein hourit? Surkuttelen heidän sosiaalisten suhteiden olemattomuutta ja sä triggeröidyt että tässä on kyse jostain lapsettomuusfantasiasta? Oisko niin, että musta olisi vaan parempi, jos niillä olisi ystäviä?
Te jotkut, ilmeisesti vanhemmat, luulette että aina kun puhuu jotain lapsien huonoista puolista että paras ase on sitten huutaa jotain lälläslää senkin velat -paskaa, kun voisi esim. puhua miten parantaa niitä huonoja puolia. Olette niin epävarmoja ja ilkeitä että ei ihme, ettei monikaan halua vanhemmaksi. Lapsissa ei ole vikaa, vaan siinä miksi aikuiset ihmiset muuttuu lastensaannin myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitatko, että kun sinkku vie kummilapsen leikkipuistoon, hän saa siellä uusia ystäviä, mutta lapsen biologiset vanhemmat eivät saa kun tekevät samaa?
Kannattaisi muuten noissakin jutuissa mainita, että kaikki sinkut eivät ole samanlaisia. Heidän joukoissaan on aika tavalla yksinäisiä ihmisiä ilman harrastuksia tai mitään sosiaalista elämää.
Kaikilla minun tuntemilla perheellisillä on paljon enemmän tuttavia/ystäviä kuin minulla. En tosiaan usko, että ovat ainoita poikkeuksia, kuten en minäkään tällaisena (omasta tahdostaan yksinäisenä) erakkona.
Ootko väärässä ketjussa vai mitä selität sinkuista? Mä olen sinkku, mutta mulla on lapsia. Siskoni on lapseton, mutta 15 vuotta naimisissa.
HS puhuu sinkuista. Ei mulla ole ainakaan mahdollisuutta tutustua tai kahvitella tuttavuuksien kanssa, kun on kaks pientä lasta ja työ jne. Tai en ainakaan jotenkin jaksa, oman perheen seura on tarpeeksi. Kyllä se voi kostautua jossain vaiheessa.
Lapseton/sinkku on edullisemmassa asemassa isomman vapaa-aikamäärän vuoksi.
Ei se kostaudu. Kun olet sosisaalinen niin saat uusia ystäviä niin halutessasi ja kun aikaa on. Mitä semmoisella ystävyyssuhteella edes tekee, joka ei taivu siihen, että elämässä on jaksoja milloin ystävyyden hoitamiseen on vähemmän aikaa.
Sinkut taitavat vaan peitellä elämän tyhjyyttä laajalla tuttavapiirillä.
Hahhah lapsettomat on ehdottamasti yksinäisiä ja sitten kun selviää etteivät ole, niin sitten se laaja tuttavapiiri onkin elämän tyhjyyttä :D voi ihmiset hyvät, voiko toisten hyvä olo, onni ja tyytyväisyys omannäköiseen elämään tosiaankin tuntua noin pahalta?
Tuo "laaja tuttavapiiri" on pelkkiä numeroita vailla sen kummempaa ystävyyttä. Näitä oli sinkuilla enemmän koska he haluavat torjua ajatusta yksinäisyydestä. Pettävät itseään, suoraan sanottuna.
Jos nimeäisin kaikki lasteni luokkatovereiden vanhemmat ja opettajat kaikilta kouluasteilla ja sekä omat, että heidän harrastustutut ja työkaverit ja lisäksi monen heidän puolison jopa, pääsisin helposti satoihin ihmisiin. Naapurit ja muuta tutut joihin törmää milloin missäkin lisäisivät vielä määrää. Tuttujen määrä ei kerro mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ai jaa - minä olen perheellinen, ja minulla on sekä lapsuudenkavereita että työelämässä saatuja pitkiä kaverisuhteita. En mä taida olla mikään poikkeus kuitenkaan, koska sekä lapsuudenkaverini että työkaverini ovat pääasiassa perheellisiä ihmisiä, emmekä me mitenkään perhekunnittain kokoonnu. Mielenkiintoinen väittämä, enkä minä sitä kiistääkään voi, kun ei ole toisenlaista kokemusta. Ja hyvähän se on, että perheettömillä on hyviä ihmissuhteita - olisi varmasti kamalaa olla kovin yksinäinen, ilman perhettä ja ystäviä. Molemmat kun ovat hyvä juttu!
Täysin sama juttu. Kolme lastani ovat jo teinejä ja ystäviä on paljon. Osa ystävistä on jo lapsuudesta asti mukana kulkeneita, osa kouluajoilta, osa tullut lasten mukana, osa opiskelujen ja töiden kautta. Ja vaikka asia eitä tähän kuulukaan, niin ystävinä on myös miehiä! Hui kamala sentään, naimisissa olevalla äidillä...!
Yhtä lailla he ovat ystäviä kaikki, mutta minulle ystävyys ei ole jotakin ihmeen kahvittelua ja naamatusten tai kylki kyljessä nyhväämistä, vaan on muitakin erilaisia tapoja olla ystävä. Pari ystävääni asuu esimerkiksi toisella puolella Suomea ja pari täysin toisessa maassa, mutta ystäviä he ovat silti. Laitamme viestejä, sähköposteja, soittelemme joidenkin kanssa jopa muutaman tunnin puheluita jne. Ei perheeni estä ystävyyttämme mitenkään, se olisi jo outo ajatuskin. En siis ymmärrä ollenkaan tuota juttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani vuosien saatossa jättivät kaikki ystävät jälkeen. Nyt meistä neljästä lapsesta 2 asuu hyvin kaukana Suomessa, 1 ulkomailla ja yksi lähellä. Sen yhden riesana pyörivät päivästä toiseen, äitikin yrittänyt saada lapsenlapsen hoitoon itselleen päiväkodin sijaan ja sisarukseni on kauhuissaan kun ei halua että lapsen ainut sosiaalinen kontakti ennen kouluikää on vanhat isovanhemmat.
Säälittää kun omat vanhemmat joskus tuntuivat ihan sosiaalilta ihmisiltä, mutta nykyään ne ei vaan tee mitään. Nyhjää sisällä ja keskenään, tappelee ja hyppii ees taas sisaruksen luona.
Surullista.
Eli olisi ollut parempaa, kun vanhempasi olisivat pysyneet sinkkuina, eikä teitä olisi? Kumpikin olisi nyt onnellinen sinkku suuren ystäväpiirin keskellä? Kai teistä lapsista nyt joskus on muutakin kuin vain stressiä ja haittaa heille? Vaikka näyttää, että heistä on vain haittaa ja harmia teille.
Mitä ihmettä oikein hourit? Surkuttelen heidän sosiaalisten suhteiden olemattomuutta ja sä triggeröidyt että tässä on kyse jostain lapsettomuusfantasiasta? Oisko niin, että musta olisi vaan parempi, jos niillä olisi ystäviä?
Te jotkut, ilmeisesti vanhemmat, luulette että aina kun puhuu jotain lapsien huonoista puolista että paras ase on sitten huutaa jotain lälläslää senkin velat -paskaa, kun voisi esim. puhua miten parantaa niitä huonoja puolia. Olette niin epävarmoja ja ilkeitä että ei ihme, ettei monikaan halua vanhemmaksi. Lapsissa ei ole vikaa, vaan siinä miksi aikuiset ihmiset muuttuu lastensaannin myötä.
Pelkkiä kysymyksiä, jotka sinä jostain syystä haluat tulkita määrätyllä tavalla. Tuossa ei ollut mitään ilkeää, vaikka niin sen haluat lukea. Puhut äidissäsi riesana. Nyhjää sisällä, tappelee ja hyppii sisareni luona. Ja sitten väität minua hourivaksi, ilkeäksi ja epävarmaksi ja syyllistät minua, jos joku ei halua lapsia. Kumpihan se meistä, se inhottava oikein on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani vuosien saatossa jättivät kaikki ystävät jälkeen. Nyt meistä neljästä lapsesta 2 asuu hyvin kaukana Suomessa, 1 ulkomailla ja yksi lähellä. Sen yhden riesana pyörivät päivästä toiseen, äitikin yrittänyt saada lapsenlapsen hoitoon itselleen päiväkodin sijaan ja sisarukseni on kauhuissaan kun ei halua että lapsen ainut sosiaalinen kontakti ennen kouluikää on vanhat isovanhemmat.
Säälittää kun omat vanhemmat joskus tuntuivat ihan sosiaalilta ihmisiltä, mutta nykyään ne ei vaan tee mitään. Nyhjää sisällä ja keskenään, tappelee ja hyppii ees taas sisaruksen luona.
Surullista.
Eli olisi ollut parempaa, kun vanhempasi olisivat pysyneet sinkkuina, eikä teitä olisi? Kumpikin olisi nyt onnellinen sinkku suuren ystäväpiirin keskellä? Kai teistä lapsista nyt joskus on muutakin kuin vain stressiä ja haittaa heille? Vaikka näyttää, että heistä on vain haittaa ja harmia teille.
Mitä ihmettä oikein hourit? Surkuttelen heidän sosiaalisten suhteiden olemattomuutta ja sä triggeröidyt että tässä on kyse jostain lapsettomuusfantasiasta? Oisko niin, että musta olisi vaan parempi, jos niillä olisi ystäviä?
Te jotkut, ilmeisesti vanhemmat, luulette että aina kun puhuu jotain lapsien huonoista puolista että paras ase on sitten huutaa jotain lälläslää senkin velat -paskaa, kun voisi esim. puhua miten parantaa niitä huonoja puolia. Olette niin epävarmoja ja ilkeitä että ei ihme, ettei monikaan halua vanhemmaksi. Lapsissa ei ole vikaa, vaan siinä miksi aikuiset ihmiset muuttuu lastensaannin myötä.
Pelkkiä kysymyksiä, jotka sinä jostain syystä haluat tulkita määrätyllä tavalla. Tuossa ei ollut mitään ilkeää, vaikka niin sen haluat lukea. Puhut äidissäsi riesana. Nyhjää sisällä, tappelee ja hyppii sisareni luona. Ja sitten väität minua hourivaksi, ilkeäksi ja epävarmaksi ja syyllistät minua, jos joku ei halua lapsia. Kumpihan se meistä, se inhottava oikein on?
Autocorrect temppuilee. Siis sisareSi ja äidisTäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani vuosien saatossa jättivät kaikki ystävät jälkeen. Nyt meistä neljästä lapsesta 2 asuu hyvin kaukana Suomessa, 1 ulkomailla ja yksi lähellä. Sen yhden riesana pyörivät päivästä toiseen, äitikin yrittänyt saada lapsenlapsen hoitoon itselleen päiväkodin sijaan ja sisarukseni on kauhuissaan kun ei halua että lapsen ainut sosiaalinen kontakti ennen kouluikää on vanhat isovanhemmat.
Säälittää kun omat vanhemmat joskus tuntuivat ihan sosiaalilta ihmisiltä, mutta nykyään ne ei vaan tee mitään. Nyhjää sisällä ja keskenään, tappelee ja hyppii ees taas sisaruksen luona.
Surullista.
Eli olisi ollut parempaa, kun vanhempasi olisivat pysyneet sinkkuina, eikä teitä olisi? Kumpikin olisi nyt onnellinen sinkku suuren ystäväpiirin keskellä? Kai teistä lapsista nyt joskus on muutakin kuin vain stressiä ja haittaa heille? Vaikka näyttää, että heistä on vain haittaa ja harmia teille.
Mitä ihmettä oikein hourit? Surkuttelen heidän sosiaalisten suhteiden olemattomuutta ja sä triggeröidyt että tässä on kyse jostain lapsettomuusfantasiasta? Oisko niin, että musta olisi vaan parempi, jos niillä olisi ystäviä?
Te jotkut, ilmeisesti vanhemmat, luulette että aina kun puhuu jotain lapsien huonoista puolista että paras ase on sitten huutaa jotain lälläslää senkin velat -paskaa, kun voisi esim. puhua miten parantaa niitä huonoja puolia. Olette niin epävarmoja ja ilkeitä että ei ihme, ettei monikaan halua vanhemmaksi. Lapsissa ei ole vikaa, vaan siinä miksi aikuiset ihmiset muuttuu lastensaannin myötä.
Pelkkiä kysymyksiä, jotka sinä jostain syystä haluat tulkita määrätyllä tavalla. Tuossa ei ollut mitään ilkeää, vaikka niin sen haluat lukea. Puhut äidissäsi riesana. Nyhjää sisällä, tappelee ja hyppii sisareni luona. Ja sitten väität minua hourivaksi, ilkeäksi ja epävarmaksi ja syyllistät minua, jos joku ei halua lapsia. Kumpihan se meistä, se inhottava oikein on?
Sinä mitään kysynyt vaan laitoit sanoja toisen suuhun.
-eri
"Lapsettomilla menee tutkimusten mukaan vanhana keskimäärin huonommin kuin lapsia saaneilla. Siihen on kiinnittänyt huomiota esimerkiksi psykologian tohtori Anu Siren, joka työskentelee tanskalaisessa Vive-tutkimuslaitoksessa. Hän oli tekemässä viime vuonna julkaistua tutkimusta, jossa vertailtiin keksi-ikäisiä ja iäkkäitä tanskalaisia lapsettomia ja vanhempia. Ilmeni, että lapsettomat kärsivät useammin yksinäisyydestä. He saivat huonommat pisteet psyykkistä hyvinvointia mittaavista kysymyksistä."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani vuosien saatossa jättivät kaikki ystävät jälkeen. Nyt meistä neljästä lapsesta 2 asuu hyvin kaukana Suomessa, 1 ulkomailla ja yksi lähellä. Sen yhden riesana pyörivät päivästä toiseen, äitikin yrittänyt saada lapsenlapsen hoitoon itselleen päiväkodin sijaan ja sisarukseni on kauhuissaan kun ei halua että lapsen ainut sosiaalinen kontakti ennen kouluikää on vanhat isovanhemmat.
Säälittää kun omat vanhemmat joskus tuntuivat ihan sosiaalilta ihmisiltä, mutta nykyään ne ei vaan tee mitään. Nyhjää sisällä ja keskenään, tappelee ja hyppii ees taas sisaruksen luona.
Surullista.
Eli olisi ollut parempaa, kun vanhempasi olisivat pysyneet sinkkuina, eikä teitä olisi? Kumpikin olisi nyt onnellinen sinkku suuren ystäväpiirin keskellä? Kai teistä lapsista nyt joskus on muutakin kuin vain stressiä ja haittaa heille? Vaikka näyttää, että heistä on vain haittaa ja harmia teille.
Mitä ihmettä oikein hourit? Surkuttelen heidän sosiaalisten suhteiden olemattomuutta ja sä triggeröidyt että tässä on kyse jostain lapsettomuusfantasiasta? Oisko niin, että musta olisi vaan parempi, jos niillä olisi ystäviä?
Te jotkut, ilmeisesti vanhemmat, luulette että aina kun puhuu jotain lapsien huonoista puolista että paras ase on sitten huutaa jotain lälläslää senkin velat -paskaa, kun voisi esim. puhua miten parantaa niitä huonoja puolia. Olette niin epävarmoja ja ilkeitä että ei ihme, ettei monikaan halua vanhemmaksi. Lapsissa ei ole vikaa, vaan siinä miksi aikuiset ihmiset muuttuu lastensaannin myötä.
Pelkkiä kysymyksiä, jotka sinä jostain syystä haluat tulkita määrätyllä tavalla. Tuossa ei ollut mitään ilkeää, vaikka niin sen haluat lukea. Puhut äidissäsi riesana. Nyhjää sisällä, tappelee ja hyppii sisareni luona. Ja sitten väität minua hourivaksi, ilkeäksi ja epävarmaksi ja syyllistät minua, jos joku ei halua lapsia. Kumpihan se meistä, se inhottava oikein on?
Sinä mitään kysynyt vaan laitoit sanoja toisen suuhun.
-eri
Ymmärätkö mitä kysymysmerkki tarkoittaa? Mutta ehkä lapsettomuus tekee vainoharhaiseksi? Vai laitanko sinunkin suuhusi sanoja?
Omalta kohdalta voin sanoa, että paitsi läheisiä omia aikuisia lapsia perheineen meillä on tukku vuosikymmenien takaisia ystäviä opiskelun ja harrastusten kautta, heidän kanssa on koettu paljon kaikenlaista. Toisaalta sitten taas appivanhemmat, jotka nuorina eläköityneinä valitsivat harrastuksen ja ystävät lastenlasten sijaan, ovat nyt alkaneet hapuilla kohti lapsiaan ja lapsenlapsiaan: vanhat kamut ovat alkaneet kuolla ympäriltä kuin kärpäset.
Eli kannattaa satsata siihen, että kerää eri-ikäisiä hyviä ystäviä, hyvät velat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se aika selvää. Lapsettomilla on aikaa tutustua toiseen paremmin ja syvemmin ja luoda sitten kestävä pohja pitkälle ystävyyssuhteelle. Lapselliset taas puhuu yleensä keskenään lähinnä lasten asioista eikä ne luo kestävää pohjaa ystävyydelle. Se on usein vähän sellaista pintapuolista tuttavuutta, joka haihtuu sitä myötä kun lapset kasvaa. Monet lapselliset naiset eivät lisäksi halua lapsettomia ystäviä ollenkaan. Hylkäävät jopa vanhat lapsettomat ystävät. Osa perustelee sitä sillä ettei ole aikaa, osa alkaa suorastaan vihata lapsettomia siksi koska heillä ei ole lapsia. Näillä jälkimmäisillä on omat mammapiirinsä, jonka periaatteisiin kuuluu lapsettomien haukkuminen ja oman kruunun kiillottaminen. Valitettavasti tuokaan toiminta ei lopulta luo pitkäkestoisia ystävyyssuhteita.
Onhan se varmaan niin, että seurallinen sinkku ehtii panostaa ystäväsuhteisiinsa enemmän kuin seurallinen perheellinen.
Toisaalta, kuka tuollaisia nyt oikeasti miettii, kun tekee loppuelämäänsä ja perhemuotoaan koskevia valintoja?!
Joka tapauksessa ne ystäväkin saattavat muuttaa tai kuolla kupsahtaa tai sairastua vuodekuntoon niin, ettei heistä ole seuraksi vanhenmiten. Perheellisen lapset muuttavat pois ja silloin perheelliselläkin on aikaa enemmän panostaa ystävyyssuhteisiin - ja niitä tulee taas "markkinoille", muita perheellisiä, joilla on aivan samalla lailla enemmän tilaa ystävyyssuhteille, koska lapset muuttaneet kotoa.
Eli ei se peli ole millään lailla "menetetty" missään vaiheessa ystävien osalta, aina voi hankkia uusia ystäviä. Lapsia ei sen sijaan enää saa, kun vaihdevuodet osuvat kohdalle.
Minusta lapsia ei kukaan edes hanki loppuelämänsä ystävyyssuhteiden korvikkeeksi. Kyllä lapsia hankitaan syvästä tarpeesta ja rakkaudesta. Ja omiin lapsiinsa tuntee sellaista alkukantaisen syvää rakkautta ja yhteenkuuluvuutta, jota ei edes parhaassa parisuhteessa ikinä tunne. Ystävyyssuhteista nyt puhumattakaan. Sori ap!
Elämäntilanne muuttuu perheellisilläkin. Kun lapset muuttaa kotoa, ystävien kanssa ollaan enemmän. Perheelliset ystäväthän on samassa tilanteessa hekin. Ei se nyt sen kummempaa ole!
Vierailija kirjoitti:
"Lapsettomilla menee tutkimusten mukaan vanhana keskimäärin huonommin kuin lapsia saaneilla. Siihen on kiinnittänyt huomiota esimerkiksi psykologian tohtori Anu Siren, joka työskentelee tanskalaisessa Vive-tutkimuslaitoksessa. Hän oli tekemässä viime vuonna julkaistua tutkimusta, jossa vertailtiin keksi-ikäisiä ja iäkkäitä tanskalaisia lapsettomia ja vanhempia. Ilmeni, että lapsettomat kärsivät useammin yksinäisyydestä. He saivat huonommat pisteet psyykkistä hyvinvointia mittaavista kysymyksistä."
Siinä on mukana Itä-Suomen peräkammarin pojat.
Sinänsä en ihmettele, että onnellinen perhe-elämä parantaa elämänlaatua KESKIMÄÄRIN. Yksilön kohdalla tärkeintä on itselleen sopiva elämä.
Alue: Aihe vapaa
Tuo "laaja tuttavapiiri" on pelkkiä numeroita vailla sen kummempaa ystävyyttä. Näitä oli sinkuilla enemmän koska he haluavat torjua ajatusta yksinäisyydestä. Pettävät itseään, suoraan sanottuna.