Millä perusteella olet lisääntynyt
Millä perusteella olet lisääntynyt?
Tarve, tahto vai painostus?
Oletko katunut valintaasi? Miksi? Miksi et ole katunut valintaasi?
Kommentit (10)
Rakkaus puolisoon ja halu saada elämälle, onnelle ja omaisuudelle jatkaja. En todellakaan ole katunut.
Olen ihan aina, pienestä asti halunnut aikuisena omia lapsia.
Sen takia, että rakastin miestäni ja halusin juuri hänen kanssaan perheen. Valitettavasti hän jätti minut sitten kuitenkin lopulta.
Mieti. Se oma rakas lapsi mukana elämässä vai tyhjyys?
Lisäännyin siksi, että voin sillä perusteella pitää oman sairaan äitini mahdollistamaa lapsivapaata ja kummit antavat minulle mahdollisimman paljon rahaa sekä samoin kaikki muutkin, itse makaan kännissä sohvalla ja syyttelen muita.
Vahinkoja sattuu.
Rehellisesti en ikinä edes pohtinut haluanko lapsia vai en kun ensimmäisenne sai alkunsa. Eteen päin menty no mikäs siinä asenteella, minulla on ollut mahdollisuus kantaa vastuu näistä vahingoista.
Halusin perheen. Kun mieheni kanssa aikoinaan asiasta alettiin keskustella, mä en ollut ihan varma siitä, että lapset olisivat välttämättömyys. Sitten alkoi tulla sellainen olo, että haluan perheen. En ole lasten hankkimista koskaan katunut. Tämä vanhemmuus on ollut ajoittain aika raskasta, enkä ehkä vain ole sellainen ihminen, että tuntisin jotain hirvittävän palavaa rakkautta lapsiani kohtaan, mutta kyllä he ovat kiinteä osa elämääni, enkä tunne tyytymättömyyttä esim. siitä, että omaa aikaa on rajoitetusti. Mullahan siis on aikaa vaativia harrastuksia, ratsastus ja moottoripyöräily, mutta en koe kuitenkaan negatiivisesti sitä, että aika niille on rajattua.
Lapset antavat perspektiiviä elämään. Samoin lasten kasvamisen seuraaminen on erittäin mielenkiintoista.
Lapset on ainoa syy elämälle. Miehen tehtävä on tehdä parhaansa tarjotakseen jälkikasvulle parhaat mahdolliset eväät omaan elämäänsä. Turvallinen lapsuus, kunnollinen ruoka ja kasvatus, hyvä koulutus ja mahdollisesti taloudellinen tuki oman elämän alkuun. Sen jälkeen voi ehkä elää omaa elämää jokusen vuoden.
No voi hyvänen aika, tottakait halusin lapsen, eihän elämässä ois muuten mitään minkä takia yleensä elää.
Törmäsin eilen kovin katkeroituneeseen velaan jolle kaikki on jo liian myöhäistä, surullinen näky.
Sit on eri jos lasta ei saa, tarttee yrittää keksiä jotain mielekästä sisältöö elämään.