Miksi kuolemalle ei saa nauraa

Miksi esim. toisen syöpäkuolemasta ei saisi osoittaa jälkikäteen vahingoniloa? Eihän kuolleella enää ole tunteita, joita kukaan tai mikään mahti voisi loukata. Hyveellistä on myös rehellisyys; en ota osaa vaan nauran, jos minusta siltä tuntuu. Omaiset voivat ehkä hermostua, mutta heillähän ei ole yksinoikeutta kuolleeseen. Hän on ollut eläessään tekemisissä muidenkin kanssa.

Kuolevaa en toki ivaisi, sillä mistä tahansa riittävä rangaistus on tuskallinen, kuolemaan johtava sairaus, mutta jo kuolleen katson aiheelliseksi häpäistä, jos hän eläessään on minua joskus katsonut kieroon ja puhunut selvästi halveksuvaan sävyyn.