Miten pääsee ilman riitaa eroon myrkyllisestä ystävyyssuhteesta?

Minulla on yli vuosikymmenen ollut ihmissuhde, jonka koen hetki hetkeltä ahdistavammaksi. Tuo ihminen ei jaa kanssani juuri mitään moraalisia arvoja, hän väheksyy lapsiani ja ilmeisesti minuakin. Olen vaan liian kilttii pistämään välit poikki, etäisyyttä olen jo reilusti ottanutkin mutta olen hänen lapsensa kummi.

Monesta asiasta olen voinut päätellä, että hän taitaa syvällä sisimmässään olla kateellinen minulle ja perheelleni, koska meidän asiat on hänen nähtensä hyvin. Hän itse on kokenut monenlaista enkä halua millään tavalla sitä väheksyä. Oma arkenikin on ollut viime vuodet melko stressaavaa ja ruuhkavuosien täyttämää, enkä jaksaisi tätä kyseistä ihmistä ollenkaan. Hänellä ei koskaan ole mitään annettavaa, vaan otettavaa. Hyvin itsekeskeinen persoona tämä ihminen.

Nyt olen perheineni muuttamassa pois, ja hän kutsui heti itsensä lapsineen yökylään. En sanonut siihen muuta kuin etten vielä tuedä edes millaisen asunnon hankimme jne.

Mielestäni olisi ok joskus jaksamisen mukaan käydä hänen kanssaan vaikka kahvilla, tai tavata puistossa lasten kanssa. Se taas ei ole ok, että hän sättii esikoistani joka käänteessä ja on hänelle todella ilkeä. Mietin, että miten sanoisin hänelle, että kotini on myös lasteni ja mieheni koti enkä halua sinne ihmisiä jotka eivät perhettämme arvosta. Onko ideoita tai vastaavia kokemuksia?