Miksi kaksikieliset puhuvat aina keskenään ruotsia?
Tarkoitan henkilöitä, joilla molemmat kielet ovat yhtä vahvat. Miksi keskustelukieli vaihtuu heti ruotsiksi, kun suomenkielinen lähtee joukosta pois? Onko se jotenkin hienompaa?
Kommentit (30)
Koska ruotsia saa Suomessa niin harvoin puhua. On sietämätöntä, että on niin paljon yksikielisiä kuntia. Ruotsia ei kuule kuin pari kertaa vuodessa.
Miksi ihmeessä itsekään puhuisin kellekään englantia, jonka äidinkieli on suomi? Sanotaan, että osaisin sitä kuin natiivi.
Se on meillä kotikieli.
Sitä on puhuttu kotona jo lapsuudesta saakka ja se on luonnollisempaa kuin suomi.
Itse olen kaksikielinen ja puhun suomea lähinnä vieraille tai suomenkielisille.
No esim Tukholmanristeilyllä se kieli vaihtuu Ruotsin puolella suomeksi.
Ruotsi nyt vaan on rikkaampi kieli.
Suomihan on kuitenkin suomenruotsalaisille se vieras kieli. Vaikka onkin heidän helppoa osata sitä Suomessa tosi hyvin. Mutta jo esim. Li Andersson teki puhuessaan vaalitenteissä paljon pieniä ja vähäisiä kielioppivirheitä.
Ei kaksikielisten toinen kieli ole aina ruotsi 😁
No, itse oon oppinut ruotsin sujuvasti niin pienenä että oon tavallaan kakskielinen. Mun yhen kakskielisen kaverin kanssa puhutaan aina suomea, johtuu varmasti siitä että koska sillon kun tutustuttiin, en osannu vielä ruotsia. Hänellä taas on yksi muutaman hengen kaveriporukka, jossa kaikki on kaksikielisiä, ja siellä he puhuvat suomea ja ruotsia vähän sekaisin, mutta aika usein suomea. Ruotsin kielellä opiskelevat.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä itsekään puhuisin kellekään englantia, jonka äidinkieli on suomi? Sanotaan, että osaisin sitä kuin natiivi.
Kaksikielisellä on kaksi tasaveroista äidinkieltä, jos toinen vanhemmista on puhunut toista kieltä ja toinen toista (pilkkuviilareiden ei tarvitse korjata, että toinen kieli on silloin isänkieli eikä äidinkieli).
Se on siis eri asia kuin että puhuisit suomenkieliselle englantia.
Vierailija kirjoitti:
Ruotsi nyt vaan on rikkaampi kieli.
Routsinkieliset saattavat olla rikkaita, mutta kielitieteellisesti tarkasteltuna suomen kieli on paljon rikkaampi kieli. Ruotsin kieli on aika yksinkertainen ja ilmaisuvoimaltaan heikko kieli.
Suomi on paljon vaikeampi kieli kuin ruotsi.
Tuttavani syntynyt ja asunut ruotsissa. Kun hän alkaa puhua Hesassa ruotsinkielisen kanssa ruotsia, he vaihtavat usein suomeen, koska yksinkertaisesti heidän sanavarasto on niin suppea eli toisien sanoen he eivät osa ruotsia riittävän hyvin että pystyisivät puhumaan esimerkiksi verotukseen liittyvistä asioista ns. omalla äidinkielellään ruotsiksi! Ja tuttavani ääntää ruotsiaan hyvin suomalasittain joten ei ole siitäkään kiinni.
Puhuvat ruotsia ja kiroilevat suomeksi. Jättekiva suomenruotsalaisjuntti.
Identiteettikysymys monelle. Lisäksi kun kuitenkin äidinkieli (vaikkapa se ruotsi) on se jolla ajattelet jne. niin miksipä puhuisit vierasta kieltä toisen natiivin kanssa.
Mieheni on kaksikielinen ja puhuu välilä ruotsia minulle huomaamattaan. Itse en puhu mutta ymmärrän kyllä ja vastaan suomeksi.
Vierailija kirjoitti:
Tuttavani syntynyt ja asunut ruotsissa. Kun hän alkaa puhua Hesassa ruotsinkielisen kanssa ruotsia, he vaihtavat usein suomeen, koska yksinkertaisesti heidän sanavarasto on niin suppea eli toisien sanoen he eivät osa ruotsia riittävän hyvin että pystyisivät puhumaan esimerkiksi verotukseen liittyvistä asioista ns. omalla äidinkielellään ruotsiksi! Ja tuttavani ääntää ruotsiaan hyvin suomalasittain joten ei ole siitäkään kiinni.
Suomenruotsi on niin vanhaa ruotsia, että siinä käytetään erilaisia sanoja kuin nykyruotsissa. Kyse lienee tästä, ei sanavaraston suppeudesta.
Vierailija kirjoitti:
Identiteettikysymys monelle. Lisäksi kun kuitenkin äidinkieli (vaikkapa se ruotsi) on se jolla ajattelet jne. niin miksipä puhuisit vierasta kieltä toisen natiivin kanssa.
Mieheni on kaksikielinen ja puhuu välilä ruotsia minulle huomaamattaan. Itse en puhu mutta ymmärrän kyllä ja vastaan suomeksi.
Tässä tarkoitettiin niitä, joilla on kaksi äidinkieltä, eli syntymästä asti toinen vanhempi puhunut toista ja toinen toista. Eri asia on sitten se, jos kotona puhutaan yhtä kieltä ja vasta esim. koulussa toista, eli se on opittua silloin, eikä varsinaista kaksikielisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavani syntynyt ja asunut ruotsissa. Kun hän alkaa puhua Hesassa ruotsinkielisen kanssa ruotsia, he vaihtavat usein suomeen, koska yksinkertaisesti heidän sanavarasto on niin suppea eli toisien sanoen he eivät osa ruotsia riittävän hyvin että pystyisivät puhumaan esimerkiksi verotukseen liittyvistä asioista ns. omalla äidinkielellään ruotsiksi! Ja tuttavani ääntää ruotsiaan hyvin suomalasittain joten ei ole siitäkään kiinni.
Suomenruotsi on niin vanhaa ruotsia, että siinä käytetään erilaisia sanoja kuin nykyruotsissa. Kyse lienee tästä, ei sanavaraston suppeudesta.
Kumpaa ruotsia suomenkielisille pakko-opetetaan kouluissa?
Vierailija kirjoitti:
Ruotsi nyt vaan on rikkaampi kieli.
Ai sen takia, kun helvetin kuustoista on ruotsiksi sattans sjutton?
Koska äidinkieltä eli tunnekieltä on kivempi käyttää kuin jotain muuta, vaikka sen toisenkin hallinta olisi niin hyvää, että äidinkielenään sitä puhuvan olisi hankala löytää virheitä. Muihin kuin äidinkieleen pysyy aina tietty etäisyys. Esimerkiksi englanniksi kiroilu tuntuu itsestä neutraalilta ja merkityksettömältä, mutta englanninkielisillä on vahva reaktio siihen.
No siis eihän kukaan ole ap kakskielinen, elli äidinkielenä ole ruotsi.