En ole koskaan ollut rakastunut. Mitä minulta on jäänyt kokematta?
Ei ole ollut mitään ensirakkautta ja jos johonkuhun joskus rakastuisin, niin se tuskin olisi sama asia kun hän olisi todennäköisesti kaiken jo kokenut.
Kommentit (23)
Rakastuminen tietenkin, senkin höppänä.
Rakkaus on yliarvostettua. Vältyt turhilta murheilta kun elät ilman sitä.
Hassu oletus, että ensirakkaus on aina molemmille se ensimmäinen rakkaus.
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus on yliarvostettua. Vältyt turhilta murheilta kun elät ilman sitä.
Ei myöskään koskaan koe kaikkea hyvää, mitä rakkauteen liittyy.
Rakkaus on lähinnä mielenhäiriö joka sotkee läheisten sekä uhrin tai kohteen elämän
Paljon turhaa, ylimääräistä dramatiikkaa.
Rakastaminen on elämän paras asia. Rakastuminen toiseksi paras.
On jäänyt kokematta mielenhäiriö ja pakkomielle. Sitä se rajuimmillaan on.
En minäkään. Sitä ei ole suotu minulle.
Vierailija kirjoitti:
On jäänyt kokematta mielenhäiriö ja pakkomielle. Sitä se rajuimmillaan on.
Niinpä. Ei ole järkeä, jos ranteet lähtee auki.
Mä olen rakastunut sellaisiin, jotka eivät ole rakastuneet minuun. Ei varmaan harmita, ettet ole tuota joutunut kokemaan.
"Rakastuminen on aivoissa kuin hallittu kaaos” – Tämä kaikki kehossasi tapahtuu, kun hormonit tekevät rakkauden töitään
JULKAISTU 07.04.2020 - 17:30.
Rakastuneen verenkierrossa hormonit hyrräävät ja aivoissa sinne tänne kulkevat hermovälittäjäaineet tekevät rakkauden töitään. Rakastumisen taustalla on valtava määrä kemiaa ja rakastunut on ikään kuin elimistönsä vietävissä.
Aivoissa ja kehossa tapahtuu paljon tiedostamatonta, jolle ihminen ei voi mitään. Rakastuminen vie rakastunutta 6–0. Kehon valtaa stressitila, maailmankuva kapenee, halu vie ja kaikki tuntuu olevan mahdollista. --
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/04/07/rakastuminen-on-aivoissa-kuin-…
Sellainen se on, ihana ja kamala juttu samaan aikaan. Kuin jonkinlainen päihtymystila mutta jatkuu pitkään.
Elämäni alkoi siitä, kun löysin tosirakkauden. Rakastuminen on jo aikoja sitten muuttunut rakastamiseksi, mikä on hyvin turvallinen tila. Vaikka ero joskus tulisikin, olen jo saanut kaiken.
Sulta on jäänyt kokematta suuret henkiset kärsimykset, sen voin sanoa.
Ei se nyt mikään maailman tärkein asia ole tuo rakastuminen, tai rakkauden löytäminen. Kannattaa enemmän arvostaa itseään, keskittyä itseensä ja omaan hyvinvointiinsa, kuin haihatella ja tavoitella kuuta taivaalla. Aika moni ihmissuhde osoittautuukin myöhemmin sitten täydeksi pettymykseksi. Ja lisäksi, ajattele ennemmin niin päin, ettet ole ainakaan joutunut esim. koskaan minkään henkisen, tai fyysisen väkivallan kohteeksi. Nimittäin kohdatessasi jonkun, ei aina voi tietää, minkälaiseen ihmiseen törmää. Monet ihmiset näyttävät, ja näyttelevät ja antavat itsestään sen "paremman ja siloitellumman" puolen. Ja se väkivalta ja sen käyttäminen alkaakin sitten vasta jonkin ajan päästä.
Itse aikoinaan kaipasin ja toivon varmaan joskus vieläkin, että kohtaisin sen "oikean". Mutta jouduttuani vuosia sitten hyväksikäytetyksi ja raiskatuksia baari-illan jälkeen, niin ajatukseni ihmisistä ja heidän hyvyydestään, tai aikeidensa vilpittömyydestä alkoi muuttua.
Olen ihastunut, tai rakastunut elämäni aikana vain pari kertaa. Ja kun sitä "oikeaa" ei enää tule vastaan, niin olen jo luovuttanut ja alkanut hyväksyä sen vääjäämättömänä. On siinä hyviäkin puolia. En ainakaan enää joudu koskaan hyväksikäytetyksi.
Vierailija kirjoitti:
Hassu oletus, että ensirakkaus on aina molemmille se ensimmäinen rakkaus.
Ei se ollut mikään oletus, mutta en usko, että kokemattoman ja kokeneen rakkaus ikinä voi olla samanlainen mieletön kokemus kuin kahden kokemattoman.
epäilen että olen monta kertaa ihastunut,mutta rakastuminen vaikeaa.elämän suuria mysteereitä.