Mummu huomauttelee painostani

Törkee sano sille kuinka inhottavalta noi kommentit tuntuu

Ehkä puhuu ihan asiaa? Paino on myös terveyden takia hyvä olla hallinnassa.

Mun mummu aikoinaan lupasi mulle 100 markkaa jokaisesta kilosta, mitä mä laihdun. Olihan mulla ylimääräisiä kiloja, mutta silti.... Tuntui tosi pahalta tuo. Samainen mummu toi mulle aina suklaata, kun nähtiin. Eikä mitään pikkupatukkaa, vaan 200 g Fazerin sinistä. Joku ristiriita näissä toimintatavoissa? Samoin aina raportoi kaikista tutuista ja tuttavantuista kuinka ovat lihoneet/laihtuneet. Mutta se vasta paha olikin, jos joku oli liian laiha.

Rauha hänen muistolleen, mutta kyllä tuollaisella puheella sai teini-ikäisen syömishäiriöisen mieltä vielä enemmän sekaisin.

Aloittaja ja muut kommentailla kiusatut: sanokaa mummuillenne, että olette kyllästyneitä hänen kommentteihinsa. Seuraava vaihtoehto on, että yhteydenpito päättyy.

Jokainen tekee omat ratkaisunsa ruokavaliosta ja liikunnasta.

Mun pappa teki tota.

Ei varsinaisesti minulle sanonut, mutta sanoi äitille niin että olin vieressä ja kuulin. "Milla on lihonut" "Hyvä, Milla on laihtunut" "Taas se on lihonut"

Pappa itse oli aina ollut järkyttävän lihava, mutta hänelle tuli syöpä ja laihtui sen takia alipainoiseksi.

Kai nyt minäkin laihtuisin sillä tavoin, eihän itsekään ilman syöpää olisi laihtunut.

Vielä elossa ja jaksaa huomautella..

Joillain iän myötä sietokyky laskee ja suodattimet häviää suusta. Moni mummo on sen vuoksi yksinäinen. Monesti nuoremmat kaipaa kannustusta vanhemmilta ja saavatkin arvostelua osakseen. Tsemppiä sinulle! Olet hyvä sellaisena kuin olet.

Vanhemman sukupolven ihmiset ovat monesti ihan järkyttävän ulkonäkökeskeisiä, sanokoot ihmiset instanuorista mitä tahansa. Eivätkä edes sillä tavalla, että itse huolehtisivat omasta ulkonäöstään vaan juuri noin, että morkkaavat, kommentoivat ja kauhistelevat muiden ulkonäköä. En tiedä, että onko se sitten jotain rajatun elämänpiirin vaikutusta, että ihmisiin ei osata tutustua persoonina vaan heistä nähdään ainoastaan ulkokuori ja kohdellaan heitä sen mukaan, miellyttääkö ulkonäkö omaa silmää vaiko ei. Monille on myös lapsuudesta saakka iskostettu sitä, että ulospäin täytyy pitää kulissit pystyssä ja olla mahdollisimman keskiverto ja huomaamaton. Jos joku muu sitten poikkeaa tästä ahtaasta muotista esim. lihomalla tai laihtumalla, niin se alkaa helposti ärsyttää joitakuita. Kuten tälle sukupolvelle niin tyypillistä on, niin omia ajatusmalleja ei koskaan ole opittu tiedostamaan tai niitä ei ole viitsitty yrittää muuttaa, koska semmoinen on "nykyajan hömpötystä".

"Suodattimet häviää suusta" 😁🤔😯

Sano,mulle parivuotta ennen kuolemaansa että ole nätti tyttö. Eikä arvostellut painoa vaikka oli jokunen kilo ylip. Paino lähti nousuun siskoni kuoltua tapaturmaisesti. nykysiin olen normi painoinen ja tyytyväinen itseeni sellaisena kuin olen

Sano sinä mummulle, että keskittyy vaan pelargonien kasteluun

ja pitsiliinojen virkkaukseen niinkuin muutkin mummut.

Sellasia ne mummut on. 55-kiloisena olin kuulemma liian laiha ja nyt 63-kiloisena läski.

Mun mummo sanoi minulle au pair vuoden jälkeen nähtyään, että et sinä ainakaan laihtunut ole siellä. No painoin 58 kiloa palatessani, kun olin lähtiessäni 75 kg. Mummo tosin oli puolisokea kaihinsa vuoksi.  Myös isäni arvosteli painoani sanoen, että olen kohta lihavampi kuin äiti. Ja vielä äidin kuullen, että tuntuipa kivalta molemmista.

Ehdota mummulle eutanasiaa.

M

Mulle äidin kaveri (varatäti) sanoi, kun olin 8, että jaahas nyt alkaa sitä pyöreyttä sitten tulla, varo ettet liho kun sitten et kyllä saa kavereita etkä menesty missään.

Olen nyt 36 ja muistan tuon ikuisesti. Koko elämäni taistellut sitä tunnetta vastaan että olen lihava ihmispaska (aikuispaino vaihdellut 60-68 kilon sisällä...). Vaikka kuinka tajuan että se oli vain typerä kommentti, se meni jonnekin lapsen sieluun syvälle. Muistan ajatelleeni silloin että en voi koskaan löytää puolisoa kun olen niin ruma. Sitä ennen olin tavallinen iloinen 8-vuotias.

Onhan se ylipaino ongelma monellekkin ihmiselle ja aiheuttaa veronmaksajille kustannuksia.  Sokeritauti, verenpaine, sydäntauti yms.  Ylipainosta johtuva liikkumattomuus vai pitäisikö sanoa päinvastoin.  Ehkä nämä ongelmat eivät tule vielä nuorena, mutta vanhemmille yleensä tulevat.   Tässä mielessä huonot elämäntavat eivät ole henkilökohtaisia ongelmia.   

Onkohan vähän liian yliherkkää? Mistä tämä loukkaantumisherkkyys on kummunnut ?

No ulkoiletko? Se on oikeasti tosi tärkeää! Turha marista, että ”joo, tiedän kyllä miten kannattaa elää” ja jatkaa sitten Instagramin pläräämistä sohvalla. On ihan selvä fakta että nuoret liikkuvat ja ulkoilevat aivan liian vähän. Totuus tekee usein kipeää, kun on tottunut laiskottelemaan. Nelikymppisenä ollaan jo ihmisraunoita ja rampataan hakemassa saikkua selkäkipuihin.

Kyllä se ulkomuodon jatkuva arviointi tympii aikuisempaakin.

Mun anopille ei mene jakeluun se, että pitkät kortisonikuurit turvottavat ja että se turvotus laskee, kun kuuri on ohi. Ensimmäisen sanat tavatessa ovat kuurin jatkuttua aikansa: "Oletpa sinä lihonut". Tavataan uudelleen jonkin ajan päästä: "Oletpa sinä laiha nykyään". (Itse on ollut ylipainoinen koko ikänsä ja sairastaa monenmoista siitä ja liikkumattomuudestaan johtuvaa).

Jos sairauden vuoksi mieliala on matalalla ja harmittaa itseä se turpea olemus , niin kyllähän typerä kommentointi vain osuu arkaan paikkaan.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö lapsen tai nuoren ylipainosta voi olla huolissaan. Tapa, jolla asiaan tartutaan on sitten eri juttu.

"kun paino on mikä on"

Mikä hemmetin asenne toi on? Ei paino tai kunto ole sellaisia asioita mihin ei pystyisi mitenkään itse vaikuttamaan. Päin vastoin! Ne on ihan itsestä kiinni.

Minullakin tuollainen mummo. Aloittaa hyvissä ajoin mollaamisen. Kerran esimerkiksi lapsenlapsenlapsestaan totesi melko hetimmiten syntymän jälkeen, että "tulukeehan kahtoo, miten on lihava lapsi!", ja samaa rataa jatkaa.

Ja sitten olen minä ja serkkuni, jotka olemme sitten liian laihoja, vaikka olemme aivan normaalipainoisia. Ja siitäkin saa kuulla kyllästymiseen saakka. Toisin sanoen koskaan ei ole hyvä, ja se kyllä tuodaan ilmi.

Kammottavaa käytöstä! Ja meillä ei ainakaan mitkään puheet ole auttaneet. Kaikki sympatiat sinulle!