Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi niin moni nainen tuhoaa suhteen jatkuvalla valittamisella?
09.04.2019 |
Väkisin pitää löytää kaikenlaisia vikoja miehestä. Jos nyt vaan kokoajan ajattelee miehestään kaikenlaisia syitä miksi se on kauhea luuseri joka ei pysty tekemään mitään oikein niin miksi ylipäätänsä pitää olla sellaisen miehen kanssa?
Ja sitten kun lemppaan tuollaisen naisen pihalle kun en sitä jatkuvaa nalkutusta jaksa kuunnella niin sille tulee aina katumus päälle ja haluu että otan sen takaisin. Kyllä me molemmat tiedetään varsin hyvin ettei sitä parempaa miestä noin vain löydy. Ehkä seksiin löytyy kaikenlaista tarjousta komeilta pelimiehiltä mutta parisuhteeseen ei noin vaan ketään laadukasta löydy. Ainakin aika kauheisiin miehiin noi exät sitten ovat joutuneet tyytymään.
Kommentit (159)
Tässä tullaan kummallisen asian äärelle. Mieheni nillittää, ohjeistaa, joskus mitätöi ja ivaakin. Ajatellaan että olen vaikka kaatanut maitolasin pöydälle. Saattaa muistella tätä vielä viikkojen jälkeen hieman ivallisella ja pilkkaavalla äänensävyllä. Jos hänelle kävisi vastaava asia niin sitä ei muisteltaisi. Komentelee joskus esim. roskien viennistä kuin että ottaisi pussin käteen ja veisi itse.
No mitä tulee sitten siihen kun hän saa olla oma itsensä ja toimia ja sanoa kuten ylläolevia asioita olen tuossa kirjoittanut niin jos vastaan siihen roskapussin vientiin että 'mitäpä jos kävisit ihan itse viemässä?!', niin se on valitusta. Kaikki on valitusta. En ymmärrä mitä voisin puhua ettei se olisi valitusta??! Hän itse ei kuulemma valita vaan kertoo totuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi avuttomat mammanpojat ja elämäntapaluuserit antavat aihetta valittamiseen. Yhyy.
Tähän täytyy todeta että meillä oli kriisi parisuhteessa vuosia sitten kun olin noin 38v.
Vaimo mätkätti kaikesta ja painoin duunia päivässä sen 10h keskimäärin.
En jaksanut siivota ja käydä kaupassa. Olin aika poikki.
Kaikesta tuli sanomista. Jos join olutta neljä arkisin niin nönnönnööö.
Totesin vaan ääneen että: iskä lähtee nyt ulos, kun ei voi rentoutua kotona. Koettakaa kestää lapset. En jaksa käyttää teille lainausmerkkejä. En kunnioita teitä lukijoita tarpeeksi ja muutenkin tiedän että alapeukutatte.
Terassilla tapasin sitten nuoria tytsyjä. Vähän omaa tytärtä vanhempia (noin 8v.) Rentoa ja pirtsakkaa seuraa. Mentiin sitten tyttöjen kanssa kotiini pelaamaan pleikkaa, kun kerroin että sielä on lapsia ja vaimo vaan ja ne kohta käy nukkumaan.
Kauhee huuto odotti kotona. Totesinvaan että et sinä huuda kavereillenikaan ja nämä ovat uusia kavereitani. Sano terve Miisalle, Liinulle ja Harlekiinille (nimet muutettu).
Lennettiin pihalle kämpiltä.
Lapset itki kun äiti huusi ja käyttäytyi ihan hullusti.
Sanoin että teen kohta lasun ja ehdotin että lapset lähtee mummolaan. Ei lähtenyt.
Tutustuin sitten Miisan isosiskoon ja kun vaimo lähetti eroviestin niin totesin että sinä se tiedät mikä on paras sinulle, minä en ilmeisesti ollut, vaikka kaikkeni tein.
Kerroin että olen löytänyt viikossa uuden naisen ja tuntuu sille että voisin kohta ihastua.
Viikon päästä sain puhelun jossa vaimo itkee ja pyytää anteeksi käytöstään. Käynyt psykiatrilla ja hoitanut mielenterveyttään ja pahoitteli että käyttäytyi niin paskamaisesti minua kohtaan.
Sain kutsun kotiin ja lapset kuulemma ikävöi minua. Kun sain kutsun kotiin (josta minut oli heitetty ulos), niin tietenkin menin kotiin ja sielä odotti illallinen. Illallisen jälkeen nautin vaimon kanssa viiniä ja hän totesi että olen niin kuuma kalle, että ei tuollaista herkkupalaa voi kotoa karkoittaa. "Nehän" vievät heti käsistä.
Sitten rakastelimme ja menin aamulla töihin kuten aina menen ja elämme onnellista perhe-elämää.
Enää ei nalkuteta tai valiteta.
Nainen itsekin totesi että oli ottanut minut vähän itsestäänselvyytenä ja unohtanut kuinka ihana ja täydellinen olenkaan. Mielestäni hän on aina ollut minulle täydellinen ja en ole koskaan kiusannut häntä omassa kotonaan. Hän tietää sen nyt.
Vierailija kirjoitti:
En osaa kuvailla kuinka hyvä fiilis tollasista asioista tulee, kun toinen aidosti huomaa ja välittää. Niin minäkin teen hänelle asioita ja siksi meillä on hyvä suhde.... Kyllä ihmisissä on paljon eroa, todella paljon.
Usko tai älä, niin ihan oikeasti paljon löytyy fiksuja, peruskilttejä naisia, jotka alkavat piikitellä miestä tuollaisesta käytöksestä etenkin silloin kun on muita ihmisiä ympärillä. Jos tarkoitus ei ole vähätellä ja halveksia ja nolata, niin miksi ihmeessä asiasta sitten tekevät numeron negatiivisella tavalla? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. En tosin sano, etteikö samaan sortuisi monet miehetkin.
Vierailija kirjoitti:
Mies elää lokoisaa elämää jättämällä kaikki kotityöt ja mahdollisten lasten hoidon naiselle. Miehen mielestä riittää, että hän käy röissä, sama se vaikka nainen hoitaa yksin oman työn lisäksi myös kodin. Jos nainen huomauttaa tästä miehelle, mies voi näppärästi syyttää naista "nalkuttamisesta" ja todeta, että nyt en ainakaan tee mitään kun noin ikävästi sanoit. On se kätevä strategia.
Ja naiset kiltisti suostuvat tähän. Mitä nyt vähän kitisevät vauva-palstalla. Kumpikohan tässä on pelannut korttinsa paremmin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi avuttomat mammanpojat ja elämäntapaluuserit antavat aihetta valittamiseen. Yhyy.
Tähän täytyy todeta että meillä oli kriisi parisuhteessa vuosia sitten kun olin noin 38v.
Vaimo mätkätti kaikesta ja painoin duunia päivässä sen 10h keskimäärin.
En jaksanut siivota ja käydä kaupassa. Olin aika poikki.
Kaikesta tuli sanomista. Jos join olutta neljä arkisin niin nönnönnööö.
Totesin vaan ääneen että: iskä lähtee nyt ulos, kun ei voi rentoutua kotona. Koettakaa kestää lapset. En jaksa käyttää teille lainausmerkkejä. En kunnioita teitä lukijoita tarpeeksi ja muutenkin tiedän että alapeukutatte.
Terassilla tapasin sitten nuoria tytsyjä. Vähän omaa tytärtä vanhempia (noin 8v.) Rentoa ja pirtsakkaa seuraa. Mentiin sitten tyttöjen kanssa kotiini pelaamaan pleikkaa, kun kerroin että sielä on lapsia ja vaimo vaan ja ne kohta käy nukkumaan.
Kauhee huuto odotti kotona. Totesinvaan että et sinä huuda kavereillenikaan ja nämä ovat uusia kavereitani. Sano terve Miisalle, Liinulle ja Harlekiinille (nimet muutettu).
Lennettiin pihalle kämpiltä.
Lapset itki kun äiti huusi ja käyttäytyi ihan hullusti.
Sanoin että teen kohta lasun ja ehdotin että lapset lähtee mummolaan. Ei lähtenyt.
Tutustuin sitten Miisan isosiskoon ja kun vaimo lähetti eroviestin niin totesin että sinä se tiedät mikä on paras sinulle, minä en ilmeisesti ollut, vaikka kaikkeni tein.
Kerroin että olen löytänyt viikossa uuden naisen ja tuntuu sille että voisin kohta ihastua.
Viikon päästä sain puhelun jossa vaimo itkee ja pyytää anteeksi käytöstään. Käynyt psykiatrilla ja hoitanut mielenterveyttään ja pahoitteli että käyttäytyi niin paskamaisesti minua kohtaan.
Sain kutsun kotiin ja lapset kuulemma ikävöi minua. Kun sain kutsun kotiin (josta minut oli heitetty ulos), niin tietenkin menin kotiin ja sielä odotti illallinen. Illallisen jälkeen nautin vaimon kanssa viiniä ja hän totesi että olen niin kuuma kalle, että ei tuollaista herkkupalaa voi kotoa karkoittaa. "Nehän" vievät heti käsistä.
Sitten rakastelimme ja menin aamulla töihin kuten aina menen ja elämme onnellista perhe-elämää.
Enää ei nalkuteta tai valiteta.
Nainen itsekin totesi että oli ottanut minut vähän itsestäänselvyytenä ja unohtanut kuinka ihana ja täydellinen olenkaan. Mielestäni hän on aina ollut minulle täydellinen ja en ole koskaan kiusannut häntä omassa kotonaan. Hän tietää sen nyt.
Pakko sanoa, että et kyllä sinäkään itsestäsi hirveän fiksua kuvaa tuon sepustuksesi perusteella anna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MIstä asioista exäsi ovat nalkuttaneet?
Tänään nyt tuli paskaa siitä kun olin hänen puolella sänkyä. Sitten siitä että varasin väärän hotellin matkaa varten. Eipä se akka kuitenkaan itse tikkuakaan ristiin nostanut sen matkan suunnittelua varten. Olisi itse voinut varata lennot ja hotellit niin olisi saanut tarkalleen minkä halusi. Olisi mulla parempaakin tekemistä.
Oli niitä muitakin juttuja mistä se nalkutti mutta noi nyt tuli mieleen.
Taitaa akka jäädä kotiin ja lähden yksin matkalle.
- ap
Täällä tuli lokaa niskaan oikein urakalla mm. seuraavista törkeistä tekosista:
- söin väärin. Nainen haluaa aina kokkailla, oli oikeasti hyvää, kehuin ruokaa ja kiitin. Rähinää tuli.
- ulkoilutin koiraa väärin. Nainen jäi kiitollisena nukkumaan ja kun palasin reilun vartin päästä niin oli kuin myrskyn merkki
- sekstailin väärin. Nainen häpeilee itseään epävarmuuttaan ja miehen syyhän se on
- nukuin väärin (raskas hengitys)
- lähdin töihin väärää reittiä
Sanoisin että suhteenne ei toimi. Aivan absurdia käytöstä.
Kuitenkin, valittamisella/nalkuttamisella on yleensä syy, ei kukaan ole huvikseen jatkuvasti negatiivinen, se on ihan pirun kuluttavaa. Itseäni ainakin väsyttää aivan hemmetisti se että jostain pitää jatkuvasti miehelle sanoa, esim että eikö se perkele tajua, että tiskit ei kävele yksin koneeseen ja pois sieltä, sama pyykkien kanssa. Parantaa koko ajan, mutta käsityskyky ei silti riitä. Enkä itse ole mikään siivoushullu niin että ahdistuisin yhdestä sukasta lattialla, vaan päivittäiset kotityöt kasaantuu niin älyttömän nopeasti että parin päivän päästä on täysi kaaos. Itse teen sen minkä jaksan ja kykenen ihan vaan ettei tarvitsisi taas sanoa niistä samoista asioista, mutta en minäkään mikään yli-ihminen ole enkä kertakaikkiaan jaksa yksin kaikkea. En edes tiedä miten kahden aikuisen ja yhden 1-vuotiaan taloudessa voi kertyä asiat niin pahasti että ne aiheuttaa kaaoksen kahdessa päivässä. Itsehän inhoan siivoamista, se ei motivoi minua yhtään kun en saa siitä mitään mielihyvää, arvotan sen jonnekin nenänkaivelun jälkeen. En ole laiska, eikä ole mieskään, se vaan on vastenmielistä. Kun molemmilla on työpaikat ja rahaa, hankitaan siivooja käymään 2 kertaa viikossa.
Mieheni on ihana, hän on loistava isä ja aviomies enkä vaihtaisi häntä kehenkään, silti valitan, ja aina samoista asioista. Yhdessä tilassa kun eletään niin on osattava kantaa vastuu siitä että molemmilla on hyvä olla. Jos ei ole, niin asiasta täytyy voida keskustella ja pyrkiä korjaamaan epäkohdat. Jos pariskunnan osapuolilla ei löydy motivaatiota tehdä yhteiselämästä miellyttävää, niin suosittelen laittamaan lusikat jakoon.
Terveisin vaimo, joka on väsynyt olemaan talouden projektipäällikkö ja työntekijäOnko mies muuttunut yhtäkkiä tällaiseksi, vai ovatko kotityöt olleet aina yhtä haastavia?
Aina olleet, myös minulle kotityöt on aina olleet saatanasta ja vastenmielisiä. Ennen lasta en kuitenkaan ahdistunut kaaoksesta, koska sillä ei ollut kahden aikuisen taloudessa juurikaan väliä. Kärsin siis pahasta ahdistuneisuushäiriöstä, eli olen lievästi hullu akka, siksi tämä siisteysahdistus on todellinen ongelma. Asiaa työstetään parhaamme mukaan, itse käyn terapiassa ja mies tekee parhaansa näiden ahdistuskohtausten kanssa. Ja ihan itse mieheni valitsin, tunsin hänet 8 vuotta ystävänä ennen parisuhdettamme ja tiesin ettei ole mikään siivousihme, hän myös tiesi etten minä ollut mikään kodinhengetär. Pappi kysyi meitä vihkiessä tahdommeko vakaasta tahdosta ottaa toisemme puolisoiksi, molemmat vastasivat kyllä. Hetkeäkään en ole katunut, koska rakastan häntä yli kaiken. Valitsin mieheni rakkaudesta, en siivoustaitojen tai muun typerän irrelevantin syyn perusteella, ja jatkuvasta kaaosahdistuksesta huolimatta olen hyvin onnellinen hänen kanssaan. Parisuhteessa oleminen ja yhdessä asuminen kysyy ennenkaikkea motivaatiota, jos toiselta se puuttuu niin melko turhaa edes yrittää.
T: se parisuhteen projektipäällikkö/työntekijä
No sitten on ihan turha vinkua. Tämä kuvio on täysin absurdi. Ensin valitaan puolisoksi joku patalaista sottapytty. Sitten tehdään lapsi hänen kanssaan. Sen jälkeen herätään todellisuuteen ja aletaan vinkua kuinka mies on ihan pers**stä ja itse saa tehdä kaiken.
Ihan sama kuin ampuisi itseään jalkaa ja on sitten kaikille vihainen, kun jalkaan sattuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi avuttomat mammanpojat ja elämäntapaluuserit antavat aihetta valittamiseen. Yhyy.
Tähän täytyy todeta että meillä oli kriisi parisuhteessa vuosia sitten kun olin noin 38v.
Vaimo mätkätti kaikesta ja painoin duunia päivässä sen 10h keskimäärin.
En jaksanut siivota ja käydä kaupassa. Olin aika poikki.
Kaikesta tuli sanomista. Jos join olutta neljä arkisin niin nönnönnööö.
Totesin vaan ääneen että: iskä lähtee nyt ulos, kun ei voi rentoutua kotona. Koettakaa kestää lapset. En jaksa käyttää teille lainausmerkkejä. En kunnioita teitä lukijoita tarpeeksi ja muutenkin tiedän että alapeukutatte.
Terassilla tapasin sitten nuoria tytsyjä. Vähän omaa tytärtä vanhempia (noin 8v.) Rentoa ja pirtsakkaa seuraa. Mentiin sitten tyttöjen kanssa kotiini pelaamaan pleikkaa, kun kerroin että sielä on lapsia ja vaimo vaan ja ne kohta käy nukkumaan.
Kauhee huuto odotti kotona. Totesinvaan että et sinä huuda kavereillenikaan ja nämä ovat uusia kavereitani. Sano terve Miisalle, Liinulle ja Harlekiinille (nimet muutettu).
Lennettiin pihalle kämpiltä.
Lapset itki kun äiti huusi ja käyttäytyi ihan hullusti.
Sanoin että teen kohta lasun ja ehdotin että lapset lähtee mummolaan. Ei lähtenyt.
Tutustuin sitten Miisan isosiskoon ja kun vaimo lähetti eroviestin niin totesin että sinä se tiedät mikä on paras sinulle, minä en ilmeisesti ollut, vaikka kaikkeni tein.
Kerroin että olen löytänyt viikossa uuden naisen ja tuntuu sille että voisin kohta ihastua.
Viikon päästä sain puhelun jossa vaimo itkee ja pyytää anteeksi käytöstään. Käynyt psykiatrilla ja hoitanut mielenterveyttään ja pahoitteli että käyttäytyi niin paskamaisesti minua kohtaan.
Sain kutsun kotiin ja lapset kuulemma ikävöi minua. Kun sain kutsun kotiin (josta minut oli heitetty ulos), niin tietenkin menin kotiin ja sielä odotti illallinen. Illallisen jälkeen nautin vaimon kanssa viiniä ja hän totesi että olen niin kuuma kalle, että ei tuollaista herkkupalaa voi kotoa karkoittaa. "Nehän" vievät heti käsistä.
Sitten rakastelimme ja menin aamulla töihin kuten aina menen ja elämme onnellista perhe-elämää.
Enää ei nalkuteta tai valiteta.
Nainen itsekin totesi että oli ottanut minut vähän itsestäänselvyytenä ja unohtanut kuinka ihana ja täydellinen olenkaan. Mielestäni hän on aina ollut minulle täydellinen ja en ole koskaan kiusannut häntä omassa kotonaan. Hän tietää sen nyt.
Että sellainen satu. Sinä kävit töissä etkä tehnyt kotona mitään. Oliko vaimosi tuloton kotirouva ja sinä maksoit kaikki kulut vai kävikö vaimosi myös töissä? Jos kävi, niin sinä jätit omat hommasi vaimon tehtäväksi ja vaimosi valitti ihan aiheesta.
Mitäs muuta se on kuin kiusaamista raahata kotiin keskellä yötä laumaa nuoria naisia häiritsemään perheen yöunia? Mahtoivat lapsesi hävetä sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi avuttomat mammanpojat ja elämäntapaluuserit antavat aihetta valittamiseen. Yhyy.
Tähän täytyy todeta että meillä oli kriisi parisuhteessa vuosia sitten kun olin noin 38v.
Vaimo mätkätti kaikesta ja painoin duunia päivässä sen 10h keskimäärin.
En jaksanut siivota ja käydä kaupassa. Olin aika poikki.
Kaikesta tuli sanomista. Jos join olutta neljä arkisin niin nönnönnööö.
Totesin vaan ääneen että: iskä lähtee nyt ulos, kun ei voi rentoutua kotona. Koettakaa kestää lapset. En jaksa käyttää teille lainausmerkkejä. En kunnioita teitä lukijoita tarpeeksi ja muutenkin tiedän että alapeukutatte.
Terassilla tapasin sitten nuoria tytsyjä. Vähän omaa tytärtä vanhempia (noin 8v.) Rentoa ja pirtsakkaa seuraa. Mentiin sitten tyttöjen kanssa kotiini pelaamaan pleikkaa, kun kerroin että sielä on lapsia ja vaimo vaan ja ne kohta käy nukkumaan.
Kauhee huuto odotti kotona. Totesinvaan että et sinä huuda kavereillenikaan ja nämä ovat uusia kavereitani. Sano terve Miisalle, Liinulle ja Harlekiinille (nimet muutettu).
Lennettiin pihalle kämpiltä.
Lapset itki kun äiti huusi ja käyttäytyi ihan hullusti.
Sanoin että teen kohta lasun ja ehdotin että lapset lähtee mummolaan. Ei lähtenyt.
Tutustuin sitten Miisan isosiskoon ja kun vaimo lähetti eroviestin niin totesin että sinä se tiedät mikä on paras sinulle, minä en ilmeisesti ollut, vaikka kaikkeni tein.
Kerroin että olen löytänyt viikossa uuden naisen ja tuntuu sille että voisin kohta ihastua.
Viikon päästä sain puhelun jossa vaimo itkee ja pyytää anteeksi käytöstään. Käynyt psykiatrilla ja hoitanut mielenterveyttään ja pahoitteli että käyttäytyi niin paskamaisesti minua kohtaan.
Sain kutsun kotiin ja lapset kuulemma ikävöi minua. Kun sain kutsun kotiin (josta minut oli heitetty ulos), niin tietenkin menin kotiin ja sielä odotti illallinen. Illallisen jälkeen nautin vaimon kanssa viiniä ja hän totesi että olen niin kuuma kalle, että ei tuollaista herkkupalaa voi kotoa karkoittaa. "Nehän" vievät heti käsistä.
Sitten rakastelimme ja menin aamulla töihin kuten aina menen ja elämme onnellista perhe-elämää.
Enää ei nalkuteta tai valiteta.
Nainen itsekin totesi että oli ottanut minut vähän itsestäänselvyytenä ja unohtanut kuinka ihana ja täydellinen olenkaan. Mielestäni hän on aina ollut minulle täydellinen ja en ole koskaan kiusannut häntä omassa kotonaan. Hän tietää sen nyt.
Pakko sanoa, että et kyllä sinäkään itsestäsi hirveän fiksua kuvaa tuon sepustuksesi perusteella anna.
Joskushan se kamelin selkä katkeaa. Ei voi yksinkertaisesti kestää 8-vuotta yhtäjaksoista naputusta ja nalkutusta pikkuasioista töiden jälkeen.
Tuossa vaiheessa mielestäni olin ne vuodet jaksanut aika pitkään ja välillä tytärkin siihen aikaan 12v sanoi äidille että älä viitsi etkö näe että isi on väsynyt.
Lapsetkin näkivät että kuka on väärässä. Täysin häiriintynyttä kiusaamista heti kun kotiin tulee.
Olin sopivasti nousuissa silloin ja uskalsin lähteä lähiterassille. Onneksi tein sen ja pelastin meidän perhe-elämän.
Mun tyttö vieläkin kiittää sitä kun isi kerrankin suuttui ja lopetti kilttinä olemisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johtuu siitä, koska Suomessa ja pohjoismaissa miehen ja naisen roolit on laitettu väärinpäin.
Muualla nainen ei saa halveksua miestään. Ei ole isompaa häpeää kuin nainen joka tylyttää miestään muiden miesten ja naisten kuullen. Naisen ei tule koskaan uhmata miestään.
Näissä muissa maissa on myös ihan ok että mies saa hakata vaimonsa henkihieveriin ihan mistä tahansa mielipahasta.
Ööh, ei.
Suomessa sitävastoin nainen saa harjoittaa vapaasti henkistä väkivaltaa miestä kohtaan monilla eri tavoilla ilman, että kukaan tulee apuun, mutta miehen lopulta murtuessa yksikin kämmenen heilautus tuo paikalle poliisin joka vie miehen mennessään.
Saa Suomessa mieskin harjoittaa henkistä väkivaltaa puolisoaan kohtaan. Moni on harjoittanutkin niin paljon, että vaimo on kuin varjo entisestään kun kaikki energia menee ukon mielenliikauksien ennakoimiseen ja munankuorilla kävelyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekeskeiset nartut kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et saa pidettyä naistasi tyytyväisenä, oletko miettinyt?
Niinpä niin, nainenhan se valittaa huvikseen. Minä en valita koskaan, sillä minun ei tarvitse. Mieheni on vastuuntuntoinen aikuinen. Eksä jätti joka pirun homman puolitiehen tai edes aloittamatta, joten mitkä ovat vaihtoehdot? Valittaa tai tehdä itse. Oletko niitä miehiä jotka odottavat että nainen tekee kaiken puolestasi?
Oletko sinä niitä naisia, joiden mielestä parisuhde tarkoittaa sitä, että mies pitää naisen tyytyväisenä?
Jos naisen saa pidettyä tyytyväisenä ihan pikku jutulla, niin miksei sitten tekisi niin?
-eri
Pikku jutut toimivat vain alistamisen jälkeen. Pitää ensin torua ja sitten tehdä jotain pientä. Täten naisen tarve tunteiden vuoristorataan toteutetaan turvallisesti.
Sekopää sinä olet.
Ihan totta hän puhuu. Jos haukut häntä sekopääksi haukut naisten biologiaa sekopäiseksi ja sitähän se onkin! Pelimiehethän käyttävät tuota torumis/haukkumis kikkaa kun iskevät naista. Saattavat vähän tylyttää naista ja nainen on ihmeissään kun tämä mies ei olekkaan puudeli joka tulee kuolamaan jalkoihin heti. Tuollanen teidän luonne ja biologia on. Käytte pelkästään tunteella ja ne tunteet on vuoristorataa.
Jos jaksaa opetella naisen biologian niin teitä on hyvin helppo manipuloida teidän tietämättä. Sen takia pelimiehet opettelee.
Silloin kun ei itse omaa mitään syvempää ja korkeatasoisempaa henkistä elämää tekee helposti sen virheen, että näkee muutkin ympärillään pelkkänä alkeellisena massana. Ja vielä kun tähän yhdistyy syvä viha ja katkeruus näitä alkeellisena massana näkemiään ihmisiä kohtaan niin lopputuloksena on sitten tuollainen mukaälyllinen oksennus jota ylpeänä kuin pikkulapsi täällä esittelet.
Ei vaan tiedän tämän toimivan käytännössä ja sanon asiat suoraan.
eihän meistä kukaan ole täydellinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi avuttomat mammanpojat ja elämäntapaluuserit antavat aihetta valittamiseen. Yhyy.
Tähän täytyy todeta että meillä oli kriisi parisuhteessa vuosia sitten kun olin noin 38v.
Vaimo mätkätti kaikesta ja painoin duunia päivässä sen 10h keskimäärin.
En jaksanut siivota ja käydä kaupassa. Olin aika poikki.
Kaikesta tuli sanomista. Jos join olutta neljä arkisin niin nönnönnööö.
Totesin vaan ääneen että: iskä lähtee nyt ulos, kun ei voi rentoutua kotona. Koettakaa kestää lapset. En jaksa käyttää teille lainausmerkkejä. En kunnioita teitä lukijoita tarpeeksi ja muutenkin tiedän että alapeukutatte.
Terassilla tapasin sitten nuoria tytsyjä. Vähän omaa tytärtä vanhempia (noin 8v.) Rentoa ja pirtsakkaa seuraa. Mentiin sitten tyttöjen kanssa kotiini pelaamaan pleikkaa, kun kerroin että sielä on lapsia ja vaimo vaan ja ne kohta käy nukkumaan.
Kauhee huuto odotti kotona. Totesinvaan että et sinä huuda kavereillenikaan ja nämä ovat uusia kavereitani. Sano terve Miisalle, Liinulle ja Harlekiinille (nimet muutettu).
Lennettiin pihalle kämpiltä.
Lapset itki kun äiti huusi ja käyttäytyi ihan hullusti.
Sanoin että teen kohta lasun ja ehdotin että lapset lähtee mummolaan. Ei lähtenyt.
Tutustuin sitten Miisan isosiskoon ja kun vaimo lähetti eroviestin niin totesin että sinä se tiedät mikä on paras sinulle, minä en ilmeisesti ollut, vaikka kaikkeni tein.
Kerroin että olen löytänyt viikossa uuden naisen ja tuntuu sille että voisin kohta ihastua.
Viikon päästä sain puhelun jossa vaimo itkee ja pyytää anteeksi käytöstään. Käynyt psykiatrilla ja hoitanut mielenterveyttään ja pahoitteli että käyttäytyi niin paskamaisesti minua kohtaan.
Sain kutsun kotiin ja lapset kuulemma ikävöi minua. Kun sain kutsun kotiin (josta minut oli heitetty ulos), niin tietenkin menin kotiin ja sielä odotti illallinen. Illallisen jälkeen nautin vaimon kanssa viiniä ja hän totesi että olen niin kuuma kalle, että ei tuollaista herkkupalaa voi kotoa karkoittaa. "Nehän" vievät heti käsistä.
Sitten rakastelimme ja menin aamulla töihin kuten aina menen ja elämme onnellista perhe-elämää.
Enää ei nalkuteta tai valiteta.
Nainen itsekin totesi että oli ottanut minut vähän itsestäänselvyytenä ja unohtanut kuinka ihana ja täydellinen olenkaan. Mielestäni hän on aina ollut minulle täydellinen ja en ole koskaan kiusannut häntä omassa kotonaan. Hän tietää sen nyt.
Pakko sanoa, että et kyllä sinäkään itsestäsi hirveän fiksua kuvaa tuon sepustuksesi perusteella anna.
Joskushan se kamelin selkä katkeaa. Ei voi yksinkertaisesti kestää 8-vuotta yhtäjaksoista naputusta ja nalkutusta pikkuasioista töiden jälkeen.
Tuossa vaiheessa mielestäni olin ne vuodet jaksanut aika pitkään ja välillä tytärkin siihen aikaan 12v sanoi äidille että älä viitsi etkö näe että isi on väsynyt.
Lapsetkin näkivät että kuka on väärässä. Täysin häiriintynyttä kiusaamista heti kun kotiin tulee.
Olin sopivasti nousuissa silloin ja uskalsin lähteä lähiterassille. Onneksi tein sen ja pelastin meidän perhe-elämän.
Mun tyttö vieläkin kiittää sitä kun isi kerrankin suuttui ja lopetti kilttinä olemisen.
Lähiterassille teinien sekaan meneminenhän se varsinainen aikuisen ongelmanratkaisukeino onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi avuttomat mammanpojat ja elämäntapaluuserit antavat aihetta valittamiseen. Yhyy.
Tähän täytyy todeta että meillä oli kriisi parisuhteessa vuosia sitten kun olin noin 38v.
Vaimo mätkätti kaikesta ja painoin duunia päivässä sen 10h keskimäärin.
En jaksanut siivota ja käydä kaupassa. Olin aika poikki.
Kaikesta tuli sanomista. Jos join olutta neljä arkisin niin nönnönnööö.
Totesin vaan ääneen että: iskä lähtee nyt ulos, kun ei voi rentoutua kotona. Koettakaa kestää lapset. En jaksa käyttää teille lainausmerkkejä. En kunnioita teitä lukijoita tarpeeksi ja muutenkin tiedän että alapeukutatte.
Terassilla tapasin sitten nuoria tytsyjä. Vähän omaa tytärtä vanhempia (noin 8v.) Rentoa ja pirtsakkaa seuraa. Mentiin sitten tyttöjen kanssa kotiini pelaamaan pleikkaa, kun kerroin että sielä on lapsia ja vaimo vaan ja ne kohta käy nukkumaan.
Kauhee huuto odotti kotona. Totesinvaan että et sinä huuda kavereillenikaan ja nämä ovat uusia kavereitani. Sano terve Miisalle, Liinulle ja Harlekiinille (nimet muutettu).
Lennettiin pihalle kämpiltä.
Lapset itki kun äiti huusi ja käyttäytyi ihan hullusti.
Sanoin että teen kohta lasun ja ehdotin että lapset lähtee mummolaan. Ei lähtenyt.
Tutustuin sitten Miisan isosiskoon ja kun vaimo lähetti eroviestin niin totesin että sinä se tiedät mikä on paras sinulle, minä en ilmeisesti ollut, vaikka kaikkeni tein.
Kerroin että olen löytänyt viikossa uuden naisen ja tuntuu sille että voisin kohta ihastua.
Viikon päästä sain puhelun jossa vaimo itkee ja pyytää anteeksi käytöstään. Käynyt psykiatrilla ja hoitanut mielenterveyttään ja pahoitteli että käyttäytyi niin paskamaisesti minua kohtaan.
Sain kutsun kotiin ja lapset kuulemma ikävöi minua. Kun sain kutsun kotiin (josta minut oli heitetty ulos), niin tietenkin menin kotiin ja sielä odotti illallinen. Illallisen jälkeen nautin vaimon kanssa viiniä ja hän totesi että olen niin kuuma kalle, että ei tuollaista herkkupalaa voi kotoa karkoittaa. "Nehän" vievät heti käsistä.
Sitten rakastelimme ja menin aamulla töihin kuten aina menen ja elämme onnellista perhe-elämää.
Enää ei nalkuteta tai valiteta.
Nainen itsekin totesi että oli ottanut minut vähän itsestäänselvyytenä ja unohtanut kuinka ihana ja täydellinen olenkaan. Mielestäni hän on aina ollut minulle täydellinen ja en ole koskaan kiusannut häntä omassa kotonaan. Hän tietää sen nyt.
Onko vaimosi taloudellisesti riippuvainen sinusta vai alistettu osapuoli suhteessa? Tuntuu vaan käsittämättömältä, että tuollaisen "miehen" kanssa kukaan itseään kunnioittava nainen haluaisi olla.
eihän meistä kukaan ole täydellinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi avuttomat mammanpojat ja elämäntapaluuserit antavat aihetta valittamiseen. Yhyy.
Tähän täytyy todeta että meillä oli kriisi parisuhteessa vuosia sitten kun olin noin 38v.
Vaimo mätkätti kaikesta ja painoin duunia päivässä sen 10h keskimäärin.
En jaksanut siivota ja käydä kaupassa. Olin aika poikki.
Kaikesta tuli sanomista. Jos join olutta neljä arkisin niin nönnönnööö.
Totesin vaan ääneen että: iskä lähtee nyt ulos, kun ei voi rentoutua kotona. Koettakaa kestää lapset. En jaksa käyttää teille lainausmerkkejä. En kunnioita teitä lukijoita tarpeeksi ja muutenkin tiedän että alapeukutatte.
Terassilla tapasin sitten nuoria tytsyjä. Vähän omaa tytärtä vanhempia (noin 8v.) Rentoa ja pirtsakkaa seuraa. Mentiin sitten tyttöjen kanssa kotiini pelaamaan pleikkaa, kun kerroin että sielä on lapsia ja vaimo vaan ja ne kohta käy nukkumaan.
Kauhee huuto odotti kotona. Totesinvaan että et sinä huuda kavereillenikaan ja nämä ovat uusia kavereitani. Sano terve Miisalle, Liinulle ja Harlekiinille (nimet muutettu).
Lennettiin pihalle kämpiltä.
Lapset itki kun äiti huusi ja käyttäytyi ihan hullusti.
Sanoin että teen kohta lasun ja ehdotin että lapset lähtee mummolaan. Ei lähtenyt.
Tutustuin sitten Miisan isosiskoon ja kun vaimo lähetti eroviestin niin totesin että sinä se tiedät mikä on paras sinulle, minä en ilmeisesti ollut, vaikka kaikkeni tein.
Kerroin että olen löytänyt viikossa uuden naisen ja tuntuu sille että voisin kohta ihastua.
Viikon päästä sain puhelun jossa vaimo itkee ja pyytää anteeksi käytöstään. Käynyt psykiatrilla ja hoitanut mielenterveyttään ja pahoitteli että käyttäytyi niin paskamaisesti minua kohtaan.
Sain kutsun kotiin ja lapset kuulemma ikävöi minua. Kun sain kutsun kotiin (josta minut oli heitetty ulos), niin tietenkin menin kotiin ja sielä odotti illallinen. Illallisen jälkeen nautin vaimon kanssa viiniä ja hän totesi että olen niin kuuma kalle, että ei tuollaista herkkupalaa voi kotoa karkoittaa. "Nehän" vievät heti käsistä.
Sitten rakastelimme ja menin aamulla töihin kuten aina menen ja elämme onnellista perhe-elämää.
Enää ei nalkuteta tai valiteta.
Nainen itsekin totesi että oli ottanut minut vähän itsestäänselvyytenä ja unohtanut kuinka ihana ja täydellinen olenkaan. Mielestäni hän on aina ollut minulle täydellinen ja en ole koskaan kiusannut häntä omassa kotonaan. Hän tietää sen nyt.
Pakko sanoa, että et kyllä sinäkään itsestäsi hirveän fiksua kuvaa tuon sepustuksesi perusteella anna.
Joskushan se kamelin selkä katkeaa. Ei voi yksinkertaisesti kestää 8-vuotta yhtäjaksoista naputusta ja nalkutusta pikkuasioista töiden jälkeen.
Tuossa vaiheessa mielestäni olin ne vuodet jaksanut aika pitkään ja välillä tytärkin siihen aikaan 12v sanoi äidille että älä viitsi etkö näe että isi on väsynyt.
Lapsetkin näkivät että kuka on väärässä. Täysin häiriintynyttä kiusaamista heti kun kotiin tulee.
Olin sopivasti nousuissa silloin ja uskalsin lähteä lähiterassille. Onneksi tein sen ja pelastin meidän perhe-elämän.
Mun tyttö vieläkin kiittää sitä kun isi kerrankin suuttui ja lopetti kilttinä olemisen.
Kun tyttäresi elää omia ruuhkavuosiaan ja yrittää saada kodin ja lapsen hoidettua yksin, koska miestä vähän väsytää, hän todella huomaa kuinka väärin isi on oikeasti toiminut. Nyt nuorena hän samaistuu enemmin 'sankarimaiseen' isiin, joka nokkelasti näpäytti äidille. Kun itse on keskellä sitä ruuhkavuosien raatamista, ymmärtää mitä äiti todella on tehnyt perheen eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuhoisinta on lopullinen syyllistävä valitus, joka ei varsinaisesti suoraan kohdistu kumppaniin. Elämä vaan on jatkuvasti pskaa. Omaan negatiivisuuteen kannattaisi kiinnittää huomiota niin miesten kuin naisten.
eihän meistä kukaan ole täydellinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi avuttomat mammanpojat ja elämäntapaluuserit antavat aihetta valittamiseen. Yhyy.
Tähän täytyy todeta että meillä oli kriisi parisuhteessa vuosia sitten kun olin noin 38v.
Vaimo mätkätti kaikesta ja painoin duunia päivässä sen 10h keskimäärin.
En jaksanut siivota ja käydä kaupassa. Olin aika poikki.
Kaikesta tuli sanomista. Jos join olutta neljä arkisin niin nönnönnööö.
Totesin vaan ääneen että: iskä lähtee nyt ulos, kun ei voi rentoutua kotona. Koettakaa kestää lapset. En jaksa käyttää teille lainausmerkkejä. En kunnioita teitä lukijoita tarpeeksi ja muutenkin tiedän että alapeukutatte.
Terassilla tapasin sitten nuoria tytsyjä. Vähän omaa tytärtä vanhempia (noin 8v.) Rentoa ja pirtsakkaa seuraa. Mentiin sitten tyttöjen kanssa kotiini pelaamaan pleikkaa, kun kerroin että sielä on lapsia ja vaimo vaan ja ne kohta käy nukkumaan.
Kauhee huuto odotti kotona. Totesinvaan että et sinä huuda kavereillenikaan ja nämä ovat uusia kavereitani. Sano terve Miisalle, Liinulle ja Harlekiinille (nimet muutettu).
Lennettiin pihalle kämpiltä.
Lapset itki kun äiti huusi ja käyttäytyi ihan hullusti.
Sanoin että teen kohta lasun ja ehdotin että lapset lähtee mummolaan. Ei lähtenyt.
Tutustuin sitten Miisan isosiskoon ja kun vaimo lähetti eroviestin niin totesin että sinä se tiedät mikä on paras sinulle, minä en ilmeisesti ollut, vaikka kaikkeni tein.
Kerroin että olen löytänyt viikossa uuden naisen ja tuntuu sille että voisin kohta ihastua.
Viikon päästä sain puhelun jossa vaimo itkee ja pyytää anteeksi käytöstään. Käynyt psykiatrilla ja hoitanut mielenterveyttään ja pahoitteli että käyttäytyi niin paskamaisesti minua kohtaan.
Sain kutsun kotiin ja lapset kuulemma ikävöi minua. Kun sain kutsun kotiin (josta minut oli heitetty ulos), niin tietenkin menin kotiin ja sielä odotti illallinen. Illallisen jälkeen nautin vaimon kanssa viiniä ja hän totesi että olen niin kuuma kalle, että ei tuollaista herkkupalaa voi kotoa karkoittaa. "Nehän" vievät heti käsistä.
Sitten rakastelimme ja menin aamulla töihin kuten aina menen ja elämme onnellista perhe-elämää.
Enää ei nalkuteta tai valiteta.
Nainen itsekin totesi että oli ottanut minut vähän itsestäänselvyytenä ja unohtanut kuinka ihana ja täydellinen olenkaan. Mielestäni hän on aina ollut minulle täydellinen ja en ole koskaan kiusannut häntä omassa kotonaan. Hän tietää sen nyt.
Pakko sanoa, että et kyllä sinäkään itsestäsi hirveän fiksua kuvaa tuon sepustuksesi perusteella anna.
Joskushan se kamelin selkä katkeaa. Ei voi yksinkertaisesti kestää 8-vuotta yhtäjaksoista naputusta ja nalkutusta pikkuasioista töiden jälkeen.
Tuossa vaiheessa mielestäni olin ne vuodet jaksanut aika pitkään ja välillä tytärkin siihen aikaan 12v sanoi äidille että älä viitsi etkö näe että isi on väsynyt.
Lapsetkin näkivät että kuka on väärässä. Täysin häiriintynyttä kiusaamista heti kun kotiin tulee.
Olin sopivasti nousuissa silloin ja uskalsin lähteä lähiterassille. Onneksi tein sen ja pelastin meidän perhe-elämän.
Mun tyttö vieläkin kiittää sitä kun isi kerrankin suuttui ja lopetti kilttinä olemisen.
Entä sitten kun tyttäresi on aikuinen ja yhdessä jonkun miehen kanssa? Toivotko miehen jättävän kaikki kotihommat yksin tyttäresi harteille? Toivotko että mies mieluummin lipittää kaljaa kuin antaisi vapaa-aikanaan huomiota puolisolleenkin? Ilahdutko kun tyttäresi kertoo miehen lähteneen terassille vieraita vosuja vikittelemään ja tuoneen ne illalla kotiinkin jotta oikein lapsetkin näkee isin uudet hoidot? Kehotatko kaiken tämän jälkeen tytärtäsi anelemaan miestä takaisin kotiin ja kehumaan kuinka hän on täydellinen mies?
Voi hemmetti sentään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi avuttomat mammanpojat ja elämäntapaluuserit antavat aihetta valittamiseen. Yhyy.
Tähän täytyy todeta että meillä oli kriisi parisuhteessa vuosia sitten kun olin noin 38v.
Vaimo mätkätti kaikesta ja painoin duunia päivässä sen 10h keskimäärin.
En jaksanut siivota ja käydä kaupassa. Olin aika poikki.
Kaikesta tuli sanomista. Jos join olutta neljä arkisin niin nönnönnööö.
Totesin vaan ääneen että: iskä lähtee nyt ulos, kun ei voi rentoutua kotona. Koettakaa kestää lapset. En jaksa käyttää teille lainausmerkkejä. En kunnioita teitä lukijoita tarpeeksi ja muutenkin tiedän että alapeukutatte.
Terassilla tapasin sitten nuoria tytsyjä. Vähän omaa tytärtä vanhempia (noin 8v.) Rentoa ja pirtsakkaa seuraa. Mentiin sitten tyttöjen kanssa kotiini pelaamaan pleikkaa, kun kerroin että sielä on lapsia ja vaimo vaan ja ne kohta käy nukkumaan.
Kauhee huuto odotti kotona. Totesinvaan että et sinä huuda kavereillenikaan ja nämä ovat uusia kavereitani. Sano terve Miisalle, Liinulle ja Harlekiinille (nimet muutettu).
Lennettiin pihalle kämpiltä.
Lapset itki kun äiti huusi ja käyttäytyi ihan hullusti.
Sanoin että teen kohta lasun ja ehdotin että lapset lähtee mummolaan. Ei lähtenyt.
Tutustuin sitten Miisan isosiskoon ja kun vaimo lähetti eroviestin niin totesin että sinä se tiedät mikä on paras sinulle, minä en ilmeisesti ollut, vaikka kaikkeni tein.
Kerroin että olen löytänyt viikossa uuden naisen ja tuntuu sille että voisin kohta ihastua.
Viikon päästä sain puhelun jossa vaimo itkee ja pyytää anteeksi käytöstään. Käynyt psykiatrilla ja hoitanut mielenterveyttään ja pahoitteli että käyttäytyi niin paskamaisesti minua kohtaan.
Sain kutsun kotiin ja lapset kuulemma ikävöi minua. Kun sain kutsun kotiin (josta minut oli heitetty ulos), niin tietenkin menin kotiin ja sielä odotti illallinen. Illallisen jälkeen nautin vaimon kanssa viiniä ja hän totesi että olen niin kuuma kalle, että ei tuollaista herkkupalaa voi kotoa karkoittaa. "Nehän" vievät heti käsistä.
Sitten rakastelimme ja menin aamulla töihin kuten aina menen ja elämme onnellista perhe-elämää.
Enää ei nalkuteta tai valiteta.
Nainen itsekin totesi että oli ottanut minut vähän itsestäänselvyytenä ja unohtanut kuinka ihana ja täydellinen olenkaan. Mielestäni hän on aina ollut minulle täydellinen ja en ole koskaan kiusannut häntä omassa kotonaan. Hän tietää sen nyt.
Että sellainen satu. Sinä kävit töissä etkä tehnyt kotona mitään. Oliko vaimosi tuloton kotirouva ja sinä maksoit kaikki kulut vai kävikö vaimosi myös töissä? Jos kävi, niin sinä jätit omat hommasi vaimon tehtäväksi ja vaimosi valitti ihan aiheesta.
Mitäs muuta se on kuin kiusaamista raahata kotiin keskellä yötä laumaa nuoria naisia häiritsemään perheen yöunia? Mahtoivat lapsesi hävetä sinua.
No meillä on kuule sellainen vähän venäläinen järjestely. Eli hän saa kaiken omalle tililleen eli noin 3300e kk. Sen lisäksi hän itse nautti ansiosidonnaista 1700e kk siihen aikaan.
Minun tilille jää se 300e millä pärjään ihan hyvin. Saan sillä oluet ja makkarat ostettua. Vaatteita ostelen tosi harvoin. Hän olisi voinut tilata siivoojan, mutta kun on niin pihi nainen.
Sanoin usein että tilaa siivooja tänne hoitamaan kotia.
Kai nyt muutaman satkun voi viikossa heittää siivoojalle jos sotku ahdistaa?
Minä en ala siivoilemaan työpäivän jälkeen yhtään. Olen niin poikki.
Arvasin että täällä otetaan herneet nokkaan ja minun näkökulmaa ei ymmärretty jälleen yhtään. Ja ne tytöt ei olleet mitään teinejä. Yliopisto-opiskelijoita ja sattumoisin löytyi yhteistä juttua terassilla kesäiltana, kun olin samoja asioita opiskellut nuorempana.
Mulla on tapana mennä keskustelemaan humalassa tuntemattomien kanssa. Mitään seksuaalista on turha kuvitella kun otan niin en harrasta seksiä.
Ihme kuvitelmia teillä.
t. tarinan herrasmies
Täytyy tähän väliin todeta että olen onnellinen kun jätin ne välimerkit laittamatta puheosuuksista.
Sen verran tajusin että ette te osaa kokonaiskuvaa nähdä.
En ole alistanut vaimoani mitenkään. Ainoa muka virheeni oli että raskaan päivän jälkeen en jaksanut tehdä omalla pyhällä ainutlaatuisella vapaa-ajallani siivoilua.
Se on se vakava rike minkä takia koko perhe olisi teidän mielestä pitänyt hajottaa ja vaimoni olisi pitänyt erota.
Olette te kyllä sairaita. Onneksi olen täällä opastamassa teitä tähän todellisuuteen.
t. se tarinan herrasmies ja hyvä iskä
Naisen valittaminen on ikuista, miehessä on aina jotain vikaa tai mies tekee jotain väärin. Naisten mielestä heidän sanansa on absoluuttinen totuus, naiset ovat aina oikeassa, mies aina väärässä.
Alue: Aihe vapaa
Silloin kun ei itse omaa mitään syvempää ja korkeatasoisempaa henkistä elämää tekee helposti sen virheen, että näkee muutkin ympärillään pelkkänä alkeellisena massana. Ja vielä kun tähän yhdistyy syvä viha ja katkeruus näitä alkeellisena massana näkemiään ihmisiä kohtaan niin lopputuloksena on sitten tuollainen mukaälyllinen oksennus jota ylpeänä kuin pikkulapsi täällä esittelet.