2 - 4 luokkalaisten vanhemmat!

Jaa, mulla on teinkin tuollainen.

Patistamalla tekee, mutta muuten passaan.

Onko taloudessa toista vanhempaa? Miten hän suhtautuu? Kaksi vanhempaa samalla puolella on paljon tehokkaampaa kuin yksi (jonka vuosikausia kestävä nalkutus kaikuu pian kuuroille korville).

Oma kokemukseni: tuonikäinen ei esim. tiskaa, tyhjennä tiskikonetta, vie roskapussia ulos, siivoa tai kata ruokapöytää käskemättä.

Sen sijaan meillä lapset ovat kyllä tuossa vaiheessa automaattisesti esim. vieneet ruokailun jälkeen omat likaiset astiansa tiskipöydälle tai laittaneet ne tiskikoneeseen, vieneet omat likaiset vaatteensa pyykkikoriin, laittaneet ulkovaatteensa naulakkoon / lakit ym. niille varattuun koriin ja vieneet omat roskansa roskikseen. Lapset on jostain 2-vuotiaasta lähtien totutettu tähän. Niinpä se kouluikäisenä sujuu jo automaattisesti eikä lapsi edes ajattele tekevänsä jotain kotitöitä, kun hoitaa nämä asiat.

Vierailija kirjoitti:

Onko taloudessa toista vanhempaa? Miten hän suhtautuu? Kaksi vanhempaa samalla puolella on paljon tehokkaampaa kuin yksi (jonka vuosikausia kestävä nalkutus kaikuu pian kuuroille korville).

On mutta reissuhommissa ja vähän kotona. Jotenkin olen ihan täysin väsynyt tähän apina sirkukseen kun koululaisetkin vielä tippuvat keittiön tuolilta kesken ruoan ja maitopurkit kaatuu eikä hetkeäkään sellaista rauhallista, normaalia, seesteistä kotona olemista. Aina kun puhun lapsille saan napista jostakin, kieltää jotain tai muistuttaa jostakin asiasta taas miljoonannen kerran.

Olisi niin mahtava päästä näkemään miten muissa kodeissa perus arki sujuu? En ollenkaan voi kuvitella että muilla olisi tällaista.

Ap.

Sinä keräsit pihalta märkiä vaatteita? o_O 

Ihan samanlaista meilläkin. Ollaan kyllä mielestäni yritetty kasvattaa ihan kunnollisia kansalaisia, mutta kyllä aivan joka asiasta saa vääntää. Varsinkin 8v. on ihan mahdoton. Tavarat jää mihin sattuu, mitään ei tehdä pyytämättä ja jos pyytää niin vastaus on ihan kohta ja mitään ei tapahdu. Tai sitten alkaa ulvomaan ettei jaksa. 12v. on myös aika patalaiska, tekee kyllä paremmin kun pyytää. Koulussa ei mitään ongelmia, fiksuja lapsia ja mielestäni ollaan ihan tavallinen perhe. Lapsia ei ole passattu ja rajat on. Mutta kyllä joka asiasta saa muistuttaa joka päivä uudelleen ja uudelleen. Rasittavaa!

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemukseni: tuonikäinen ei esim. tiskaa, tyhjennä tiskikonetta, vie roskapussia ulos, siivoa tai kata ruokapöytää käskemättä.

Sen sijaan meillä lapset ovat kyllä tuossa vaiheessa automaattisesti esim. vieneet ruokailun jälkeen omat likaiset astiansa tiskipöydälle tai laittaneet ne tiskikoneeseen, vieneet omat likaiset vaatteensa pyykkikoriin, laittaneet ulkovaatteensa naulakkoon / lakit ym. niille varattuun koriin ja vieneet omat roskansa roskikseen. Lapset on jostain 2-vuotiaasta lähtien totutettu tähän. Niinpä se kouluikäisenä sujuu jo automaattisesti eikä lapsi edes ajattele tekevänsä jotain kotitöitä, kun hoitaa nämä asiat.

Kiitos vastauksesta. Tätä ajattelinkin että näin omassa mielessäni kuvittelen että tämän ikäisiltä voisi jo odottaa. Meillä jos lapset syövät omassa huoneessaan karkkia, kaikki karkkipaperit ovat lattialla vaikka roskis huoneessa. Jos heidän huoneen oma roskis on täynnä, kummallakaan ei sytytä missään vaiheessa että pitäisikö viedä roskat.

Joka vk vaadin oman huoneen siivousta (vain sen rojunsa raivaamista, itse imuroisin ja pesisin) mutta mitään eivät saa aikaan ellen ole vieressä kokoajan käskyttämässä. Vaatteet ei mene naulakkoon eikä puhettakaan että likaiset menisivät pyykkiin. Ja ihmettelen tätä sillä aina olen vaatinut enkä koskaan antanut periksi, mutta tämä jatkuu tällaisena aina vain.

Kerran keräsin kaikki lelut ja rojut pois heiltä ja kun viimein saivat kesän jälkeen takaisin niin sama meno jatkui taas. Nykyään kiristän pelikiellolla ja puhelinkiellolla mutta mikään ei tunnu auttavan. Suihkussa kun käydään niin pyyhkeet löytyy AINA vaatekaapin edestä märkänä lattialta.

Ap

Meillä lapset vievät syönnin jälkeen astiat tiskikoneeseen, osallistuvat yhteiseen pöydän siistimisen. Lajittelevat pyykkiin menevät vaatteensa pyykkikoreihin pesulämpötilan mukaisesti (paitsi keskimmäinen tekee sitä kerran viikossa, kerää likavaatteita huoneensa lattialle kunnes on siivouspäivä). Muutapa sitten eivät teekään oma-aloitteisesti. Näihin on opetettu pienestä pitäen, isompia hommia tekevät pyynnöstä/käskystä/pitkän jankkaaminen jälkeen/apuna aikuiselle.

Kaksi vanhinta asuvat jo omillaan, ja näyttävät osaavan elää perheessä opetettujen siisteyskäsitysten mukaan. Pesevät pyykkinsä, eivät haise, laittavat ruokaa, tiskaavat jne.

Jos lapset ovat pienestä asti tottuneet, että äiti on heidän palvelijansa, heidän saaminen kotitöihin voi olla vaikeaa.

Meillä on saatu lapsia keittiöön auttamaan sillä, että heillä on keittiövuorot. Eli lapset ovat vuorotellen minun kanssani ruokaa laittamassa. Tuon ikäiset osaavat jo aivan hyvin pilkkoa kasviksia ja kattaa pöytää. Meillä ruoanlaittovuorossa oleva saa myös osallistua ruoan suunnitteluun. Esim. tänään oli jääkaapissa nakkeja ja jauhelihaa. Ruoanlaittovuorossa ollut tyttö sai valita, kummasta tehdään ruoka.

Myös astianpesukoneen tyhjentäminen onnistuu. Siihenkin voi tehdä vuorot. Reilua on, että myös vanhemmilla on omat tiskikoneentyhjennysvuoronsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemukseni: tuonikäinen ei esim. tiskaa, tyhjennä tiskikonetta, vie roskapussia ulos, siivoa tai kata ruokapöytää käskemättä.

Sen sijaan meillä lapset ovat kyllä tuossa vaiheessa automaattisesti esim. vieneet ruokailun jälkeen omat likaiset astiansa tiskipöydälle tai laittaneet ne tiskikoneeseen, vieneet omat likaiset vaatteensa pyykkikoriin, laittaneet ulkovaatteensa naulakkoon / lakit ym. niille varattuun koriin ja vieneet omat roskansa roskikseen. Lapset on jostain 2-vuotiaasta lähtien totutettu tähän. Niinpä se kouluikäisenä sujuu jo automaattisesti eikä lapsi edes ajattele tekevänsä jotain kotitöitä, kun hoitaa nämä asiat.

Kiitos vastauksesta. Tätä ajattelinkin että näin omassa mielessäni kuvittelen että tämän ikäisiltä voisi jo odottaa. Meillä jos lapset syövät omassa huoneessaan karkkia, kaikki karkkipaperit ovat lattialla vaikka roskis huoneessa. Jos heidän huoneen oma roskis on täynnä, kummallakaan ei sytytä missään vaiheessa että pitäisikö viedä roskat.

Joka vk vaadin oman huoneen siivousta (vain sen rojunsa raivaamista, itse imuroisin ja pesisin) mutta mitään eivät saa aikaan ellen ole vieressä kokoajan käskyttämässä. Vaatteet ei mene naulakkoon eikä puhettakaan että likaiset menisivät pyykkiin. Ja ihmettelen tätä sillä aina olen vaatinut enkä koskaan antanut periksi, mutta tämä jatkuu tällaisena aina vain.

Kerran keräsin kaikki lelut ja rojut pois heiltä ja kun viimein saivat kesän jälkeen takaisin niin sama meno jatkui taas. Nykyään kiristän pelikiellolla ja puhelinkiellolla mutta mikään ei tunnu auttavan. Suihkussa kun käydään niin pyyhkeet löytyy AINA vaatekaapin edestä märkänä lattialta.

Ap

Miksi lapset saavat karkkia tai rahaa karkkiin, jos karkkipaperit jäävät huoneen lattialle?

Tosin miettisin asiaa myös siltä kannalta, saavatko lapset sinulta huomiota positiivisista asioista vai onko kotitöiden laiminlyönti heille ainoa tapa saada huomiota.

Kaiken A ja O on kuitenkin aloittaa kotitöiden teko yhdessä tarpeeksi aikaisin. 2-vuotias osallistuu hyvin mielellään kotitöihin, vaikka siinä vaiheessa tuntuisikin, että olisi paljon nopeampaa tehdä asiat yksin. Kun lapsi 2-vuotiaana oppii siihen, että likainen lautanen viedään ruokailun jälkeen tiskipöydälle, on se hänellä 8-vuotiaana niin selkäytimessä, että hän ei edes ajattele näkevänsä jotain vaivaa lautasta viedessään.

Inhoan tuota yleispätevää "kotitöiden tekeminen pienestä pitäen" -marmatusta. Olen kyllä opettanut. Jo 1-vuotiaan kanssa keräsimme lelut yhdessä, mutta jostain syystä meillä se siisteys ei kauaa kestänyt ja erityisesti uhmaikäisen kanssa joka asia oli aivan kamalaa vääntöä. Kun lelut oli siivottu, kori piti kääntää heti uudestaan, ruoanlaitossa oli päästävä itse hämmentämään ja kaatamaan ja kaikki lattialla, sotkussa jne. Pölyrättiä oli kiva paiskoa ympäri seiniä ja heittää lampun päälle. Lopulta kaikki oli yhtä järkyttävää vääntöä ja taistelua, että oli pakko laittaa homma jäähylle ja tehdä itse. Ja sitten taas sama juttu alusta mutta nyt vain vähän isomman kiukuttelijan kanssa.

Meillä on nyt kaksi koululaista, ja aivan järkyttäviä sottapyttyjä ovatkin. Kaikki tavarat jäävät lattialle alkaen repusta ja koulukirjoista ja päättyen likapyykkiin ja jopa astioihin. Koko ajan saan olla motkottamassa ja räkyttämässä näistä, vaikka olen jo vuosia kuullut, että en koskaan tee muuta kuin valita. Niinpä. Vapaaehtoisesti ei tehdä yhtään mitään, itkua vääntäen tehdään minimi kaikkien kehotusten, käskyjen ja uhkausten jälkeen.

Kyllästyttää olla se perheen palvelija ja jatkuva motkottaja.

Mulla esikoinen 4. luokkalainen, pienemmät vielä alle kouluikäisiä. Me ollaan vähän mokattu systemaattisessa omien jälkien korjaamisen vaatimisessa hänen kanssaan, tehdään paremmin pienempien kanssa, mutta siis hän tekee käytännössä kiltisti kaiken pyydettynä, oma-aloitteisesti ei juuri mitään (paitsi nykyään harjaa pöntön jäljiltään. Ja läksyt tekee itsenäisesti, mutta sitähän ei kysytty). Mutta toisaalta ei koskaan tarvitse maanitella, nalkuttaa eikä raivota, tekee kyllä ekalla tai tokalla pyynnöllä joten ihan hyvä tilanne.

On sitä vähän pitänyt opettaa kantapään kautta, niin pikkuhiljaa alkoi sujua.

Vaatekasa eteisen lattialla hoitui vasta sitten kun olin kuukausia komentanut sitä kerämään tullessani töistä, että käännyin ovella ympäri, sanoin tulevani takasin kun kämppään mahtuu sisään.... Kävin hesellä syömässä ja lapset saivat tehdä itse puuroa päivälliseksi.

Yksi tehokkaammista on ollut pillahtaa itukuun, että en minä yksinäni jaksa koko perheen sotkuja siivota. Sekä se että en minä komenna tuomaan sitä lempipaitaa sängyn alta pyykkiin....siinähän sitten ihmettelee kun sitä ei näh eikä kuulu kun sen päälleen joskus haluaisi.

Niistä jaksan pitää meteliä, mitkä vaikuttavat talon kunnossa pysymiseen (märät kamat lattioilla) ja meidän muiden viihtymiseen (yhteisten tilojen siisteys). Hämähäkit sängyn alla on myös saaneet tytön tarttumaan imuriin useammin.

Harrastuskerran väliin jättäminen kun teen lapselle kuuluvia siivoushommia on myös tehokasta.

Kaunis puhe ja pyyntö ei vaan ole tuottanut tulosta, ikinä. Eikä sitä muistutteluakaan vuositolkulla oma pää kestä.

Työlista ei ole pitkä: omat tavarat on paikoillaan ennen viikkosiivousra, oman huoneen siivius, tiskikoneen tyhjennys 1x vko, roskapussi ulos 1x vko, avustaa esim ruuanlaitossa/autonpesussa/pyyksissä 2x vko ... Alle 30min hommat per vko.

Vierailija kirjoitti:

Inhoan tuota yleispätevää "kotitöiden tekeminen pienestä pitäen" -marmatusta. Olen kyllä opettanut. Jo 1-vuotiaan kanssa keräsimme lelut yhdessä, mutta jostain syystä meillä se siisteys ei kauaa kestänyt ja erityisesti uhmaikäisen kanssa joka asia oli aivan kamalaa vääntöä. Kun lelut oli siivottu, kori piti kääntää heti uudestaan, ruoanlaitossa oli päästävä itse hämmentämään ja kaatamaan ja kaikki lattialla, sotkussa jne. Pölyrättiä oli kiva paiskoa ympäri seiniä ja heittää lampun päälle. Lopulta kaikki oli yhtä järkyttävää vääntöä ja taistelua, että oli pakko laittaa homma jäähylle ja tehdä itse. Ja sitten taas sama juttu alusta mutta nyt vain vähän isomman kiukuttelijan kanssa.

Meillä on nyt kaksi koululaista, ja aivan järkyttäviä sottapyttyjä ovatkin. Kaikki tavarat jäävät lattialle alkaen repusta ja koulukirjoista ja päättyen likapyykkiin ja jopa astioihin. Koko ajan saan olla motkottamassa ja räkyttämässä näistä, vaikka olen jo vuosia kuullut, että en koskaan tee muuta kuin valita. Niinpä. Vapaaehtoisesti ei tehdä yhtään mitään, itkua vääntäen tehdään minimi kaikkien kehotusten, käskyjen ja uhkausten jälkeen.

Kyllästyttää olla se perheen palvelija ja jatkuva motkottaja.

Varmasti sen kuuleminen vituttaa jos on noin päin persettä asiat opettanut. Mikä ihmeen ihmisoikeus sen korin kaataminen on? Sehän sitten kerätään uudestaan yhdessä. 

Joo, ei tuon ikäisellä omatoimisesti vielä sytytä tehdä kotihommia, mutta eihän tuo ole kuin sopimusasia. Lista hommista mitä pitää tehdä päivittäin/ viikottain vastuullisen nimi perään ja lista seinälle. Ja sen mukaan mennään, jos ei toimi ei tule: viikkorahaa, karkkipäivää yms. Tai vaihtoehtoisesti: kun kaikki tämä onnistuu vuoden ajan, lapset saa jotain mitä kovasti toivovat: pleikka, lomareissu tms.

Vierailija kirjoitti:

On sitä vähän pitänyt opettaa kantapään kautta, niin pikkuhiljaa alkoi sujua.

Vaatekasa eteisen lattialla hoitui vasta sitten kun olin kuukausia komentanut sitä kerämään tullessani töistä, että käännyin ovella ympäri, sanoin tulevani takasin kun kämppään mahtuu sisään.... Kävin hesellä syömässä ja lapset saivat tehdä itse puuroa päivälliseksi.

Yksi tehokkaammista on ollut pillahtaa itukuun, että en minä yksinäni jaksa koko perheen sotkuja siivota. Sekä se että en minä komenna tuomaan sitä lempipaitaa sängyn alta pyykkiin....siinähän sitten ihmettelee kun sitä ei näh eikä kuulu kun sen päälleen joskus haluaisi.

Niistä jaksan pitää meteliä, mitkä vaikuttavat talon kunnossa pysymiseen (märät kamat lattioilla) ja meidän muiden viihtymiseen (yhteisten tilojen siisteys). Hämähäkit sängyn alla on myös saaneet tytön tarttumaan imuriin useammin.

Harrastuskerran väliin jättäminen kun teen lapselle kuuluvia siivoushommia on myös tehokasta.

Kaunis puhe ja pyyntö ei vaan ole tuottanut tulosta, ikinä. Eikä sitä muistutteluakaan vuositolkulla oma pää kestä.

Työlista ei ole pitkä: omat tavarat on paikoillaan ennen viikkosiivousra, oman huoneen siivius, tiskikoneen tyhjennys 1x vko, roskapussi ulos 1x vko, avustaa esim ruuanlaitossa/autonpesussa/pyyksissä 2x vko ... Alle 30min hommat per vko.

Juuri näin. Meillä saavat keskeyttää olivat sitten tekemässä mitä tahansa, jos eteinen on täynnä lattialla makaavia vaatteita. Ne tullaan nostamaan heti pois, jos ei viitsinyt tehdä sitä heti kotiin tullessa. Märkiä en kerää kuivumaan. On tehty selväksi että ne viedään itse kuivumaan jos meinaa ettei seuraava päivä ole todella ikävä märkien vaatteiden kanssa. En minä edes tietäisi onko lapsi kastellut päivän aikana käsineensä. Vaatteet loppuu kyllä kaapist,a jos niitä ei tuo pesuun. Karkkia ei osteta jos roskat on jääny lattialle. Kotityöt nyt vain on asia johon jokainen osallistuu. Jos sotket, niin siivoat.

Tämä on tuttua. Meillä tosin on niin päin, että ylimäär. kotitöistä maksetaan. Viikkorahaa tai karkkipäivää ei ole. Joskus herkutellaan sitten yhdessä kun leivotaan tai on vieraita.

Tämän lisäksi jokainen vie astiansa astianpesukoneeseen ja sen tyhjennysvuorot on kaikilla asukkailla vuorotellen. Tähän hyviä ovat olleet koulukuvien magneettikuvat, joista ylin siirtyy alimmaksi kun homma tehty eli kaikilla tiedossa milloin on oma vuoro.

Huoneensa siivoavat 1-2 vkon välein ( ei omatoimista eli vaatii muistuttelua) ja yhteisten tilojen siisteys on kaikkien vastuulla. Olen aika natsamutsi, koska en kerta kaikkiaan kestä elää sotkun keskellä.