Lue keskustelun säännöt.
Miten kuunnella haukkumista provosoitumatta?
08.04.2019 |
Siis niin, että se menisi toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Puolustautuessani aina kivahdan ja sitten se eskaloituu riitelemiseksi.
Onko mitään keinoja oppia olemaan provosoitumatta ja vastaamatta?
P.S. Ei ole parisuhteesta kyse, joten pliis älkää neuvoko että "jätä se sika" tms. Minulla ei oikeasti ole tällä hetkellä muuta vaihtoehtoa kuin kuunnella päivittäistä sättimistä.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet julkkikset, bloggarit, politiikot ja muut voisivat sinua neuvoa. Heille sataa kuraa joka suunnasta. Jos et voi välttää sen kuulemista, sulje itsesi tilanteen ulkopuolelle. Ajattele, että kärpäset siinä vaan surisevat, ei niistä tarvitse välittää tai suuttua niile. Vittua työelämässäni kolkyt vuotta kuunnelleena minulle se sopi. Kotona kyllä halusin olla ihan hiljaisuudessa.
Täällä myös "kärpäset surisevat" -ajaksilla :D Helppoa kun luonnostaan lehmän hermot.
*ajatuksilla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet julkkikset, bloggarit, politiikot ja muut voisivat sinua neuvoa. Heille sataa kuraa joka suunnasta. Jos et voi välttää sen kuulemista, sulje itsesi tilanteen ulkopuolelle. Ajattele, että kärpäset siinä vaan surisevat, ei niistä tarvitse välittää tai suuttua niile. Vittua työelämässäni kolkyt vuotta kuunnelleena minulle se sopi. Kotona kyllä halusin olla ihan hiljaisuudessa.
Täällä myös "kärpäset surisevat" -ajaksilla :D Helppoa kun luonnostaan lehmän hermot.
*ajatuksilla
ei sitten hermot lehmällä pitänyt
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet julkkikset, bloggarit, politiikot ja muut voisivat sinua neuvoa. Heille sataa kuraa joka suunnasta. Jos et voi välttää sen kuulemista, sulje itsesi tilanteen ulkopuolelle. Ajattele, että kärpäset siinä vaan surisevat, ei niistä tarvitse välittää tai suuttua niile. Vittua työelämässäni kolkyt vuotta kuunnelleena minulle se sopi. Kotona kyllä halusin olla ihan hiljaisuudessa.
Täällä myös "kärpäset surisevat" -ajaksilla :D Helppoa kun luonnostaan lehmän hermot.
*ajatuksilla
ei sitten hermot lehmällä pitänyt
Hermot piti muttei tarkkaavaisuus :DD
Vierailija kirjoitti:
Kiitos monesta hyvästä vinkistä! Myötäilyä olen kokeillutkin, mutta jostain syystä minulle raivostutaan, kun yritän sanoa "okei" kaikkeen. Ilmeisesti se kuulostaa jotenkin sarkastiselta.
Ei, en ole mode. :D
Mutta elämäntilanne on tällä hetkellä sellainen että, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, saan kuunnella haukkumista sekä työssä että kotona, ja joskus tuntuu siltä, että en jaksa enää. Kotona ei tosiaan ole kyse parisuhteesta, vaan vammautuneesta perheenjäsenestä, jota ei voi "jättää" (en viitsi tuon tarkemmin selventää, ettei tunnisteta). Ymmärrän siis, miksi hänellä on paha olla. Sitä en ymmärrä, miten hänen pahaa oloaan helpottaa se, että sättii minua pahaksi ja ilkeäksi ihmiseksi, kertoo minulle etten osaa mitään enkä ole koskaan elämässäni onnistunut missään, etten tajua mitään enkä koskaan ota häntä missään huomioon (vaikka tuntuu, että itselläni ei omaa elämää enää olekaan), että tekemäni ruoka on pahaa, ostamani lahjat ovat kamalia, haisen pahalta, puhun typerästi, näytän rumalta, olen täysi nolla, jne. Jos tällainen olisi parisuhde, ei epäilystäkään, että neuvo olisi "jätä se sika heti". Mutta kun ei voi. En usko että hänelle edes tulee mitenkään parempi olo minun haukkumisestani, mutta en tiedä, miten tällainen kierre katkaistaan. Joskus ehdotan, että meidän pitäisi keskustella asioista kunnolla, ja saan vastaukseksi vain hv:tä ja silmien pyörittelyä.
Mitä työhön tulee, en ole varsinaisesti asiakaspalveluammatissa, mutta saan sielläkin kuulla asiakkailta kaikenlaista haukkumista ja naljailua. En nyt sentään niin pahasti kuin perheenjäseneltäni, mutta välillä ei paljon puutu. Keskeinen viesti jokaisessa päivässäni kuitenkin on, että en osaa mitään ja olen kamala ihminen.
Itsetuntohan tällaisessa menee, vaikkei haukkuihin uskoisikaan.
-ap
Tarkastellaan asiaa vähän toisesta näkökulmasta:
Oletko joskus avautunut jollekin ihmiselle, kun olet kokenut vääryyttä hänen taholtaan? Miltä silloin on tuntunut, kun vastataan vain "okei"?
Jos selität toiselle tunteella jotain asiaa ja tämä antaa vain lyhyen ja välinpitämättömän vastauksen, niin varnaan pidät sitä aika vähättelevänä ja ylimielisenä. Siis loukkaavana.
Sinulle varmaankin myös tulee inhottava olo, kun et tiedä mitä tämä toinen ajattelee tai aikoo asialle tehdä. Välittikö hän edes siitä mitä sanoit?
En tiedä mihin olet siis sanonut okei, mutta koska sanoit että siitä on suututtu, niin luulen että he ovat tunteneet noin.
Jos joku haukkuu sinua sellaisesta asiasta mistä kellään ei ole oikeutta haukkua toista (esim. ulkonäöstä), niin sellaista sinun ei tietenkään pidä hyväksyä eikä ymmärrellä tai tehdä sen suhteen toisen mieliksi mitään. Voit vain sanoa, että "minä näytän miltä näytän eikä minun tarvitse muiden takia muuttaa ulkonäössäni mitään" tms.
Yhdellä tuttavalla on oiva tapa noihin tilanteisiin. Hän vaikenee täysin ja kääntyy eri osapuolen puoleen ja aloittaa keskustelun vaikka säästä. Jättää siis haukkujan/provosoijan täysin vaille huomiota kuin häntä ei olisi olemassakaan. Tehoaa aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihda puheenaihetta, jos hän jankkaa edelleen samaa, tee sama uudelleen. Sitten kehoita, sano vielä kolmas kerta.
Opettele karatepotkut.
Itsellä on tapana haukotella suu auki ja tehdä suun edessä kädellä haukutusliikettä.
Sitten oikaisen koipeni suoraan ylös ilmoihin kuin mikäkin heinäsirkka ja pitelen koipea sielä ilmassa kymmenisen sekunttia. Katson suoraan provosoijaa silmiin. Pyörittelen vähän päätäni että ei ei ei.
Sitten teen pari nopeaa ojennusta jalalla.
Yleensä toimii ja ei tarvitse sanoa mitään.
Opettele karatepotkut niin selviät ihan mistä vaan ja ihan milloin vaan ja ihan miten vaan.
Aloita spagaattiharjoittelu jo tänään ja parannu tuosta flegmaattisesta vihastasi.
Muista kultivoida sisintäsi että se laajenee ulospäin kehoosi ja lähiympäristöösi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos monesta hyvästä vinkistä! Myötäilyä olen kokeillutkin, mutta jostain syystä minulle raivostutaan, kun yritän sanoa "okei" kaikkeen. Ilmeisesti se kuulostaa jotenkin sarkastiselta.
Ei, en ole mode. :D
Mutta elämäntilanne on tällä hetkellä sellainen että, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, saan kuunnella haukkumista sekä työssä että kotona, ja joskus tuntuu siltä, että en jaksa enää. Kotona ei tosiaan ole kyse parisuhteesta, vaan vammautuneesta perheenjäsenestä, jota ei voi "jättää" (en viitsi tuon tarkemmin selventää, ettei tunnisteta). Ymmärrän siis, miksi hänellä on paha olla. Sitä en ymmärrä, miten hänen pahaa oloaan helpottaa se, että sättii minua pahaksi ja ilkeäksi ihmiseksi, kertoo minulle etten osaa mitään enkä ole koskaan elämässäni onnistunut missään, etten tajua mitään enkä koskaan ota häntä missään huomioon (vaikka tuntuu, että itselläni ei omaa elämää enää olekaan), että tekemäni ruoka on pahaa, ostamani lahjat ovat kamalia, haisen pahalta, puhun typerästi, näytän rumalta, olen täysi nolla, jne. Jos tällainen olisi parisuhde, ei epäilystäkään, että neuvo olisi "jätä se sika heti". Mutta kun ei voi. En usko että hänelle edes tulee mitenkään parempi olo minun haukkumisestani, mutta en tiedä, miten tällainen kierre katkaistaan. Joskus ehdotan, että meidän pitäisi keskustella asioista kunnolla, ja saan vastaukseksi vain hv:tä ja silmien pyörittelyä.
Mitä työhön tulee, en ole varsinaisesti asiakaspalveluammatissa, mutta saan sielläkin kuulla asiakkailta kaikenlaista haukkumista ja naljailua. En nyt sentään niin pahasti kuin perheenjäseneltäni, mutta välillä ei paljon puutu. Keskeinen viesti jokaisessa päivässäni kuitenkin on, että en osaa mitään ja olen kamala ihminen.
Itsetuntohan tällaisessa menee, vaikkei haukkuihin uskoisikaan.
-ap
Tarkastellaan asiaa vähän toisesta näkökulmasta:
Oletko joskus avautunut jollekin ihmiselle, kun olet kokenut vääryyttä hänen taholtaan? Miltä silloin on tuntunut, kun vastataan vain "okei"?
Jos selität toiselle tunteella jotain asiaa ja tämä antaa vain lyhyen ja välinpitämättömän vastauksen, niin varnaan pidät sitä aika vähättelevänä ja ylimielisenä. Siis loukkaavana.
Sinulle varmaankin myös tulee inhottava olo, kun et tiedä mitä tämä toinen ajattelee tai aikoo asialle tehdä. Välittikö hän edes siitä mitä sanoit?
En tiedä mihin olet siis sanonut okei, mutta koska sanoit että siitä on suututtu, niin luulen että he ovat tunteneet noin.
Jos joku haukkuu sinua sellaisesta asiasta mistä kellään ei ole oikeutta haukkua toista (esim. ulkonäöstä), niin sellaista sinun ei tietenkään pidä hyväksyä eikä ymmärrellä tai tehdä sen suhteen toisen mieliksi mitään. Voit vain sanoa, että "minä näytän miltä näytän eikä minun tarvitse muiden takia muuttaa ulkonäössäni mitään" tms.
En tiedä, millaisista vääryyksistä luulet tässä olevan kyse, mutta jos sinulle vaikkapa huudetaan ja kiroillaan ja haukutaan typeräksi lehmäksi kun olet keittänyt kyseisen ihmisen kananmunan liian kypsäksi, onko siihen mielestäsi ylimielistä vastata "okei"?
Tällaisesta arkielämän sättimisestä on siis kyse. Pikkuasioista alkaa. Välillä ihan vain siitä, että olemassaoloni käy hermoille. En tiedä, miten pitäisi olla, että hänellä olisi parempi olo. Ymmärrän tietysti sen, ettei kenelläkään ole oikeutta vamman varjolla purkaa pahaan oloaan muihin, mutta tätä tilannetta on niin kovin vaikea saada korjattua. Mikään tekemäni ja sanomani ei tunnu auttavan.
-ap
Karatecultivator kirjoitti:
Opettele karatepotkut.
Itsellä on tapana haukotella suu auki ja tehdä suun edessä kädellä haukutusliikettä.
Sitten oikaisen koipeni suoraan ylös ilmoihin kuin mikäkin heinäsirkka ja pitelen koipea sielä ilmassa kymmenisen sekunttia. Katson suoraan provosoijaa silmiin. Pyörittelen vähän päätäni että ei ei ei.
Sitten teen pari nopeaa ojennusta jalalla.
Yleensä toimii ja ei tarvitse sanoa mitään.
Opettele karatepotkut niin selviät ihan mistä vaan ja ihan milloin vaan ja ihan miten vaan.
Aloita spagaattiharjoittelu jo tänään ja parannu tuosta flegmaattisesta vihastasi.
Muista kultivoida sisintäsi että se laajenee ulospäin kehoosi ja lähiympäristöösi.
Oletko kenties legendaarinen "mies teki katan takapihalla" -tyyppi? <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos monesta hyvästä vinkistä! Myötäilyä olen kokeillutkin, mutta jostain syystä minulle raivostutaan, kun yritän sanoa "okei" kaikkeen. Ilmeisesti se kuulostaa jotenkin sarkastiselta.
Ei, en ole mode. :D
Mutta elämäntilanne on tällä hetkellä sellainen että, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, saan kuunnella haukkumista sekä työssä että kotona, ja joskus tuntuu siltä, että en jaksa enää. Kotona ei tosiaan ole kyse parisuhteesta, vaan vammautuneesta perheenjäsenestä, jota ei voi "jättää" (en viitsi tuon tarkemmin selventää, ettei tunnisteta). Ymmärrän siis, miksi hänellä on paha olla. Sitä en ymmärrä, miten hänen pahaa oloaan helpottaa se, että sättii minua pahaksi ja ilkeäksi ihmiseksi, kertoo minulle etten osaa mitään enkä ole koskaan elämässäni onnistunut missään, etten tajua mitään enkä koskaan ota häntä missään huomioon (vaikka tuntuu, että itselläni ei omaa elämää enää olekaan), että tekemäni ruoka on pahaa, ostamani lahjat ovat kamalia, haisen pahalta, puhun typerästi, näytän rumalta, olen täysi nolla, jne. Jos tällainen olisi parisuhde, ei epäilystäkään, että neuvo olisi "jätä se sika heti". Mutta kun ei voi. En usko että hänelle edes tulee mitenkään parempi olo minun haukkumisestani, mutta en tiedä, miten tällainen kierre katkaistaan. Joskus ehdotan, että meidän pitäisi keskustella asioista kunnolla, ja saan vastaukseksi vain hv:tä ja silmien pyörittelyä.
Mitä työhön tulee, en ole varsinaisesti asiakaspalveluammatissa, mutta saan sielläkin kuulla asiakkailta kaikenlaista haukkumista ja naljailua. En nyt sentään niin pahasti kuin perheenjäseneltäni, mutta välillä ei paljon puutu. Keskeinen viesti jokaisessa päivässäni kuitenkin on, että en osaa mitään ja olen kamala ihminen.
Itsetuntohan tällaisessa menee, vaikkei haukkuihin uskoisikaan.
-ap
Tarkastellaan asiaa vähän toisesta näkökulmasta:
Oletko joskus avautunut jollekin ihmiselle, kun olet kokenut vääryyttä hänen taholtaan? Miltä silloin on tuntunut, kun vastataan vain "okei"?
Jos selität toiselle tunteella jotain asiaa ja tämä antaa vain lyhyen ja välinpitämättömän vastauksen, niin varnaan pidät sitä aika vähättelevänä ja ylimielisenä. Siis loukkaavana.
Sinulle varmaankin myös tulee inhottava olo, kun et tiedä mitä tämä toinen ajattelee tai aikoo asialle tehdä. Välittikö hän edes siitä mitä sanoit?
En tiedä mihin olet siis sanonut okei, mutta koska sanoit että siitä on suututtu, niin luulen että he ovat tunteneet noin.
Jos joku haukkuu sinua sellaisesta asiasta mistä kellään ei ole oikeutta haukkua toista (esim. ulkonäöstä), niin sellaista sinun ei tietenkään pidä hyväksyä eikä ymmärrellä tai tehdä sen suhteen toisen mieliksi mitään. Voit vain sanoa, että "minä näytän miltä näytän eikä minun tarvitse muiden takia muuttaa ulkonäössäni mitään" tms.
En tiedä, millaisista vääryyksistä luulet tässä olevan kyse, mutta jos sinulle vaikkapa huudetaan ja kiroillaan ja haukutaan typeräksi lehmäksi kun olet keittänyt kyseisen ihmisen kananmunan liian kypsäksi, onko siihen mielestäsi ylimielistä vastata "okei"?
Tällaisesta arkielämän sättimisestä on siis kyse. Pikkuasioista alkaa. Välillä ihan vain siitä, että olemassaoloni käy hermoille. En tiedä, miten pitäisi olla, että hänellä olisi parempi olo. Ymmärrän tietysti sen, ettei kenelläkään ole oikeutta vamman varjolla purkaa pahaan oloaan muihin, mutta tätä tilannetta on niin kovin vaikea saada korjattua. Mikään tekemäni ja sanomani ei tunnu auttavan.
-ap
Tuo on kyllä tosi ikävää. Ei kenenkään pitäisi tuollaista joutua sietämään. Mutta ilmeisesti olet tilanteessa, josta on vaikeaa tai mahdotonta päästä pois.
Onko tällä ihmisellä / ihmisillä mitään kykyä ymmärtää muiden tunteita? Onko realistista, että mikään puhe voisi auttaa? Onko kyse jatkuvasta ja tietoisesta pahantahtoisuudesta, vai ajoittaisesta itsehillinnän puutteesta ja kiukkukohtauksista? Pyytääkö ikinä anteeksi, osaako olla myös mukava?
Kun aiemmin mainitsit vammaisen henkilön, niin onko se vain fyysinen vai onko hänellä myös ymmärryksen tasossa puutteita?
Pahoittelen tätä kysymysten ryöppyä, mutta yritän hahmottaa että millainen tilanne on.
Käy joensuuss vähän.
Siedättämässä kun porukka vittuilee itämaisittain.
Sen jälkeen kestät kaiken.
Täällä myös "kärpäset surisevat" -ajaksilla :D Helppoa kun luonnostaan lehmän hermot.