Miten parisuhde muuttuu lasten saamisen myötä?

On tästä varmaan jotain keskusteluja jo(?) mutta pakko oli päästä oma alottamaan.. eli

Kukaan ei jaksa lukee pitkiä tekstejä, niin koitan tosi lyhyesti ja tiivistäen kirjottaa. Eli pelkään, että mitä tapahtuu mun ja mun miehen suhteelle jos tulis lapsia. Tottakai nää asiat on yksilöllisiä, eikä kukaan osaa sanoa miten just mun mies tulee käyttäytymään jne, mut kuitenki... jos joku vois kertoo omia kokemuksiaan vaikka

Vauvakuume mulla on ollu tyyliin koko ikäni, mut toisaalta kamppailen tosi ison ristiriidan kanssa, että haluanko sittenkään. Kaks ihan eri ääripäätä :D Toisaalta oon aina halunnut kokea äitiyden ja saada omia lapsia miehen kanssa, mut toisaalta ahdistaa ajatus koska en sinänsä oo mikään äärimmäisen lapsirakas.... tottakai jokainen kai omaa lastaansa tulee rakastamaan jne, mut siis mitä nyt oon vaikka ystävien perhekuvioita hyvinkin läheltä seurannut niin ei kyllä houkuta.

Lähinnä pelkään että väistämättä vasten tahtoani rupsahdan, lihon, sairastun masennukseen synnytyksen jälkeen ja mun ja mieheni suhteeni katoais kaikki intohimo ja romantiikka. Me ollaan oltu vasta vuosi naimisissa ja oon tosi nuori vielä, että ei sinänsä oo mikään kiire lastentekoon ja varmaan vois viisasti ajatella et näiden mun ristiriitojen takia on ihan hyväki vaan odottaa vielä. Vaikka varmasti omia lapsiani rakastaisin, en silti halua että mun koko elämäntyöni ja tehtäväni olis vaan olla äiti. En mitään muuta ku äiti lapsille. Mua ahdistaa ajatus siitä.. Onko pakko elää lastensa kautta? Esim. mitä oon seurannut yhtä ystävääni. Ennen lapsia hän oli tosi tarkka ulkonäöstään, ei siis mikään pinnallinen vaan piti vaan hyvää huolta itsestään ja oli tosi raikas ja nuorekas aina. Välitti pukeutumisestaan, oli siistit raikkaat meikatut kasvot jne. Hiukset useimmiten kauniisti auki ja harjatut. Nää nyt on esimerkkejä vaan, mutta siis nykyään kun sillä on tytär, niin kaikki energia menee tytön paapomiseen, nätiks laittamiseen ja puunaamiseen. Ostelee tytölleen kauniita vaatteita ja panostaa kaikkeen, mutta ikävä kyllä hän on ihan laiminlyönyt oman kauneudenhoitonsa. Siis ihan täysin! Ei oo mun ongelma joo, mut toi olis mun painajainen. Miks pitää unohtaa ittensä vaikka saiski jonkun pikkuprinsessan? Ystävällä rasvanen tukka sotkusesti kiinni aina, ei nypi enää leukakarvojaan edes (on tummahipiäinen), ei pese hampaitaan aina ja pukeutuu vähän miten sattuu ja nyt sillä on pieni poika eli vielä kiireisempi eikä ehdi tekemään mitään enää muutaku palvoo niitä lapsiaan.
Siis jos se on onnellinen, niin olkoot, mut siis esimerkkinä vaan et tommonen ahdistaa niin paljon.

Pelkään tosissani, et olisin vaan joku ruualta ja maidolta haiseva äkänen äiti, eikä mieskään enää näkisi mua seksikkäänä ja ajattelis mua kovinkaan romanttisessa tai intohimosessa mielessä :D Siis apua ku tää teksti on varmaan ihan sekava.

Voiko lapsistaan ja elämästään nauttia elämättä täysin lastensa kanssa, ja voiko romanttisen intohimon säilyttää miehensä kanssa silti?! Millon ehtii edes sänkypuuhiinkaan jos niitä lapsia pörrää jaloissa. Ei ihme että usein tossa vaiheessa monet miehet pettää ku niin monet naiset laiminlyö ulkonäkönsä täysin ja kiukuttelee vaan miehelliin.

Joo olen puhunut, kertokaa omia kokemuksianne pliis. Ilman veetuilua.