Minkä ikäinen lapsi jaksaa kuunnella, kun kuvatonta kirjaa luetaan ääneen?

Kaikki lapset varmaan eri tahtia, mutta pahvisista Puppe leipoo -kirjoista ei tarvitse hypätä suoraan romaaneihin, välissä on vaaaaaltava vaihtoehto kirjoja, joissa on sekä kuva että tarina, niin että teksti lisääntyy ja kuva vähenee.

Iltasatu on satu, jonka vanhempi lukee ja lapsi keskittyy vain kuuntelemaan, ei katselemaan kuvia. Eli meillä luettu pelkkiä tekstejä ihan alusta asti. Kuvakirjoja luetaan sitten päivisin.

Meillä noita pahvikirjoja luettiin 1,5-2 vuotiaaksi, toinen lapsi jaksoi hieman aikaisemmin keskittyä monimutkaisempaan kirjaan. Kuvattomiin kirjoihin on riittänyt keskittyminen noin 4-vuotiaasta eteenpäin.

Lapsesi ei vielä ymmärrä kieltä niin paljon että hän saisi kiinni tarinasta. Odottele vielä pari vuotta ja sillä välin tarjoa aina ikätasolle sopivaa lukemista. Voitte tietysti jo tutustua kuviin Pepistä ja muista hahmoista, jos haluat. Lapsi osaa kohta nimetä Pepin ja Herra Tossavaisen ja voit kertoa heistä asioita pikku hiljaa. Sitten kun kirja tulee ajankohtaiseksi, hahmojen tuttuus auttaa saamaan kiinni tarinasta.

Riippuu kirjasta ja lapsesta. Mun esikoinen jaksoi kuunnella esimerkiksi niitä varsinaisia muumikirjoja (pyrstötähti jne) n 3v ylöspäin, toka vasta 5-vuotiaasta.

Ne peppi sarjakuvaversiot on tosi kivoja lukea pienemmille, niitä tuo toinenkin tykkäsi kuunnella jo 1-2v.

2-vuotiaan kanssa katsellaan kuvakirjaa ennen nukkumaanmenoa, sen jälkeen vielä kuuntelee joko sylissä tai sängyssä kun 6v siskolle luetaan satu.

Meillä luetaan viisivuotiaalle Tuula Kallioniemen Karoliina-sarjaa, sitä ennen luettiin Widmarkin Hirviöakatemia-sarjaa. Myös Barrowsin Isa ja Bea -kirjoista lapsi on tykännyt. Noissakin on kyllä kuvia, mutta varsinaisesti lapsi hääräilee sängyssä barbeilla ja minä luen tuolilla kirjoja ja näytän välillä, että tällä sivulla on tämmöinen kuva.

Joskus tuntuu, että lapsi ei kuuntele lainkaan, mutta sitten hän saattaakin yhtäkkiä kysyä jonkin sanan merkitystä tai ihan toisella hetkellä selittää, että siinä kirjassa tapahtui sitä ja tätä, ja muistaa myös seuraavana iltana, millaiseen kohtaan jäätiin edellisellä kerralla. 

Se vain on harmi, että joka toinen ilta isä lukee kirjaa eteenpäin ja joka toinen ilta minä. Meinaa ihan tippua itse kärryiltä. 

Nelivuotiaana hän ei vielä jaksanut keskittyä kuvattomiin kirjoihin. Vauvasta pitäen on joka ilta luettu kirjoja, aiemmin tietysti kuvakirjoja.

Voithan kokeilla, lapset ovat erilaisia. Toinen lapsistani kuunteli jo parivuotiaana vaikka mitä, rauhoittui äänestä. Jopa sanomalehti kelpasi.

Pitänee siis odottaa vielä jonkin aikaa. Olen yrittänyt lukea sellaisia satukirjoja, joissa on muutama lause per sivu, mutta se sivujen repiminen olisi lapsen mielestä paljon hauskempaa :D Mennään toistaiseksi pahvikirjoilla. Ehkäpä hän jo muutaman kuukauden kuluttua jaksaa keskittyä vähän paremmin. Taidan ottaa Peppi Pitkätossun omaksi lukemiseksi, onpahan sitten tuoreessa muistissa, kun luetaan yhdessä lapsen kanssa.

Ap

Kannattaa nyt innostaa sillä mikä toimii parhaiten. Harva alle 3-vuotias jaksaa kuunnella satua, jossa ei ole kuvia, ja usein tämäkin tapahtuu iltasadun avulla, jolloin lapsi on melko väsynyt ja mieli ei pompi hakemaan virikkeitä sieltä ja täältä.

Tuossa vaiheessa meidän lapsi alkoi tykätä, kun hänelle kerrottiin iltasatu omasta päästä. Vanhempi aika luonnostaan käyttää sellaista kieltä, mitä lapsi ymmärtää, joten kannattaa kokeilla sitä nyt ja ehkä yli 2-vuotiaana illalla yrittää lukea niin ettei katsota kuvia samalla. Sitten yli 3-vuotiaalle voi jo kokeilla tarinoita, joita jatketaan aina seuraavaana iltana.

Mutta nyt ehdottomasti sitä mikä toimii ja innostaa lukemaan parhaiten. Kyse ei ole pelkästään siitä, että lapsen pitää osata keskittyä, vaan hänellä pitää olla kieli ja kuvittelukyky kehittynyt riittävästi, että voi nauttia tarinoista ilman visuaalista virikettä.

En suosittele näyttämään vielä lastenohjelmia, mutta lastenohjelmat myös aikanaan tukevat kuvittelutaidon kehittymistä, kun niitä näytetään kohtuudella ikärajoja noudattaen tietysti. Voit myös sitten myöhemmin tarkkailla malttaako lapsi seurata pidempää juonta lastenohjelmassa, niin saat osviittaa pystyykö hän keskittymään pidempään tarinaan ylipäätään.

Leikin avulla myös voi kertoa satuja, esim. pöytä- ja nukketeatteri.

hyvä kaava: kerro ikävuosi neljällä minuutilla niin saat selville keskittymiskyvyn.

1v =4min, 2v=8 min, 3v=12 min jne. Joten 1v4kk vanha jaksaa keskittyä 5-6 minuuttia.

Tästä voi myös päätellä että ekaluokkalaisen pinna kestää oppituntia n. 28-32 minsaa

Minuakin kiinnostaa muiden kokemukset! Meillä lapsi alkoi juuri tuossa ap:n lapsen iässä jaksaa kuunnella lyhyitä kuvakirjoja. Sitä ennen oli lähinnä katseltu pahvikirjoja ja sellaisia ”ensimmäiset sanani” -tasoisia juttuja sekä luettu runoja. Runoja saatoin lukea vieressä samalla, kun lapsi leikki omiaan. Sitten siirryttiin Allakka pullakan avulla yhdistämään kuva ja lyhyt runo.

Kuvakirjoista Tomppa-kirjat oli ensimmäinen suosikki. Niissä ensimmäisissä on huomattavasti vähemmän tekstiä kuin myöhemmissä, eli kirjat tavallaan kasvavat Tompan ja lukijan mukana. Luukkukirjat alkoivat kiinnostaa. Sitten, ehkä 1 v 7 kk tai niillä main, lapsi löysi itse kirjastosta vähän isommille suunnatun kirjan, jonka ehdottomasti halusi. Siinä oli 36 sivua, ja niin vain hän jaksoi kuunnella sen kertaistumalta kokonaan. Toki siinäkin oli kuvia joka aukeamalla.

Nyt lapsi on 2 v 3 kk. Me luetaan joka ilta monta kuvakirjaa. Viime aikoina lapsi on jaksanut kuunnella esim. Viirut ja Pesoset (joissa saattaa olla aika paljon tekstiä sivulla, vaikka kuvakirjoja ovatkin) ilman mitään harppomista. Lukemista tulee vähintään puolisen tuntia putkeen joka ilta, välillä vähemmän, välillä enemmän. Ja toisaalta ne pienemmille suunnatut luukkukirjatkin kiehtoo edelleen.

Ajattelen, että tärkeintä on monipuolinen lukeminen ja sanavaraston kartuttaminen. Ja se, että lukemisesta tulee lapselle jotain mieleistä ja mielikuviltaan positiivista. Parempi lukea tekstejä, joihin lapsi oikeasti voi eläytyä, kuin yrittää väkisin jotain niin vaikeaa, että suurin osa menee ohi. Haastavuutta on hyvä lisätä vähitellen. Koen iloa esimerkiksi siitä, että eilen luettiin Elsa Beskowin Auringonmuna kannesta kanteen, ja lapsi vielä viimeiselläkin sivulla osoitti tohkeissaan maahan putoavaa appelsiinia. Ja siihen perään luettiin Viirua ja Pesosta pitkälle, ennen kuin leikit taas kutsuivat. Sitten ennen nukkumaanmenoa luettiin lisää kirjoja. Siirrymme aivan varmasti vähitellen kohti alkuperäisiä muumeja ja Astrid Lindgrenin klassikoita - mutta en kyllä yhtään osaa ennustaa, milloin niiden aika vihdoin on!

Tuon ikäiselle lapselle sellaisia kirjoja, joissa on tuttuja tilanteita ja asioita. Ne kolahtavat parhaiten. Mielikuvituksellisemmat jutut sitten isompana. Siinä vaiheessa, kun lapsesi ei ole enää niin innostunut repimään kirjoja, niin suosittelen Kristiina Louhen Aino- ja Tomppa-kirjoja. Tuo repiminen on yksilöllistä, meillä ei kumpikaan lapsi koskaan ollut innokas repimään.

Mutta varsinaiseen kysymykseen: mä olen lukenut ensimmäiset kuvattomat tai vähäkuvaiset kirjat esikoiselle n. 5-vuotiaana. Aloitettiin muumeista. Mä suosittelen sulle kuitenkin lapsen kasvaessa hyviä kuvakirjoja, niitä kyllä löytyy paljon. Kirjoita muistiin ja tai tallenna tää keskustelu, annan suosituksia: mainitsemieni Aino- ja Tomppa-kirjojen lisäksi myös saman tekijän (yhdessä Eppu ja Anna Nuotion kanssa) Veikko-kirjat, Salla Savolaisen ja Tove Appelgrenin Vesta-Linnea-kirjat, Pija Lindembaumin kirjat, Päiväkoti Heippakamu -sarja, Viirut ja Pesoset, Mimmi Lehmät, Aino Louhen kirjat, Elina Warstan ja Tomi Kontion Koira nimeltään Kissa (tälle on ilmestynyt jatko-osakin), Aira Savisaaren ja Hanna-Mari RUohosen Masa ja Maija -kirjat, Tatut ja Patut... Tarjontaa on, kun tutustuu!