Hirvee ahdistus taas...

Sulta puuttuu sisältö. Kaikki noi ahdistuksesta johtuvat pakkoajatukset on sun pään sisäisiä. Kukaan muu ei niitä när tai kuule tai tajua. Juotko kahvia tai alkoholia? Multa loppui kun jätin kahvit ja etanolin.

Alkoholinkäytön lopettaminen auttoi ainakin itselläni mielialanvaihteluihin. Kannattaa kokeilla. Toinen mitä suosittelen on avantouinti. :)

Tässä on vuosien varrella kokeiltu alkoholin lopettaminen, lääkitykset, terapiat, urheilut, joogat ja mindfulnessit. Eipä mihinkään ole hävinnyt, paitsi lääkkeillä pysyy jossain ruodussa. Miten ihmisen pää voi olla näin maanantaikappale...Koskaan en ole mitään varsinaista syystä tälle löytänyt. Olen lapsesta asti ollut ahdistukseen ja synkkyyteen taipuvainen. Voin suoraan sanoa että ennen kuin aloitin masennuslääkkeiden syömisen en muista olleeni koskaan onnellinen tai levollinen. Mutta luulin että se oli normaali olotila. Lääkkeet aloitettuani oli parempi olo. Mutta nyt eivät kai auta enää.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on vuosien varrella kokeiltu alkoholin lopettaminen, lääkitykset, terapiat, urheilut, joogat ja mindfulnessit. Eipä mihinkään ole hävinnyt, paitsi lääkkeillä pysyy jossain ruodussa. Miten ihmisen pää voi olla näin maanantaikappale...Koskaan en ole mitään varsinaista syystä tälle löytänyt. Olen lapsesta asti ollut ahdistukseen ja synkkyyteen taipuvainen. Voin suoraan sanoa että ennen kuin aloitin masennuslääkkeiden syömisen en muista olleeni koskaan onnellinen tai levollinen. Mutta luulin että se oli normaali olotila. Lääkkeet aloitettuani oli parempi olo. Mutta nyt eivät kai auta enää.

Se sinun todellinen luontosi ja sielusi koputtelee ovellesi, luulisin! :)

Kato netistä "Joshuan kanavoinnit", siellä on paljon hyödyllistä syvällistä infoa tunnetiloista ja niiden käsittelystä ja syvemmistä syistä.

Sisäisestä lapsesta ja sen parantamisesta yms.

Ota vastaan oma sielusi ja ala elämään uutta ja jumalallista elämää! :)

Itselläni ahdistuksesta ja paniikit vähenee silloin, kun olen itsevarmempi. Itse tarpeellista itsevarmuutta vain on vaikea pitää yllä.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on vuosien varrella kokeiltu alkoholin lopettaminen, lääkitykset, terapiat, urheilut, joogat ja mindfulnessit. Eipä mihinkään ole hävinnyt, paitsi lääkkeillä pysyy jossain ruodussa. Miten ihmisen pää voi olla näin maanantaikappale...Koskaan en ole mitään varsinaista syystä tälle löytänyt. Olen lapsesta asti ollut ahdistukseen ja synkkyyteen taipuvainen. Voin suoraan sanoa että ennen kuin aloitin masennuslääkkeiden syömisen en muista olleeni koskaan onnellinen tai levollinen. Mutta luulin että se oli normaali olotila. Lääkkeet aloitettuani oli parempi olo. Mutta nyt eivät kai auta enää.

Ei aina pidäkään olla onnellista ja levollista. Elämään kuuluu ylä ja alamäet. Jos taas olet synnynnäinen synkistelijä, niin eipä sille luontelle mitään mahda.

Tuttu tunne... 

Kokeile tätä, jos ei toiminut niin kokeile kanavan toista videota.

Suosittelen myös Arto Pietikäisen kirjoja. Tuohon auttaa vain ajatusmaailma muuttaminen toimintaterapian avulla.

Minuakin ahdistaa liika ahdistus.

Kun käyn kaupassa, ahdistaa suojateiden ylittäminen. Se jos joku kuski rupeaa hidastamaan takiani. Ahdistaa miten olemassaoloni aiheuttaa jollekin sen vaivan. Ja ahdistaa miten auton ikkunoista on niin paljon helpompi nähdä ulos kuin sisään. En voi tietää montako puolituttua on katsonut minua yhden kauppareissun aikana, minun tietämättä heistä mitään.

Ahdistaa siivoaminen. Kun tiedän etten pysty saamaan täysin siistiä. Tai kun en ole varma, saanko siivousta koskaan päätökseen. En luota omaan onnistumiseen. Välillä sanon itselleni, että pitää tehdä tahallaan huonosti. Silti tulee 90-prosenttisesti hyvää jälkeä. Jos pyrin tekemään jotain hyvin, en voi nähdä lopputuloksessa muuta kuin virheitä. Ahdistaa se mitä asuntoni vaurioista voi seurata minulle. Mitä jos täällä on hometta? En uskalla lähettää vuokranantajalle turhaa viestiä. Hän ei vastaa ikinä mitään, jos lähetän. Ärsyttääkö häntä, jos lähetän? Olenko vaivaksi? Jos tässä asunnossa on jotain vikaa, niin paljonko minulle voi tulla siitä seurauksia? Voinko joutua suuriin velkoihin? Voinko kuolla nälkään, jos ei ole rahaa muuhun kun velanmaksuun?

Tiedän miten epärealistisia pelkoni ovat ja miten turhia ahdistukseni ovat, mutta en silti voi mitään sille epämääräiselle kalvavalle tunteelle, etten ole täysin turvassa ikävitä asioilta. Pelkään että tapahtuu jotain niin kamalaa, että olen liian heikko selviämään siitä.

Kannattaa tutustua vaihtoehto hoitoihin, energia-hoidot yms. ovat toisille tuoneet todella hyviä tuloksia.

Kuulostat neuroottiselta persoonalta. Minäkin olen sellainen. Vatvon, murehdin, murehdin vaikka kaikki on hyvin. Se on persoonallisuuden piirre. Itseäni on hieman auttanut sen tajuaminen, että meuroottisuudestani kärsin vain minä itse ja kun saan ahdistavat ajatukseni kiinni, on ne alkanut vähän huvittaakin minua, nyt kun ymmärrän niiden. Johtuvan persoonallisuudestani.

Vierailija kirjoitti:

Minuakin ahdistaa liika ahdistus.

Kun käyn kaupassa, ahdistaa suojateiden ylittäminen. Se jos joku kuski rupeaa hidastamaan takiani. Ahdistaa miten olemassaoloni aiheuttaa jollekin sen vaivan. Ja ahdistaa miten auton ikkunoista on niin paljon helpompi nähdä ulos kuin sisään. En voi tietää montako puolituttua on katsonut minua yhden kauppareissun aikana, minun tietämättä heistä mitään.

Ahdistaa siivoaminen. Kun tiedän etten pysty saamaan täysin siistiä. Tai kun en ole varma, saanko siivousta koskaan päätökseen. En luota omaan onnistumiseen. Välillä sanon itselleni, että pitää tehdä tahallaan huonosti. Silti tulee 90-prosenttisesti hyvää jälkeä. Jos pyrin tekemään jotain hyvin, en voi nähdä lopputuloksessa muuta kuin virheitä. Ahdistaa se mitä asuntoni vaurioista voi seurata minulle. Mitä jos täällä on hometta? En uskalla lähettää vuokranantajalle turhaa viestiä. Hän ei vastaa ikinä mitään, jos lähetän. Ärsyttääkö häntä, jos lähetän? Olenko vaivaksi? Jos tässä asunnossa on jotain vikaa, niin paljonko minulle voi tulla siitä seurauksia? Voinko joutua suuriin velkoihin? Voinko kuolla nälkään, jos ei ole rahaa muuhun kun velanmaksuun?

Tiedän miten epärealistisia pelkoni ovat ja miten turhia ahdistukseni ovat, mutta en silti voi mitään sille epämääräiselle kalvavalle tunteelle, etten ole täysin turvassa ikävitä asioilta. Pelkään että tapahtuu jotain niin kamalaa, että olen liian heikko selviämään siitä.

Oletko tarkistanut, että sulakkeet ok? Voi olla, että vuokranantaja ei tykkää, jos talo palaa.

Sinccis

Terapia.