Kertokaa tähän omia pahimpia köyhyyskokemuksianne. Itse olen joutunut ottamaan wc-paperia huoltoasemalta

Muistin tuosta pulloceissistä, kun yksi tyyppi sai meiltä potkut ja näin sen yksi kerta kaupungilla tonkimassa lasinkeräyksestä pulloja pitkällä tikulla, että voisi viedä ne palautettavaksi.  Siis sellaisesta isosta säiliöstä.

Saa kai niistäkin sen 10c kappale. Vähän surullinen fiilis jäi ;(

Sinccis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leikannut tyhjän hammastahnatuubin auki ja kaivanut sieltä jämiä. Unihdin laittaa muovipussin ympärille ettei kuivu ja sitten piti kastella hammasharja ja hinkuttaa tahnaa niustä kuivista kohdista. Tätä tein monena päivänä kunnes siitä ei enää irronnut mitään.

Noin minäkin teen, mutta en ole ajatellut että siinä olisi jotain erikoista "köyhäilyä". Eihän hammastahnatuubia kannata heittää pois, jos siellä on vielä tahnaa jäljellä.

Minä leikkaan kaikki ihovoideputelitkin auki, niihin jää paljon rasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leikannut tyhjän hammastahnatuubin auki ja kaivanut sieltä jämiä. Unihdin laittaa muovipussin ympärille ettei kuivu ja sitten piti kastella hammasharja ja hinkuttaa tahnaa niustä kuivista kohdista. Tätä tein monena päivänä kunnes siitä ei enää irronnut mitään.

Noin minäkin teen, mutta en ole ajatellut että siinä olisi jotain erikoista "köyhäilyä". Eihän hammastahnatuubia kannata heittää pois, jos siellä on vielä tahnaa jäljellä.

Minä leikkaan kaikki ihovoideputelitkin auki, niihin jää paljon rasvaa.

Kalliita ovat rasvat!

Sinccis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soitto kelan toimeentulotuen puhelinpalveluun. Jonossa 10minuuttia ja "pahoittelemme pitkittynyttä ruuhkaa". "Puhelunne tallennetaan."

Haluan kysyä hakemukseni tilasta ja seitsemän päivän jälkeen mukaan tulisi päätös tehdä ---eikä näy mitään.

(Haluan tietää, ehdinkö saada lääkket viikonlopuksi.) eli kysyin mikä on hakemukseni tila ja onko kaikki siis hakemuksen suhteen ookoo. Jännittää vietävästi.

Olen jo luovutamassa ja lopettassa puhelun kun yllättäen

ystävällinen naisääni vastaa,  kysyy tietoni ja kertoo siten että päätös on tehty, muttei hän voi kertoa siitä mitään koska "se ei ole vielä lainvoimainen".

Kysyin että voiko hän edes sanoa senverran, onko se myönteinen vai kielteinen.

Pahoitteli jälleen ettei voi kertoa edes sitä koska päätös ei ole vielä lainvoimainen. Pitää vaan malttaa odottaa yön yli jolloin päätös näkyy tiedoissani, sillä  sitä ei voi käydä ennen sitä läpi millään lailla.

Huomenna torstai ja meillä ei ensi yönä nukuta.

Jänskättää liikaa saako viikonlopuksi lääkkeet.

Miksi edes kannatti soittaa, ihan lannistunut olo ,sillä jatkuva stressi päätöksistä  ja niiden odottelusta vie kaiken ilon.

Jotkut ajatelkaa, vielä kadehtii tällaista.

Mikä ihmeen lainvoimaisuus :) päätös näkyy heti puoliltaöin ei tarvii koko yötä jännittää

En ymmärrä minäkään miksi hän ei voinut käydä päätöstä läpi siinä puhelimitse? Mikä ihmeen lainvoimaisuus? Hyvä tietää että päätös näkyy puoliltaöin.

Päätös ilmeisesti tehty tänään, jolloin käsittelijä voi vielä sitä muuttaa, siksi ei kerrottu. Huomenna ei enää voi muuttaa.

Asuin asuntolassa ja kävin pe ja la yöllä keräämässä tyhjät pullot ja vein ne viikolla kauppaan ja ostin tonnikalaa ja makaroneja.

Kun koulu loppui ja piti tyhjentää kaikki kaapit, jäin tahalleen viimeiseksi ja otin kaikki mukaani, mitä muut olivat jättäneet. Kotipaikkakunnalla sai paikalliset käydä kunnan kirppiksellä myymässä ilmaiseksi . Kesätöitä sain tutusta tehtaalta ja ilmoittauduin joka päivä tekemään tuplavuoron, jos iltavuorossa on joku sairastunut.

Asuin asuntolassa vain siksi, että vuokra oli halvin.

Väijyn vanhuksia ja heikkokuntoisia ruokakauppojen ulkopuolella ja sieppaan usein rollaattorista vessapaperirullapakkauksen. Kalliita, kalliita ovat rullat ja kaljaan menee valtavasti rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Masentuneena, yhteiskunnan tukien väliinputoajana, leipäjonojen kanta-asiakkaana ja muutenkin keskellä kaameaa päivää tulin yhtäkkiä kateelliseksi kadulla kökkivälle romanikerjäläiselle ja potkaisin hänen pahvimukin kaaressa kumoon.

Vasta kotona iski häpeä - siitä kun en älynnyt ottaa hiluja, jotka kierivät maassa. Se oli köyhyyteni pohjakosketus.

Ala-arvoista ja halpamaista käytöstä, joka kertoi vain ja ainoastaan sinun taustastasi.

Romanikerjäläiset eivät kuulu Suomeen, mutta heidän kimppuunsa käyminen on viheliäistä.

Ala-asteella sain koulukeittäjältä ylijäänyttä ruokaa mukaan kotiin. Tunsi jostain äitini ja tiesi heikon taloudellisen tilanteemme. Keittäjä vannotti etten saisi kertoa asiasta kenellekään muuten menettäisi työnsä. Joskus antoi jugurttipurkkejä ja näkkileipää jos lämmintä ruokaa ei ollut jäänyt.

Yläasteella kutsuin hyvän ystäväni kotiimme kylään ja hän järkyttyi kun jääkaapissa ei ollut kuin perunoita ja porkkanaa. Tarjosin kohteliaasti porkkanoita ja pakasteesta herneitä kun ei ollut muuta tarjottavaa. En muista ottiko, mutta oli kertonut kotonaan näkemästään vanhemmilleen. Aina kun kyläilin heidän luona tarjosivat välipalaa tai lämpimän ruoan ja kysyivät haluaisinko viedä myös kotiin pikkuvelille ja isosiskolle. Hyviä ihmisiä olivat, mutta itse hävetti tilanne ja säälittely. En kutsunut montaakaan kertaa koko kouluaikana ystäviä kotiimme, kun kaikesta oli pula ja köyhyys näkyi niin silmiinpistävästi. Äidilläni oli myös mielenterveysongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys ilman sosiaalitukia kirjoitti:

Olen ollut asunnottomana, nukkumapaikkojen miettiminen on aina ollut omanlaatuisensa haaste.

Kun muutin ensimmäiseen omaan kotiin niin ei minulla ollut rahaa sänkyyn, patjaan tai edes tyynyyn tai peittoon. Nukuin siis lattialla muutaman vaatteeni päällä ja pieni takki meni peitosta.

Talvivaatteita en omistanut, talvipakkasilla kuljin lenkkareissa ja ohuessa "juoksutakissa". Työmatkani oli 13km, mutta ei varaa ollut bussiin tai edes pyörään niin kävelin työmatkat (2 tuntia per suunta). Kyseessä vielä osa-aikatyö, joten saatoin olla 4 tuntia töissä ja samaiset 4 tuntia tarpoa työmatkaani.

Ruoaksi söin makaronia ja tein "pizzaa", jonka pohjassa oli vain vehnäjauhoja ja vettä (eli uunin jälkeen sellainen kova littana lätty) ja sen päälle tomaattimurskaa ja sipulia, ei muuta. Joinain aamuina oksensin vihreää limaa (mahahappoja?) ja pyörtyilin nälkäni takia.

Lamppuja asunnossani ei ollut enkä laittanut edes jääkaappia tai pakastinta päälle, koska pelkäsin niiden aiheuttavan kalliin sähkölaskun.

Ja tämä kaikki on tapahtunut ihan 2000-luvulla, en ollut tuolloin tietoinen mistään toimeentulotuista, asumistuista yms, joten en osannut sellaisia edes hakea. Siitä huolimatta selvisin ja tänä päivänä menee jo paremmin (kiitos hyvän työpaikan).

Olisi Mielenkiintoista kuulla että mistä kadulta oikein muutit siihen ensimmäiseen omaan asuntoon, jos ei edes ollut perus huonekaluja sinne viedä?

Hänhän kertoo sen heti kärkeen olleensa asunnottomana, ehkä siksi ei ole ollut huonekaluja?? Kodittoman omaisuuden on mahduttava muvipussiin, siinä ei sänkyjä roudailla edes silloin kun sattuisikin olemaan varaa siihen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentuneena, yhteiskunnan tukien väliinputoajana, leipäjonojen kanta-asiakkaana ja muutenkin keskellä kaameaa päivää tulin yhtäkkiä kateelliseksi kadulla kökkivälle romanikerjäläiselle ja potkaisin hänen pahvimukin kaaressa kumoon.

Vasta kotona iski häpeä - siitä kun en älynnyt ottaa hiluja, jotka kierivät maassa. Se oli köyhyyteni pohjakosketus.

Ala-arvoista ja halpamaista käytöstä, joka kertoi vain ja ainoastaan sinun taustastasi.

Romanikerjäläiset eivät kuulu Suomeen, mutta heidän kimppuunsa käyminen on viheliäistä.

On siis ala-arvoista ja halpamaista olla masentunut, yhteiskunnan tukien väliinputoaja ja leipäjonojen kanta-asiakas, kun kerran "vain ja ainoastaan" henkilön tausta selittää hänen käytöksensä. Vai niin, sillä lailla.

Minulla nykyisin ihan hyvä tilanne, tosin mieheni opiskelee tällä hetkellä ja lapsia on kolme (oma valinta), joten kaikki mikä tulee niin menee, ja nyt esim autoon tulee iso remontti, joten joudutaan tosi tarkkaan miettimään miten saadaan kaikki laskut maksettua ja rahat riittämään kaikkeen tarvittavaan. Mieheni kanssa emme itsellemme ole varmaan ainakaan vuoteen ostaneet yhtään mitään. Mutta tämän kestää ihan hyvin, kun tietää että pian se on ohi ja sitäpaitsi en koe että tarvitsemmekaan yhtään mitään, on jo niin paljon kaikkea.

Mutta on minulla todellisesta köyhyydestäkin kokemusta. Lapsena muistan kun äiti laski joskus pärjäämisen sen varaan että päästään jollekin tutulle syömään viikon aikana. Kaurapuuroa syötiin myös joitakin päiviä lähes pelkästään. Oltiin veljeni kanssa alle kouluikäisiä. Isäni teki keikkatöitä, oli paljon pois kotoa ja rahaa tuli vaihtelevasti. Sossu tuli myös tutuksi, mutta kuinka kiitollinen äiti ja toki me kaikki oltiinkaan siitä avusta, jota sieltä saatiin.

Asutiin viisihenkinen perhe pitkään kaksiossa, itse n. 14v saakka. Jossain vaiheessa vihdoin saatiin isompi kaupungin vuokra-asunto, ja saatiin sinne muun muassa sängyt, patjat ja keittiön pöytä+tuolit sossusta. Muistan kuinka onnellinen olin uudesta sängystä ja patjasta, vaikka eivät toki kummoisia olleet, mutta aivan hyviä kuitenkin. Uusia vaatteita en muista kun vasta teininä saaneeni, mutta en koe kärsineeni siitä koskaan. Äidillä oli hyvä maku, eikä mihinkään täysin virttyneisiin vaatteisiin meitä koskaan pukenut. Sai myös joltain kaveriltaan, jolla hieman vanhempi tyttö lahjoituksena kauniita mekkoja ym minulle.

Opiskeluaikoina en vanhemmiltani rahallista apua saanut, vaikka heillä menikin siinä vaiheessa jo paremmin. Tätä olen miettinyt jälkeenpäin, että miksiköhän näin? Kävin kyllä itse jonkin verran töissä, mutta opinnot kärsivät siitä huomattavasti. Itse aion lapsiani rahallisesti auttaa opintojen aikanakin, jos se vaan suinkin on mahdollista, koska kyllähän opintotuen varassa eläminen on todella tiukkaa. Muistan joskus keväisin, kun edellisen kesäloman palkat oli jo köytetty, minulla saattoi olla esim alle 10e rahaa kahden viikon ruokiin (ym mihin vaan mitä nyt sattuu sinä aikana tarvitsemaan). Söin lähinnä pelkkää perunaa. Muistan ikuisesti kun yksi jo työelämässä oleva ystäväni antoi minulle 50e rahaa, kun kuuli tilanteestani ja se oli jopa liian hyvää ollakseen totta. Sillä pärjäsi kaksi viikkoa jo loistavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentuneena, yhteiskunnan tukien väliinputoajana, leipäjonojen kanta-asiakkaana ja muutenkin keskellä kaameaa päivää tulin yhtäkkiä kateelliseksi kadulla kökkivälle romanikerjäläiselle ja potkaisin hänen pahvimukin kaaressa kumoon.

Vasta kotona iski häpeä - siitä kun en älynnyt ottaa hiluja, jotka kierivät maassa. Se oli köyhyyteni pohjakosketus.

Ala-arvoista ja halpamaista käytöstä, joka kertoi vain ja ainoastaan sinun taustastasi.

Romanikerjäläiset eivät kuulu Suomeen, mutta heidän kimppuunsa käyminen on viheliäistä.

On siis ala-arvoista ja halpamaista olla masentunut, yhteiskunnan tukien väliinputoaja ja leipäjonojen kanta-asiakas, kun kerran "vain ja ainoastaan" henkilön tausta selittää hänen käytöksensä. Vai niin, sillä lailla.

En sanonut niin. Sinä sanoit.

On katalaa käydä vielä heikommassa tilanteessa olevan ihmisen kimppuun. Aina.

Vierailija kirjoitti:

Väijyn vanhuksia ja heikkokuntoisia ruokakauppojen ulkopuolella ja sieppaan usein rollaattorista vessapaperirullapakkauksen. Kalliita, kalliita ovat rullat ja kaljaan menee valtavasti rahaa.

Ihan oikein, kuten vessapaperivarkaus on vastausten mukaan aina. Jollain on, joillain ei ole. Sinulla on!

Vierailija kirjoitti:

Työttömän perusosa toimeentulotuki laskelmassa on 497e, eli tuon verran suurinpiirtein henkilölle täytyy jäädä kuussa rahaa elämiseen, jos tuolla rahalla ei yksi ihminen syö hyvin, niin täytyy olla rahanhallinta ongelmia, kai tuonkin summan saa helposti menemään, jos ei yhtään omaa järkeä ja ostellaan mitä sattuu ja tuhlaillaan kaikki kerralla.

Minusta on "hauska", että täällä puhutaan miten työttömillä ei ole tarpeeksi rahaa ruokaan yms. yms. En sitä vähättele, etteikö ole vaikeata pärjätä tuolla summalla. Opiskelijana tiedän, koska saan vielä VÄHEMMÄN rahaa. Ennen sain jopa nettona 460€, Jee! Nykyäänhän tukimuutosten jälkeen saan 430, vähemmän jee. Tuossa mielessä työttömillähän on ainakin enemmän rahaan ruokaan, jopa viikoksi enemmän kuin opiskelijoilla... -.- Ja joo opintolainaahan opiskelijat voi ottaa, mutta ei se ilmainen tai pitkäaikaisen ratkaisu ole. Ihmettelen vaan miksi työttömät ovat paljon kovemmassa äänessä kuin opiskelijat, molemmat kuitenkin köyhiä...

Pian valmistunut, onneksi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työttömän perusosa toimeentulotuki laskelmassa on 497e, eli tuon verran suurinpiirtein henkilölle täytyy jäädä kuussa rahaa elämiseen, jos tuolla rahalla ei yksi ihminen syö hyvin, niin täytyy olla rahanhallinta ongelmia, kai tuonkin summan saa helposti menemään, jos ei yhtään omaa järkeä ja ostellaan mitä sattuu ja tuhlaillaan kaikki kerralla.

Minusta on "hauska", että täällä puhutaan miten työttömillä ei ole tarpeeksi rahaa ruokaan yms. yms. En sitä vähättele, etteikö ole vaikeata pärjätä tuolla summalla. Opiskelijana tiedän, koska saan vielä VÄHEMMÄN rahaa. Ennen sain jopa nettona 460€, Jee! Nykyäänhän tukimuutosten jälkeen saan 430, vähemmän jee. Tuossa mielessä työttömillähän on ainakin enemmän rahaan ruokaan, jopa viikoksi enemmän kuin opiskelijoilla... -.- Ja joo opintolainaahan opiskelijat voi ottaa, mutta ei se ilmainen tai pitkäaikaisen ratkaisu ole. Ihmettelen vaan miksi työttömät ovat paljon kovemmassa äänessä kuin opiskelijat, molemmat kuitenkin köyhiä...

Pyydän että luet tämän takkaan ja ajatuksella:

1. Ensin opiskelet sitkeästi opiskelijana.Köyhänä.

2. Valmistut ja haet töitä (opintolainaakin ehkä otettu).

3. Et löydä työpaikkaa. Kitkuttelet työmarkkinatuella.

4.Opintolainat lankeaa. Kitkuttelet työmarkkinatuella mistä lainat vähennetään. Korkojahan ei voi ikuisuuksiin maksaa.

5. Olet edelleen työmarkkinatuella (josta Sipilän aktiivimalli vähennetty).

6. Huomaat että kaltaisiasi on vaikka kuinka paljon, suurin osa "työllistetty" 9e/kulukorvauksella karenssin uhalla.

Miksi helkkarissa kadehdit työttömiä?

Köyhät (mutta ne tyhmimmät) opiskelijat riitelee köyhien työttömien kanssa kumpi "saa enemmän".

Typeryyden huippu ja rikkaiden parasta huvia.

Koita valmistua ja taistele että saat työpaikan.

Ainiin: äläkä äänestä. Äänestäisit kuitenkin kaltaisiasi päättäjiksi, valittajia jotka eivät näe oleellista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soitto kelan toimeentulotuen puhelinpalveluun. Jonossa 10minuuttia ja "pahoittelemme pitkittynyttä ruuhkaa". "Puhelunne tallennetaan."

Haluan kysyä hakemukseni tilasta ja seitsemän päivän jälkeen mukaan tulisi päätös tehdä ---eikä näy mitään.

(Haluan tietää, ehdinkö saada lääkket viikonlopuksi.) eli kysyin mikä on hakemukseni tila ja onko kaikki siis hakemuksen suhteen ookoo. Jännittää vietävästi.

Olen jo luovutamassa ja lopettassa puhelun kun yllättäen

ystävällinen naisääni vastaa,  kysyy tietoni ja kertoo siten että päätös on tehty, muttei hän voi kertoa siitä mitään koska "se ei ole vielä lainvoimainen".

Kysyin että voiko hän edes sanoa senverran, onko se myönteinen vai kielteinen.

Pahoitteli jälleen ettei voi kertoa edes sitä koska päätös ei ole vielä lainvoimainen. Pitää vaan malttaa odottaa yön yli jolloin päätös näkyy tiedoissani, sillä  sitä ei voi käydä ennen sitä läpi millään lailla.

Huomenna torstai ja meillä ei ensi yönä nukuta.

Jänskättää liikaa saako viikonlopuksi lääkkeet.

Miksi edes kannatti soittaa, ihan lannistunut olo ,sillä jatkuva stressi päätöksistä  ja niiden odottelusta vie kaiken ilon.

Jotkut ajatelkaa, vielä kadehtii tällaista.

Mikä ihmeen lainvoimaisuus :) päätös näkyy heti puoliltaöin ei tarvii koko yötä jännittää

En ymmärrä minäkään miksi hän ei voinut käydä päätöstä läpi siinä puhelimitse? Mikä ihmeen lainvoimaisuus? Hyvä tietää että päätös näkyy puoliltaöin.

Päätös ilmeisesti tehty tänään, jolloin käsittelijä voi vielä sitä muuttaa, siksi ei kerrottu. Huomenna ei enää voi muuttaa.

Mikä ihmeen vastaus tuo oli?

Tarkastellaanpa tarkemmin antamaasi vastausta. "Käsittelijä voi vielä muuttaa päätöstä, ei käyty läpi hakemusta, odotettava yön yli, sillä käsittelijä ei voi yön jälkeen muuttaa."

Miten se vastaa , en ymmärrä, siihen ettei asiakkaan hakemusta voinut esimerkiksi käydä läpi ja kertoa mikäli esimerkiksi kaikki tarvittavat tiedot oli kohdallaan? Tai koska tt-tuki-päätös on odotettavissa.

Monella on tosiaan lääkkeiden saanti kiinni ko päätöksestä.

Mikä funktio ko puhelinpalvelulla ylipäänsä on mikäli siihen ei vastaa "käsittelijä itse joka voi muuttaa päätöstään" vaan asiakaspalvelija joka kertoo ettei voi lainmukaan kertoa mitään koska ei ole tämä "käsittelijä".

Vierailija kirjoitti:

Pian valmistunut, onneksi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työttömän perusosa toimeentulotuki laskelmassa on 497e, eli tuon verran suurinpiirtein henkilölle täytyy jäädä kuussa rahaa elämiseen, jos tuolla rahalla ei yksi ihminen syö hyvin, niin täytyy olla rahanhallinta ongelmia, kai tuonkin summan saa helposti menemään, jos ei yhtään omaa järkeä ja ostellaan mitä sattuu ja tuhlaillaan kaikki kerralla.

Minusta on "hauska", että täällä puhutaan miten työttömillä ei ole tarpeeksi rahaa ruokaan yms. yms. En sitä vähättele, etteikö ole vaikeata pärjätä tuolla summalla. Opiskelijana tiedän, koska saan vielä VÄHEMMÄN rahaa. Ennen sain jopa nettona 460€, Jee! Nykyäänhän tukimuutosten jälkeen saan 430, vähemmän jee. Tuossa mielessä työttömillähän on ainakin enemmän rahaan ruokaan, jopa viikoksi enemmän kuin opiskelijoilla... -.- Ja joo opintolainaahan opiskelijat voi ottaa, mutta ei se ilmainen tai pitkäaikaisen ratkaisu ole. Ihmettelen vaan miksi työttömät ovat paljon kovemmassa äänessä kuin opiskelijat, molemmat kuitenkin köyhiä...

Pyydän että luet tämän takkaan ja ajatuksella:

1. Ensin opiskelet sitkeästi opiskelijana.Köyhänä.

2. Valmistut ja haet töitä (opintolainaakin ehkä otettu).

3. Et löydä työpaikkaa. Kitkuttelet työmarkkinatuella.

4.Opintolainat lankeaa. Kitkuttelet työmarkkinatuella mistä lainat vähennetään. Korkojahan ei voi ikuisuuksiin maksaa.

Itselleni kävi juuri näin. Ensin opiskelijana muutaman kympin opintotuella ja lainalla, ja 90-luvun lamaan sitten työttömäksi, ja parin vuoden välein työllistämistukitöitä muutamaksi kuukaudeksi. (tosin silloin sai palkkaa, työt olivat kyllä osa-aikaisia ja toisella paikkakunnalla, joten kulkemisen jälkeen ei jäänyt enempää kuin päivärahallakaan)

Johonkin väliin reilu vuosi ns. oikeita kokoaikaisia töitä, ja taas pari vuotta työttömyyttä jne., opintolainat piti maksaa.

Sitten erehdyin tekemään lapsia, siinä töitä odotellessa, sairastuin ja muutaman vuoden päästä takuueläkkeelle.

Nyt ei oikeastaan paljon paina se opiskeluajan köyhyys, sehän oli väliaikaista. Mutta kun siitä tulikin sitten lopullista, ja vaikuttaahan se lapsiinkin.

Pian valmistunut, onneksi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työttömän perusosa toimeentulotuki laskelmassa on 497e, eli tuon verran suurinpiirtein henkilölle täytyy jäädä kuussa rahaa elämiseen, jos tuolla rahalla ei yksi ihminen syö hyvin, niin täytyy olla rahanhallinta ongelmia, kai tuonkin summan saa helposti menemään, jos ei yhtään omaa järkeä ja ostellaan mitä sattuu ja tuhlaillaan kaikki kerralla.

Minusta on "hauska", että täällä puhutaan miten työttömillä ei ole tarpeeksi rahaa ruokaan yms. yms. En sitä vähättele, etteikö ole vaikeata pärjätä tuolla summalla. Opiskelijana tiedän, koska saan vielä VÄHEMMÄN rahaa. Ennen sain jopa nettona 460€, Jee! Nykyäänhän tukimuutosten jälkeen saan 430, vähemmän jee. Tuossa mielessä työttömillähän on ainakin enemmän rahaan ruokaan, jopa viikoksi enemmän kuin opiskelijoilla... -.- Ja joo opintolainaahan opiskelijat voi ottaa, mutta ei se ilmainen tai pitkäaikaisen ratkaisu ole. Ihmettelen vaan miksi työttömät ovat paljon kovemmassa äänessä kuin opiskelijat, molemmat kuitenkin köyhiä...

Minusta on "hauska" miettiä, miksi ihmeessä yksikään opiskelija ei tajua, että lähes jokainen koulutuksen hankkinut työtön on jossain vaiheessa ollut opiskelija.

On ollut pahojakin tilanteita. Olin  mm. tapaturmassa ja kaikkien onnettomien sattumien takia tulot olivat 0 hetken aikaan minun osaltani. Sain tuet takautuvasti kuitenkin lopulta. Olen opettanut lapseni syömään puuroa itse tekemäni hillon kanssa ja kertonut että on aina hyvä hetki syödä sitä ja aina on kelvannut. Olen joutunut laskemaan kaupassa että onko varaa makaroniin vai puurohiutaleisiin. Olen paastonnut itse että muulle perheelle on ruokaa. Mieluummin paastoan kuin lainaan rahaa. Olen ottanut muutaman rullan wc-paperia  työpaikalta. Välillä on  jotain tavaraa minkä olen saanut myytyä nettikirppiksillä ja siitä taas muutama euro tullut. Noloa oli myös soittaa kaikille tahoille että saako siirrettyä laskujen eräpäivää. Itkien se oli tehtävä ettei mene tilanteet pahemmaksi ja onneksi monet olivat ymmärtäväisiä.  Ajatukseni on muuttunut sen suhteen että aina köyhyys ei ole omasta toiminnasta johtuvaa.

Opiskelijavuosina kuljin kirpputoritakissa ja repaleisissa kengissä 6 km koulumatkat, koska en halunnut maksaa bussilipusta. Toisinaan oli vähän säänpieksemä olemus. Ei tässä nyt muuta noloa puolta ollut kuin se, että kaupoissa vartijat kyttäsivät. Ihme ennakkoluuloja. Kun en panostanut ulkoiseen olemukseen, pystyin kunniallisesti maksamaan ruokani.