Uusi työpaikka ja tuore ero
Olen aivan rikki nyt. Jonkun aikaa ollut jo hankala vaihe parisuhteessa menossa, ja eilen aamulla kuppi kaatui sitten lopullisesti nurin molemmilla ja koko päivä meni riidellessä. Tänä aamuna tultiin sitten siihen tulokseen, että tässä ei ole enää mitään järkeä ja parasta olisi varmaankin erota. En tiedä onko ero ainoa ratkaisu, vai saisimmeko vielä asiat jollakin tapaa selvitettyä. Ilo siitä, että olen onnistunut vihdoin pääsemään töihin paikkaan, jonne olen jo pitkään halunnut muuttui peloksi. Huomenna olisi tarkoitus aloittaa, ja nyt vain mietin kuinka selviän. Ahdistaa ihan kauheasti.
En todellakaan haluaisi mennä töihin silmät itkusta punaisina ja turvonneina, saati pelätä romahtavani kesken päivän. Ja vaikka saisimmekin miehen kanssa jonkun välirauhan aikaiseksi, tuntuisi silti todella pahalta "joutua" puhumaan hänestä. Kukaanhan ei minua hänestä pakota puhumaan, mutta tuntuisi todella tympeältä olla vastaamatta mitään, jos joku uusi työkaveri minulta jotain tutustumisen merkeissä kysyisi. En todellakaan halua avautua vieraille ihmisille mitään parisuhteestani, mutta en myöskään halua puhua niin kuin kaikki olisi hyvin, jos sitten pääsymmekin eroamaan.
Että tämän pitikin nyt mennä näin.
Kommentit (14)
On kurja tilanne. Välillä sitä joutuu venymään enemmän kuin haluaisi. Pystyisitkö töissä kääntämään sitä huomiota enemmän sinne työhön ja niihin ihmisiin, enemmän kysyt kuin antaudut/odotat sulta kysyttävän jotain. Näin pääset vähän pakoon tunteita. Nukkumaan mennessä ja aamulla välttelet miestä ja riitoja. Tämä näin nopeana hätävarana, enkä kenenkään kehottaa käsittelevän eroa tai muuta vaikeaa vain lakaisemalla asiat maton alle ja unohtamaan itsensä.
Sanoisin kysyttäessä ehkä suoraan että parisuhdetilanne on juuri nyt vähän vaikea, enkä siksi välittäisi siitä puhua. Tuskin pystyisit kuitenkaan esittämään kaiken olevan Ok. Voimia, usko siihen että aika helpottaa, kävi miten kävi.
Onko joltain oikeasti kysytty töissä heti parisuhteesta jotain? Minulta ei ikinä.
Olen kertonut tämän aiemminkin täällä, mutta minä yritin eräänä viikonloppuna vuosia sitten itsemurhaa ja heti maanantaina istuin jo työhaastattelussa. Vedin sen sisulla läpi ja sain paikan. Sen avulla sain sitten seuraavankin, unelmieni työpaikan ja tapasin mieheni.
Selviät kyllä, vaikka hampaat irvessä. Parisuhteen selvittelyn aika on vähän myöhemmin, sano se miehellekin.
Uusi työpaikka ja ero on molemmat tosi isoja kriisin paikkoja. Ite samassa tilanteessa ja kyllä on myönnettävä että hirvittää ihan järjettömän paljon. Ite selviän pilkkomalla kaiken pikkuosiin, päivä ja tilanne kerrallaan.
Mut juu, ei oo heleppoo ei.
Tsemppiä!
Aina kun meille tulee uusi tekijä töihin, kysyn aina eka missä päin asuu ja mitä onko tehnyt alan hommia ennen. En utele parisuhdestatusta.
En usko, että uudelta työntekijältä udellaan parisuhdestatuksia tai muuta kovin henkilökohtaista. Aluksi puhutaan uudesta työpaikasta ja siitä millaisia taitoja siinä tarvitaan, sekä siitä mitä olet aikaisemmin tehnyt. Henkilökohtaisuuksiin mennän vasta, kun työkaveruussuhde syventyy - joillain tähän menee viikkoja, joillain kuukausia, ja jotkut työtoverit eivät tule koskaan menneeksi näin syvällisiin keskusteluihin.
Tsemppiä töihin, hyvin se menee! Olet ainakin alkuvaiheessa todella kiireinen, kun yrität oppia uutta, joten aikaa murehtimiselle ei niin paljoa jää!
Kiitoksia vastauksistanne.
En haluaisi uudessa paikassa sanoa mitään parisuhteestani tai sen vaikeuksista, koska mielestäni ne ovat asioita, jotka eivät kuulu toistaiseksi kuin minulle ja miehelleni.
Enkä itsekään usko, että kukaan nyt suoraan minun parisuhteestani kysyisikään, enemminkin haluan vain lähinnä varautua, että entä jos joku kysyykin. Ja sitten entä jos joku kysyisi vaikka missä päin minä asun. Ok, harmiton kysymys, mutta jotenkin tulee ihan selkärangasta se vastaus, että "me asutaan *paikassa x*". Tähänkään ei kysyjä välttämättä sen ihmeemmin reagoi, mutta pelottaa, että itselle tulee paha mieli, koska "ai niin, eipä välttämättä kohta enää asutakaan miehen kanssa yhdessä missään".
Ja sekin vielä, että vaikka minä en uudesta paikasta ketään tunne, niin piirit ovat välillä kyllä ihan tuskastuttavan pienet. Eli joku voi hyvin tietää minut jotakin kautta, ja sillon se jutustelu voikin olla sitten asteen verran henkilökohtaisempaa, ja tällöin voisi ihan hyvin kysyäkin jotain mieheen liittyvää, tyyliin "Hei eikös sinun miehesi olekin Z, hän on hyvän ystäväni Y:n serkku. Y kertoi, että Z oli koiranpennun hankkinut... jne jne...". Eli edelleenkin jutustelu olisi harmitonta, mutta liittyisi mieheen.
Anteeksi jaarittelu. -ap.
Aihe on sinulle vielä herkkä, mutta yritä muistaa, että erot on melkein kaikille niin tavanomainen aihe, ettei muut siihen juuri kiinnitä huomiota.
Sekin jos alkuun itkettää on normaalia joissakin elämänvaiheissa, joten älä stressaa. Ja jos itket, kerro että viikonloppu meni huonosti, sen enempää tarkentamatta.
M43 kirjoitti:
Työpaikalöla tehdään töitä
Naisten työaika menee hyvin pitkälti juoruiluun, tunteiluun, haaveiluun, spekulointiin ja pohtimiseen.
Töissä keskityt töihisi ja omat ongelmat jää sinne minne kuuluukin eli kotiin. Olet aikuinen.
Sinulla on tämä päivä aikaa kerätä itsesi kasaan. Aamulla kun kotiovi sulkeutuu niin vedät työroolin päälle ja keskityt asiallisesti töihin. Töissä ei voi alkaa märisemään omia parisuhdeongelmia. Illalla kotona voit taas jatkaa märinää. Näin se vaan on sillä ei omia paskoja voi työkavereiden niskaan kaataa varsinkaan jos työpaikka on uusi ja ei olla edes tuttuja.
Anteeksi vähän harhaanjohtava otsikko, "mahdollinen ero" olisi ollut parempi, kun ei meistä nyt kumpikaan vielä tiedä oliko tämä lopullisesti tässä vai ei. -ap.