Kuvittele itsellesi parempi lapsuus!

Itse silloin olisin vähentänyt kotitöiden määrää, mutta nyt sekin oli minusta hyvä.

Ensinäkin kuvittelisin sisarukseni pois jotka häiritisvät minua aina leikeissäni ja joista ei saanut ikinä rauhaa.

Olisin ollut onnellinen lapsi jolla olisi ollut molempien vanhempien jakaumaton huomio.

muistikuva lapsuudestani kokonaisuutena on onnellinen. Äiti oli sydämellinen ja herttainen ihminen, isältä riitti aina aikaa lapsille ja hän oli kiinnostunut keskustelemaan meidän kanssamme. Sisaruksia oli monta, vanhempia ja nuorempia. Välit sisaruksiin ja vanhempiin ovat lämpimät ja läheiset. Koin että minusta välitetään ja pidetään huolta.

Ja äiti tai isä olis useammin vienyt autolla harrastuksiin ettei olis tarttenut mennä bussilla

Olisi ollut ihanaa viettää normaali, lapsenomainen lapsuus ilman aikuisten maailmaa.



Muuten kyllä lapsuuteni oli onnellinen. Vanhempani olivat hyviä ja huolehtivia vanhempia. Minulla oli sisaruksia ja sain kasvaa maalla.

ehkä huolenpitoa ja kiinnostusta asioihin olisin kaivannut enemmän, varsinkin äidin puolelta. Viinaa ja välivaltaa minun ei tarvinnut katsoa. Ilkeän isonveljeni sijaan toivon aina itselleni pikkusiskoa.

Isä ei olisi ollut alkoholisti, vaan sellainen hauska ja ihana iskä millainen hän oli aina selvänä. Isä ei olisi myöskään juonut meidän omaisuutta alta, ja äiti olisi saanut olla onnellinen eikä kahta työtä raatava ihmisraunio joka yrittää epätoivoisesti pitää perheensä kiinni leivänsyrjässä. Tätini mies ei myöskään olisi käyttänyt minua hyväkseen kun olin 6-8-vuotias. Suhteeni tyttölapsiin on todennäköisesti sen takia vääristynyt: olen onnellinen että minulla on vain poikia sillä tytölle kävisi kuitenkin huonosti ja hän olisi heikko ja säälittävä häviäjä...



Muut lapsuuteni vaikeudet sairauksineen ja rahahuolineen haluan säilyttää, sillä ne ovat tehneet minusta itsenäisen, vahvan ja vähään tyytyväisen. Ja tietysti haluan säilyttää kaikki hyvät hetket: etunenässä lukuisat telttailumatkat perheen kanssa ympäri Eurooppaa, ikimuistoiset sukujoulut ja mökkikesät ison serkuslauman kesken sekä ihanat lemmikkikoirani ja -ponini :)

Äiti olisi ollut normaali eikä olisi huutanut ja haukkunut kokoajan. Äiti myös olisi tullut töistä ennen seitsemää kotiin eikä olisi koskaan unohtanut hakea mua hoidosta. Isä olisi ollut jotenkin enemmän henkisesti läsnä.



Ne olisi edes kerran sanoneet rakastavansa mua.

vanhempani eivät olisi lyöneet toisiaan. Isäni ei olisi hakannut äitiä sairaalakuntoon. he olisisivat menneet parisuhdeneuvontaan eivätkä olisi eronneet. äitini olisi mennyt terapiaan käsittelemään lapsuutensa kauhuja eikä hänen olisi tarvinnut alkoholisoitua ja sairastua psyykkisesti (ehkä veljestnikin olisi sitten tullut terve eikä hän olisi sairastunut ja tappanut itseään)



samana pitäisin lukemisen, melomisen, koiran, mummoni... en valitettavasti kovin montaa asiaa

Pihalla oli mukavaa. Paljon kavereita jne. Kotona äiti on aina selvinpäin, tai kävisi viihteellä ja olisi kännissä vain silloin tällöin ja silloinkin ilosena. Äiti hoitaisi veljeni aina hoitoon ja kouluun, eikä ikinä' kävisi sossun työntekijät ovella kun olen veljen kanssa kaksin. Minua huomioidaan aina myös ja minun tunteet. Eikä veljeäni huostaanoteta. Teininä kun tulen kotiin saan keskusteluapua perheestöni ja isäni on elossa, ei tehnyt itsaria ennenkuin tapasimme. Kun tulen yläasteella kotiin äiti on vastassa hymyillen ja selvinpäin.

Kunpa isäni olisi jo minun lapsuudessani kyennyt olemaan sellainen ihminen millainen on tänä päivänä. EI olisi ollut äkkipikainen, väkivaltainen, kostanut meille lapsille omaa huonoa lapsuuttaan.



äiti taasen olisi voinut ottaa sen päätään kiristävän vanteen pois...vaihtaisin äitini milloin vain edes vähän enemmän sukulaissielukseni. Kuten eräs näkijä joskus sanoi, " sun suurin tragedias on se, että sun äitisi ei koskaan tule ymmärtämään sun sielunmaisemaa" .



Mutta oli lapsuudessa paljon hauskaa ja onnellisuuttakin, vanhempani vaan eivät koskaan osanneet olla minulle hyviä ihmisiä. Aina piti mollata ja alistaa jne.