Lue keskustelun säännöt.
Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?
Otsikolla tarkoitan siis sitä, että ovat kuitenkin järjellä selitettävissä vaikka ehkä kaukaa haettujakin. Lähinnä milloin olette pelästyneet tai alkaneet miettiä, että onkohan tässä nyt jotain muutakin. Saa toki kertoa asioita joita ei voi selittää, mutta haluaisin pitäytyä tositapahtumissa.
Kommentit (3733)
Vanha talo, missä asutaan, mutta joka hiton yö n. klo.23 joku selvästi koputti eteisessä. En kyllä pelännyt ja loppuikin sitten vuoden jälkeen.
Kolme kertaa joku on selvästi koputtanut ulko-oveen, koiratkin alkaneet haukkua, mutta ketään ei ole koskaan näkynyt.
Istuin keittiössä kahvilla ja luulin pojan käyneen vessassa. Aamulla sanoin, että miksi et sanonut mitään, kun kävit vessassa. Poika sanoi ettei ole käynyt aikaisemmin.
Pojan kuullen ei passaa puhua näistä, koska alkaa mielikuvitus laukkaamaan...välillä kyllä itseäkin mietityttää, mutta ihmisen mieli on erikoinen 😃
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erään kerran pyörin hereillä sängyssä aamuyöstä, kun yhtäkkiä hiljaisuuden rikkoi outo örisevä ääni, joka tuntui resonoivan koko huoneessa. Kummastelin kyllä hieman, mutta kuittasin koko jutun olan kohautuksella. Kunnes sitten ehkä viikkoa myöhemmin telkkarista lähti kesken kaiken ääni ja kaiuttimista kuului tämä tismalleen sama örinä, minkä jälkeen telkkarin ääni taas palasi. Kaveri vieressä vain naureskeli ja tuumasi, että mikälie häiriö mahtoi olla, mutta itse olin aivan kauhuissani, että nyt tänne on muuttanut joku poltergeist.
Lapsena ollessani isäni kertoi että oli ostanut arvat jokaiselle lapsellemme, arvonta oli hänen työpaikallaan tehty täytekakku. Arvonta tapahtuisi iltajuhlassa johon lapsilla ei ollut mahdollista osallistua. Mutta. Sanoin jo aamulla koska tiesin niin tapahtuvan. Minä voitan sen palkinnon. Tunne oli aivan varma. Ja näin kävi.
Olin lihava teini ja vanhemmat puuttuivat jatkuvasti syömisiini, kerran olin kipeänä kotona ja käytin tilaisuutta hyväkseni semmoisen kaakaomössön tekoon. Mätin sitä hullunkiilto silmissä keittiössä kun äkkiä kuulin miten joku käveli eteisessä, luulin jommankumman vanhemman tulleen ja paniikissa heitin kupin tiskialtaaseen ja pyyhin naamani hihaan. Askeleet olivat pysähtyneet ja uskoin vanhemman kuulostelevan että nukuinko. Menin eteiseen eikä siellä ollut ketään ja ajattelin että ok se luuli minun nukkuvan ja lähti jo, kunnes satuin vilkaisemaan ovea. Turvaketju oli kiinni. Ei siitä olisi päässyt sisään eikä ulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsena kävelin koulusta kotiin kun näin liikettä metsässä, semmoinen iso tumma möhkäle liikkui nopeasti puiden takana ja näytti kovasti muumien möröltä. Saattoi se tietysti olla mielikuvitustakin kun pimenevä ilta ja yksin olin ja pieni tyttö mutta monet kuulivat tuossa metsässä outoja ääniä
Vielä palaan tähän mörköaiheeseen, joka ketjussa on aiemminkin tullut esiin. Netissä on paljon kertomuksia mörköjen kohtaamisesta, ja huomionarvoista on, että lähes kaikissa tapauksissa mörön on nähnyt nuori mies tai poika. Tyttöjen ja naisten kertomuksia on murto-osa. Mistäköhän voisi johtua?
Ehkä se vihaa miehiä? Miehillä on tarkemmat silmät? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsena kävelin koulusta kotiin kun näin liikettä metsässä, semmoinen iso tumma möhkäle liikkui nopeasti puiden takana ja näytti kovasti muumien möröltä. Saattoi se tietysti olla mielikuvitustakin kun pimenevä ilta ja yksin olin ja pieni tyttö mutta monet kuulivat tuossa metsässä outoja ääniä
Vielä palaan tähän mörköaiheeseen, joka ketjussa on aiemminkin tullut esiin. Netissä on paljon kertomuksia mörköjen kohtaamisesta, ja huomionarvoista on, että lähes kaikissa tapauksissa mörön on nähnyt nuori mies tai poika. Tyttöjen ja naisten kertomuksia on murto-osa. Mistäköhän voisi johtua?
Ehkä se vihaa miehiä? Miehillä on tarkemmat silmät? :D
Feministit siellä metsissä vaan pyörii. Näyttävät möröiltä, koska ovat niin isoja.
Tuosta Möröstä.. mä näin lapsena sellaisen useamman kerran ja nainen olen. Se vaani polun jota pitkin pääsi kätsästi kouluun varrella ja vi""u että pelotti kulkea siitä! Semmoinen iso musta möykky jolla oli vaaleina hohtavat silmät, joskus sen näki tulevan puiden takana samaa nopeutta kuin mä kävelin/juoksin ja joskus vaan tunsi että se kyttää. Mutta pahinta oli kun se tuli meidän pihaan. Rivarit siinä lähellä metsää ja takapihat metsään päin, mutta siinä välissä oli oja niin en osannut ajatella että se tulis pihaan vaan tulipa kuitenkin! Katsoin ikkunasta ja siinä se perk""e möllötti keskellä pihaa. Menin hakee iskän joka oli hemmetin vihanen herätyksestä eikä se otus tietenkään siinä enää ollut. En tajua minkä takia se just mun perässä roikkui! Me muutettiin niihin rivareihin kun olin 5 ja ekan kerran taisin nähdä sen Mörön kun olin 6 ja näin sen säännöllisesti siihen saakka kunnes menin ylä-asteelle ja koulu vaihtui, enkä muutenkaan enää leikkinyt ulkona. Niin ja mä olen syntynyt 75, eli Muumeja ei edes tullut vielä telkasta silloin kun sen otuksen näin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mummoni kuoli yllättäen ja - kuulostaa ihan pähkähullulta - jotenkin kuulin hänen puheensa päässäni.
Siis käytännössä kävin aamuisten arkiaskareitteni lomassa keskustelua ajatuksissani hänen kanssaan. Kysyin mielessäni esim. että miltä hänestä tuntui lähteä ruumista kuollessaan ja hän vastasi (omalla äänellään ja murteellaan) ajatuksissani, että hän vain leijui ruumiinsa yllä ja katseli tapahtumia. Kävin aika pitkän keskustelun, koska koin, että nyt voisin kysyä kaikkea mahdollista tuonpuoleisesta. Sitten hän toivotti minulle kaikkea hyvää ja kiitin häntä kaikesta. Keskustelu oli ohi.
Tuon jälkeen en moista ajatuskeskustelua ole koskaan kokenut. Se lohdutti, rauhoitti, teki onnelliseksi ja totta kai olen miettinyt, että oliko se vain omaa mielikuvitustani. En ohjannut keskustelua mitenkään, ainoastaan esitin kysymyksiä ja kuuntelin vastaukset.
En tosiaan sillä hetkellä nukkunut enkä ollut transsissa tms. Olen kuitenkin ihan tavallinen, täysjärkinen ihminen.Tästä en ole kehdannut kenellekään kertoa.
Saman tyyppinen kokemus, ainakin yksi.
Sillä erotuksella etten huomannut kysyä mitään.
Edesmennyt itse kertoi asioita ja sain selville että yksi asia oli myös totta kysymällä hänen lapseltaan asiasta.
Sanoin vain että olin nähnyt unta hänen edesmenneestä omaisestaan.
Pystyn vierailemaan joidenkin ihmisten luona, jollakin henkisellä tasolla. Vaikea selittää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pystyn vierailemaan joidenkin ihmisten luona, jollakin henkisellä tasolla. Vaikea selittää
Opeta mulle miten sä teet sen vai tapahtuuko itsestään?
Ei tapahdu itsestään. Omasta halusta. Vaatii keskittymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lueskelin nuorena Aku Ankkaa sängyssä ja äitini tuli töistä ja paineli suoraan kylppärin ovelle huutaen "Vauhtia! Mulle tulee kakka housuun!" Menin katsomaan että mitä se melskaa ja vessan ovi oli lukossa vaikka asuimme kaksin. Tuo oli eka, muttei suinkaan vika creepy kokemus siinä asunnossa ! Näin äitini kaksoisolennon sohvalla asennossa, jonka nykyään tulkitsisin kännykän katsomiseksi mutta tuolloin luulin äidin kääntävän sätkää, kasvoja en nähnyt mutta mustat hiukset ja kun asunnossa ei kerran muita ollut niin äitini oletin siinä istuvan. Moikkasin ja menin keittiöön lämmittämään syötävää, sitten huutelin "äidilleni " että "Otatko sä kahvii?" mutta asunnossa ei ollutkaan ketään. Äiti oli jäänyt ylitöihin. Kerran kuulimme molemmat suihkun äänen ja äiti kysyi oliko Mikke (nimi muutettu, yksi sen aikainen poikakaveri ) mennyt suihkuun mutta Mikken kanssa ei oltu edes nähty sinä päivänä. Äiti meni kylppäriin ja suihkun lattia oli märkä. Alkoi olla aika inha olo katsoa siellä asunnossa Salaisia Kansioita äidin mentyä nukkumaan, teki mieli saada joku Scully selittämään meillekin ettei aaveita ole olemassa.
Suihkun hana viallinen? Joku unohtanut päälle?
Melkein paskansin kauhusta alleni, kun istuin taloyhtiön saunassa ja kylppärin automaattihanalla varustettu suihku käynnistyi. Luulin ensin että olin unohtanut oven auki ja joku oli tullut vuorollani luvatta sisään, mutta ei siellä ketään ollut.
Se hana meni sen jälkeen useaan kertaan itsestään päälle, ja minulla jäi saunomiset lyhyeksi.
Automaattihanoilla on taipumusta sekoilla ilman mitään yliluonnollista. Ei syytä pelkoon!
Kyllähän minä sen tiedän, mutta ei se yhtään auttanut sitä kammotuksen tunnetta :D
Vierailija kirjoitti:
Ei tapahdu itsestään. Omasta halusta. Vaatii keskittymistä.
Ok. Näetkö jotakin vai tunnet olevasi siellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jollakin tasolla" olen siellä toisessa paikassa. Näen ja ehkä vähän kuulenkin. Jollakin tavalla ihmiset myös reagoivat minuun, vaikka itse sitä eivät ehkä tajuakaan. Todella vaikea asia selitettäväksi.
Vierailija kirjoitti:
"Jollakin tasolla" olen siellä toisessa paikassa. Näen ja ehkä vähän kuulenkin. Jollakin tavalla ihmiset myös reagoivat minuun, vaikka itse sitä eivät ehkä tajuakaan. Todella vaikea asia selitettäväksi.
Mä tiedän, mitä tarkoitat. Mulle kyllä tapahtuu myös vahingossa, eli ajattelen jotain ihmistä ja sitten ikään kuin käväisen katsomassa, mitä kuuluu.
Itselle tapahtui kerran työmatkalla, että havahduin unesta ja tiesin olevani kotona. Kaikki kodin äänet ja tuoksut oli siinä, mies kuorsasi hiljaa, tunsin, kun kissa hyppäsi sänkyyn. Olin kauhusta kankea, en uskaltanut avata silmiä, sillä pelkäsin, että jään johonkin välitilaan. En osaa arvioida, kauanko sitä kesti, tuntui ikuisuudelta. Sitten ikään kuin valuin takaisin itseeni, mutta silmiä en uskaltanut avata. Olisiko ollut joku unihalvaus tämäkin.
Helpottavaa lukea toisten kokeneen samaa. Eihän tämä mikään työpaikan kahvipöydän keskusteluaihe ole.
Useampi on kertonut kuulleensa tiukuja tms. Minä ja mieheni kuulimme myös eräänä iltana nuorena kuolleen serkkuni hautajaispäivänä ikään kuin tuulikellon helinän. Jotenkin tämä lohdutti suuressa surussa.
Vierailija kirjoitti:
"Jollakin tasolla" olen siellä toisessa paikassa. Näen ja ehkä vähän kuulenkin. Jollakin tavalla ihmiset myös reagoivat minuun, vaikka itse sitä eivät ehkä tajuakaan. Todella vaikea asia selitettäväksi.
Muutaman kerran minulle käynyt samoin. En tiedä kenen luona olen siinä tilassa, mutta uskon että jonkun jota olen ajatellut.
Vierailija kirjoitti:
"Jollakin tasolla" olen siellä toisessa paikassa. Näen ja ehkä vähän kuulenkin. Jollakin tavalla ihmiset myös reagoivat minuun, vaikka itse sitä eivät ehkä tajuakaan. Todella vaikea asia selitettäväksi.
Ex-mies väitti pystyvänsä tuohon. Tunsin itse hänen kosketuksensa joskus.
Mummoni kuoli yllättäen ja - kuulostaa ihan pähkähullulta - jotenkin kuulin hänen puheensa päässäni.
Siis käytännössä kävin aamuisten arkiaskareitteni lomassa keskustelua ajatuksissani hänen kanssaan. Kysyin mielessäni esim. että miltä hänestä tuntui lähteä ruumista kuollessaan ja hän vastasi (omalla äänellään ja murteellaan) ajatuksissani, että hän vain leijui ruumiinsa yllä ja katseli tapahtumia. Kävin aika pitkän keskustelun, koska koin, että nyt voisin kysyä kaikkea mahdollista tuonpuoleisesta. Sitten hän toivotti minulle kaikkea hyvää ja kiitin häntä kaikesta. Keskustelu oli ohi.
Tuon jälkeen en moista ajatuskeskustelua ole koskaan kokenut. Se lohdutti, rauhoitti, teki onnelliseksi ja totta kai olen miettinyt, että oliko se vain omaa mielikuvitustani. En ohjannut keskustelua mitenkään, ainoastaan esitin kysymyksiä ja kuuntelin vastaukset.
En tosiaan sillä hetkellä nukkunut enkä ollut transsissa tms. Olen kuitenkin ihan tavallinen, täysjärkinen ihminen.
Tästä en ole kehdannut kenellekään kertoa.