Lue keskustelun säännöt.
Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?
Otsikolla tarkoitan siis sitä, että ovat kuitenkin järjellä selitettävissä vaikka ehkä kaukaa haettujakin. Lähinnä milloin olette pelästyneet tai alkaneet miettiä, että onkohan tässä nyt jotain muutakin. Saa toki kertoa asioita joita ei voi selittää, mutta haluaisin pitäytyä tositapahtumissa.
Kommentit (3733)
Minulla on useita outoja kokemuksia lapsesta asti mutta osa voi olla puhtaasti kaoottisesta lapsuudesta johtuvaa henkistä oireilua, teini-ikäisenä puhkesi sitten ihan kunnon masennus ja syömishäiriö.
- Piirsin sängyllä ja jostain syystä vilkaisin lipastoa jonka päällä oli osa pehmoleluistani, samalla hetkellä iso kengurupehmo käänsi päätään ja katsoi minua
-Valvoin useat yöt katsellen nukkekodissani välkkyvää pientä valoa, sähköjä siellä ei ollut ja muistan ajatelleeni että se oli päivisin näkymättömän keijun koti
- Uunissa oli ruoka ja leikin nuotioretkeä istuen uunin edessä, samassa uuniin lasiin piirtyivät kasvot jotka näyttivät vaihtelevan ilmeitä iloisesta vihaiseen, katselin niitä aikani kunnes sitten uunin lasi pamahti rikki jolloin raivostunut äitini juoksi keittiöön ja löi minua kun luuli minun rikkoneen lasin
- Heräsin yöllä siihen että nimeäni huudettiin kovaa mutta kumpikin vanhempi nukkui eikä asunnossa ollut muita
- Olin kipeänä ja äiti lähti asioille, nukahdin ja heräsin siihen että äiti seisoi huoneessani ja tuijotti minua. Ajattelin ensin äidin olevan kännissä (olisi ollut ihan tyypillistä äitiä että "asioilla" käyminen olisi sisältänyt pari tuoppia) kunnes tajusin äitini kasvojen olevan jotenkin sumuiset ja vääristyneet minkä lisäksi äidin ohimolla olivat käyrät mustat sarvet, ei semmoiset kuin pirulla vaan kuten joillain eläimellä. Muuten se muistutti äitiäni, pitkät mustat kiharat hiukset ja sama punainen villapaita kuin aamulla. Sanoin "äiti?" jolloin olento kääntyi ja käveli huoneesta, muistan että se avasi oven ja sulki jälkeensä, ei kävellyt sen läpi
- Seurustelin mukavan kundin kanssa ja olin usein tämän kotona yötä, kerran poikakaveri jäi katsomaan vielä leffaa kun menin hänen sänkyynsä nukkumaan, asunnossa olivat lisäksi vain pojan äiti ja pikkusisko jotka nukkuivat. Olin vaipumassa uneen kun kädet kietoutuivat lujaa ympärilleni ja luulin sen olevan poikakaverini kunnes korvani juuresta kuului epäinhimillistä murinaa, kiljaisin ja koetin lyödä kiinnipitelijää niin rajusti että tipuin sängystä. Tässä vaiheessa poikakaverini avasi oven ja kysyi mitä ihmettä hommaan, huoneesta tai asunnosta ei löytynyt muita vaikka poikakaveri mielikseni tarkisti sängynalusetkin
- Isäni kuoltua kuulin useana yönä raskaat askeleet jotka kulkivat pitkin asuntoa, vanhempieni hääkuva tippui toistuvasti kirjahyllystä ja sohvalta löytyi mustaa nokea tai nokimaista ainetta. Myös äitini ilmeisemmin kuuli ne askeleet sillä syöksyi yhtenä yönä olohuoneeseen huutaen "painu hel""iin siitä!"
- Puinen sohvapöytä halkesi kuin kirveellä iskettynä, olin yötä kaverilla ja äiti reissussa joten emme nähneet tai kuulleet mitään. Tämäkin sattui isäni poismenoa seuranneina kuukausina
- Kännykkäni soitti ystävälleni vaikka oli pöydällä parin metrin päässä, ei siis ollut laukussa jolloin olisi voinut olla ns taskupuhelu. Kun menin sammuttamaan otti yllättäen kuvan, ei siinä miten sen kummempaa näkynyt kuin ystäväni sohva mutta tuollainen itsekseen kuvailu, etenkin kun oli sitä ennen soittanutkin itsekseen oli outoa. Sellainen vanha Nokian simpukkapuhelin.
- Kun äitini kuoli, näin toistuvasti unta jossa äiti seisoo purkautuvan tulivuoren rinteellä alasti ja viittoo vain kärsimättömästi luokseen kun koetan huutaa varoitusta laavasta. Kerran tälläisen unen jälkeen menin juomaan pimeään keittiöön ja kuulin naputusta kuin kynsillä naputettaisiin ruokapöytään, äidillä oli hyvin pitkät aina lakatut kynnet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt lähiviikkoina on yhtäkkiä alkanut esiintymään sellaista, että ikään kuin "ennustan" vahvalla tunteella mitä toinen tulee sanomaan - tai ne ajatukset tulevat päähäni kuin jostakin ulkopuolelta eikä itseni tuottamina. Jotain ihan perusjuttuja, ei mitään maailmaa mullistavaa. Esimerkiksi että kohta tuo mieheni ehdottaa, että katsotaanko nyt se dokumentti X mikä on pitkään pitänyt katsoa. Ja hetken päästä näin käy.
Eilen iltavuorossa (ravintola-ala) kävi niin, että valmistin asiakkaalle annosta hänen katsellessa vieressä. Jostain tuli päähäni tosi omahyväinen ajatus, että tämä asiakas varmaan hämmästelee, kuinka vauhdilla kokosin annoksen.. Jep :D Kassalla sitten sanoi, että "mun on pakko sanoa nyt ääneen, että en ole ikinä nähnyt kenenkään tekevän tota noin nopeasti"
Teini-ikäisenä asuin maalla lapsuuskodissani, yhtenä iltana sain kuten ennenkin silloiselta poikakaveriltani kyydin huoltoasemalle vajaan 5 km päähän ja loppumatkan kotiini kävelin. Reitti oli pitkää peltojen reunustamaa suoraa ja tuona iltana oli komea kuutamo, joka valaisi kuin katuvalot ikään. Pysähdyin sytyttämään tupakkaa ja vilkaisin samalla taakseni jolloin näin kuun kirkkaassa valossa ajotiellä kyhjöttävän hahmon, se oli äärimmäisen kyykyssä " lonkat levällään" ja pitkät kädet ojennettuina suoriksi eteen, kasvoja en erottanut. Huusin moi ja lähdin kävelemään hiukan reippaammin sillä hahmossa oli jotain creepyä, kun vilkaisin taakse näin sen perk"""en tulleen perässä ja yhä samassa epäluonnollisessa sammakko-asennossa! Pelästyin niin että menin kotipihaani portin yli hypäten, kun en uskaltanut pysähtyä räpeltämään salpaa. En tiedä vieläkään mikä hitto se yöllinen perässähiihtäjä oli, ei ainakaan mikään eläin eikä ihminenkään, sillä edes juopunut ei voi juosta semmoisessa asennossa, mitään ääntä pitämättä, niin nopeasti.
rukoilen isäsi sielun puolesta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni kuoli ja 3 päivää myöhemmin hän tuli unessa halaamaan minua. Pidin hänestä kiinni ja itkien pyysin ettei hän lähtisi. Ystäväni irroitti minut lempeästi ja sanoi että pitää käydä vielä muitakin moikkaamassa.
Toinen kaverimme kertoi minulle myöhemmin nähneensä samanlaisen unen. Kuollut ystävämme oli käynyt häntäkin halaamassa.
Sen koommin emme ole hänestä unta nähneet.
Minun isäni teki it.semurhan.
Myöhemmin näin unta ,jossa hän katseli minua tulimerestä.Rakastin isääni..kerro miksi hän ei tullut halaamaan minua?
On paljon ihmisiä, jotka ovat ns. "puoliuskovaisia" (itseni mukaan lukien), jotka eivät aktiivisesti elä uskossaan, esim. Ei käy kirkossa usein, rukoile, tai kasvata lapsiaan uskossa. He kuitenkin eivät kiellä Jumalan olemassaoloa, ja voivat hyvinkin rukoilla tietyissä tilanteissa, kun siltä tuntuu! En kuitenkaan usko, että ateisti alkaisi rukloilemaan samassa tilanteessa, vaan yrittäisi selittää mörön tms luonnon lakien avulla, vaikka kuinkakin ontuvasti.
kuules nyt rukoilu ei poista ton ihmisen isää hel.vetistä.
häpeä tekopyhä p..nen
Vierailija kirjoitti:
Teini-ikäisenä asuin maalla lapsuuskodissani, yhtenä iltana sain kuten ennenkin silloiselta poikakaveriltani kyydin huoltoasemalle vajaan 5 km päähän ja loppumatkan kotiini kävelin. Reitti oli pitkää peltojen reunustamaa suoraa ja tuona iltana oli komea kuutamo, joka valaisi kuin katuvalot ikään. Pysähdyin sytyttämään tupakkaa ja vilkaisin samalla taakseni jolloin näin kuun kirkkaassa valossa ajotiellä kyhjöttävän hahmon, se oli äärimmäisen kyykyssä " lonkat levällään" ja pitkät kädet ojennettuina suoriksi eteen, kasvoja en erottanut. Huusin moi ja lähdin kävelemään hiukan reippaammin sillä hahmossa oli jotain creepyä, kun vilkaisin taakse näin sen perk"""en tulleen perässä ja yhä samassa epäluonnollisessa sammakko-asennossa! Pelästyin niin että menin kotipihaani portin yli hypäten, kun en uskaltanut pysähtyä räpeltämään salpaa. En tiedä vieläkään mikä hitto se yöllinen perässähiihtäjä oli, ei ainakaan mikään eläin eikä ihminenkään, sillä edes juopunut ei voi juosta semmoisessa asennossa, mitään ääntä pitämättä, niin nopeasti.
Mä olen nähnyt tuntemattoman miehen istuvan kuusen alla tienristeyksessä, jooga-asennossa, jäisellä maalla. Selkä oli kävelytiehen päin.
Seuraavana aamuna hän oli kadonnut.
Ei ollut yksikään sikäläisissä tenuremmeissä näyttäytynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo ei tämä ketju ole tarkoitettu uskiksille, pitäkööt vaan omat demoniketjunsa.
Aiheeseen: huuliharppu soi keskellä tupaa. Paitsi ettei talossa ollut huuliharppua enkä sellaista olisi osannut soittakaan, seuraavaan naapuriin oli pari km ja koirakin kuuli äänen. Ja koira olisi varmasti kertonut , jos pihalla olisi joku soitellut, se ilmaisi kaikki vieraat todella ärhäkästi, oltiin kotona kahden koiran kanssa.
Soi hetken, ja sitten loppui. Jonkinlainen kaiku tai jäännösenergia, ei mikään demoni.
Minä olen kuullut myös kerran kotona sellaista kirkasta, selkeää kellon helinää joka soi olohuoneessa "ilmassa". Ei ollut mitään äänen aiheuttajaa. Siitä tuli tosi iloinen ja rauhallinen fiilis.
Onpa jännä! Mä kuulin tällasta lapsena (ehkä jossain välillä 5-8-vuotiaana) kerran, kellon tai kanteleen tai jonkun sellaisen helinää. Jälkeenpäin ajatellut, että varmaan vain kuvittelin, mutta kyllä muistan silloin aidosti hämmästyneeni.
Minäkin olen kuullut kellojen kilinää lapsena, siis sellaista jota kuuluu kun tonttulakin tiukua helisyttää. Minulla tämä tapaus sattui lähellä joulua, joten melkein uskoin, että kyseessä on tonttu. Sattui illalla omassa huoneessa, kuului ja loppui itsestään.
Minäkin kuulin helinän joulun alla. Olen tuo eka joka kuuli sen olohuoneessa. Olin kyllä jo aikuinen, silloin oli iltapäivä.
Luin joskus ruotsalaisesta lehdestä lukijan kertomuksen:
Kertojan lapsi oli ollut pienenä itkuinen. Itkun oli katkaissut outo, hauska sävel, joka ikään kuin kulki perheen olohuoneen läpi.
Perhe asui vanhassa talossa.
Ei välttämättä yliluonnollista, mutta laittoi pohtimaan kuolevaisuuttaan joskus. Olin puolison kanssa ulkomailla vuosia sitten ja tulin todella sairaaksi yhtenä yönä. Ruokamyrkytys ehkä tai todella paha vatsapöpö. Oli erittäin korkea kuume ja molemmista päistä tuli tavaraa lähinnä vetenä. Olin todella heikossa kunnossa ja heikommaksi vaan kävin ja puoliso yritti pitää kuumetta aisoissa kastelemalla kaikki pyyhkeet ja peitonkin kylmällä vedellä. Oli pieni hotelli jossa ei ollut muita silloin ja omistajakin asui jossain muualla ettei saanut apua eikä puoliso uskaltanut lähteä edes etsimään apteekkia joka olisi auki yöllä kun ei uskaltanut jättää yksin.
Nukuin vähän semmoista puoliunta aina sen välillä kun piti mennä taas vessaan. Jossain vaiheessa sitten nukahdin ja näin erittäin todentuntuista unta olevani jonkinlaisessa puistossa, siellä oli todella valoisaa ja kirkasta ja keskellä puistoa oli semmoinen vanhan tyylinen suihkulähde, iso pyöreä allas ja keskellä ehkä joku 7m korottuva osa josta suihkuaa vettä. Puistossa oli paljon valkeisiin pukeutuneita ihmisiä jotka ottivat lähteestä vettä johonkin ruukkuihin tms astioihin. Minulla oli kova jano ja lähdin menemään kohti lähdettä mutta hymyilevä hahmo pysäytti minut ja sanoi että se ei ole minua varten. Kun heräsin kuume oli viimein alkanut laskea ja olo alkoi helpottaa. Olen sen jälkeen miettinyt että voisiko olla että lähtö kävi todella lähellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuorempana siivoilin baareja, ällöttävää hommaa muuten, ja kerran oli vuorossa oli epämääräinen yökerho jonka vessaan joku oli kuulemma vetänyt yliannostuksen joskus ja tanssilattialla oltu puukkohippaa. Paikalla ei takuulla ollut enää ketään, mutta silti kuulin miten joku yski. Yskivä kummitus kuulostaa varmasti huvittavalta kunnes tuollaista kokee yksin! Ja siellä ei tosiaan ollut yhtään ihmistä lisäkseni, varmistin asian koska oma käsitys kummituksista oli että ne leijuvat lakanat niskassa sanoen " HU-HUU" eivätkä yski yökerhoissa. En vain keksi, mikä voisi aiheuttaa niin selkeästi tupakka-yskää muistuttavan kröhimisäänen maan alla olevassa tilassa jonne äänet ulkoa eivät kuulu, mitään telkkaa ei ole auki jne jne.
Ääni tuli ulkoa tuuletuskanavaa pitkin?
Kahvinkeittimestä vapautunut ilmakupla sai minut kerran miltei pyörtymään. Olin iltasiivoojana, en ollut laittanut kaikkia valoja päälle. Astuessani pieneen kahvihuoneeseen valmiiksi ladattu keitin huokaisi "Hoh-hoh" niin ihmismäisellä äänellä, että sydän hyppäsi kurkkuun ja kirjaimellisesti päästä pökersi.
Heti perään kuului pulputusta, joka kai esti täyden paniikin. Keitin mikä keitin.
On muutamia pieniä, outoja juttuja, jotka olen kokenut minulle tarkoitetuiksi lohduttaviksi ja rohkaiseviksi merkeiksi. Kerron nyt niistä yhden, jota en ole kenellekään kertonut. Pelkään, että tämä kokemus näyttää kirjoitettuna tyhmältä, mutta minulle sillä oli suuri merkitys, vaikka edelleen mietin mitä oikeasti tapahtui.
Olin liittymässä kirkkoon. Tai tarkemmin sanoen harkitsemassa kirkkokunnan vaihtamista. Tämä tapahtui joinakin ensimmäisinä kertoina uudessa kirkossa. Olin vielä melko arka osallistumaan, enkä vielä tuolloin ulkopuolisena oikein olisi voinutkaan. En jotenkin uskaltanut kävellä reippaasti sisään kirkkosaliin, vaan jäin avonaisen oven ulkopuolelle uteliaana seurailemaan jumalanpalvelusta. Kirkkosalin puolella oli paljon väkeä, ihan tungokseen asti, mutta ulkopuolella seurakuntasalin puolella melko väljää. Kuuntelin liturgista laulua oven suussa keskittyneenä ja jotenkin vähän unenomaisessa tilassa, kun tunsin yhtäkkiä kevyen painalluksen oikeassa jalkaterässäni, niin kuin joku olisi painautunut omalla jalallaan sitä vasten ja haluaisi työntää jalkaani eteenpäin. Vieressäni ei kuitenkaan ollut ketään. Ei siinä mitään, mutta hetken päästä tunsin ristiselässäni aivan selvästi pienen lapsen käden lämpimän kosketuksen. Kosketus ikään kuin hellän ystävällisesti mutta painokkaasti työnsi tai ohjasi minua oven sisäpuolta kohti. Kirkossa oli tuolloinkin lapsia, mutta siinä vieressäni ei ollut ketään. En pelästynyt tai mitään vaan tunsin sisälläni rauhan ja jonkinlaista liikutuksensekaista lohtua. Enkeli, tai joku, en tiedä, kehotti minua astumaan ne pari askelta kirkkosalin oven sisäpuolelle. Minä kuuluin sinne, muiden joukkoon. Ja sillä tiellä olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva.fi sivustolla joku esitti asiallisen kysymyksen ja ihmiset vastasi siihen asiallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Miksi on heti "uskis", jos sanoo, että Jeesuksen nimi on niin voimakasta kristusenergiaa, että sen ääneen sanominen karkottaa pahat henget. Miksi pitää lähteä tästä ketjusta jos "uskoo" niin? Itse tiedän, että asia on näin. Enkä ole kyllä yhtään "uskis" tai tuputa mitään. Jotenkin vain harmi, että heti hyökätään ja pidetään muutenkin vähintään vähä-älyisenä.
Hyvä neuvo oli tuo suojakuplan kuvitteleminen. Sitä voi vahvistaa sanomalla sen ääneen "suojakuplani on mahtava" (asioiden ääneen sanominen tekee siitä henkimaailmallekin vakavammin otettavan, mutta mielessään voi myös sanoa.)
Jos hengeltä kysyy jotain kolme kertaa, hänen on pakko vastata, hyvä kysymys on esim. Kuka olet ja miksi olet täällä?Noh on minullakin kokemuksia. Meditoidessa meinasi kerran peitto lähteä päältä, tuntui siltä kun joku olisi vetänyt sitä. Keskeytin meditoinnin siltä kertaa kun säikähdin niin paljon. Yleensä Meditoidessa henkikohtaamiset ovat rauhoittavia, näen paljon kasvoja, silmiä ja värejä, joskus selkeitä näkyjä. Tärkeintähän olisi muistaa, että pelkoa ei ole, se on harhaa.
Näen meidän kellarissa henkiä, pyydän poistumaan ja poistuvatkin onneksi. Myös siskoni ja äitini näkee ja kuulee, itse vielä harjoittelen ennemminkin. Sisko ja äiti putsaavat paikkoja, hirveästi vanhoja kirouksia ja eksyneitä henkiä täällä päin.
Facebookissa on onneksi omat ryhmät meille henkisille, siellä ei ateistit tule "säälimään"
Ei kai muut kuin uskovaiset eli "uskikset" usko siihen Jeesukseen. Ei itselle ainakaan tulis mieleen hehkuttaa kuinka Jeesuksen nimeä hokemalla pahat henget lähtee käpälämäkeen, kun en usko, että Jeesus on jumalan poika.
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuperäisen kysymyksen idea taisikin olla, että ”yliluonnollinen” selitettäisiin jotenkin pois järjellä. Hienoa, että vastaajat kuitenkin kertovat oikeasti selittämättömistä kokemuksistaan. Mielenkiintoista luettavaa ja pointsit rohkeudesta! Ihminen ei todellakaan tiedä kaikkea, päinvastoin, tietää maailmasta vain vähän. Niinpä ”yliluonnollinen” lopulta onkin luonnollista, mutta meille vielä nyt arvoituksen verhon takana.
Ei varmastikaan yliluonnollista, mutta erikoinen sattuma.
Tänään ajoin erään asiakkaan pihaan. Nähdessäni asiakkaan savupiipun, tuli mieleeni että meille täytyisi nuohooja tilata.
Asiakas käynnin jälkeen vilkaisin autossa omaa puhelintani, johon oli tullut viesti: "Hei! Olemme varanneet sinulle nuohous ajan x päivänä klo x. Vahvista varaus viestillä, muussa tapauksessa x päivämäärään mennessä varaus peruuntuu."
Vahvistin varauksen.
Humoristisesti ajateltuna ei voi sanoa kuin että hyvää palvelua, kun ajan varaukseen riittää pelkkä ajatus 🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eräs päivä tulin makkariin
.Näin mustan hahmon polvillaan sänkymme edessä.Hahmo selasi puhelintani joka oli laturissa. Sit se vaan häipyi. Kurkistin sänkymme alle mut ei siel ketään ollut.
Ootko ottanu lääkkees? 🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi on heti "uskis", jos sanoo, että Jeesuksen nimi on niin voimakasta kristusenergiaa, että sen ääneen sanominen karkottaa pahat henget. Miksi pitää lähteä tästä ketjusta jos "uskoo" niin? Itse tiedän, että asia on näin. Enkä ole kyllä yhtään "uskis" tai tuputa mitään. Jotenkin vain harmi, että heti hyökätään ja pidetään muutenkin vähintään vähä-älyisenä.
Hyvä neuvo oli tuo suojakuplan kuvitteleminen. Sitä voi vahvistaa sanomalla sen ääneen "suojakuplani on mahtava" (asioiden ääneen sanominen tekee siitä henkimaailmallekin vakavammin otettavan, mutta mielessään voi myös sanoa.)
Jos hengeltä kysyy jotain kolme kertaa, hänen on pakko vastata, hyvä kysymys on esim. Kuka olet ja miksi olet täällä?Noh on minullakin kokemuksia. Meditoidessa meinasi kerran peitto lähteä päältä, tuntui siltä kun joku olisi vetänyt sitä. Keskeytin meditoinnin siltä kertaa kun säikähdin niin paljon. Yleensä Meditoidessa henkikohtaamiset ovat rauhoittavia, näen paljon kasvoja, silmiä ja värejä, joskus selkeitä näkyjä. Tärkeintähän olisi muistaa, että pelkoa ei ole, se on harhaa.
Näen meidän kellarissa henkiä, pyydän poistumaan ja poistuvatkin onneksi. Myös siskoni ja äitini näkee ja kuulee, itse vielä harjoittelen ennemminkin. Sisko ja äiti putsaavat paikkoja, hirveästi vanhoja kirouksia ja eksyneitä henkiä täällä päin.
Facebookissa on onneksi omat ryhmät meille henkisille, siellä ei ateistit tule "säälimään"
Ei kai muut kuin uskovaiset eli "uskikset" usko siihen Jeesukseen. Ei itselle ainakaan tulis mieleen hehkuttaa kuinka Jeesuksen nimeä hokemalla pahat henget lähtee käpälämäkeen, kun en usko, että Jeesus on jumalan poika.
Ohis
No okei, tämä määritelmä on ihan kohtuullisen hyvä. Mutta miksi sitten KAIKKI "uskikset" pakataan siihen tyrkyttäjän muottiin? Sekä kiihkouskovaisen kritstytyn (Päivi Räsäsen) muottiin?
Ja minkä uskonnon "uskis" sitten on jos kertoo tästä Kristusenergiasta?
Kun itse taas kerran en ole mitään näistä. Olen tutkinut omaa sisintäni, lukenut kanavointeja universumista jne. Suorastaan tutkinut asiaa. Niin sitten minut pakataan samaan muottiin kuin kristillisdemokraatit jotka julistaa raamattua ainoana totuutena.. Se minua jotenkin risoo... Itse kun tiedän raamutun olevan satukirja, joka kertoo ainakin viidestä eri Jessestä. Silti olen "uskis" ateistin mielestä, pelkkä uskis katekoriana riittää, mustavalkoisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorempana siivoilin baareja, ällöttävää hommaa muuten, ja kerran oli vuorossa oli epämääräinen yökerho jonka vessaan joku oli kuulemma vetänyt yliannostuksen joskus ja tanssilattialla oltu puukkohippaa. Paikalla ei takuulla ollut enää ketään, mutta silti kuulin miten joku yski. Yskivä kummitus kuulostaa varmasti huvittavalta kunnes tuollaista kokee yksin! Ja siellä ei tosiaan ollut yhtään ihmistä lisäkseni, varmistin asian koska oma käsitys kummituksista oli että ne leijuvat lakanat niskassa sanoen " HU-HUU" eivätkä yski yökerhoissa. En vain keksi, mikä voisi aiheuttaa niin selkeästi tupakka-yskää muistuttavan kröhimisäänen maan alla olevassa tilassa jonne äänet ulkoa eivät kuulu, mitään telkkaa ei ole auki jne jne.
Ääni tuli ulkoa tuuletuskanavaa pitkin?
Kahvinkeittimestä vapautunut ilmakupla sai minut kerran miltei pyörtymään. Olin iltasiivoojana, en ollut laittanut kaikkia valoja päälle. Astuessani pieneen kahvihuoneeseen valmiiksi ladattu keitin huokaisi "Hoh-hoh" niin ihmismäisellä äänellä, että sydän hyppäsi kurkkuun ja kirjaimellisesti päästä pökersi.
Heti perään kuului pulputusta, joka kai esti täyden paniikin. Keitin mikä keitin.
Meillä on tuollainen huokaileva keitin joka välillä pelästyttää vaikka onkin jo tottunut. Kerran mies oli lähtenyt töihin ja lapset kouluun, minä nautin vapaapäivästä lehteä selaillen ja äkkiä keitin sanoi "Ohh hoh", olin lentää selälleni :D
En tie onko yliluonnollista, mutta kerron kuitenkin.
Usein kun selailen ja luen tablettia olohuoneessa niin on televisio auki samaan aikaan. Sieltä tulee esimerkiksi joku keskusteluohjelma, uutiset tms.
Olen monesti, kymmeniä ellei useampiakin kertoja huomannut, että luen juuri samaan aikaan jotain sanaa kun televisiossa joku ihminen sanoo saman sanan ihan yhtaikaa.
Juuri tätä palstaa selailen usein ja nämä television jutut ei millään lailla liity toisiinsa ja otan ketjuja ihan sattumanvaraisesti esille.
Olen ihan ruvennut hätkähtämäån kun on tapahtunut niin usein.
Sana voi olla mikä tahansa ja tosiaan ei ole mitään suoranaista asiayhteyttä toisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
En tie onko yliluonnollista, mutta kerron kuitenkin.
Usein kun selailen ja luen tablettia olohuoneessa niin on televisio auki samaan aikaan. Sieltä tulee esimerkiksi joku keskusteluohjelma, uutiset tms.
Olen monesti, kymmeniä ellei useampiakin kertoja huomannut, että luen juuri samaan aikaan jotain sanaa kun televisiossa joku ihminen sanoo saman sanan ihan yhtaikaa.
Juuri tätä palstaa selailen usein ja nämä television jutut ei millään lailla liity toisiinsa ja otan ketjuja ihan sattumanvaraisesti esille.
Olen ihan ruvennut hätkähtämäån kun on tapahtunut niin usein.Sana voi olla mikä tahansa ja tosiaan ei ole mitään suoranaista asiayhteyttä toisiinsa.
Minä keskustelen usein television kanssa. :D Siis kommentoin siellä käytävää keskustelua ja kysyn välillä lisäkysymyksiä. Hassua on, että usein haastateltava sattumalta vastaa juuri esittämääni kysymykseen tai haastattelija kysyy sen saman kysymyksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi on heti "uskis", jos sanoo, että Jeesuksen nimi on niin voimakasta kristusenergiaa, että sen ääneen sanominen karkottaa pahat henget. Miksi pitää lähteä tästä ketjusta jos "uskoo" niin? Itse tiedän, että asia on näin. Enkä ole kyllä yhtään "uskis" tai tuputa mitään. Jotenkin vain harmi, että heti hyökätään ja pidetään muutenkin vähintään vähä-älyisenä.
Hyvä neuvo oli tuo suojakuplan kuvitteleminen. Sitä voi vahvistaa sanomalla sen ääneen "suojakuplani on mahtava" (asioiden ääneen sanominen tekee siitä henkimaailmallekin vakavammin otettavan, mutta mielessään voi myös sanoa.)
Jos hengeltä kysyy jotain kolme kertaa, hänen on pakko vastata, hyvä kysymys on esim. Kuka olet ja miksi olet täällä?Noh on minullakin kokemuksia. Meditoidessa meinasi kerran peitto lähteä päältä, tuntui siltä kun joku olisi vetänyt sitä. Keskeytin meditoinnin siltä kertaa kun säikähdin niin paljon. Yleensä Meditoidessa henkikohtaamiset ovat rauhoittavia, näen paljon kasvoja, silmiä ja värejä, joskus selkeitä näkyjä. Tärkeintähän olisi muistaa, että pelkoa ei ole, se on harhaa.
Näen meidän kellarissa henkiä, pyydän poistumaan ja poistuvatkin onneksi. Myös siskoni ja äitini näkee ja kuulee, itse vielä harjoittelen ennemminkin. Sisko ja äiti putsaavat paikkoja, hirveästi vanhoja kirouksia ja eksyneitä henkiä täällä päin.
Facebookissa on onneksi omat ryhmät meille henkisille, siellä ei ateistit tule "säälimään"
Ei kai muut kuin uskovaiset eli "uskikset" usko siihen Jeesukseen. Ei itselle ainakaan tulis mieleen hehkuttaa kuinka Jeesuksen nimeä hokemalla pahat henget lähtee käpälämäkeen, kun en usko, että Jeesus on jumalan poika.
Ohis
No okei, tämä määritelmä on ihan kohtuullisen hyvä. Mutta miksi sitten KAIKKI "uskikset" pakataan siihen tyrkyttäjän muottiin? Sekä kiihkouskovaisen kritstytyn (Päivi Räsäsen) muottiin?
Ja minkä uskonnon "uskis" sitten on jos kertoo tästä Kristusenergiasta?
Kun itse taas kerran en ole mitään näistä. Olen tutkinut omaa sisintäni, lukenut kanavointeja universumista jne. Suorastaan tutkinut asiaa. Niin sitten minut pakataan samaan muottiin kuin kristillisdemokraatit jotka julistaa raamattua ainoana totuutena.. Se minua jotenkin risoo... Itse kun tiedän raamutun olevan satukirja, joka kertoo ainakin viidestä eri Jessestä. Silti olen "uskis" ateistin mielestä, pelkkä uskis katekoriana riittää, mustavalkoisesti.
Näitä ihmisiä on paljon ja usein he (me) kutsuvat itseään mielellään esim. henkisiksi eikä uskoviksi, juuri erotuksena noihin ns. kirkko- ja raamattu-uskoviin, kun eivät halua sitä stereotypiaa mitä noihin liitetään eivätkä ajattele monista "uskonasioista" samalla tavalla kuin nämä. Ulkopuoliset sitten vain heti antavat leiman "uskis" ja liittävät sen jälkeen tähän ihmiseen koko stereotypian, jos mainitsee sanan Kristus.
Kirkkoon kuulumatonkaan ei ole synonyymi ateistille eikä kirkkoon kuuluminen sille, että hyväksyy koko kirkon tarjoaman opin.
No varmasti jotain 70-luvulla kuollutta :D "Mikäs se tämä on?"