Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?

Vierailija kirjoitti:

Jaksoin mennä ulkoilemaan.

Olen masentunut.

Nyt minäkin jaksoin mennä, ainakin joksikin aikaa.

Toivottavasti aurinko paistaisi joskus risukasaankin.

Kaunis nainen sanoi kasvotusten olevansa kiinnostunut minusta.

Lapsuuskotini oli ok-talo päättyvän tien päässä, metsän vieressä. Huoneeni oli ihan ulko-oven vieressä. Kerran myöhään illalla lueskelin jotain ja söin leipää sängylläni, veli oli armeijassa ja molemmilla vanhemmilla yövuoro. Äkkiä joku koputti oveen todella kovaa, oikein säpsähdin ja eka ajatus oli että siellä oli veljen kavereita. Kävin kurkkaamassa ulko-oven ikkunasta enkä nähnyt ketään vaikka ulkovalo paloi, menin huoneeseeni ja katsoin ikkunasta ettei pihatiellä ole autoakaan. Sitten mietin että huoneeseenihan kuului selvästi jos auto tuli pihaan, eli ei kukaan ollut tullut ainakaan autolla. Kohautin olkiani, menin takaisin sänkyyn ja aloin mussuttaa leipää kun samassa PAM ikkunassa todella kovaa, luulin jo lasin hajoavan ja pelästyneenä syöksyin ikkunaan. Ei siellä ketään ollut.

Jälkeenpäin syyllistin veljeä tämän kavereiden pelottelusta, mutta veli vastasi aidosti hölmistyneenä että miksi ne sua kiusais? 

Ei ole olemassa sellaista kuin yliluonnollinen. On vain luonnollisia asioita jotka tapahtuvat. Siitä mikä on luonnollista on jokaisella sitten omat käsityksensä. Minulle ei ole sattunut mitään, mitä ei voisi laskea aivojen temppuiluksi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ”kummitellut” kaikissa taloissa, joissa olen aikuisiällä asunut. Nyt vasta havahduin tajuamaan, että nykyinen asuntoni on ainoa, jossa kummallisuuksia ei ole tapahtunut, vaikka tähän taloon muutettiin sen jälkeen kun sukulaiseni oli taloon menehtynyt.

Kalliossa aikoinaan asuin 50-luvun talossa, jossa esimerkiksi kerran töistä kotiin tultuani oli jokainen ikkuna yhtäkkiä ammosen auki. Itse en pitänyt ikkuinoita edes raollaan juuri koskaan. Verhotkin pidin yleensä kiinni, koska kyseessä alempien kerroksen asunto. Nyt kuitenkin siis kotiin tullessani kämppä aivan jääkylmä ja jokainen ikkuna joka ikisestä huoneesta aivan sepposen selällään. Toisen kerran töistä tullessani oli keittiön tuoli ilmestynyt eteiseen. Eikä siis vaan ilmestynyt vaan asetettu selkänoja väliovea vasten siten, että jouduin ihan puskemaan sisäänpäin aukeavan välioven auki ja siten samalla kaatamaan tuolin, jotta pääsisin edes sisään.

Toisessa asunnossa kuului usein selkeitä askelia meidän yläkerrasta. Kuultiin mieheni kanssa molemmat. Ihan siis sellaista töminää, ei mitään narahtelua. Ja siis tämä rivitalossa.

Mökillä kuullut useasti, että joku kävelisi terassille ja kopistelisi jalkansa matolle ja ottaisi kengät pois, mutta kukaan ei tosiasiassa ole tullut sisään. Tämän kuuli kerran kanssani mieheni sisko, joka säikähti tapahtunutta kunnolla ja sanoi, että olisi voinut mennä valalle, että kuuli jonkun tulevan mökin eteiseen.

Näitä on tosi tosi paljon vielä muitakin. Oon tullut tulokseen, että joku henki mua selkeästi seuraa, sillä alkoivat tosiaan jo 18vuotiaana ja nyt olen jo päälle 35. Asuntojakin tälle matkalle osunut 6.

Se on kumma kun aina vaan tietyt tyypit näitä kokee. Samat jotka ovat olleet edellisissä elämissään jotain ruhtinaita, kuningaita tai muuta hohdokasta. Ei ainakaa mitään tavallisia kainalon tuulettajia. Naurettavaa!

Vierailija kirjoitti:

Olen yöllä herännyt ääneen, että kissa tassuttelee lattialla ja sitten tunnen että se hyppää sänkyyn viereeni. Kun sytytän valot, mitään kissaa ei tietenkään näy, koska Mustikki kuoli kymmeniä vuosia sitten.

Vanha juttu. Keksi uus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ”kummitellut” kaikissa taloissa, joissa olen aikuisiällä asunut. Nyt vasta havahduin tajuamaan, että nykyinen asuntoni on ainoa, jossa kummallisuuksia ei ole tapahtunut, vaikka tähän taloon muutettiin sen jälkeen kun sukulaiseni oli taloon menehtynyt.

Kalliossa aikoinaan asuin 50-luvun talossa, jossa esimerkiksi kerran töistä kotiin tultuani oli jokainen ikkuna yhtäkkiä ammosen auki. Itse en pitänyt ikkuinoita edes raollaan juuri koskaan. Verhotkin pidin yleensä kiinni, koska kyseessä alempien kerroksen asunto. Nyt kuitenkin siis kotiin tullessani kämppä aivan jääkylmä ja jokainen ikkuna joka ikisestä huoneesta aivan sepposen selällään. Toisen kerran töistä tullessani oli keittiön tuoli ilmestynyt eteiseen. Eikä siis vaan ilmestynyt vaan asetettu selkänoja väliovea vasten siten, että jouduin ihan puskemaan sisäänpäin aukeavan välioven auki ja siten samalla kaatamaan tuolin, jotta pääsisin edes sisään.

Toisessa asunnossa kuului usein selkeitä askelia meidän yläkerrasta. Kuultiin mieheni kanssa molemmat. Ihan siis sellaista töminää, ei mitään narahtelua. Ja siis tämä rivitalossa.

Mökillä kuullut useasti, että joku kävelisi terassille ja kopistelisi jalkansa matolle ja ottaisi kengät pois, mutta kukaan ei tosiasiassa ole tullut sisään. Tämän kuuli kerran kanssani mieheni sisko, joka säikähti tapahtunutta kunnolla ja sanoi, että olisi voinut mennä valalle, että kuuli jonkun tulevan mökin eteiseen.

Näitä on tosi tosi paljon vielä muitakin. Oon tullut tulokseen, että joku henki mua selkeästi seuraa, sillä alkoivat tosiaan jo 18vuotiaana ja nyt olen jo päälle 35. Asuntojakin tälle matkalle osunut 6.

Se on kumma kun aina vaan tietyt tyypit näitä kokee. Samat jotka ovat olleet edellisissä elämissään jotain ruhtinaita, kuningaita tai muuta hohdokasta. Ei ainakaa mitään tavallisia kainalon tuulettajia. Naurettavaa!

Ai nat'seja? 

Mut katokko nää on niin herkkiä, ja niillä on niinko kato lahja kokea näitä juttua. Haistakaa kakka!

Vierailija kirjoitti:

Mut katokko nää on niin herkkiä, ja niillä on niinko kato lahja kokea näitä juttua. Haistakaa kakka!

Kateus ja katkeruus haisee tänne asti.

Näin ennen veljenpoikani syntymää erittäin todentuntuisen unen, jossa mieheni piti rintansa päällä vauvaa.

Veljenpoika syntyi pari päivää myöhemmin ja oli täysin unessa olleen vauvan näköinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakas kissani kuoli viime lauantaina kotona. Olen ollut siitä kovin maassa. Keskiviikkona sitten työhuoneessani tipahti jostain käsivarrelleni höyhen. Ei mitään käsitystä mistä se voi tulla. Työpaikallani ei ole höyheniä, olen toimistotöissä, Minulla ei ole untuvatakkeja, olin tullut töihin vuorittomassa kevyessä takissa. Minulla on ikävä kissaani, ja sain eilen tietää että uurna on noudettavissa postista. Varmaan tuhkaus on ollut keskiviikkona. 

Mun kissani kuoleman jälkeen viisti lattiallamme höyhen, ihan valkoinen muutama päivä kuolemansa jälkeen. Eikä meillä ollut kuin pinkkejä kissanleluhöyheniäkään, eikä höyhentyynyjä.

Sama kokemus minullakin. Pieni kissanpentumme kuoli vain viiden viikon iässä. Laitoin ruokaa seuraavana päivänä, ja yhtäkkiä jostakin leijui pienenpieni, musta höyhen. Jotenkin ajattelin, että pikkuinen lähetti viestin, että nyt on kaikki hyvin. Tuli rauhallinen olo, pieni ehti kärsiä kovista kivuista ennen eutanasiaa.

Olette sakeita ja lapsellisia idareita.

Lapsuudenkotini on vanha 50-luvun rintamamiestalo, joita oli alueella omamme lisäksi muutamia ja tontit olivat siis isoja. Rauhassa sai olla, eivätkä naapurit häirinneet.

Talossa tapahtui ties mitä pelottavaa ja outoa ollessani lapsi/nuori. Aivan kaikkea en jaksa tässä kertoa, mutta toistuvia juttuja olivat esimerkiksi askeleet portaissa (vaikkei siellä ollut ketään), itsekseen aukeava ullakon ovi, äänet kuin joku tulisi kotiin (ovien aukeamiset, laukun eteiseen laskeminen) vaikka olit yksin, tavarat siirtyivät tai putoilivat ilman selitystä, minulla oli pitkäaikaisia toistuvia painajaisia, sähköt menivät välillä omituisissa tilanteissa... ehkä sanomattakin selvää, että tunnelma talossa oli usein aika painostava.

Joskus meille oli ilmestynyt sisälle esim. kuolleita lintuja, vaikka ikkunat ovat olleet poissaollessa kiinni. Kerran koko talo oli täyttynyt mehiläisillä parin päivän poissaolon aikana. Ystävieni mielestä meillä oli pelottava yöpyä ja kerran kaverini näki myös jonkun seisomassa vierasvuoteen jalkopäässä.

Koko sen ajan kun asuimme tuolla, minä näin unessa jonkun toisen silmillä, ja ainut asia minkä tiesin, oli se, että tämä joku haluaa tulla kohti minua. Unet olivat todella selkeitä ja näin missä tämä joku tai jokin käveli. Välillä kaupungissa, välillä maantiellä, joskus se seisoi vain paikallaan ja katseli ympärilleen. Unet ja muut sekoilut loppuivat kun muutettiin pois.

Olin arka ja säikky lapsi joka pelkäsi mm lumiauroja, sadetta, Muumeja  ja muurahaisia, äitini kohtasi jatkuvasti ihmettelyä että miten se teidän Johanna on noin arka? Asuimme kerrostalossa siihen asti kun olin 6, sitten muutimme omakoti-taloon ja pitkään pistin siellä sattuneet jutun sen piikkiin että olin muutenkin lapsena pelännyt kaikkea älytöntä. Kunnes ollessani 19v äitini humalassa avautui ja minulle selvisi että myös vanhemmilla oli ollut kokemuksia siinä talossa.  Äiti oli mm. nähnyt portaissa jalat. Omia kokemuksiani taas on niin paljon etten ala edes kertoa kaikkea ja osan olen varmasti työntänyt pois muistista.

-kuulin naisen laulua huoneeni oven takaa ja kerran huoneeni komerosta.

-  öisin joku pyöritteli vessanpaperirullaa seinän takana olevassa vessassa, sänkyni oli sitä seinää vasten ja kuuntelin sitä ääntä monet yöt.

- kerran puhelin soi ja minulla oli olo, ettei pitäisi vastata mutta mietin että jos jos se on jotain tärkeää ja vastasin kuitenkin, nainen sanoi  "takana" ja katkaisi puhelun, minä juoksin peloissani  ulos.  Soitto saattoi olla pilaa mutta ottaen huomioon sen talon tapahtumat ... 

- Kerran nauhoitin lauluani kasetille, leikin Kikkaa ja ja samassa joku nauroi selkäni takana, juoksin isää kiljuen alakertaan . Nauru oli tarttunut myös nauhalle ja vanhempani koettivat keksiä kuumeisesti selitystä.

- Kerran tulin myöhään yölllä diskosta ja kuistilla iski sellainen paniikkiolo etten voi mennä sisään, että siellä on jotain kamalaa. Koska en voinut seistä kuistilla koko yötä, aloin avata ovea ja samalla toiselta puolelta kuului pitkiä raapimisääniä. Meillä ei ollut eläimiä.

paavo pesusienen patrikki rikko sannan kalsarit :(

Vierailija kirjoitti:

Näin ennen veljenpoikani syntymää erittäin todentuntuisen unen, jossa mieheni piti rintansa päällä vauvaa.

Veljenpoika syntyi pari päivää myöhemmin ja oli täysin unessa olleen vauvan näköinen

Jokkait se tuossa vaiheesa pitäis kläpin tulo olla tiijosa. Kaikisa niison sammaa näköä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ”kummitellut” kaikissa taloissa, joissa olen aikuisiällä asunut. Nyt vasta havahduin tajuamaan, että nykyinen asuntoni on ainoa, jossa kummallisuuksia ei ole tapahtunut, vaikka tähän taloon muutettiin sen jälkeen kun sukulaiseni oli taloon menehtynyt.

Kalliossa aikoinaan asuin 50-luvun talossa, jossa esimerkiksi kerran töistä kotiin tultuani oli jokainen ikkuna yhtäkkiä ammosen auki. Itse en pitänyt ikkuinoita edes raollaan juuri koskaan. Verhotkin pidin yleensä kiinni, koska kyseessä alempien kerroksen asunto. Nyt kuitenkin siis kotiin tullessani kämppä aivan jääkylmä ja jokainen ikkuna joka ikisestä huoneesta aivan sepposen selällään. Toisen kerran töistä tullessani oli keittiön tuoli ilmestynyt eteiseen. Eikä siis vaan ilmestynyt vaan asetettu selkänoja väliovea vasten siten, että jouduin ihan puskemaan sisäänpäin aukeavan välioven auki ja siten samalla kaatamaan tuolin, jotta pääsisin edes sisään.

Toisessa asunnossa kuului usein selkeitä askelia meidän yläkerrasta. Kuultiin mieheni kanssa molemmat. Ihan siis sellaista töminää, ei mitään narahtelua. Ja siis tämä rivitalossa.

Mökillä kuullut useasti, että joku kävelisi terassille ja kopistelisi jalkansa matolle ja ottaisi kengät pois, mutta kukaan ei tosiasiassa ole tullut sisään. Tämän kuuli kerran kanssani mieheni sisko, joka säikähti tapahtunutta kunnolla ja sanoi, että olisi voinut mennä valalle, että kuuli jonkun tulevan mökin eteiseen.

Näitä on tosi tosi paljon vielä muitakin. Oon tullut tulokseen, että joku henki mua selkeästi seuraa, sillä alkoivat tosiaan jo 18vuotiaana ja nyt olen jo päälle 35. Asuntojakin tälle matkalle osunut 6.

Sinua seuraa joku henki? mitä v...ttua?

Vierailija kirjoitti:

Koira katosi. Etsin sitä ihan paniikissa useamman tunnin. Sitten tuli jostain ajatus, että koira on turvassa ja odottaa hakijaansa kunnallisessa löytöeläinkodissa. No soitin sinne ja sieltähän se. Ihmeellistä tässä se, että koira katosi noin 7 maissa illalla ja löytöeläinkodissa kerrottiin sen päätyneen sinne useamman kymmenen kilometrin päähän joskus 6 - 7 aikoihin jonkun kyydissä. Eli käytännössä heti kadottuaan. No, luultavasti siellä hoitolassa muistettiin väärin koiran tuontiaika eli mitään yliluonnollista tuohon tuskin liittyy. Piski oli luultavimmin vain juossut ihmisrakkaana otuksena tien varteen moikkaamaan jotain tauolla olevia ihmisiä ja siitä sitten napattu näiden kyytiin ja kiikutettu löytöeläinkotiin, kun eihän ohikulkijat voineet tietää, mistä se siihen ilmestyi ja hihna perässä, joten ihan selvästi karkurihan se oli. 

Siis koira siirtyi hetkessä paikkakunnalta toiselle?

Voi kun muppe vois puhua ja kertoa kuinka Ufot tutkivat sen anuksen.

Vierailija kirjoitti:

Tänään kävi outo juttu, olin keittiössä juomassa aamukahvia ja läppärillä. Sivusilmällä muka näin ja kuulin miten mies tuli makuuhuoneesta ja meni vessaan. Ehkä 5min päästä näinkin miehen jalkojen pyörivän sängyn jalkopäässä, sitten mies nousi ylös ja käveli makkarista vessaan. Nousi ylös ekaa kertaa vasta silloin.

Montako paukkua joit edellisenä iltana?

Katso tiskialtaassa olevien kaljatölkkien määrä.?

Onko jalkovälisi tahmea..jos on pese alapää, tee sukupuoli ja raskaustesti!

eipäs pilkata, myös Maria tuli hengestä raskaaksi!

Ehkä synnytät Jeesuksen!