Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?

Tämä tapahtui 90-luvulla Etelä-Karjalassa eräällä pienellä paikkakunnalla. Silloinen poikaystäväni oli vuokrannut 1960-luvulla rakennetun omakotitalon. Sen oli omistanut paikkakunnan kanttori. Yksinäinen, perheetön mies. Talossa oli asunut useita vuokralaisia kanttorin jälkeen. Talo oli kiva. Laittelin taloa kuntoon, maalasin keittiön kaappeja, kunnostin sitä asunnoksemme. Eräänä myöhäisenä syysiltana kämppään tutustuessani menin erään kaverin kanssa talon vinnille. Tarkoitus oli tutkia paikkoja. Aukaisin vinnillä erään oven. Se aukeni pehmeästi - ja samalla hetkellä kuulin huokauksen. Matalalla miehen äänellä. Ei muuta. Vain syvä huokauksen kaltainen ääni. Pelästyin hirveästi, ja ryntäsimme kaverin kanssa ulos. Tärisimme ulkona, tartuimme toisiamme kädestä, "mikä se oli?". Rauhoituttuamme järkeilimme, että ehkä ääni tuli pehmustetusta vintin ovesta, jota juuri aukaisimme. Tai se oli jokin muu vanhan talon ääni. Kuitenkin myöhemmin aina talossa yksin ollessani tunsin epämiellyttävää tunnetta, että en ole yksin. Sittemmin - onneksi - suhde kariutui poikaystävän kanssa nopeasti. Kaikenlaista muutakin sattui: taulu putosi seinältä yksin aikojaan, ja muka oravat (poikaystävän mukaan) kopistelivat katolla. Aina kun läheisistä männyistä putosi käpy katolle, kuului kammottava kolina --- aivan liian kova ääni. Tiesin lapsuudenkodistani miltä kuulostaa männyn putoaminen peltikattoon. Nämä äänet olivat toisenlaisia. Olen aistinut myöhemmin elämässäni erilaisissa taloissa monenlaista tunnelmaa. Erään kerran Pärnussa hotelli Aleksanterissa (muistaakseni) heti ovella tunsin painostavaa tunnelmaa. Nukuimme kyllä hyvin, mutta koko ajan tiesin että talossa oli jotain outoa. Myös Liisankadulla Krunikassa olen aistinut painostavan tunnelman eräässä perinteikkäässä kerrostalossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtenä aamuna keitin aamukahvin ja etsin mukiani. En löytänyt sitä vain mistään. Ihan tosissaan sisuksia kylmäsi ja mietin kummitteleeko täällä vai onko joku käynyt yöllä kun nukuin. Asun siis yksin. Lähdin sitten töihin ja työpäivän aikana sitten mieleen muistui että olin lämmittänyt kahvia illlalla mikrossa ja unohtanut sen sitten sinne. Tulin töistä kotiin ja mikrosta löytyi mukillinen nyt jo kylmää kahvia. Musta tämä kertoo vaikka en ole taikauskoinen tai usko kummituksiin miten ohut tämä rationaalisuuden kuori kuitenkin on. Jos sattuu jotain mitä et kerta kaikkiaan ainakaan heti pysty selittämään.

Kun unohdit mikroosi illalla kahvin ja muistit sen töissä ja palattuasi oli kuppi siellä niin mikä tässä on yliluonnollista?

Hän antoi esimerkin siitä, miten taipuvainen ihminen on selittämään omia unohduksiaan ja muita järjellä selitettäviä tapahtumia yliluonnollisten voimien tekosiksi, jollei selitystä heti löydy.

Vuokrasin ex-poikaystäväni kanssa talon, pian muuton jälkeen meille tuli ero ja poikaystäväni muutti pois. Olin masentunut, ja valvoin öisin . Kerran katselin kauhuleffoja noin klo 2 yöllä  ja pistin tauolle mennäkseni vessaan kun samassa ulko-ovi kävi kovalla voimalla. Istuin lamantuneena ja ihmettelin kuka muka tulee siihen aikaan yöstä kunnes sain itseni ylös ja menin eteiseen. Ulko-ovi oli kiinni, ja lukossa. En vielä tänäkään päivänä tiedä, oliko tapahtunut vain masentuneen mielen temppuilua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoisia kokemuksia. Sääli, että julkisuudessa tällaisia kokemuksia omaavia ihmisiä ivataan ja heille nauretaan. Sitten luullaan, että näitä kokemuksia on vain harvoilla, vaikka itseasiassa niitä tapahtuu hyvinkin paljon. Tarkoitan siis näitä, joita kukaan ei osaa selittää. Minullakin on ystävä, jolla on ns. parantavat kädet ja hän parantaa ihmisiä myös matkojen päähän niin ettei hoidettava edes tiedä olevansa saamassa hoitoa. Voi kun näihin suhtauduttaisiin avoimesti ja ihan oikeasti tutkittaisiin. Moni saisi mielenrauhan ja jotkut jopa apua sairauksiinsa. Joillakin on oikein elämäntehtävänä väittää, että mitään ns. yliluonnollista ei ole olemassakaan. Tavallaan se tietysti onkin niin, kaikkihan on nimenomaan luonnollista, mutta näitä kokemuksia ei saisi ivata eikä vähätellä, pitäisi ainakin tunnustaa, että voi olla olemassa vaikka mitä, josta emme vain vielä tiedä. Melkoista ylimielisyyttä väittää, että mitään muuta ei ole kuin tällä hetkellä todistettavissa olevat asiat. 

James Randi maksaa 1000 000 dollaria todistetusta ihmeestä, mutta yhtään ainutta ei ole 40 vuodessa onnistuttu tekemään. Joten ei.

Ihmeissä vaikuttaa miljoona sellaista muuttujaa joista Randi ei tiedä mitään että hän olisi pätevä millään mittareilla testaamaan tuollaisia. Lapsikin sen tajuaa jo, etteivät nuo tapahdu meidän muuttujilla , joita kontrolloisimme. Kyse on eri tasosta ja tekijöistä. Jos olisitte puhuneet kännyistä Raamatun aikoihin olisi juttuihin suhtauduttu kuten Lentävään kirjakääröön tai Ilmestyskirjan Kuvaan joka puhuu, tai aseeseen joka saa Tulenkin lankeamaan taivaasta huuhaana uskomattomille.

Tiede ei tiedä kaikkea. Se on uskontoon verrattava juttu itse ihan, joku vaan osoittaa muka että kaikki on nyt tässä ja sitten itse sama tiedekin osoittaa myöhemmin ettei suinkaan ollutkaan.

Jo nyt ollaan huomattu kahden toisistaan eristetyn solun vaihtavan informaatiota tavalla jota ei pidetty mitenkään mahdollisena, ja välissä teräsbetoniakin vaikka.

On niinkuin vaihdettava käsitteistö joilla puhumme kun vaihtuu orbitti niin sanoakseni, eli on opeteltava uutta kieltä joka kuvaa ko ilmiötä täsmällisimmin siinä suhdeasteikossa jolla operoidaan.

Valtaoja ei ole kovin älykäs hän ei tajua sitä että kieli ja sen määritelmät ovat sopimuksia viimekädessä ja jauhaa omilla käsitteistöllään uskonnon alueilla jota ei hallitse siinä kontekstissa. Jauhottaisin hänet 10 minuutissa näissä, ja samalla en jauhottaisi , osoittaisin vaan miten maailmansa rajat ovatkin juuri ne kielensä rajat.

Todellisuus on siitä kompleksista että vastakkaisiltakin näyttävät asiat voivat olla yhtäaikaa ns totta mutta eri TASOILLA ja käsitteistössä.

Kuulostat joltain patologiselta valehtelija-jannulta joka yrittää selittää mustaa valkoiseksi. "Tietystä näkökulmasta on totta että tavallaan petin mut jos kato kattoo toiselta niinku tasolta..."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoisia kokemuksia. Sääli, että julkisuudessa tällaisia kokemuksia omaavia ihmisiä ivataan ja heille nauretaan. Sitten luullaan, että näitä kokemuksia on vain harvoilla, vaikka itseasiassa niitä tapahtuu hyvinkin paljon. Tarkoitan siis näitä, joita kukaan ei osaa selittää. Minullakin on ystävä, jolla on ns. parantavat kädet ja hän parantaa ihmisiä myös matkojen päähän niin ettei hoidettava edes tiedä olevansa saamassa hoitoa. Voi kun näihin suhtauduttaisiin avoimesti ja ihan oikeasti tutkittaisiin. Moni saisi mielenrauhan ja jotkut jopa apua sairauksiinsa. Joillakin on oikein elämäntehtävänä väittää, että mitään ns. yliluonnollista ei ole olemassakaan. Tavallaan se tietysti onkin niin, kaikkihan on nimenomaan luonnollista, mutta näitä kokemuksia ei saisi ivata eikä vähätellä, pitäisi ainakin tunnustaa, että voi olla olemassa vaikka mitä, josta emme vain vielä tiedä. Melkoista ylimielisyyttä väittää, että mitään muuta ei ole kuin tällä hetkellä todistettavissa olevat asiat. 

James Randi maksaa 1000 000 dollaria todistetusta ihmeestä, mutta yhtään ainutta ei ole 40 vuodessa onnistuttu tekemään. Joten ei.

Ihmeissä vaikuttaa miljoona sellaista muuttujaa joista Randi ei tiedä mitään että hän olisi pätevä millään mittareilla testaamaan tuollaisia. Lapsikin sen tajuaa jo, etteivät nuo tapahdu meidän muuttujilla , joita kontrolloisimme. Kyse on eri tasosta ja tekijöistä. Jos olisitte puhuneet kännyistä Raamatun aikoihin olisi juttuihin suhtauduttu kuten Lentävään kirjakääröön tai Ilmestyskirjan Kuvaan joka puhuu, tai aseeseen joka saa Tulenkin lankeamaan taivaasta huuhaana uskomattomille.

Tiede ei tiedä kaikkea. Se on uskontoon verrattava juttu itse ihan, joku vaan osoittaa muka että kaikki on nyt tässä ja sitten itse sama tiedekin osoittaa myöhemmin ettei suinkaan ollutkaan.

Jo nyt ollaan huomattu kahden toisistaan eristetyn solun vaihtavan informaatiota tavalla jota ei pidetty mitenkään mahdollisena, ja välissä teräsbetoniakin vaikka.

On niinkuin vaihdettava käsitteistö joilla puhumme kun vaihtuu orbitti niin sanoakseni, eli on opeteltava uutta kieltä joka kuvaa ko ilmiötä täsmällisimmin siinä suhdeasteikossa jolla operoidaan.

Valtaoja ei ole kovin älykäs hän ei tajua sitä että kieli ja sen määritelmät ovat sopimuksia viimekädessä ja jauhaa omilla käsitteistöllään uskonnon alueilla jota ei hallitse siinä kontekstissa. Jauhottaisin hänet 10 minuutissa näissä, ja samalla en jauhottaisi , osoittaisin vaan miten maailmansa rajat ovatkin juuri ne kielensä rajat.

Todellisuus on siitä kompleksista että vastakkaisiltakin näyttävät asiat voivat olla yhtäaikaa ns totta mutta eri TASOILLA ja käsitteistössä.

Kuulostat joltain patologiselta valehtelija-jannulta joka yrittää selittää mustaa valkoiseksi. "Tietystä näkökulmasta on totta että tavallaan petin mut jos kato kattoo toiselta niinku tasolta..."

Harmittaako sinua nyt Valtaojan (ansaittu) dissaus vai se, että kapasiteettisi ei ihan riitä ymmärtämään tuota ihmiselämän syvää oivallusta, jonka lainaamasi henkilö esitti? 😁

Koira katosi. Etsin sitä ihan paniikissa useamman tunnin. Sitten tuli jostain ajatus, että koira on turvassa ja odottaa hakijaansa kunnallisessa löytöeläinkodissa. No soitin sinne ja sieltähän se. Ihmeellistä tässä se, että koira katosi noin 7 maissa illalla ja löytöeläinkodissa kerrottiin sen päätyneen sinne useamman kymmenen kilometrin päähän joskus 6 - 7 aikoihin jonkun kyydissä. Eli käytännössä heti kadottuaan. No, luultavasti siellä hoitolassa muistettiin väärin koiran tuontiaika eli mitään yliluonnollista tuohon tuskin liittyy. Piski oli luultavimmin vain juossut ihmisrakkaana otuksena tien varteen moikkaamaan jotain tauolla olevia ihmisiä ja siitä sitten napattu näiden kyytiin ja kiikutettu löytöeläinkotiin, kun eihän ohikulkijat voineet tietää, mistä se siihen ilmestyi ja hihna perässä, joten ihan selvästi karkurihan se oli. 

Vierailija kirjoitti:

Muita outoja kokemuksia:

Vuosia sitten kotiin kävellessäni minulla meni puolen tunnin matkaan kolme tuntia. En tajunnut sitä, ennen kuin kotiin päästyäni kaverini soitti ja kysyi, missä olen ollut (lähdimme kaupungilta koteihimme samaan aikaan). En siis tajunnut ajan kulumista. En voi käsittää, miten olen saanut tärvättyä sellaisen ajan, kun en ole missään pysähtynyt.  Ei oikein mene maantiehypnoosinkaan piikkiin. 

Lukioikäisenä parin vuoden ajan olin poltergeist -tyyppisten ilmiöiden keskushahmo, Käsittääkseni. 

Kadonnut aika=ufosieppaus eli abduction.

Paljon on dokumentoituja tapauksia. Mene hypnotisoitavaksi, niin saatat saada selville mitä tapahtui. Voit saada epämiellyttäviä totuuksia tietoosi. He keräävät mm sukusoluja ja käyttävät naisia hybridien elatusalustoina. Jos olet nainen, niin saitko oudon keskenmenon muutaman kk sisällä? Se tarkoittaa että hybridi on siirretty heidän alukseen kasvamaan. Valitettavasti olen tosissani, kaava on sama ja heidän pyrkimyd on siirtää hybridit ihmiskunnan johtajiksi ja orjuuttaa ihmiset. Tämä on se todellinen salaliitto, josta ihmiset on pimennossa: googlaa alliesofhumanity

- Kun asuin vielä exäni kanssa yhdessä menin ystäväni kanssa pitsalle ja leffaan.  Elokuva loppui 21.00 ja ystäväni heitti minut kotiin, poltin tupakan ulkona tähtitaivasta ihaillen ja menin sitten sisälle. Olin pesemässä naamaa kun ex tuli huutamaan että mitä sä tähän aikaa tuut, kännissäkö sä olet? Kello oli 1.00, tarkistin kaikki asunnon kellot.  Ja olin varmasti noin klo 21.15 parin minuutin heitolla  kun olin ollut kotipihassani ! 

- Erään ystäväni kuoltua puhelimeni soi ja näytöllä luki että Mari soittaa (nimi muutettu), kuolemasta oli vasta kolme päivää silloin joten tuskin oli  numeroa ehditty antaa eteenpäin (kännyköiden numeroitahan kierrätetetään) ja miksi uusi numeron omistaja olisi edes soittanut minulle?

- Olin  tullut yövuorosta ja käymässä nukkumaan, kun havahduin hirveään huutoon AAAAARH! aivan vieressäni, pelästyneenä loikkasin  istumaan ja katselin ympärilleni hämärässä makkarissa mutten nähnyt mitään. Tuossa voi tosin kyse olla siitä että aivot oli jo jotenkin unessa. Sekoilinhan minä muutenkin yövuoro-putkien aikana, näin tielle hyppiviä varjomaisia eläin ja ihmis-hahmoja joiden takia olin välillä ajaa ojaan.

- Keittelin päiväkahvit nykyisen mieheni nukkuessa flunssaansa pois, kävin vessassa ja takaisin tullessa oli maitopurkki keskellä keittiön pöytää vaikka juon kahvin mustana. Ajattelin että mies on sittenkin herännyt ja tahtoo myös kahvia, mutta kun menin katsomaan tuhisi mies peittovuoren alla sängyssä.

Olin pitkäaikaissairaita hoitavassa laitoksessa töissä. Yhden potilaan kuoltua hänen huoneessaan alkoi potilashälytyslaite soida. Menin sammuttamaan sen. Huone oli siis silloin jo tyhjä, edesmennyt oli viety pois muutama päivä sitten eikä uutta potilasta oltu vielä tuotu.

Sama homma toistui vielä pari kertaa, kunnes eräs toinen hoitaja otti hälytyslaitteen töpselin irti seinästä ja laittoi koko hälytyslaitteen kaappiin.

Soitot jatkuivat silti. Lopulta vietiin hälytyslaite varastoon. Siihen soitot loppuivat.

Onko mahdollista että kyseessä olisi ollut jokin sähköinen häiriö?

Näin halusin uskoa että asia olisi tuntunut hallittavammalta.

Vierailija kirjoitti:

Kun aloimme seurustella, mieheni asui keskellä metsää ok-talossa ja monesti olin siellä päivisin yksin miehen ollessa töissä. Kerran sitten keittelin kahvia pelkät stringit  päällä, kun kuulin ulkoportailta töminää  sekä yskimistä ja muistin samassa että ei saakeli, ovi ei ole  lukossa ! En minä sieltä minkään Norman Batesin pelännyt olevan tulossa, vaan jonkun naapurin isännän joka on tottunut että muiden taloihin marssitaan kuin kotiinsa ja minä olin siellä keittiössä nalkissa nakuna! Tempaisin astiapyykeen tissien eteen ja kurkistin ovesta, äänet olivat lakanneet eikä kukaan ollut tullut sisään. Hiivin eteiseen, vedin polvimittaisen takkini päälle ja avasin oven " Huhuu... dagar.. hello?" Piha oli tyhjä ja tiesin että jos joku olisi tullut autolla olisin kuullut auton äänen. Kun tajusin etten ollut kuullut auton ajavan pois pihasta ,enkä muuten pihaankaan sen puoleen !  aloin pelätä,  onneksi mies tuli pian töistä .

Ihmeen kansainvälistä porukkaa siellä maalla asuu :D

Tämä liittyy varmasti stressiin, lapset olivat vielä pieniä ja tein  tuolloin  yövuoroja mutta silti pelästyin pahasti kun lepäsin sohvalla ja joku huusi korvaani "KIITTI KAHVISTA!"

Vierailija kirjoitti:

- Erään ystäväni kuoltua puhelimeni soi ja näytöllä luki että Mari soittaa (nimi muutettu), kuolemasta oli vasta kolme päivää silloin joten tuskin oli  numeroa ehditty antaa eteenpäin (kännyköiden numeroitahan kierrätetetään) ja miksi uusi numeron omistaja olisi edes soittanut minulle?

Ihme juttuja nämä, mun sukulaiselle kävi vasta näin ja hän on 100% luotettava ja ei oo aikaisemmin kertonut mitään yliluonnollisia juttuja. Mutta hänelle oli kuolleen kaverin numerosta myös soitettu joku aika sen jälkeen kun kaveri on julistettu kuolleeksi. Hän ei ollut ehtinyt vastata puheluun, ja kuuli vasta myöhemmin kuolemasta ja tajusi että puhelu on tullut vasta päiviä sen jälkeen. 

Yliluonnollista on se, että palkkani on myöhässä kolmisen viikkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- Erään ystäväni kuoltua puhelimeni soi ja näytöllä luki että Mari soittaa (nimi muutettu), kuolemasta oli vasta kolme päivää silloin joten tuskin oli  numeroa ehditty antaa eteenpäin (kännyköiden numeroitahan kierrätetetään) ja miksi uusi numeron omistaja olisi edes soittanut minulle?

Ihme juttuja nämä, mun sukulaiselle kävi vasta näin ja hän on 100% luotettava ja ei oo aikaisemmin kertonut mitään yliluonnollisia juttuja. Mutta hänelle oli kuolleen kaverin numerosta myös soitettu joku aika sen jälkeen kun kaveri on julistettu kuolleeksi. Hän ei ollut ehtinyt vastata puheluun, ja kuuli vasta myöhemmin kuolemasta ja tajusi että puhelu on tullut vasta päiviä sen jälkeen. 

Tulee mieleen että vainajan tavaroita blokatessa joku on painanut vahingossa nappuloita.

Olin 35-vuotias, kun aamulla muistin että olin nähnyt unta äidinkielen opettajasta, joka oli jäänyt eläkkeelle jo kauan sitten ja muuttanut kauas synnyinseudulleen takaisin parikymmentä vuotta sitten. Hän opetti minua keskikoulussa. Mietin unta ja ihmettelin mistä hän oli mahtanut uniini tulla koska olin unohtanut täysin hänen olemassaolonsa, en ollut suonut hänelle varmaan ajatustakaan sittemmin kun hän oli opettanut minua.

Tästä kului pari-kolme viikkoa, niin hänen kuolinilmoituksensa oli paikallislehdessä.

Sattumaako?

Niitä on paljon. Kun kulkee Jeesuksen kanssa rukoillen ja sanaa lukien, arjessaan saa nähdä johdatusta ja pieniä ja suurempiakin ihmeitä.

Kerran olin ottanut vähän keittoa ja dullaa ja istahdin sitten siihen puistonpenkille katselemaan maisemia. Herätessäni oli saapunut pimeys ja kaksi tummansinistä avaruusdemonia karjui mulle ja osoitteli minua sokaisevilla valonlähteillä jota ne heilutteli ulokkeissaan. Tappelin kauhuissani vastaan minkä kerkesin mutta sitten ne käytti minuun sähköasettaan ja tajuntani katosi... Herättyäni huomasin että minut oli abduktoitu niiden emoaluksen rahtiruumaan jonka seinät muistuttivat harmaata betonia...

Imuroin ihan normaalisti eräänä marraskuisena pe iltana, kun mieleeni tuli yllättäen ajatus:”Tänä jouluna Kukkosilta lähetetyssä kortissa lukee vain Sirkun nimi.” (nimet muutettu)

Tästä meni pari päivää, kun tämä Sirkku soitti minulle, että miehensä Seppo on kuollut äkillisesti.

Sirkulta tuli myöhemmin minulle joulukortti, jossa oli vain hänen nimensä, kuten oli mieleeni tullut kesken siivouksen.

Omituista. Mitään ennakoivaa ei ollut, siis Sepolla ei ollut mitään vaivoja tms. Eikä Sirkku/Seppo ollut minuun edes ollut yhteydessäkään kuin viimeksi elokuussa.

Useita juttuja. Viime syksynä joku läimäytti tosi voimakkaasti keittiön ja kamarin välisen oven kiinni, keskellä yötä.

Olin yksin vanhassa talossa nukkumassa tai oikeastaan olin menossa nukkumaan.

Joskus olin yhdessä varsin rentun miehen kanssa. Sain uuden ystävän jonka kanssa tulin juttuun niinkuin uuden kaverin kanssa ihan lapsina, sillä lailla välittömästi läheinen. Kunnes tämä erehtyi tämän rentun kanssa touhuilemaan vällyjen väliin. Erosin ukosta ja akalle en sen kummemmin asiasta raivonnut. Kuitenkin minun lapsenomainen luottamus ja avoimuus häntä kohtaan katkeroitti mieltäni. Olin niin loukkaantunut ja toivoin oikein hartaasti että hän saa kokea kaiken sen paskan tiivistettynä mitä minäkin siinä suhteessa sain. Toivoin oikein hartaasti että ne pelehtii pidempään ja riitelevät kunnolla. Toivoin että se nainen kuolee ja sille ukolle karma kostaa pahasti. Tosi pahasti niin ettei hän voi kuin kärsiä siitä millainen kyläluuta on ollut. No järkytyin kun kuulin heidän kuulumisensa myöhemmin. Jatkuu