Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana sattui kaikkea kummallista ja luulen, että se energia saattoi olla jopa itsestäni lähtöisin. Olin ahdistunut ja täynnä sisälle padottua kiukkua, jota yritin tukahduttaa, koska niin kiltin lapsen pitää tehdä. Nykyään näitä kummallisuuksia ei enää satu juurikaan.

En muista enää kaikkea, mutta esim sellaista oli, että kuului koputuksia seinästä, vaikka ulkona ei ollut ketään. Kerran kirjahyllystäni lensi eräs tavara lattialle. Tuon tipahtaneen tavaran edessä oli muita kamoja, jotka eivät olleet siirtyneet paikaltaan minnekään. Kerran juomalasi liikkui pöydällä, vaikka en ollut koskenut siihen. Kun muutin ekaan omaan kotiin, niin keittön tuolit olivat aamulla kaatuneena lattialla, kun avasin makkarin oven. Samassa kodissa jääkylmä käsi kosketti yöllä nilkkaani ja heräsin joskus siihen, että joku oli sängyn vierellä ja yritti puhua mulle jotakin. Tapahtumat loppuivat, kun muutin asunnosta pois.

 

 

Hyi kauhea. Miten uskaltasit olla sen jälkeen asunnossa, kun huomasit tuolien kaatuneen yöllä??

En tiedä. Varmaan jotenkin vain suljin sen asian pois mielestäni. Välillä mietin, että oliko se edes oikeasti totta vai olenko nähnyt unta. Selkeästi kuitenkin muistan unenpöpperössä nostaneeni tuolit pystyyn.

Vierailija kirjoitti:

Minulla olisi pari kysymystä niistä 'edellisistä elämistä':

Jotkut ihmiset kuulemma muistavat asioita edellisestä elämästään, mutta muistaako kukaan heistä mitä tapahtui siinä välissä eli miten hän joutui nykyiseen elämäänsä?

Onko edelliset elämät aina eletty menneisyydessä vai muistaako kukaan tulevaisuudessa elämäänsä elämää, eli onko aika sellainen muuri jonka yli sielukaan ei pääse?

Ovatko kaikki heistä eläneet sellaisessa menneisyydessä, joka on tarkalleen meidän historiankirjoituksemme mukainen, vai muistaako joku menneisyyden joka on vain melkein samanlainen kuin meidän menneisyytemme?

 

En muista, mulle mulle on näytetty vilaus siitä ikuisesta, johon sielu liittyy, kun menee "lepotilaan", eikä halua enää syntyä uudelleen heti. Olemme kaikki yhtä ja samaa energiaa. Valtava, koko maailmankaikkeuden kokoinen "energiapilvi" tai massa, jolla on tietoisuus. Olin samaan aikaan oma itseni, mutta myös kaikki, mitä on koskaan ollut olemassa tai mitä tulee koskaan olemaan. Asiaa on hyvin vaikea selittää, mutta kun liityt siihen kollektiiviseen sieluun, niin siellä ei ole mitään kysymyksiä, koska kaikki on koettu ja kaikki on tiedossa. Luulen, että sitä olotilaa nimitetään nirvanaksi.

Siellä ei voi kuitenkaan kokea mitään, koska kaikki on jo koettu kollektiivisesti. Kun sielu on nauttinut levosta ja rauhasta tarpeekseen ja haluaa taas kokea jotakin, pieni kappale energiaa irtautuu tuosta kollektiivisesta sielusta/tietoisuudesta ja etsii fyysisen olomuodon.

Olin kylässä ystävällä ja heillä oli tehty lutikkamyrkytys joten taloon ei voinut mennä,elelivät väliaikaisesti pihalla asuntovaunussa ja vieraita tavattiin ulkona istuskellen. Joimme kahvia noin viiden metrin päässä kellarin ikkunasta kun kuului pamahdus,kuin ikkunaa olisi lyöty ja näimme kumpikin miehen)?) kasvot. Ystäväni toki pelästyi ja hermostui koska talossa ei ketään pitänyt olla,myrkyttäjä oli käynyt edellispäivänä ja  aviomies oli töissä. En voinut edes lähteä hänen tuekseen kun harava aseena lähti tarkastamaan talon. Ei siellä ketään ollut.

Maksullinen nainen antoi kuppilassa sovitun tunnin setin lisäksi nukkua aamupäivään asti, manikyroi kynnet ja totesi että ei hän rahaa ota tästä tapaamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla olisi pari kysymystä niistä 'edellisistä elämistä':

Jotkut ihmiset kuulemma muistavat asioita edellisestä elämästään, mutta muistaako kukaan heistä mitä tapahtui siinä välissä eli miten hän joutui nykyiseen elämäänsä?

Onko edelliset elämät aina eletty menneisyydessä vai muistaako kukaan tulevaisuudessa elämäänsä elämää, eli onko aika sellainen muuri jonka yli sielukaan ei pääse?

Ovatko kaikki heistä eläneet sellaisessa menneisyydessä, joka on tarkalleen meidän historiankirjoituksemme mukainen, vai muistaako joku menneisyyden joka on vain melkein samanlainen kuin meidän menneisyytemme?

 

En muista, mulle mulle on näytetty vilaus siitä ikuisesta, johon sielu liittyy, kun menee "lepotilaan", eikä halua enää syntyä uudelleen heti. Olemme kaikki yhtä ja samaa energiaa. Valtava, koko maailmankaikkeuden kokoinen "energiapilvi" tai massa, jolla on tietoisuus. Olin samaan aikaan oma itseni, mutta myös kaikki, mitä on koskaan ollut olemassa tai mitä tulee koskaan olemaan. Asiaa on hyvin vaikea selittää, mutta kun liityt siihen kollektiiviseen sieluun, niin siellä ei ole mitään kysymyksiä, koska kaikki on koettu ja kaikki on tiedossa. Luulen, että sitä olotilaa nimitetään nirvanaksi.

Siellä ei voi kuitenkaan kokea mitään, koska kaikki on jo koettu kollektiivisesti. Kun sielu on nauttinut levosta ja rauhasta tarpeekseen ja haluaa taas kokea jotakin, pieni kappale energiaa irtautuu tuosta kollektiivisesta sielusta/tietoisuudesta ja etsii fyysisen olomuodon.

Hyvin selitetty ja tuossa tilassa voi elää myös elämää, tiedostaen että kaikki olemme täysin yhtä. Sen voi tuoda myös kokemukselliselle tasolle ihan joka hetkeen.

Aikaa ei ole olemassa, se on illuusio. On vain ikuisuus ja ikuinen elämä, jossa voi olla jossakin tietyssä muodossa ja tarkastella asioita tietystä perspektiivistä ja näitä voi myös muuttaa.

Nuo entisten elämien regressiot sun muut ovat usein vain kiinnittymistä kollektiiviseen tajuntaan eivätkä sidoksissa henkilöön itseensä, näitä muistoja voi tulla ja mennä ja henget koko ajan sotkevat niitä myös. 

On paljon hedelmällisempää katsella kohti tulevaa ja elää luovasti sellaisten asioiden äärellä, mistä pitää. 

Karmasta ka dharmasta kannattaa pitää huolta, ettei sotke elämäänsä ongelmiin.

Näissä huuhaa-palveluissa kannattaa olla myös tarkkana siinä, että niitä tehdään toisten kanssa. Asiakkaan olemus sekoittuu silloin palvelunantajan olemukseen ja voi käydä jopa niin, että henki tai ajatusmalli palveluntarjoajasta tulee asiakkaaseen ja asiakas maksaa siitä, että ottaa palveluntarjoajan ongelman kannettavakseen. 

Älkää haaliko itsellenne ongelmia vaan jos elämässä tulee tyhjiä hetkiä niin käyttäkää ne heti kehittymiseen ja sielujenne jalostamiseen kohti korkeampaa laatua, ei regressoitumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana sattui kaikkea kummallista ja luulen, että se energia saattoi olla jopa itsestäni lähtöisin. Olin ahdistunut ja täynnä sisälle padottua kiukkua, jota yritin tukahduttaa, koska niin kiltin lapsen pitää tehdä. Nykyään näitä kummallisuuksia ei enää satu juurikaan.

En muista enää kaikkea, mutta esim sellaista oli, että kuului koputuksia seinästä, vaikka ulkona ei ollut ketään. Kerran kirjahyllystäni lensi eräs tavara lattialle. Tuon tipahtaneen tavaran edessä oli muita kamoja, jotka eivät olleet siirtyneet paikaltaan minnekään. Kerran juomalasi liikkui pöydällä, vaikka en ollut koskenut siihen. Kun muutin ekaan omaan kotiin, niin keittön tuolit olivat aamulla kaatuneena lattialla, kun avasin makkarin oven. Samassa kodissa jääkylmä käsi kosketti yöllä nilkkaani ja heräsin joskus siihen, että joku oli sängyn vierellä ja yritti puhua mulle jotakin. Tapahtumat loppuivat, kun muutin asunnosta pois.

 

 

Hyi kauhea. Miten uskaltasit olla sen jälkeen asunnossa, kun huomasit tuolien kaatuneen yöllä??

En tiedä. Varmaan jotenkin vain suljin sen asian pois mielestäni. Välillä mietin, että oliko se edes oikeasti totta vai olenko nähnyt unta. Selkeästi kuitenkin muistan unenpöpperössä nostaneeni tuolit pystyyn.

Minuakin ovat henget yrittäneet esimerkiksi ihan tappaa yön aikana hengitystä lamauttamalla, jne. Oma tietoisuuteni oli tuosta vain vähän ärsyyntynyt, että hittoako tuhlaatte aikaani ja häiritsette tekemisiäni. Ymmärtäkää, että teillä om valta näiden olentojen yli. Enkelit ovat täällä auttamassa ihmiskuntaa - enkelit, jotka ovat niin vahvoja, jotka voisivat koska vaan tuhota kaiken olemassaolon. Mutta ne ovat täällä palvelemassa ihmistä. Ei tässä maailmassa ole yhtään mitään pelättävää loppujen lopuksi. 

Vierailija kirjoitti:

En muista olenko kertonut tästä aiemmin eri ketjussa tai samassa ketjussa. Mutta kerron nyt uudestaan, koska tuo juttu säikäytti minut pahanpäiväisesti. Sain ennakkoaavistuksen (todella erikoinen ajatus jota pidin pähkähulluna) ja se kävi toteen myöhemmin. Vähän liiankin tarkasti.  

Reilut 20 vuotta sitten olin töissä eräässä yrityksessä. Suuri firma, jolla oli suuri liikevaihto ja suuri asiakaskunta. Firma oli vuokrannut Linnanmäen huvipuiston yksityiskäyttöön. Yrityksen koko henkilökunta oli kutsuttu ja sidosryhmiin kuuluvia myös. Minä saavuin hyvissä ajoin portille, koska odotin yleisöryntäystä. Portilla olikin vain lyhyt jono. Moni kutsuvieras teki oharit siitä huolimatta, että sää oli ihanteellinen (puolipilvistä, lämmintä, ei sadetta, ei tuulta) ja työpaikalla oli annettu vapaapäivä juuri tätä tilaisuutta varten. 

Kun huvipuiston portit aukesivat, Linnanmäen henkilökunta tarkisti että jokaisella vieraalla on kutsukortti mukana. Korttia vastaan sai ilmaiset rannekkeet (2 kpl) ja ilmaiset ruoka/juomakupongit (kahdelle hengelle). Kutsu oli AVEC, mutta minulla ei ollut seuralaista mukana. Sain kaksi ranneketta (yksi kumpaankin ranteeseen) ja kahdet kupongit. 

Huvipuiston laitteet olivat valmiiksi avoinna ja käynnissä. Laitejonoissa ei näkynyt ketään, mutta laitteet pyörivät. Kutsuvieraat vaeltelivat tyhjässä huvipuistossa ja pohtivat, minne kannattaisi mennä. Jonoja ei muodostunut, koska vieraita oli niin vähän. Varsinkin ensimmäisen aukiolotunnin aikana. Pisin näkemäni jono oli kymmenkunta ihmistä saman laitteen portilla. Kun laite pysähtyi, kaikki jonossa olijat pääsivät heti kyytiin. 

Linnanmäen kioskit olivat avoinna ja osa ravintoloista myös. Asiakkaita oli niin vähän, että koko huvipuisto tuntui mukavan väljältä. Katselin maisemaa ylhäältä päin (Panorama-laitteen kyydistä) ja nautin olostani. Silloin minulle iski äkkiä pelko. Tuntui siltä, että huvipuisto on tyhjä, koska enempää ihmisiä ei ole. Joku pandemia oli tappanut 90 prosenttia Helsingin asukkaista. Minä olin selvinnyt hengissä ja sain nyt vapaasti kuljeskella Linnanmäellä, koska ruuhkat (pitkät laitejonot) olivat kadonneet lopullisesti. 

En tiedä mistä tuo tunne johtui. Minulta meni ajantaju, paikantaju ja osittain myös identiteetti. Tiesin kyllä olevani Linnanmäellä, mutta en muistanut miten olin sinne tullut ja mistä. Siis missä asun tai kenen kanssa. Tiesin vain, että minä olen nyt hengissä (täysissä sielun ja ruumiin voimissa) ja nautin tästä huvipuistopäivästä. Ulkopuolinen maailma (Linnanmäen porttien ulkopuolella) oli selvästi olemassa (näin sen) mutta tunsin, että porttien takana on apokalyptinen maailma. 

Tunne katosi nopeasti, mutta se oli niin vahva ettei sitä voi unohtaa. Vielä nytkin se kummittelee joskus takaraivossa. Varsinkin kun koronapandemia iski vuonna 2020 ja Linnanmäki tyhjeni PANDEMIAN TAKIA juuri niin kuin ennakkoaavistus sanoi. 

Tuo ennakkoaavistus oli liian tarkka. Eikä voi sanoa, että se johtui siitä että olin katsellut apokalyptisiä elokuvia. En ole koskaan pitänyt kauhuleffoista, sotaleffoista, katastrofileffoista tai muista "synkistä" elokuvista. 

Nämä ovat etiäisiä ja kuten huomasit, niitäkään ei ole syytä pelätä, vaikka sillä etiäisen hetkellä mielikuva tuntuisikin kauhealta. Kun näkee jotakin ennakkoon, ei tarvitse olla sillä hetkellä siihen valmis eikä myöskään ottaa mitään stressiä asiasta tai siihen valmistautumisesta. Se on pelkkä tiedoksianto, että tällaista tulee tapahtumaan. Ja siihen asti kunnes tuo asia tapahtuu, sinä elät ja muutu, vahvistut ja kehityt erilaiseksi, valmiimmaksi kohtaamaan tuon tapahtuman.

Sitten jos pitää tehdä jotakin, tiedät kyllä ihan selvästi mitä sinun pitää tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita sattunut. Kuolleiden sukulaisten kohdalla 20-30 v. sitten, heidän kuolintaloissaan. Kovia, selittämättömiä ääniä. Ja kihlattu näki sängyn vierellä kuolleen sukulaiseni.

Edellisessä asunnossani pari vuotta stten oli jotenkin outoa. Välillä olin kuulevinani sängyssä huokauksen vierelläni. Yhdessä unessani olin asuntoni saunassa ja siellä istui 60-70 v. mies, jonka päättelin olevan joku minulle tuntematon vainaja. Heräsin pari kertaa myös siihen, että yläpuolellani leijui punaista usvaa, ja kun käänsin katsetta jalkoja kohti, usva jatkui sielläkin. Huone oli säkkipimeä pimennysverhojen vuoksi. Yhden kerran avasin yöllä silmät ja näin vuoteen lähellä katon rajassa punaisen valopallon, joka muuttui ilmassa leijuvaksi kukkakimpuksi. Se ei kadonnut ja tuijotin sitä hetken, sitten suljin silmäni.

Yhdessä toisessa asunnossa lapseni pelkäsi asunnon suihkutilaa. Sanoi, että joku tuijottaa. Säikähdin, koska olin itsekin kokenut, että joku tuijottaa siellä, vieläpä vihamielisesti. Sama lapsi kysyi taaperona eräässä toisessa asunnossa, että kuka valkoinen tyttö oli seisonut hänen sänkynsä vieressä kun hän heräsi.

Demonit tykkäävät asua kylpyhuoneissa ja ihminen voi itsekin kutsua niitä sinne esim. Itseään ihaillen tai tekemällä jotain muuta sopimatonta. Itsellä oli näitä joskus ja kun muutin suhtautumistani ja tilan energiaa niin, että se on tarkoitettu vain puhdistautumiseen ja kaikkeen pyhään, demonitkin lähtivät. Rukoilin tilassa myös säännöllisesti.

Nämä henget olivat sellaisia, että ne tulivat myös kehooni. Tunsin kun henki astui kehooni (usein takapuolelta) ja se muutti asentoani tai toi kehoon kipuja, jotka eivät normaalisti olleet siinä. Myös ajatuksiani! Rukouksen aikana henki poistui, asento palautui, kivut katosivat, mieli tyhjeni. Toisinaan ne olivat ulkopuolella. Tällainen paha henki ei kestä herran rukousta.

Tätä tapahtuu edelleen toisinaan, mutta nuo paskamaisimmat eivät tule enää. Jotkut henget tulevat pyytämään parannusta. En koe tätä mitenkään ongelmallisena, kunhan tämä ei ole täyspäiväistä ja se tapahtuu kunnioituksessa ja nöyryydessä. Nämä jotkut demonit ja henget ovat toista maata, ne tulee vaan eliminoida ja karkoittaa. Hyvän hengen tunnistaa esimerkiksi siitä, että kun lausuu rukouksen, se ei pakene. Demoni ei kestä mitään pyhää.

Kannattaa tiedostaa, että näissä hengissä on myös kaikenlaisia mestareita ja pyhiä sieluja, jotka auttavat ja opettavat ihmeellisiä asioita.

   Kesäloma alkoi, 7. luokka oli loppu, se kauhea vuosi kun minua kiusattiin törkeästi koko vuoden ajan. Olin kesämökkimme tuvassa, ja hirveän stressaantunut. Päätin rukoilla ensimmäisen kerran elämässäni jumalaa, jos se auttaisi. Pääsin tuskin rukouksen alkuun, kun hirveä raskas ahdistus laskeutui päälleni. Teki mieli huutaa ja iskeä kirves seinään.

 Ryntäsin ulos, näin metsän reunassa seisomassa violetin pitkän, patsasmaisen ihmishahmon. Pakenin sitä takaisin sisälle. Seuraavana yönä en nukkunut, vaan pelkäsin hakevani kirveen, joten hiiviskelin koko yön mökissä ja pihalla. Karmea tunne kesti vuorokauden ajan, kunnes se loppui. Sen koommin en ole rukoillut. 

Vierailija kirjoitti:

   Kesäloma alkoi, 7. luokka oli loppu, se kauhea vuosi kun minua kiusattiin törkeästi koko vuoden ajan. Olin kesämökkimme tuvassa, ja hirveän stressaantunut. Päätin rukoilla ensimmäisen kerran elämässäni jumalaa, jos se auttaisi. Pääsin tuskin rukouksen alkuun, kun hirveä raskas ahdistus laskeutui päälleni. Teki mieli huutaa ja iskeä kirves seinään.

 Ryntäsin ulos, näin metsän reunassa seisomassa violetin pitkän, patsasmaisen ihmishahmon. Pakenin sitä takaisin sisälle. Seuraavana yönä en nukkunut, vaan pelkäsin hakevani kirveen, joten hiiviskelin koko yön mökissä ja pihalla. Karmea tunne kesti vuorokauden ajan, kunnes se loppui. Sen koommin en ole rukoillut. 

Demoni ei halua lähteä kehosta jota possessoi, siksi se suuttuu ja raivostuu. Tuottaa pelottavia mielikuvia ja aiheuttaa ikäviä tunteita. Juuri tällöin on erittäin tärkeää rukoilla, sillä tuo silmitön raivokohtaus paljastaa sen että kehossa on demoni. Rukousta voi lukea vaikka netistä tai paperilta niin kauan, että saa hallinnan omiin ajatuksiinsa takaisin. Demoni voi yrittää hallita niitä ja estää rukouksen lukemista muistista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ilmestyy näkökenttään usein sydämen muotoisia asioita. Esim. pilviä, kukka-asetelmia, sydämen muotoisia koloja aidassa tai vaikka miten puiden oksat ovat toisissaan kiinni ja muodostavat sydämen. Nämä on ihan satunnaisia asioita satunnaisilla hetkillä satunnaisissa paikoissa. Yleensä ne ilmestyy sellaisina hetkinä, kun kaipaan piristystä tai olen alakuloinen. Uskon, että joku edesmennyt läheiseni haluaa viestiä niinä hetkinä, että kaikki on hyvin. 

Lapseni löytää tieltään usein sydämenmuotoisia kiviä, ei etsi niitä vaan ne osuvat hänen tielleen. Myös hauskaa on kun hän löytää joskus jopa täydellisen symmetrisen sydämenmuotoisen perunan pussista. Uskotaan, häntä rakastaa joku tuolla jossain, ehkä taivaassa.

Noh tosiasiassa ihminen itse luo nämä maailman ilmiöt. Olemme kaikki luojia, jumalan kuvaksi luotuja ja luojia siis itsekin. Lapsi on saanut tuosta positiivista vahvistusta ehkäpä sinulta ja siksi luo tätä ilmiötä koko ajan uudelleen.

Lapselle jos sanot että etsii neliapilan niin se tuo niitäkin jatkossa koko ajan. 

Juutalaisten oppien mukaan jos sanot astialle että täyty rahasta niin se täyttyy.

Siksi on tärkeää hallita sitä mitä ajattelee ja toivoo. Negatiiviset ajatukset tuottavat negatiivisen maailman.

Joskus tiedän vaan asioita ennalta. Välillä tieto vaan putkahtaa päähän, välillä se tulee unessa. Tiesin mm erään läheisen terveysongelmista, ennen kuin hän itsekään niistä tiesi. Sukulaiset kuulemma puhuvat, että mussa on noidan vikaa.

Itse uskon, että mulla on adhd-tyyppisenä ihmisenä vaan hypertarkkaavaisuuden luonnonlahja. Osaan lukea niin tarkkaan ihmisten mikroeleitä, että en itsekään sitä ymmärrä. Asiat sitten pulpahtavat piilotajunnasta päivätajuntaan, kun olen sopivan rentoutuneessa tai vastaanottavaisessa tilassa.

Minulta ei myöskään samasta syystä pysty salaamaan tuttu ihminen oikeastaan mitään.

Vierailija kirjoitti:

Joskus tiedän vaan asioita ennalta. Välillä tieto vaan putkahtaa päähän, välillä se tulee unessa. Tiesin mm erään läheisen terveysongelmista, ennen kuin hän itsekään niistä tiesi. Sukulaiset kuulemma puhuvat, että mussa on noidan vikaa.

Itse uskon, että mulla on adhd-tyyppisenä ihmisenä vaan hypertarkkaavaisuuden luonnonlahja. Osaan lukea niin tarkkaan ihmisten mikroeleitä, että en itsekään sitä ymmärrä. Asiat sitten pulpahtavat piilotajunnasta päivätajuntaan, kun olen sopivan rentoutuneessa tai vastaanottavaisessa tilassa.

Minulta ei myöskään samasta syystä pysty salaamaan tuttu ihminen oikeastaan mitään.

Spirituaalisuus on ihan yhtä luonnollista kuin näkökykykin. Ei ole noituutta eikä sairautta (adhd). Hyväksykää se osaksi elämäänne kuin hengitys ja lakatkaa kammoksumasta aihetta. 

Tuo on ihan tunnettu "kyky", nähdä toisen sielu tai lukea tämän ajatuksia/muistoja. Itse sanon, että auraa, koska nuo ovat tavallaan kentässä ihmisen ulkopuolella, eivät tämän pään sisällä tai missään kummallisessa menneisyys-tulevaisuus-akselistossa, vaan tässä ja nyt siinä ilmassa, siksi sinäkin ne aistit.

Kirkon sisällä puhutaan, että "pyhät" saavat näitä kykyjä, samoin buddhalaiseen monastismiin kuuluvat siddhit, jotka tulisivat muka vain meditaatioharjoittamisen seurauksena. Mutta nämä ovat ihmisen luontaisia kykyjä, joita on jo lapsilla, ja toisilla ne aktivoituvat vasta myöhemmissä elämänvaiheissa.

Kaikilla ei tietysti koskaan, jotkut ovat värisokeitakin. Kaipa näitä sitten ärsyttää ne, joilla näitä herkkyyksiä ja taitoja on, ja siksi pyrkivät niitä vastaan hyökkäämään. Joka tapauksessa sille jolla on, hänen ei tule niitä ainakaan itse pelätä tai pitää negatiivisina.

Mun keittiöstä kuuluu aina välillä rapinaa. En osaa selittää mikä on. Ketään siellä ei ole silloin. Lähinnä huvittaa, että mikä on. Onko rakenteissa välillä joku elukka. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni veli väittää yhä nähneensä 60luvulla yöllä pellon reunassa pienen hahmon kultaisess  astronautti-asussa ja tämä oli lähtenyt seuramaan liukumalla. Setä oli juossut Hännisen navetan taa piiloon ja pysynyt siellä aamuun asti.

Ei ole muuttunut tarinaa kaikkien näiden vuosien aikana eikä myöntänyt ,että narrasi.

 

Isäni taas oli lomamatkalla hotellissa 80luvulla valvonut äidin,veljen ja minun jo nukkuessa kun oven läpi huoneeseen oli astellu  hieno herra puku päällä ja keppi kädessä,Isäni oli vaan käskenyt häipymään ja oli häipynytkin sama  reittiä. Isä oli mennyt sitten tutkimaan ovea,että mikäs taikatemppu tuo oli? Ja herättiin siihen kun avail  ja koputteli sitä ovea. Äiti väitti Isäni nähneen unta,isä kiisti. Myöskään isä ei ole tarinaa muuttanut.

Nähneet pikku-ukkoja. Meidänkin lapsuudenkodin naapurissa sekopäinen vanha naisnaapurimme ajoi vitsalla edestakaisin lehmiä laitumella, isäni tokaisi että taitaa H**** taas nähdä pikku-ukkoja. Alkoholilla ei kuitenkaan ollut osuutta tämän rouvan sekavuuteen.

Alkoholistit ja nimenomaan kotipollttosta kiskoneet niitä näki. Tässä kyseessä kuitenkin raittiit uskovaiset veljekset,

No se että ovat uskovaisia selittäneekin paljon. Demoneja ja muuta humpuukia.