Lue keskustelun säännöt.
Ero ja haaveiden romuttuminen + toisten perheonni
05.04.2019 |
Erottiin miehen kanssa vuosi sitten, lapsia meillä on kaksi. Eron myötä viemäristä alas meni tietysti liuta haaveita ja odotuksia, yksi niistä oli se kolmas lapsi, jota kovasti olisin halunnut.
Nyt kaveripiirissä tupsahtelee näitä vauva numero kolmosia kuin sieniä sateella, olen onnellinen heidän puolestaan, mutta samalla se muistuttaa tietysti aina ikävästi omasta tilanteesta ja siitä miten itse en välttämättä enää koskaan saa lapsia.
Koitan keskittyä omaan hyvään ja siihen mitä minulla jo on. Mutta eihän tunteitaan ja ajatuksiaan täysin hallita voi. Miten te muut samassa tilanteessa olette jaksaneet/ tsempanneet?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt vaan, mutta kaikki ei ole saaneet sitä yhtäkään. Mikään ei estä sua hankkimasta uutta siittäjää ja pyöräyttämästä pari mukulaa lisää.
Arvasin kyllä että joku tälläinen ilkeä kommentti tulee. :) Mukavaa illanjatkoa sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ilkeää tuossa oli? Kyseinen kirjoittaja kertoi vain totuuden. Voit hyvin hannkia uuden miehen ja tehdä vaikka 10 lasta hänen kanssaan.
Onhan se ikävää ja surullista. Mutta jos oikeasti vinkkejä olet vailla, niin kannattaa kokeilla vaikka kiitollisuutta siitä, mitä sinulla on. Se voi auttaa jaksamaan. Ja ehkä, ehkä myös pieni suhteellistaminen voi auttaa. Elämässä voi olla suurempiakin tragedioita, kuin jäädä ilman kolmatta lasta. Ja "muiden perheonni" ei ole aina sitä, mitä luulet sen olevan.
No tavallaan ymmärrän tunteesi, tavallaan en. On ihan luonnollista surra eroa, samalla olet kuitenkin jo saanut paljon. Kiitollisuus on hyväksi, joten keskity hyvään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt vaan, mutta kaikki ei ole saaneet sitä yhtäkään. Mikään ei estä sua hankkimasta uutta siittäjää ja pyöräyttämästä pari mukulaa lisää.
Arvasin kyllä että joku tälläinen ilkeä kommentti tulee. :) Mukavaa illanjatkoa sinulle.
Miksi kommentti on mielestäsi ilkeä? Sehän on totuus, toisaalta ehkä sen olisi voinut ilmaista toisin, jos kommentoija olisi ollut tietoinen herkkänahkaisuudesta. Oletko hyvin nuori?
Elämä on nyt vain sellaista, että kaikkea ei voi saada juuri silloin, kuin itse sitä haluaa.
Jäitä hattuun, kaikella on tarkoituksensa. Et näe sitä nyt, mutta jonkin ajan kuluttua huomaat, että näinhän sen pitikin mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ilkeää tuossa oli? Kyseinen kirjoittaja kertoi vain totuuden. Voit hyvin hannkia uuden miehen ja tehdä vaikka 10 lasta hänen kanssaan.
No
1. Ei uutta potentiaalista miestä noin vain "hankita", vai teetkö itse lapsia kenen tahansa siittiöitä omaavan kanssa?
2. En tule koskaan saamaan mitään ydinperhe-elämää enää, eron myötä jouduin siitä haaveesta luopumaan. 3. En tiedä onko mahdollista tai ainakaan kovin todennäköistä löytää miestä, jonka kanssa uusperhe-elämä onnistuisi oikeasti.
4. Aikaa ei ole loputtomasti. Tapaamisesta vauvaan vie realistisestikkin ajateltuna vähintään 2-3 vuotta, koska katso kohta 1. ^^
Hmmmm kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt vaan, mutta kaikki ei ole saaneet sitä yhtäkään. Mikään ei estä sua hankkimasta uutta siittäjää ja pyöräyttämästä pari mukulaa lisää.
Arvasin kyllä että joku tälläinen ilkeä kommentti tulee. :) Mukavaa illanjatkoa sinulle.
Miksi kommentti on mielestäsi ilkeä? Sehän on totuus, toisaalta ehkä sen olisi voinut ilmaista toisin, jos kommentoija olisi ollut tietoinen herkkänahkaisuudesta. Oletko hyvin nuori?
Elämä on nyt vain sellaista, että kaikkea ei voi saada juuri silloin, kuin itse sitä haluaa.
Jäitä hattuun, kaikella on tarkoituksensa. Et näe sitä nyt, mutta jonkin ajan kuluttua huomaat, että näinhän sen pitikin mennä.
Siis koska haen vertaistukea saman kokeneesta, jonka kanssa voisi luvalla vähän märehtiä omaa oloaan ja ongelmiaan, kun näitä tuntemuksia ei tosiaan kaikki varmasti voi ymmärtää, niin se tekee minusta herkkänahkaisen?
Jotenkin tuntuu että esim. sinä tulit loukkaantumaan minun aloitukseeni, joka ei ollut edes suunnattu sinulle, jos et tälläisiä tuntemuksia ole koskaan kokenut. Nämähän on ns. kiellettyjä tunteita, joista ei ole hyväksyttävää puhua ja sen arvasin kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pointti nyt ei varmaan ollut sinänsä lapsiluvussa, vaan siinä, kun huomaa "kaikkien" muiden saavuttavan niitä unelmia, joista itse oli haaveillut. Olisin itsekin halunnut ydinperheeseen enemmän lapsia, mutta saimme vain kaksi ennen kuin erosimme. Toki voisin tehdä vaikka ne 10 lasta, mutta se ei olisi sama asia enkä haluaisi lapsille mitään epämääräistä uusperhesäätöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pointti nyt ei varmaan ollut sinänsä lapsiluvussa, vaan siinä, kun huomaa "kaikkien" muiden saavuttavan niitä unelmia, joista itse oli haaveillut. Olisin itsekin halunnut ydinperheeseen enemmän lapsia, mutta saimme vain kaksi ennen kuin erosimme. Toki voisin tehdä vaikka ne 10 lasta, mutta se ei olisi sama asia enkä haluaisi lapsille mitään epämääräistä uusperhesäätöä.
Juuri näin. Kiitos.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kuinka vanha olet?
Kolmekymppinen. Ja tiedän että iän puolesta ehdin tekemään vielä monta lasta. Mutta ydinperhettä en tule enää saamaan, lapseni eivät tule elämään ydinperheessä, jos saankin vielä lapsen jonkun toisen miehen kanssa, lapsille tulee aika iso ikäero.. eikä se siis vastaa ollenkaan sitä haavetta mitä minulla oli. Ja nyt vain teen surutyötä sen asian kanssa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi muksua on jo oikein hyvä määrä. Monet eivät tosiaan saa sitä ensimmäistäkään, vaikka haluaisivat. Elämä harvoin menee juuri omien suunnitelmien mukaan.
Pieni kiitollisuus voisi olla paikallaan. Tottakai tuo tilanne harmittaa, erosta on vasta vuosi ja olet kiinni menneessä. Jokainen eronnut tai muuten pettynyt joutuu kuitenkin menemään eteenpäin, muuten katkeroituu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan hyvä. En kaipaa metroon yhtään lisää rääkyviä äpäriä. Olet kirjoituksestasi päätellen tyhmä, joten et ansaitse edes niitä kahta.
Onpas sulla paha olla. Jaxuhali!
Jäikö sinulle sellainen olo , että olisit halunnut jatkaa entisen miehesi kanssa? Suretko menetettyä suhdetta? Vai pelkästään sitä ettet saa enää lapsia saman miehen kanssa?
Jos näin on, niin ainahan voit ehdottaa että tekisittekö vielä kolmannen yhteissopimuksella. Mutta jos lapsilukusi ei ole täynnä, niin sinun oikeasti on helpompi löytää mies vielä, sillä aika moni mies haluaa oman lapsen ellei heillä vielä ole. Jos lapsilukusi on täynnä, niin voi olla vaikeampaa löytää uutta suhdetta.
Aina ei elämässä saa kaikkea. Se on hyvä sisäistää. Voishan sitä lottovoitonkin voittaneena kiroilla ja masentua, jos jollain toisellakin sattuu olemaan täysosuma samaan aikaan. Ehkä kuitenkin kannattaisi iloita siitä voitosta mielummin.
Kun lapsia lakkaa tekemästä/saamasta syystä tai toisesta, niin se on surutyön paikka. Ei varmaan kaikille, eiväthän kaikki halua lapsia. Meidän perheessä sitä surin minä ensin ja sitten vähän viiveellä mies. Tunteet eivät ole sillä tavalla järjen asia, että niitä pystyisi kiitollisuudella häätämään pois. Luultavasti surukin hellittää nopeammin, kun sen tiedostaa ja vatvoo aikansa. Meillä meni sikses nopeasti ohi. Kateudesta sen sijaan en tiedä helpottaako siihen mikään. Ehkä tosiaankin voisi helpottaa, jos tiedostaisi sen, ettei ne toistenkaan idyllit välttämättä ulotu pintaa syvemmälle.
Luulin otsikon nähtyäni, että olet päälle 40v, koko elämän saman miehen kanssa seurustellut ja lapseton. Odotellut sitä oikeaa aikaa tehdä lapsi, mutta mies sanonut, että ei vielä. Ja sitten eronnut.
Mutta tilanne olikin se, että haluat kolmannen, ku joku muukin saa ja lapsia on jo kaksi 😃 Ero ja ydinperheen hajoaminen on toki todella ikävää, mutta ei nyt sentään sen takia, ettet saanut sitä kolmatta tämän miehen kanssa tähän hätään.
Vierailija kirjoitti:
Jäikö sinulle sellainen olo , että olisit halunnut jatkaa entisen miehesi kanssa? Suretko menetettyä suhdetta? Vai pelkästään sitä ettet saa enää lapsia saman miehen kanssa?
Jos näin on, niin ainahan voit ehdottaa että tekisittekö vielä kolmannen yhteissopimuksella. Mutta jos lapsilukusi ei ole täynnä, niin sinun oikeasti on helpompi löytää mies vielä, sillä aika moni mies haluaa oman lapsen ellei heillä vielä ole. Jos lapsilukusi on täynnä, niin voi olla vaikeampaa löytää uutta suhdetta.
En haikaile exää, vaikka tietysti varmaan loppuelämän vähän vaivaa ne asiat mitä exä teki ja ettei hän ollut sellainen ihminen mitä luulin. Suren sitä että jouduin luopumaan siitä ydinperheestä, yhteisesti rakennetusta elämästä toisen kanssa ja että meidän lapset myös joutuvat luopumaan siitä. Niistä kaikista haaveista joita siihen meidän elämään ja ydinperheeseen liittyi (joista tämä kolmas lapsi oli vain YKSI niistä haaveista, kun joku siitäkin nyt otti asiakseen vinoilla että murehdin vain sitä. Ei en murehdi. Murehdin paljon asioita mutta tämä lapsiasia on nyt vuoden jälkeen noussut tajuntaan kunnolla, kun olen ehkä niitä eroon liittyviä akuutimpia asioita jo käsitellyt).
Voin toki löytää vielä uuden miehen ja saada lisää lapsia. Mutta se ei ole sama asia ja lisäksi se tuntuu todella kaukaiselta haaveelta. Toisaalta voihan se olla kuitenkin paljon parempaa kuin mitä perhe-elämä exän kanssa sitten lopulta oli.
Ap
Anteeksi nyt vaan, mutta kaikki ei ole saaneet sitä yhtäkään. Mikään ei estä sua hankkimasta uutta siittäjää ja pyöräyttämästä pari mukulaa lisää.