Kuinka helposti alistut ryhmäpaineen alle?
Kun muut sanovat, että sää on huono, vaikka itse tykkäisit jne., mutta yhdyt kuoroon, koska et halua olla se erilainen?
Kommentit (17)
En sano yleensä mitään tuollaisessa tilanteessa. Valitsen taisteluni. T: riitaisen eroperheen lapsi
En nyt tuommoisissa asioissa alistu ryhmäpaineelle, mutta isoissa asioissa kyllä. Käyn esim. töissä, vaikka Suomessa on paljon uusia naistulokkaita, joiden ei tarvitse. Minäkään en haluaisi yhtään työskennellä.
Mutta työskentelen vaan ryhmäpaineen takia.
En alistu juuri missään ja siksi en ole kovin pidetty henkilö näiden laumasielujen keskuudessa.
Vierailija kirjoitti:
En nyt tuommoisissa asioissa alistu ryhmäpaineelle, mutta isoissa asioissa kyllä. Käyn esim. töissä, vaikka Suomessa on paljon uusia naistulokkaita, joiden ei tarvitse. Minäkään en haluaisi yhtään työskennellä.
Mutta työskentelen vaan ryhmäpaineen takia.
Mä työskentelen siihen saakka kunnes asuntolaina on maksettu, sen jälkeen otan loparit. Ei kiinnosta tässäkään asiassa mikään sosiaalinen paine.
Vähän huono esimerkki avauksessa.
Mutta en alistu ryhmäpaineessa mutta mitättömissä asioissa on ihan turha sitä omaa mielipidettä toitottaa. Mitä väliä mitä mieltä muut ovat jostain pikkujutusta.
Demokratian päättäessä alistun enemmistön edessä. Esim porukalla reissussa tai esim yhdistystoiminnassa joutuu tekemään kompromisseja.
Aloitko juomaan alkoholia ryhmäpaineen takia? Entä polttamaan tupakkaa?
Muistelen, että yläasteella kaikki tytöt olivat dietillä ryhmäpaineen takia.
Vierailija kirjoitti:
En sano yleensä mitään tuollaisessa tilanteessa. Valitsen taisteluni. T: riitaisen eroperheen lapsi
Hyvä periaate.
En usko alistuvani helposti. Vietin 10-17 vuoden ikäisenä paljon aikaa yksin, koska koin että arvomaailmani ei vastannut muiden arvovaailmaa, en halunnut veljeillä kiusaajien kanssa, tai juoda alkoholia.
Neitsyyden menetys taisi olla joillain aika iso juttu ryhmäpaineen takia.
Vierailija kirjoitti:
En alistu juuri missään ja siksi en ole kovin pidetty henkilö näiden laumasielujen keskuudessa.
Tämä oli kuin suoraan omasta suustani.
Etenkin tuollaisissa vähäpätöisemmissä asioissa sisäinen teini puskee pintaan ja varmasti ilmaisen hyvinkin dramaattisesti, mitä mieltä olen. Isommissa ja vakavammissa, joissa saattavat välit muihin olla uhattuna, tyydyn yleensä ilmaisemaan että en ole samaa mieltä, mutta en tee asiasta sen suurempaa numeroa jos näen jääväni mielipiteineni yksin.
Huomaan itse kahvipöytäkeskusteluissa, että kaikki määkivät juu juu ja sitten kahvipöytäkeskusteluista puhutaan pahaa selän takana, että ei sittenkään. Vaikka juuri on myötäilty kiltisti :D
Olen immuuni. En erityisemmin välitä ihmisista, perhettä lukuunottamatta, joten se on helppoa.
Ryhmäpaine ei mielipiteisiini kyllä vaikuta ellen sitten ole ihan pihalla ja myötäile muita vain koska en tiedä mistä on kyse enkä halua vaikuttaa tyhmältä/epäkohteliaalta kun en ole kuunnellut.
Samoin pidän suuni kiinni jos se on kohteliasta mutta tähänkään ei tietenkään mikään ryhmäpaine vaikuta.
Jos kyse on päätöksestä niin "enemmistö voittaa" -periaatteen mukaisesti taivun ryhmäpaineen alla nopeastikin.
En alistu. Monista asioista minulla ei ole mielipidettä suuntaan tai toiseen, joten aivan sama, mutta silloin kun on mielipide niin en sitä piilottele.
Olen junttura omaehtoinen, en alistu...
En alistu lainkaan, missään asiassa. Mulla on omat ajatukseni enkä jousta niistä muiden mielipiteiden mukaan.