Lue keskustelun säännöt.
onko oikein keskeyttää raskaus
20.05.2006 |
jos vaikka käsi puuttuu? entäs down syndrooma? vai onko kummassakaan tapauksessa hyväksyttävää? itse keskeytän varmasti jos saan tietää..
Kommentit (14)
Vittu mua oksettaa! Tapatteko lapsenne jos syntyessä huomaatte vaikka käden puuttuvan tai olevan epämuodostunu? Entäs jos lapsellanne on vaikka diabetes? Tapatteko pienen?
En nyt kiihdyksissäni saa kirjotettua asiallista teksitä mutta mikään ei ole niin kuvottavaa, kun odottaa synnyttävänsä täydellistä lasta. Alkaa muistuttaa jo jotain s*tanan natsien puhtaan rodun jalostusta. *oksentaa*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta jos olisi varmaa että lapsi on syvästi kehitysvammainen, niin silloin tekisin abortin.
Olen ollut yli 10 vuotta työssä eritasoisten kehitysvammaisten parissa, ja olen vahvasti sitä mieltä, että " vihanneksen tasoisena" eläminen ei ole ihmisarvoista elämää.
Down-syndrooma on taas aivan eri juttu, sen kanssa voi todellakin elää täyttä elämää.
Vierailija:
Vittu mua oksettaa! Tapatteko lapsenne jos syntyessä huomaatte vaikka käden puuttuvan tai olevan epämuodostunu? Entäs jos lapsellanne on vaikka diabetes? Tapatteko pienen?
En nyt kiihdyksissäni saa kirjotettua asiallista teksitä mutta mikään ei ole niin kuvottavaa, kun odottaa synnyttävänsä täydellistä lasta. Alkaa muistuttaa jo jotain s*tanan natsien puhtaan rodun jalostusta. *oksentaa*
Hän nauttii elämästään, mutta kertoo sen olevan kuitenkin hankalaa ja tuskallistakin (henkisesti). Ei ole helppoa saada ystäviä, työtä, ihmissuhdetta... Meille terveille normaaleja asioita. Jo niinkin " simppeli" asia kuin toispuoleinen kädettömyys rajaa aika paljon elämää proteesista huolimatta.
Joten mieluummin valitsen abortin. Jos synnytyksessä tapahtuisi epämuodostuman aiheutuminen, olisi asia tietenkin eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai saako esim. downin tietää esim. lapsivesipunktiossa 100% varmasti?
Vai syyttääkö vain kohtaloa lopun elämäänsä siitä, että vammat eivät paljastuneet aiemmin raskaudessa.
Kädettömyyden takia on mielestäni todella väärin tehdä abortti. Onneksi se ei riitä perusteeksi abortille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On vain hölmöä kysyä jo elämää eläneeltä " olisiko sinut pitänyt abortoida" . Jo elämää elänyt tietää mitä menettäisi (ja miltä säästyisi), mutta syntymätön sikiö ei.
Ja turha alkaa syyttelemään sillä että " tapatko lapsen jos se vammautuu synnytyksessä" tms. Se on sitten asia jonka kanssa on elettävä mutta TIETEN TAHTOEN en halua vammaista lasta. Piste.
Morre:
Itse keskeyttäisin varmasti, mutta vain jos tieto olisi 100% varma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kyseessä on ihan silkka murha. Tunto- ja kipuaistimus on luultavasti ensimmäisiä aisteja, mitä sikiölle kehittyy. :(
Todella monet ohjataan jatkotutkimuksiin ultrassa löytyneen " liiallisen" niskaturvotuksen takia. Yksi neljästä turhaan, eli aika paljon nämä ultrat aiheuttavat huolta ja murhetta odottaville vanhemmille. Ja jutun perusteella ymmärsin, että tosi harvoin voidaan vanhemmille sanoa että tämä vamma on näin ja näin paha. Eli vaikka jotain vammaa löytyisikin, ei yleensä osata sanoa kuinka paha se on.
Jos itse saan joskus vielä olla raskaana, voin kyllä mennä ultraan mutta en halua että niskaturvotusta mitataan. Minä en mielestäni todellakaan ole oikea ihminen päättäämään siitä, että " sinä saat elää ja sinä et" . En halua siis saattaa itseäni siihen tilanteeseen.
Nämä ovat asioita, joista pitäisi kyllä puhua enemmän. Ja ihan yhteiskunnallisestikin. Jos ajattelen esim. yhtä tuntemaani poikaa, jolla on vaikea sydänvika, en voi todellakaan olla sitä mieltä että hän ei saisi elää. Esim. USA:ssa ja Ranskassa tästä sydänviasta ultrassa kiinnijäävät abortoidaan. Sanotaan vain, että on niin vaikea sydänvika. Mutta nykyisin tätä sydänvikaa osataan hoitaa, tosin mitään takuita ei voida tietenkään antaa. Onhan se niin, että sydänvian hoitaminen tulee yhteiskunnalle kalliiksi ja on aiheuttanut paljon huolta vanhemmille ja tutkimuksia, leikkauksia, kipua lapselle. Tämä tuntemani poika on luokiteltu vaikeasti vammaiseksi. Hän on kuitenkin ihana ilopilleri, aurinko koko suvulleen ja muutoin niin täydellinen ihminen.
Voiko näihin asioihin olla yhtä oikeaa vastausta? Mielestäni ei. On tosi hyvä, jos vanhemmat etukäteen pohtivat suhtautumistaan vammaisuuteen. Itse kuulun vain niihin, joka en kyllä pystyisi keskeyttämään raskautta kuin ehkä siinä tilanteessa, jossa kuulisin että lapsi 100% varmuudella kärsisi eikä eläisi kuin hetken. Kirjoitan ehkä, koska en ole koskaan ollut siinä tilanteessa enkä voi vannoa kuinka toimisin tositilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaihtoehto
Kaverini ei aborttia tehnyt ja synnytti terveen lapsen joka nyt aikuinen ja äiti itsekkin
turhaksi peloksi ja en keskeytystä joutunut tekemään. Kavarilla taasen ei lapsn vikaa huomattu ennen syntymää ja vauva eli puoli viotta jonka jälkeen kuoli infulenssaan. Aika oli koko perheelle hirmuisen raskasta eikä vauvan elämä ollut kovinkaan miellyttävää vakavien vammojen ja kipujen takia. Itse en edhoin tahdoin saattaisi maailmaan tällaista lasta jonka kuolemaa joutuisi koko ajan odottamaa ja pelkäämään ja jonka elämä ei olisi ihmisarvoista. Kaverini perhe toki rakasti lastaan kovasti mikä teki myös surusta suuren.
Itse keskeyttäisin varmasti, mutta vain jos tieto olisi 100% varma.