Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko muita joiden äiti ei pohjimmiltaan hyväksynyt sinua ja se näkyi melkein kaikessa kohtelussa kotona?
03.04.2019 |
Kysymys otsikossa. En saanut tekstiä tulemaan läpi millään sensuurin takia.
Kommentit (6)
JA TAAS ! Yritin vastauksessani pohjustaa, etten ole heistä kukaan keneksi ihmiset minua luulevat. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
JA TAAS ! Yritin vastauksessani pohjustaa, etten ole heistä kukaan keneksi ihmiset minua luulevat. Ap
Ok, sori! Se spämmi on niin kipeää että heti särähtää nää aiheet...
Äitikeskustelut suututtavat palstailijat automaattisesti, kiitos siitä kuuluu äitihullulle. Suututtaa vaikkei kyseessä olisikaan äitihullu.
Oli tarkoitus vain kysellä, että miten muilla 90- ja 2000-luvun vaihteen vanhemmat toimivat lasten ja teinien kanssa. Meillä sisarukset jaettiin hyvään ja pahaan ja kohtelu oli muutenkin todella oikukasta. Vanhemmat saattoivat kesäisen uintireissun päätteeksi jäädä terassille kaljalle ja ilmoittaa lapsille että menkää kotiin keskenänne (en tekisi vastaavaa ikinä omilleni, vaan menisin kotiin laittamaan ruokaa ja pesemään uimarannalta tulleet hiekkaiset tavarat.) Perjantaiset kauppareissut olivat sitä, että jos vanhemmat lähti neljältä kaupoille, niin he palasivat 12-packin kanssa umpitunnelissa takaisin ja jatkaa juomista. Jos juotavat loppu, niin lähtivät kyläbaariin. Joskus arkivapaiden jälkeen löysin kirjat kaljapullojen seasta.
Muuten äiti kohteli todella kylmästi ja kaltoin. ei minkäänlaista empatiaa, melko ilkeää ja pisteliästä kommentointia ja hirveää huutoa asioista joista olisi selvinnyt puhumalla. Kaikki ehdotukset ja ideat elämäntapojen kohentamisesta muuttoehdotuksiin teilattiin kaikki kakaran suunsoittona ja joskus sain s e l kääni koska olin vain ärsyttävä.
Kaikessa oli pohjimmiltaan ongelmana se, etten kelvannut äidilleni minkäänlaisena. Olin aina liian hiljainen, liian ujo, liian raisu, liian sitä tai liian tätä ja aina löytyi kritisoitavaa tai jotain pätemisen arvoista. Kun sitten jossain vaiheessa aloin oireilemaan vahvasti ocd- oireisena, niin äiti käänsi sen nopeasti itseäni vastaan. "Jos pelkäät et sun teekuppiin laitetaan jotain niin se kertoo vain siitä miten paljon vihaat meitä muita ja haluaisit t a p*** meidät." Meillä luuhasi tuohon aikaan jengiä, jolla oli vahvoja psyykelääkkeitä ja todistin tapausta, jossa toisen olueen sekoitettiin jotain.
Näitä tällaisia vain mietin ja päivällä kun aloitusta rustasin ahdistuksissani, niin mietin löytyisikö vertaistukea.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Äitikeskustelut suututtavat palstailijat automaattisesti, kiitos siitä kuuluu äitihullulle. Suututtaa vaikkei kyseessä olisikaan äitihullu.
No en ihmettele mitä keskusteluita olen lukenut.. Ap
Alue: Aihe vapaa
Kiviäitihullu?
Ei ole "ei-hyväksymistä" jos ojentaa pikkuasioista kiukuttelusta, mitä sinä teit koko lapsuutesi. Äitisi yritti kasvattaa sinua, mutta narsistisissa fantasioissasi lyttäsi kun sanoi MITÄÄN MISTÄÄN vastaan.