Lue keskustelun säännöt.
Uskomatonta mutta totta! Olen 30-vuotias, valmistun DI:ksi ennen kesää ja poikuus on tallella!
03.04.2019 |
Neljä vuotta sitten työelämä vei ja kävin puuttuvat kurssit työn ohella. Ennen sitä osallistuin tapahtumiin ja yritin parhaani mukaan verkostoitua.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet niin aikaansaamaton nahjus, että kestää yli kolmekymppiseksi asti suorittaa yksi loppututkinto, niin ei ihme, ettei naisia ole joka sormelle, tai millekään yhdestätoista ilmeisesti, riittänyt. Et ole mitään alfamateriaalia.
Ja oma yliopistourasi rajoittuu enintään valintakokeeseen.
Jos tuo osoittaa nokkeluutesi ja verbaliikkasi maksimitason, niin yhä vähemmän ihmettelen vaikeuksiasi opiskella tai pariutua. Itse valmistuin DI:ksi 26-vuotiaana ihan normiajassa, hyvin arvosanoin, josta suoraan jatko-opintoihin ja töihin. Puoliso oli jo ennen opiskelun alkua.
Sepä jos on munat, niin valtio tekee muutoksia noihin suunnitelmiin.
Höpö höpö. Palvelin isänmaata 365 vuorokautta. Johtajakoulutuksestahan sinänsä oli jopa hyötyä, sillä kun sai muutamia opintopisteitä hyvitystä tutkintoon. Tai olisi saanut. En muista hyödynsinkö niitä.
Mites on tuon muun koulutuksen hyödyntämisen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet niin aikaansaamaton nahjus, että kestää yli kolmekymppiseksi asti suorittaa yksi loppututkinto, niin ei ihme, ettei naisia ole joka sormelle, tai millekään yhdestätoista ilmeisesti, riittänyt. Et ole mitään alfamateriaalia.
Ja oma yliopistourasi rajoittuu enintään valintakokeeseen.
Jos tuo osoittaa nokkeluutesi ja verbaliikkasi maksimitason, niin yhä vähemmän ihmettelen vaikeuksiasi opiskella tai pariutua. Itse valmistuin DI:ksi 26-vuotiaana ihan normiajassa, hyvin arvosanoin, josta suoraan jatko-opintoihin ja töihin. Puoliso oli jo ennen opiskelun alkua.
No sinäpä vasta olet erinomainen ihminen!
- Eri
Ihan tavallinen vaan. Kun ne opinnot on valmiiksi suunniteltu siten, että seuraamalla opinto-ohjelmaa nollat taulussa ilman kummallisempia kommervenkkeja, ne saa suoritettua kuudessa vuodessa vaivatta. Erinomaiset ihmiset alkavat optimoida ja hikuroivat tutkinnon 3-4 vuodessa. Itse en. Tein vaan kuten ns. muutkin ja kuten oletettiin, kurssi kurssilta hoidin hommat tylsän harmaasti.
Jos ilman raskautta, armeijaa tai muuta hyvää syytä opinnot venyvät tuosta ohjeaikataulusta enemmän kuin vuoden verran, täytyy olla jo jotain henkilökohtaista kyvyttömyyttä. Joko on itselleen liian kovatasoisessa koulussa, tai sitten puuttuu organisointikykyä ja itsekuria melkoisen vakavissa määrin, jos ei vaan saa aikaiseksi sitä valmiiksi kivettyä polkua lampsittua. Tällaisessa tapauksessa en ihmettele myöskään poikamieheksi tai neitsyeksi jäämistä, kuten AP kovasti ällistelee.
Jos saa oman alan työpaikan ennen valmistumista, voi olla hankalaa löytää aikaa opintojen viimeistelylle. Siinä äkkiä hurahtaa monta vuotta vaativan projektin johdossa, jolloin puuttuville kursseille osallistuminen on haastavaa. Eikä 10-tuntisten työpäivien jälkeen ole välttämättä kauheasti voimia tehdä tieteellistä tutkimusta lopputyötä varten, lomaillakin pitäisi saada ettei tule burnout.
Lisäksi DI:n lopputyö ei ole mikään humanistigradun tai amk-opparin tasoinen väkerrys, jonka kuroo kasaan viikossa. Se vaatii puoli vuotta täysipäiväistä työtä.
Huuteletko perussuomalaiseksi muita kenties?
Mikä on aloituksen pointti? Minun mieheni on pelkkä ylioppilas. Poikuus kuitenkin lähti häneltä jo 16-vuotiaana.
Itse olen 25-vuotias työtön neitsyt. Peli lienee osaltani jo ohitse. Vituttaa, mutta minkäs sille voi.
Eikä ole!