Tulossa uusi kollega ja iski hirveä epävarmuus omista taidoista!
Työkaverini jää eläkkeelle ja hänelle haetaan seuraajaa. Koska teemme läheisesti yhteistyötä asiantuntija-alalla, olen muutaman muun kollegan kanssa mukana rekrytointiprosessissa ja haastatteluissa. Olen siis nähnyt hakemukset ja haastatteluun kutsutut ovat nuoria, energisiä, papereiden mukaan hyviä kaikessa, kouluttautuneita, monenlaisesta kiinnostuneita jne.
Haastattelut ovat vasta edessä ja olen jo ihan masentunut - minä olen elähtänyt keski-ikäinen, joka ei osaa mitään! Eihän tämä tietenkään pidä paikkaansa, sillä minulla on 20 vuoden kokemus ja tiedän mitä teen, mutta silti olo on tosi epävarma! Tämän eläkkeelle jäävän kollegan kanssa teimme yhteistyötä vuosikausia ja kaikki oli hioutunut toimivaksi kokonaisuudeksi - tiesimme toistemme vahvuudet ja heikkoudet ja avoimen työt niiden mukaan. Saimme erinomaisia tuloksia.
Järki sanoo, että vaihtelu on hyvästä ja on vain positiivista kun pitää miettiä miksi asioita tehdään niin kuin tehdään, mutta silti muutos ahdistaa.
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Silloin 20 vuotta sitten sä olit sille nyt eläkkeelle jäävälle samanlainen "pelottava", energinen nuori, joka osaa kaiken. Ja teistä tuli hyvä työpari. Joten nyt sun on vaan aika olla se vanhempi ja kokeneempi työpari, hyvin se menee! :)
Näinhän se on ja jokainen sen järjellä ajatellen tajuaa :) Minulla on kuitenkin aina tapana panikoida muutosta, vaikka tietäisikin, että kaikki menee hyvin. Tästäkin selviän, mutta piti vain purkaa ajatukset johonkin. Uudella kollegalla on ihan saman verran hyviä ja huonoja puolia kuin meillä meilläkin, pitää vain löytää työtehtäviin sopiva kombo. Ap
Hyvä että tiedostat tunteesi. Nyt tiedät vain sen, mitä uusi ob mainostaut itsestään. Ajan mittaan näet, mikä hän on todellisuudessa. Hyvin se menee, osaat enemmän uskotkaan.
Tuttu tunne. Kun n. 5 v sitten meille haettiin uutta väkeä suorastaan pelkäsin, että valitut ovat minua parempia. Eivät olleet ja tästä on aiheutunut kaikenlaisia vaikeuksia kun väli on surkeaa. Olisi niin pitänyt valita se "kaikkitietävä" tyyppi, jonka tiedän nyt olevan sekä taitava että kiva (on yhteistyökumppanilla töissä).
Nyt meille haetaan taas uusia. Periaatteeni nyt on, että toivottavasti löytyy minua parempi työntekijä. Olen suoraan hakijoille sanonut, että toivon heidän tuovan mukanaan uutta taitoa ja osaamista. Haluan oppia uutta, eikä aina olla vaan se antava osapuoli , joka neuvoo muita.
No ei työkokemustasi kukaan voita. Osaat kaiken. Uusi saattaa tuoda jotain uutta tullessaan. Mutta ihan avoimin mielin eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tunne. Kun n. 5 v sitten meille haettiin uutta väkeä suorastaan pelkäsin, että valitut ovat minua parempia. Eivät olleet ja tästä on aiheutunut kaikenlaisia vaikeuksia kun väli on surkeaa.
Siis väki! En heidän "väleistään" tiedä.
Tiedän tuon alemmuuskompleksin. Itsestä tuntuu tosi usein, että "Apu-u-va, tuo on asianajaja ja minä vaan minä. Tuo varmaan osaa kaiken. Olisipa noin itsevarma ja tuttu kaikkien kanssa. Käperrynpä tänne koulutustilaisuuden nurkkaan ja toivon, ettei kukaan huomaa mua." "Apu-u-va, tuo on mulla vastassa oikeudessa, se varmaan tosi hyvä. En mää osaa mitään."
Yleisiä ajatuksia. Sitten varsinkin oikeussalissa sen huomaa, että minähän osaan ja tästä ympäristöstä on tullut jo toinen "koti" (ei ihme, kun jotain 1500 oikeudenkäyntiä takana). Eli se aliajattelu on jotenkin vaan niin tyypillistä meillä suomalaisilla. Eli et ole yksin tuntemustesi kanssa. Tunnen tunteen täysin. Itse jo keskikaartia tällä alalla, niin luulisin, että nuoremmat ajattelevat minusta samalla tavalla kuin minä samanikäisistä tai vanhemmista kolleegoista.
F
Kunhan et ryhdy sen takia ilkeäksi. Itselleni kävi näin, kun olin se "pelottava" nuorempi ja koulutetumpi työntekijä. Oli kauheaa joutua sen takia todella rajusti ja ilkeästi työpaikkakiusatuksi, että herätin tahtomattani pelkoa ja kateutta. Itkin sitten yksin välillä vessassa ja jouduin irtisanoutumaan. Että kiusaaja pääsi tavoitteeseensa, tuhosi minut niin ettei hänen tarvinnut kadehtia.
Hyvässä yhteistyösuhteessa kaikki arvostavat toisiaan ja sitä, että jokaisella on omat vahvuutensa, jotka yhdistämällä kaikki hyötyvät. Sinulla on valtavasti osaamista ja kokemusta joka on arvokasta.
Kaikilla on omat vahvuudet ja heikkoudet, ne pitää yhdistää ja niitä arvostaa. Ei sen pitäisi olla mitään kilpailua. Joku on jossain hyvä, toinen toisessa. Sinullahan on valtavasti osaamista jo kokemuksen kautta, joten rentoudu.
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla on omat vahvuudet ja heikkoudet, ne pitää yhdistää ja niitä arvostaa. Ei sen pitäisi olla mitään kilpailua. Joku on jossain hyvä, toinen toisessa. Sinullahan on valtavasti osaamista jo kokemuksen kautta, joten rentoudu.
Toisissa organisaatioissa johto laittaa työntekijät kilpailemaan keskenään.
Mee roskiin jos et kestä muutosta.
Jos tuntuu että ei osaa, on rakentavampaa päivittää omaa osaamista kuin polkea muita alas.
Meillekin haetaan uutta tekijää ja olen mukana rekryprosessissa. Mä oikein toivon, että uusi ihminen olisi itseäni fiksumpi, jotta voisin oppia jotain uutta.
Kiitos kommenteista ja kiva huomata, että muillakin on samanlaisia ajatuksia!
En ikinä aio ruveta ilkeäksi, sehän on aivan järjetöntä! En Mä ole sen kummempi kuin kukaan muukaan. Olen ikuisesti kiitollinen vanhemmille ja kokeneemmille työkavereille, jotka ohjasivat ja opastivat minua urani alussa. Itsetuntoni kestää edelleen neuvojen kysymisen enkä epäröi sanoa jos en osaa jotain. Opettelen ja sitten osaan. Toivottavasti saadaan osaava ja mukava työkaveri! Ap
Nyt voin lohduttaa itseäni, että minua ei varmaan valittu, kun olisin ollut valitsijoita parempi ja uso uhka.
Minä otan tuon mahdollisuutena oppia uusia asioita.
Silloin 20 vuotta sitten sä olit sille nyt eläkkeelle jäävälle samanlainen "pelottava", energinen nuori, joka osaa kaiken. Ja teistä tuli hyvä työpari. Joten nyt sun on vaan aika olla se vanhempi ja kokeneempi työpari, hyvin se menee! :)