Millaiset välit sinulla on sisaruksiisi?

Hyvät ja etäiset. Muutama tuhat kilometriä välissä.

Olemattomat, ei ole kuin kymmeniä kilometrejä välissä. Suhtautuvat minuun alentuvasti, eikä ketään kiinnosta olla yhteyksissä. Joten eipä minuakaan, vaikkei minulla ole ketään muutakaan.

Ollaan Facebook- kavereita, ei muuten mitään yhteyttä.

Olemattomat. Ollaan aina asuttu samassa kaupungissa, välimatka pysynyt aina 3-5 km. Nähdään satunnaisesti vain meidän porukoiden luona ehkä kerran pari kuussa. Soitella ei ikinä. Eikä mua edes haittaa..... Ollaan niin erilaisia....

hyvin menee kun ei kuulu

Hyvät. Siskoni ei ole ystäväni sukulaisuuden vuoksi vaan ennemminkin siitä huolimatta.

Olemattomat ovat. Opiskelut ja perheen perustamiset vei erilleen, ja kun on joskus yritetty nähdä esim. vanhempien mökillä jouduin passaamaan sisaruksenkin perhettä. Pussailivat sohvalla ja kikattelivat riippukeinussa. Yksi yhteinen mökkiloma riitti minulle. Jotenkin oletti että kun olen hiukan vanhempi ja saan parempaa palkkaa, kustannan kaiken myös heille. Väärin arvattu.

Etäiset, koskaan ei yhteydenottoa hänen puoleltaan, joten jossain vaiheessa lopetin minäkin. tavataan jouluna ja ehkä kerran kesässä. On iso ikäero ja elämäntilanteet aivan eri, joten tavallaan ehkä parempi näin.

Ihan ok. Joskus nuorempana ollaan oltu läheisempiä, kun oli yhteisiä kavereita. Nykyään satunnaisesti ollaan yhteyksissä.

Ihan kivat välit. Asumme kaukana, joten emme tapaa kovin usein.

Ei minkäänlaiset - siskoni kielsi todistajien läsnäollessa minut, kun en antanut hänen viedä kaikkea isälle kuulunutta kuolinpesästä.

Hyvät. Asutaan kaikki kilometrin säteellä toisistamme ja kaikkilla avain toisten kotiin. Vähintään viestejä vaihtuu päivittäin, käydään yhdessä ulkona.

Hyvät ja läheiset. Asumme samalla paikkakunnalla ja näemme 2-3 kertaa kuukaudessa, lisäksi puhumme muutaman kerran viikossa puhelimessa tai viestittelemme. Silloinkin kun asuimme etäämmällä toisistamme, olimme paljon yhteyksissä. Olimme lapsina toistemme parhaat kaverit, eikä se ole muuttunut aikuisuudessakaan.

Toisen veljen kanssa todella hyvät ja läheiset välit, toisen kanssa ollaan tekemisissä lähinnä vanhempien kautta.

Lämpimät välit on ainoaan sisareen. Iso suru tulisi puseroon, jos häntä ei olisi.

Olen aidosti yllättynyt, miten ihmiset on etäisiä sisarustensa kanssa.

En siksi, että omani olisivat tiiviit, vaan juurikin siksi, että rikkonaisen perheemme vuoksi suhteet sisaruksiin on olleet myös omituiset (tavallaan läheiset, muttei käytännössä kuitenkaan ole ilmennyt mitenkään se läheisyys..sellainen "samalla puolella olemisen"-kokemus kuitenkin) ja olen ollut tosi kateellinen koko ikäni kaikille "tavallisille" perheille, ja ajatelut, etä kaikilla muilla sisarussuhteet (ja suhteet vanhempiin) on jotenkin oikeasti lämpimät ja välittävät.

Hyvät välit siskon kanssa. Käytiin juuri heidän toisen lapsen ristiäisissä ja tulevat meille juhliin viikonloppuna. Tavataan säännöllisen epäsäännöllisesti ja seurataan jonkun verran elämänmenoa lähisuvun watsapp ryhmässä.

Sisaruksillani on toistensa kanssa läheiset välit, itse olen aina ollut ulkopuolinen enkä ole mahtunut heidän tekemisiinsä mukaan, paitsi silloin kun tarvitsivat minulta jotain. Kun tajusin, että minä olin aina se joka auttoi mutta kun itse kerrankin tarvitsin apua, kellään ei ollutkaan aikaa, lopetin yhteydenpidon.

Hyvät ja lämpimät. Välimatkaa on paljon, mutta pyritään näkemään muutaman kerran vuodessa ajan kanssa. Molemmat elävät pikkulapsiperhearkea joten yhteydenpito jää melko vähäiseksi. Tästä poden välillä huonoa omaatuntoa, mutta tiedän että ei se oikeasti haittaa.

Lapsemme ovat samanikäisiä joten senkin puolesta on ihanaa viettää välillä aikaa yhdessä. Tosin jos asuisimme lähempänä toisiamme ja näkisimme useammin ei tätä halua olla yhdessä välttämättä olisi. :)

Minulla on sisko ja veli ja heihin hyvät välit, rakastan molempia ja ovat he sillä tavalla aina läheisiä ja tärkeitä vaikkei olla hirveän tiheästi tekemisissä. Kuitenkin useammin kuin vain juhlapyhinä ja merkkipäivinä, pyrimme tapaamaan säännöllisen epäsäännöllisesti.

Olen sisarteni tukena jos sitä tarvitsevat ja uskon, että heistä olisi tukea jos "elämältä putoaisi pohja", ensisijaisesti tosin luotan mieheeni ja lähimpiin ystäviini.

Varsinkin nuorena sisaret olivat todella tärkeitä, meillä oli hauskaa ja tsempattiin toisiamme sekä tuettiin sydänsuruissa jne. Nyt vanhempana on kaikilla vähän eri tilanteet ja pidemmät välimatkat. Mutta niin, on niistä ollut enemmän iloa kuin harmia. :D