Olenko jotenkin epänormaali kun mua ärsyttää suunnattomasti ihmiset

Ihmiset on yleensä ärsyttäviä, neuvoivat tai eivät.

Sellasille ihmisille voi sanoa, että lopettaa pyytämättä neuvomisen, thats it ja homma hoidettu.

Sillonku mua ärsytti kaikki ihmiset, olin itse masentunut ja peloissani.

Lopulta löydettyäni itseni ja olemukseni, toiset eivät enää ärsytä, vaan rakastan muita ihmisiä.

Oletteko huomanneet että ennen suomessa oli yhtenäiskulttuuri jossa toisia arvostettiin ja kunnioitettiin, oltiin avuliaita ja kohteliaita.

Nykyään tuntuu että ihmiset vain vihaavat toisiaan eikä vahingossakaan olla kohteliaita tai auteta.

Olis kiva tietää mikä suomalaiset sai tällaseen psykoosiin. 80-luku oli ihanaa aikaa, sitä ikävön.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko huomanneet että ennen suomessa oli yhtenäiskulttuuri jossa toisia arvostettiin ja kunnioitettiin, oltiin avuliaita ja kohteliaita.

Nykyään tuntuu että ihmiset vain vihaavat toisiaan eikä vahingossakaan olla kohteliaita tai auteta.

Olis kiva tietää mikä suomalaiset sai tällaseen psykoosiin. 80-luku oli ihanaa aikaa, sitä ikävön.

En ollut olemassa kuin 3 viimeistä vuotta kasarista, mutta peukutin silti. Oli varmaan mukavaa, ysärikin oli vielä aika hyvä mun makuun ja 2000-luku.

Se joka kokee oikeudekseen neuvoa toista, tuntee ylemmyyttä. Miksei ärsyttäisi tällaiset ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Sellasille ihmisille voi sanoa, että lopettaa pyytämättä neuvomisen, thats it ja homma hoidettu.

Sillonku mua ärsytti kaikki ihmiset, olin itse masentunut ja peloissani.

Lopulta löydettyäni itseni ja olemukseni, toiset eivät enää ärsytä, vaan rakastan muita ihmisiä.

Mua ei ärsytä ollenkaan kaikki ihmiset =) 

ap

Vierailija kirjoitti:

Oletteko huomanneet että ennen suomessa oli yhtenäiskulttuuri jossa toisia arvostettiin ja kunnioitettiin, oltiin avuliaita ja kohteliaita.

Nykyään tuntuu että ihmiset vain vihaavat toisiaan eikä vahingossakaan olla kohteliaita tai auteta.

Olis kiva tietää mikä suomalaiset sai tällaseen psykoosiin. 80-luku oli ihanaa aikaa, sitä ikävön.

Mä en ole ollenkaan sama mieltä. Suurimmaksi osaksi ihmiset ovat avuliaita ja kohteliaita. Toki poikkeuksia löytyy mutta niin niitä löytyi kasarillakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellasille ihmisille voi sanoa, että lopettaa pyytämättä neuvomisen, thats it ja homma hoidettu.

Sillonku mua ärsytti kaikki ihmiset, olin itse masentunut ja peloissani.

Lopulta löydettyäni itseni ja olemukseni, toiset eivät enää ärsytä, vaan rakastan muita ihmisiä.

Mua ei ärsytä ollenkaan kaikki ihmiset =) 

ap

Mutta olet itse virheetön ja voit vaatia muilta täydellisyyttä? :-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellasille ihmisille voi sanoa, että lopettaa pyytämättä neuvomisen, thats it ja homma hoidettu.

Sillonku mua ärsytti kaikki ihmiset, olin itse masentunut ja peloissani.

Lopulta löydettyäni itseni ja olemukseni, toiset eivät enää ärsytä, vaan rakastan muita ihmisiä.

Mua ei ärsytä ollenkaan kaikki ihmiset =) 

ap

Mua ärsyttää =)

Sellaisella ihmisellä, joka ei osaa laittaa rumia sanoja ja tiettynlaista käytöstä käyttäytyjän puutteellisuuden piikkin on heikko itsetunto.

Ja yleensä muissa ärsyttää eniten se piirre, jonka haluaisi eniten muuttaa itsessään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellasille ihmisille voi sanoa, että lopettaa pyytämättä neuvomisen, thats it ja homma hoidettu.

Sillonku mua ärsytti kaikki ihmiset, olin itse masentunut ja peloissani.

Lopulta löydettyäni itseni ja olemukseni, toiset eivät enää ärsytä, vaan rakastan muita ihmisiä.

Mua ei ärsytä ollenkaan kaikki ihmiset =) 

ap

Mutta olet itse virheetön ja voit vaatia muilta täydellisyyttä? :-)

???

Tulikohan sun kommenttis oikeaan kohtaan?

En ole virheetön enkä edes täydellinen. Näitä kaikenosaavia neuvojia on ihan turha kieltää neuvomasta joten paras keino on välttää kaikenlaista kanssakäymistä.

Ihan paras oli lapsuudenystäväni joka esim. Helsingissä treffatessamme neuvoi millä junalla pääsen takaisin Martinlaaksoon. Olin asunut jo useamman kuukauden siellä ja ihan onnistuneesti käyttänyt junaa. Näitä vastaavia oli paljon. Hän oli tosi pätevä neuvomaan mm. koirankoulutuksessa vaikka hänellä ei koiraa ollutkaan. Mulla oli. Emme ole enää tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellasille ihmisille voi sanoa, että lopettaa pyytämättä neuvomisen, thats it ja homma hoidettu.

Sillonku mua ärsytti kaikki ihmiset, olin itse masentunut ja peloissani.

Lopulta löydettyäni itseni ja olemukseni, toiset eivät enää ärsytä, vaan rakastan muita ihmisiä.

Mua ei ärsytä ollenkaan kaikki ihmiset =) 

ap

Mutta olet itse virheetön ja voit vaatia muilta täydellisyyttä? :-)

No, vastaavasti sinulta voisi kysyä millä oikeudella kuvittelet että olevasi pätevä neuvomaan muita, myös asioissa joista et mitään tiedä:-)

Vierailija kirjoitti:

Sellaisella ihmisellä, joka ei osaa laittaa rumia sanoja ja tiettynlaista käytöstä käyttäytyjän puutteellisuuden piikkin on heikko itsetunto.

Ja yleensä muissa ärsyttää eniten se piirre, jonka haluaisi eniten muuttaa itsessään. 

Tää on muuten ihan höpöteoria.

Jos mua ärsyttää ihminen joka pätee joka asiassa, teorian mukaan haluaisin itse tehdä niin? 

Minä en koskaan neuvo ketään pyytämättä ja neuvoja pyydettäessäkin korostan aina ettei mun tapani ole ainut oikea eikä edes välttämättä toimi kaikilla.

Pyytämättä neuvominen on kuin toisen henkilökohtaiselle alueelle tunkeutumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaisella ihmisellä, joka ei osaa laittaa rumia sanoja ja tiettynlaista käytöstä käyttäytyjän puutteellisuuden piikkin on heikko itsetunto.

Ja yleensä muissa ärsyttää eniten se piirre, jonka haluaisi eniten muuttaa itsessään. 

Tää on muuten ihan höpöteoria.

Jos mua ärsyttää ihminen joka pätee joka asiassa, teorian mukaan haluaisin itse tehdä niin? 

Mutta olet kuitenkin aihe vapaalla neuvomassa muita ja arvostelemassa muiden mielipiteitä höpöhöpöksi? Eli et tunnista itsestäsi käytöstä josta syytät muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellasille ihmisille voi sanoa, että lopettaa pyytämättä neuvomisen, thats it ja homma hoidettu.

Sillonku mua ärsytti kaikki ihmiset, olin itse masentunut ja peloissani.

Lopulta löydettyäni itseni ja olemukseni, toiset eivät enää ärsytä, vaan rakastan muita ihmisiä.

Mua ei ärsytä ollenkaan kaikki ihmiset =) 

ap

Mutta olet itse virheetön ja voit vaatia muilta täydellisyyttä? :-)

No, vastaavasti sinulta voisi kysyä millä oikeudella kuvittelet että olevasi pätevä neuvomaan muita, myös asioissa joista et mitään tiedä:-)

Hih hih neuvottiinko tuossa kysymyksessä muita?

Olen juuri tätä asiaa miettinyt viime aikoina! Olen viime aikoina ollut tosi kiireinen, kun reilun puolen vuoden saumaan sattui uusi työpaikka, uusi innostus harrastuksessani ja uusi parisuhde, josta syystä muutama ystävä jäänyt vähemmälle huomiolle, kun emme ole saaneet aikatauluja yhteen sovitettua. Viime viikonloppuna saimme kahden kanssa sovittua näkemiset (erikseen) ja yhden kanssa puhuimme pitkän puhelun lisäksi.

Oma aikani erossa heistä sai silmäni avautumaan, että jokaisella heistä on tosiaan tapana opastaa, neuvoa ja ohjata minua! Olen aika erilainen kuin heistä jokainen, hiljaisempi ja ujompikin ja luonteeltani pehmeä, varmaan sitten heidän mielestään avuttoman oloinen, vaikka ihan onnistuneesti olen elämäni luovinut, mutta he kaikki ovat sellaisia äänekkäitä jokapaikanhöyliä joilta neuvoja kyllä putoilee ihan pyytämättä. Ja voi että kävi ärsyttämään ja oikein putosi suomut silmiltäni, miten auvoisaa elämä on ollutkaan kun ei ole tämä kuoro ollut minua "ohjaamassa". Kaikki nämä em. uudet asiat ovat lisänneet onnellisuuttani huomattavasti, mutta silti kaikkia niitä kritisoitiin jollain tavalla, tai ainakin kerrottiin miten voisin tehdä jonkun asia vähän toisin. Miestä ei ole kukaan tavannut mutta siitäkin tuli kommenttia, se oli se viimeinen niitti ja silloin tuli sanottua asiasta.

En tiedä miten jatkossa, jaksanko näitä ihmisiä tämänkään vertaa, mikä on toisaalta harmi, kun on kuitenkin pitkäaikaiset ystävyydet kyseessä.

Et ole outo. Pyytämättä neuvominen on todella ärsyttävää ja huonoa käytöstä. Se on myös sellaista huonoa käytöstä jota yllättävän moni ihan normaali ihminen ei tajua huonoksi käytökseksi.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko huomanneet että ennen suomessa oli yhtenäiskulttuuri jossa toisia arvostettiin ja kunnioitettiin, oltiin avuliaita ja kohteliaita.

Nykyään tuntuu että ihmiset vain vihaavat toisiaan eikä vahingossakaan olla kohteliaita tai auteta.

Olis kiva tietää mikä suomalaiset sai tällaseen psykoosiin. 80-luku oli ihanaa aikaa, sitä ikävön.

80-luvulla Suomessa:

- aviopuolison raiskaaminen ei ollut rikos.

- seksuaalivähemmistöillä ei ollut käytännössä mitään oikeuksia, ja jos joku avoimesti kuului sellaiseen, niin oli yleensä mahdotonta saada kunnon töitä ja avoin pilkka oli päivittäistä. Myös väkivalta oli yleistä.

- henkirikoksia tehtiin vuosittain paljon enemmän kuin nykyään vaikka väkiluku oli pienempi.

- sukupuoleen perustuva syrjintä oli työpaikoilla ja palveluiden saamisessa normaalia; se hyväksyttiin ja sitä suorastaan odotettiin.

- lapsen oikeuksia ei käytännössä ollut. Ruummillinen kurittaminen eli mielivaltainen pahoinpitely oli yleistä. Epäilyjä seksuaalisesta hyväksikäytöstä ei ilmoitettu viranomaisille eikä tutkittu. Hyväksikäyttö oli silti vähintään yhtä yleistä kuin nykyään, luultavasti yleisempää juuri tuon vaikenemisen kulttuurin takia.

Kyllä, kuulostaa tosi ihanalta ajalta. Avuliaisuus, kohteliaisuus ja kunnioitus suorastaan paistaa läpi näistä tosiseikoista.

Se on yleistä, että aika kultaa muistot ja ennen muka kaikki oli paremmin, mutta kun todellisuudessa ei ollut. Yleisesti ottaen kaikki oli ennen huonommin, ja tulee tulevaisuudessa olemaan paremmin.

-83 syntynyt.

Vierailija kirjoitti:

Olen juuri tätä asiaa miettinyt viime aikoina! Olen viime aikoina ollut tosi kiireinen, kun reilun puolen vuoden saumaan sattui uusi työpaikka, uusi innostus harrastuksessani ja uusi parisuhde, josta syystä muutama ystävä jäänyt vähemmälle huomiolle, kun emme ole saaneet aikatauluja yhteen sovitettua. Viime viikonloppuna saimme kahden kanssa sovittua näkemiset (erikseen) ja yhden kanssa puhuimme pitkän puhelun lisäksi.

Oma aikani erossa heistä sai silmäni avautumaan, että jokaisella heistä on tosiaan tapana opastaa, neuvoa ja ohjata minua! Olen aika erilainen kuin heistä jokainen, hiljaisempi ja ujompikin ja luonteeltani pehmeä, varmaan sitten heidän mielestään avuttoman oloinen, vaikka ihan onnistuneesti olen elämäni luovinut, mutta he kaikki ovat sellaisia äänekkäitä jokapaikanhöyliä joilta neuvoja kyllä putoilee ihan pyytämättä. Ja voi että kävi ärsyttämään ja oikein putosi suomut silmiltäni, miten auvoisaa elämä on ollutkaan kun ei ole tämä kuoro ollut minua "ohjaamassa". Kaikki nämä em. uudet asiat ovat lisänneet onnellisuuttani huomattavasti, mutta silti kaikkia niitä kritisoitiin jollain tavalla, tai ainakin kerrottiin miten voisin tehdä jonkun asia vähän toisin. Miestä ei ole kukaan tavannut mutta siitäkin tuli kommenttia, se oli se viimeinen niitti ja silloin tuli sanottua asiasta.

En tiedä miten jatkossa, jaksanko näitä ihmisiä tämänkään vertaa, mikä on toisaalta harmi, kun on kuitenkin pitkäaikaiset ystävyydet kyseessä.

Juuri näin.