Lue keskustelun säännöt.
Eroperhe / lapsen ikävä
01.04.2019 |
Uaaah. Vertaistukea ja vinkkejä kiitos!
Lapsi 5v, erosta kaksi vuotta aikaa.
Nykyään lapsi isällä 2 arkiyötä/vko (isän työn ja jaksamisen vuoksi).
Koko kevään ajan lapsi on kaivannut minua aina isällä ollessaan tosi paljon. Soittaa itkien, kun on ikävä. Ei aina halua mennnä isälleen.
Kun tulee kotiin, niin kiukuttelee ja koettelee minua oikein urakalla.
Ymmärrän kyllä, että on lapselle rankkaa. Ymmärrän myös, että olen hänelle enemmän läsnä kuin isänsä, joka kuitenkin on ihan ok isä ja lapselle kai tärkeä (ei kuitenkaan esim ikävöi isää ainakaan niin että siitä sanoisi). Arkemme on siis erilaista.
Aikaisemmin on kokeiltu viikko-viikkoa, ja vielä viime vuonna oli 1 yö/vko.
Isän työ kuitenkin määrittää tosi paljon sitä mikä on edes mahdollista.
Hyviä vinkkejä miten suhtautua lapsen ikävään, kun soittaa? Tekee niin pahaa, mutta pakko vaan kuunnella, ja lohduttaa. Joka viikko. Argh.
Kommentit (7)
Tuosta teidän pitäisi voida keskustella. Osaako isä olla turvallinen vanhempi kun lapsi ikävöi? Pitäisikö lapseĺla olla mukana tuttu unilelu ja iltasatu? Miten isä suhtautuu lapsen ikävään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseasiassa ei isäpäivinä yleensä ole päivähoidossa, ja jos on niin olen mukana hakemassa, eli ei tule tuollaista rumbaa.
Isä on lähes aina viikonloput töissä.
Osaa varmaan lohduttaa, mutta ei ehkä samallatavalla asetu lapsen asemaan kuin mitä itse teen.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa ei isäpäivinä yleensä ole päivähoidossa, ja jos on niin olen mukana hakemassa, eli ei tule tuollaista rumbaa.
Isä on lähes aina viikonloput töissä.Osaa varmaan lohduttaa, mutta ei ehkä samallatavalla asetu lapsen asemaan kuin mitä itse teen.
-ap
Sun pitää jutella miehen kanssa ja sopia, että kun lapsi itkee ja ikävöi, isä ottaa syliin ja rauhoittaa eikä vain iske puhelinta käteen.
Tämä on aikuisten asia ratkaista.
En usko että lapsella on täysin turvaton olo. Isä osaa halata ja ottaa syliin, ja yleensä näissä ikäväpuheluissakin yhdessä todetaan, että menee nyt isin syliin rauhoittumaan ja saamaan ison halin.
Mies ei siis ole täysi toope. Vähän toki turhautunut, kun hänen "rakkautensa ei riitä". Mutta ei sano sitä lapselle ääneen, tietenkään.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko ikävän iskiessä isä koittaa viedä huomiota muualle? Ettei aina tulisi itkupuheluita? Soittaisi vaikka lapsen kanssa sinulle silloin kun on kivaa ja jotain mukavaa kerrottavaa niin olisi ikäänkuin positiivinen vire eikä odottaisi siihen kun on jo itkut menossa?
Miten itse reagoit puheluihin? Voivotteletko lapsen mukana? Että ompas kamalaa kun on niin ikävä äitin luo? Vai millä tavoin? Lapsi voi saada sinun reaktiostakin syytä itkuun. Jos kuulee sinun olevan huolissaan/harmissaan, tulee sille ehkä turvaton olo: ehkä isän koti ei olekaan turvallinen paikka jos äitikin on huolissaan (näin niinkuin kärjistetysti).
Itse olen eronnut 3-vuotiaan lapsen äiti, ja lapsi tuon tuostakin kokee isi-ikävää, sillä näkee isäänsä kerran-pari viikossa,joka on lapsen tarpeisiin nähden liian vähän. Koitan pitää ikävää aisoissa juuri sillä et soitellaan vähä väliä ja kerrotaan mukavia juttuja ja kuulumisia yhdessä isälle puhelimessa. Isille ei soiteta esim iltasella nukkumaanmennessä, koska silloin väsyneenä se ikävä helposti menisi itkuksi.
Ja muutenkaan silloin kun on ikävä ja suru, niin ei välttämättä joka kerta soiteta isälle, vaan ohjaan huomiota muualle. Monesti kun minä kiellän/komennan tai lapsi pahoittaa muuten mielensä jostain, muuttuu itku isi-ikäväksi. Tällöin parempi ettei mene siihen ikävään mukaan ja soita isille itkupuhelua, jottei tulisi sellaista paha äiti - hyvä isä -asetelmaa.
Että ehkä kannattaisi lapsen isän kanssa jutella toimintatavoista? Että kannattaako lapsen antaa soittaa sinulle joka käänteessä. Ehkä isä ei osaa sitä surua ja ikävää lapsen kanssa käsitellä vaan antaa homman sinun hoidettavaksi. Neuvola voi tässä tapauksessa ehkä auttaa, itsekin erotessa kysyin sieltä apuja juuri tuohon toisen vanhemman kaipuuseen.
Miksi arkiöisin? Varmasti menee lapsi sekaisin, kun päiväkodista mennään eri kotiin mistä on aamulla viety. Kaikki arkipäivät yhtä kodinvaihtoa.
Eikö isä osaa lohduttaa lasta?