Petetyiksi ja jätetyiksi tulleet, miten elämänne jatkui?

Vierailija kirjoitti:

Siitä selviää, kun pystyy antamaan anteeksi, mutta se vie aikaa. Anteeksiantaminen ei tarkoita hyväksymistä vaan irtipäästämistä. Minä olen toista kertaa naimisissa, eikä menneestä traumasta ole tullut mitään mukaan.

Ja mitä pettämisen syihin tulee, niin valitettavan moni ei erota henkilökohtaisia ongelmiaan parisuhteen ongelmista.

Hyvin sanottu. Minulle on jäänyt edellisistä suhteista, jotka ovat loppuneet ja mukana on ollut pettämistä niin kokemus, muisto, ja ymmärrys mitä asioita en halua toistaa seuraavassa parisuhteessani ja mitä teen toisin. Kyse on siis oppimisesta ja valinnoista. Eli asioita on jäänyt mutta käännän omilla valinnoillani ne hyväksi. Anteeksianto on sen hyväksymistä, että näin kävi koska olemme erehtyväisiä ihmisiä, tästä voi oppia ja tästä ei kannata katkeroitua. Päästää irti, minusta myös hyväksyä, että näin kävi, ei sitä, että se olisi oikein.

Pettäminen voi olla myös toisen ihmisen kasvukipuilua ja aina se ei liity parisuhteeseen suoraan, välitön vaikutus vain on yleensä tuhoisa. Luottamus, sitä kaikki pitää suhteessa tärkeänä. Luottamus, se pettämisessä rikotaan ja mitä jää. Minulla on ollut suhde, jossa molemmat pettivät mutta se liittyi osana raivoisaan eroon, sen kipuiluun, ero oli jo keskusteltu, henkisesti päätetty mutta ei lopullisesti tehty. Kumpikin etsi lohtua toisesta ihmisestä, joka ymmärtää kun oli liian vaikeaa hakea sitä kumppanistaan, joka lapsellisesti ajatellen oli kaiken pahan syy. Meni vuosia, että pystyimme puhumaan toisillemme melkein normaalisti. Kasvukipuja, aikuistumisen kriisi.

Vierailija kirjoitti:

Järkyttää kyllä miten pettäjä ei tajua sitä, kuinka hänen tekonsa saattaa jättää hyvinkin suuria ja pitkäaikaisia traumoja... Miksi joku haluaa tahallaan pilata toisen elämää, vielä sellaisen ihmisen elämää, jonka kanssa on yhdessä koettu ja tehty jopa lapsia!?

Tarkoituksena yleensä on tehdä se salaa, ei sen ole tarkoitus selvitä omalle kumppanille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kannatti lähteä samantien tuollaisesta suhteesta, sen jälkeen on kaikki ollut tuhat kertaa paremmin uuden, luotettavan kumppanin kanssa. Pettäjä sen sijaan on tuhonnut elämänsä kaikilta osin, siinäpä istuu savuavien raunioiden päällä.

Miksi ei voi myöntää että pettäjänkin elämä todennäköisesti parani kun pääsi pois epätyydyttävästä suhteesta? Ei kukaan petä hyvässä suhteessa. 

Kyllä on näitäkin, kun pettää hyvässäkin suhteessa. Ne ovat näitä, joille mikään ei riitä... Osaavat hyvin näytellä rakastavaa ja välittävää kumppania, mutta Tinderit ja muut nettideitit laulaa ja kännissä tapahtuu "lipsahduksia". Jotkut jäävät koukkuun siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttää kyllä miten pettäjä ei tajua sitä, kuinka hänen tekonsa saattaa jättää hyvinkin suuria ja pitkäaikaisia traumoja... Miksi joku haluaa tahallaan pilata toisen elämää, vielä sellaisen ihmisen elämää, jonka kanssa on yhdessä koettu ja tehty jopa lapsia!?

Tarkoituksena yleensä on tehdä se salaa, ei sen ole tarkoitus selvitä omalle kumppanille.

Tietääkö kukaan otantaa/tutkimusta, missä olisi tietoa pettämisen salassa pysymisestä/julki tulosta? Voihan tällaistakin tutkia?

Moni narsistipettäjä varmaan nauttisi päästessään retostelemaan panoillaan. Näitä uroksia riittäisi ainakin siihen "ei kärynneiden" -ryhmään. Toinen puolisko voisi olla vaikka paljastuneet "katuvat", jotka tulisivat kertoilemaan tunteistaan käryn jälkeen. Eli kuinka olen "muuttunut"...

Kannattaisi sen pettäjän myös miettiä sitä, että hän ei olekaan se ainoa osapuoli, joka voi päättää pysyykö asia salassa vaiko ei. Useimmissa tapauksissa kanssapettäjällä on mahdollisuus paljastaa vaikka nyt kostoksi, kuten usein käy, pettäminen petetylle. Iso riski. Ja tämän asian valossa jo voi miettiä, kuinka pahaa voi joku tehdä sille "omalle rakkaalle", kun antaa suhteen jonkun toisen varaan. Ja siitä surullisen kuuluisasta "naisen vaistosta" on jo varmaankin puhuttu ihan tarpeeksi. Itselläni on ainakin toiminut todella hyvin, ei ole tarvinnut puhelinta tutkia. eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kannatti lähteä samantien tuollaisesta suhteesta, sen jälkeen on kaikki ollut tuhat kertaa paremmin uuden, luotettavan kumppanin kanssa. Pettäjä sen sijaan on tuhonnut elämänsä kaikilta osin, siinäpä istuu savuavien raunioiden päällä.

Miksi ei voi myöntää että pettäjänkin elämä todennäköisesti parani kun pääsi pois epätyydyttävästä suhteesta? Ei kukaan petä hyvässä suhteessa. 

Kyllä on näitäkin, kun pettää hyvässäkin suhteessa. Ne ovat näitä, joille mikään ei riitä... Osaavat hyvin näytellä rakastavaa ja välittävää kumppania, mutta Tinderit ja muut nettideitit laulaa ja kännissä tapahtuu "lipsahduksia". Jotkut jäävät koukkuun siihen.

Juuri näin.

Pettäminenhän ei tarkoita, etteikö kumppaniaan rakastaisi, vaan se on pelkkää vaihtelunhalua, esim. päästä rauhassa hommiin ilman väsynyttä seuralaista kotona lapsiarjen keskellä, huutavien muksujen sinkoillessa ympäriinsä iltamyöhään.

Sitten vain tyydytettynä kotiin sen oman, josta ei kuitenkaan haluaisi mistään hinnasta luopua, luokse. Joillekin tämä on ihan arkipäivää. Sitten ollaan ihmeissään, kun paljastuttua toinen haluaakin eron, kun meillähän oli kaikki kunnossa.

Ei se elämä ole vielä jatkunut. Vuosi sitten sain tietää että melkein 20 vuoden yhdessä olon jälkeen vaimo petti. Ongelmana oli suhteessa muutenkin ollut yhteisen ajan ja sitä kautta läheisyyden ja seksin puute juuri vaimon puolelta. Ja puheissa olin kuulemma mahtava, mutta hänellä vain halut vähissä. Voi v*#ttu mitä kusetusta! Keräilen vieläkin itsetuntoni sirpaleita.

Ollaan yritetty paikata suhdettamme, mutta ei tästä taida mitään tulla. Minun on vaikea luottaa enää ollenkaan ja toinen vain etsii itseään. Kouluikäisiä lapsia ja vasta remontoitu omakotitalo muuttotappio kunnassa vaikeuttaa päätöstä. En haluaisi olla vain viikonloppuisä, mutta ei kai tässä ole vaihtoehtoja.

Ensimmäinen pitkäaikainen (yli 4 v) seurustelusuhteeni päättyi siihen, kun tyttöystäväni petti yksissä juhlissa ja vielä aivan avoimesti. Kun tuli seuraavana aamuna takaisin hotellihuoneeseemme, kysyin että mitäs tämä nyt oli, ja sanoi halunneensa tehdä selväksi että tämä juttu oli tässä. Joo, kiitos, selväksi tuli. Olisi sen voinut mielestäni paremminkin hoitaa, mutta kuspää kun oli niin teki noin. Siitä on nyt yli 20 v, mutta vieläkin kalvaa sen verran, että jos mimmi tulisi jotain selittelemään niin sanoisin kyllä mihin voi suksia. En ole katkera mutta olen kumminkin. Sen verran siitä jäi arpia, että vielä nykyisessä suhteessanikin eniten pelottaa juuri se, että jos vaimoni pettäisi, jopa enemmän kuin jos vain jättäisi.

Jotenkin pettäjät, jotka haluavat lähteä suhteesta, mutta eivät uskalla, pettävät ensin saadaksene paremman syyn erota.... Se on vastuun pakoilua ja tosi lapsellista, mutta jos noin teki, jätetty ja petetty pääsee kyllä epäkypsästä ihmisestä eroon. Minulla kävi näin. Kuitenkin tämä nainen, jonka kanssa mies petti, alkoi heti piirittää (oli ollut ihastunut mieheen alusta lähtien ja tiesi tämän olevan varattu). Mies yritti olla yksin ensin, mutta ei näköjään uskaltanut sanoa ei naiselle ja ehkä ihastusta olikin, mutta mies ei ollut koskaan ollut yksin ja yritti, mutta pystyi siihen vain kuukauden verran.. Näin kerran jossakin kortissa nämä sanat: "Rehellinen ei on parempi kuin valheellinen kyllä." Mielestäni hyvin sanottu ja jäi päähän. Siksi olen uskaltanut sanoa eron jälkeen ainakin kahdelle miehelle ei, jotka alkoivat piirittää, kun kuulivat minun olevan vapaa. Olivat ihan mukavia, mutta en ollut valmis uuteen suhteeseen. Nykyisen tapasin, kun erosta oli kulunut yli vuosi. Hän on hyvä mies ja selvästi tietää, milloin on hyvä sanoa ei. Hyvässä mielessä siis  :) 

Kyl surettaa, että jotkut täällä puolustelevat pettäjien tekoja ja langettavat syyn petetylle. Ajatteletko samoin, jos sinua petetään? Että puolisollasi oli oikeus tehdä sinulle niin? Kuten yksi täällä sanoi, pettäminen on aina väärin tai kyseenalaista toimintaa. Helpompi joidenkin ihmisten on sanoa, joita ei ole petetty. Väitätte sen olevan niin yksinkertaista. Ehkä te täällä, jotka puolustelevat pettäjän tekosia, ovat pettäneet. Petetyksi tuleminen voi olla hyvin traumaattista jollekin. Toinen selviää siitä paremmin kuin toinen. Osa pettäjistä osaa katua tekoaan, mutta näköjään harva osaa tämän keskustelun perusteella. Katuva pettäjä on eri asia kuin sellainen, joka selittelee tekoaan ja kaikki on sitten petetyn syytä. 

Varattua tietoisesti iskevä saa kyllä ansionsa mukaan myöhemmin. Mieti: hän on suhteessa ihmisen kanssa, jolla on pettäjän menneisyys. Ei varmaan päästä ketään naista uuden poikaystävänsä lähelle. Mies ilmeisesti pettää ensin henkisesti (valittaa ihastukselleen että nainen tätä ja tota) ja sitten fyysisesti. Ns. luo jonkinlaisen siteen ennen eroamista. Ei v**tu miten inhottavaa.. 

Uskon, että äijä pettää tätä uutta ennemmin tia myöhemmin. Nainen tiesi, mihin ryhtyy, kun saa pettämään kanssaan. Sitten sä ap, alotat uudelt pohjalt, Sun poikaystäväs ei tartte pohtia, että oot pettäny aiemmin. Toki petetyksi tuleminen voi mietityttää, mut kumpi mieluummi; pettäjä vai petetty? Jos oot käsitellyt eros hyvin ja oot avoin, niin eiköhän sulla mee paremmin kuin pettäjäeksäläs. Oon varma. Karma is a bitch btw.

Vierailija kirjoitti:

Järkyttää kyllä miten pettäjä ei tajua sitä, kuinka hänen tekonsa saattaa jättää hyvinkin suuria ja pitkäaikaisia traumoja... Miksi joku haluaa tahallaan pilata toisen elämää, vielä sellaisen ihmisen elämää, jonka kanssa on yhdessä koettu ja tehty jopa lapsia!?

sama, ystäväni puoliso petti lähes koko suhteen ajan, lyttäsi toista, ja kuitenkin kuvittelee joku kaikkea hyvää ja rakkautta toivotuksen auttaa jotain...ja tekonsa "hyvitetyiksi"

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin pettäjät, jotka haluavat lähteä suhteesta, mutta eivät uskalla, pettävät ensin saadaksene paremman syyn erota.... Se on vastuun pakoilua ja tosi lapsellista, mutta jos noin teki, jätetty ja petetty pääsee kyllä epäkypsästä ihmisestä eroon. Minulla kävi näin. Kuitenkin tämä nainen, jonka kanssa mies petti, alkoi heti piirittää (oli ollut ihastunut mieheen alusta lähtien ja tiesi tämän olevan varattu). Mies yritti olla yksin ensin, mutta ei näköjään uskaltanut sanoa ei naiselle ja ehkä ihastusta olikin, mutta mies ei ollut koskaan ollut yksin ja yritti, mutta pystyi siihen vain kuukauden verran.. Näin kerran jossakin kortissa nämä sanat: "Rehellinen ei on parempi kuin valheellinen kyllä." Mielestäni hyvin sanottu ja jäi päähän. Siksi olen uskaltanut sanoa eron jälkeen ainakin kahdelle miehelle ei, jotka alkoivat piirittää, kun kuulivat minun olevan vapaa. Olivat ihan mukavia, mutta en ollut valmis uuteen suhteeseen. Nykyisen tapasin, kun erosta oli kulunut yli vuosi. Hän on hyvä mies ja selvästi tietää, milloin on hyvä sanoa ei. Hyvässä mielessä siis  :) 

Huvittava teksti. Ihan kuin sinä jotenkin tietäisit, mitä exäsi päässä on liikkunut tuon toisen naisen suhteen. ”Ei uskaltanut sanoa ei naiselle”...ja joku vielä yläpeukuttaa tällaista tuubaa.

Täällä on jotenkin niin älyttömän naiivia porukkaa kirjoittelemassa, mutta vastaanpa kuitenkin että kun on henkisesti kasvanut tarpeeksi, osaa käsitellä asiat siten ettei niistä jää mitään katkeruuksia. Minua on kyllä petetty, jätetty, pahoinpidelty suhteissani ja hetkellisen romahduksen jälkeen sitä aina jotenkin jatkaa elämäänsä niinkuin ennenkin. Eivätkä menneet suhteet, tapahtumat tai ihmiset vaikuta mitenkään nykyiseen elämääni puhumattakaan siitä, että syyttelisin menneitä siitä, millainen nykyinen elämäni on. Kaikki on omalla vastuulla, myös toipuminen. Kukaan muu ei ole vastuussa elämästäsi. Ihmiset nyt vaan toisinaan tekevät toisilleen ikäviä asioita.

Vierailija kirjoitti:

[

Huvittava teksti. Ihan kuin sinä jotenkin tietäisit, mitä exäsi päässä on liikkunut tuon toisen naisen suhteen. ”Ei uskaltanut sanoa ei naiselle”...ja joku vielä yläpeukuttaa tällaista tuubaa.

Ehkä siks tiiän, koska eksäni avautui siskolleen, joka on minun kaverini. Hänen kauttaan tutustuin. Olemme yhä kavereita, mutta eksän kanssa en tekemisissä ole.

Yli 20 v naimisissa, teini-ikäiset lapset, melkein maksettu talo ja vaimolla iski vapaudenkaipuu. Roikuin liian pitkään peläten menettäväni lapset ja lasten kodin, mutta kun ei ollut enään muuta vaihtoehtos kuin ero järjestyikin niin että ostin talon kokonaan itselleni. Ja teinithän eivät talosta pikkuiseen kämppään lähde, joten sain pidettyä heidätkin miltei kokonaan. Uutta suhdetta ei vielä ole, enkä sellaista kaipaakkaan, vaan tutustun uuteen sinkkuminään ihan ajan kanssa. Eli hyvin kävi ja hyvin menee.

Ihmisen toipumisen kesto riippuu ihmisestä. Toinen toipuu helpommin, toinen ei. Naiivia on kyllä se, että antaa kokemuksensa vaikuttaa jokaiseen asiaan elämässään (ystäviin, uuteen parisuhteeseen, perheeseen jne). Yksi ystäväni ei ole vieläkään kolmen vuoden jälkeen päässyt yli ja vertailee muita. Se on surullista. Hän on täysin eri ihminen, huonolla tavalla. Ennen petetyksi ja jätetyksi tulemista hän oli kaikille ystävällinen ja lempeä. SInänsä en ihmettele jos hän on vielä katkera, koska hänen ystävänsäkin ovat tehneet tästä ison asian. Sinänsä kannustivat vihaamaan ja kaikkea, mikä ei ole hyvä keino. Ainakaan petetylle. Viha tuhoaa ja leviää helposti... Ammattiapu olisi paras apu, koska siellä kannustetaan suhtautumaan asioihin oikein.