Muistoja SinäMinä ja MeKaks-lehdistä!

Muistan, että tuli minulle joskus 88-90 ja koulun jälkeen sai rentoutua sängyllä hömppää lukien. 

Lukijoiden omat tarinat,  joista suurin osa haiskahti keksityiltä. Tosin ei sitä silloin tajunnut :D

Mulla on ikävä tuota aikaa

N42

Minäkin luin teinipoikana niitä. Siskolle tuli SinäMinäHänMeTeHe. Olihan ne romanttisia ja liikuttavia tarinoita. Kulman takaa käveli sinisilmäinen, vaaleatukkainen poika ja kohta oli ah-niin-ihana seurustelu alkanut ja elämä näytti tappiin asti onnelliselta :D

Ilmeiseist jotkut pitivät näitä kuvauksia realistisina... 

No, vilpittömästi voin silti sanoa, että pidin niistä romanttisista jutuista. En minä silloin osannut niitä mihinkään todelliseen verrata tai suhteuttaa, mikä saattoi olla koskettavuuden syy.

Eikö niiden lukijan tarinoiden kuulunutkin olla keksittyjä? Mä luin noita lehtiä aika nuoresta asti, enkä muistaakseni koskaan ajatellut, että lukijan tarinat olisivat totta.

Ai, mä taas ajattelin, että ne lukijan tarinat ovat totta viimeistä piirtoa myöten. Itsekin kirjoitin sinne tositarinan enkä muuttanu siitä muuta ku nimet.

Voi mulla on ikävä sitä aikaa! Niin ihanaa ja jotenkin viatonta näin kun aika on kullannut muistot.

Kumpi lehti oli mielestänne parempi? Itseäni miellytti enemmän SinäMinän ulkoasu.

Mä leikkasin lehdistä niitä runoja ja piirustuksia yms. ja liimasin niitä päiväkirjani sivuille. Siellä ne on vieläkin.

Tuija Lehtinen kirjoitti todella paljon tarinoita SinäMinään. Tuija Lehtinen on tehnyt monta kirjaakin.

Me kaks -lehdessä noin vuonna 1991 oli ohje kesäiseen mansikkadiettiin, johon sitten lankesin. Äiti valitti, kun ruokailuni tuli niin kalliiksi (pelkkiä mansikoita jonkin aikaa). Ohjeessa muistutettiin myös pitämään ohutta ketjua/vyötä vaatteiden alla vatsan kohdalla melko tiukalla, koska se muistuttaisi liian isojen annosten välttämisestä :)

Vm. 1978

Olihan se kiva ajatella, että jossain yht äkkiä törmäisi johonkin ihanaan poikaan ja hups vaan oltaisiin rakastuneita. No, toisaalta, käyhän niin oikeastikin. 

Meillä ei ollut varaa kyseisiin lehtiin ja sain niitä aina lainaksi kavereilta.

Eikös lukijan tarina ole tarina nimensä mukaisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Eikös lukijan tarina ole tarina nimensä mukaisesti. 

Tämä tarina on tosi.

Muistan että niissä lehdissä oli ehkä parasta palstat, joihin lukijat saivat kirjoittaa omia lyhyitä mielipiteitä, viestejä kavereille tms, piirroksia. Itsekin kirjoitin sinne kerran jotain teinihömppää epätoivoisesta ihastuksestani, joka tuntui todelliselta rakkaudelta.

Niissä oli joskus karujakin tarinoita, esim. isäpuolen hyväksikäyttämästä tytöstä.

Isosisko-palsta oli ihana. Ja meikkivinkit!

Aika hurjaa ajatella nyt jälkikäteen tuota 90-luvun alun menoa. Lehdissä julkaistiin näitä teini-ikäisten lukijoiden tarinoita, joissa estoitta alaikäiset käyttivät alkoholia ja tupakkaa (joskus jopa huumeita). Kukaan ei moralisoinut mitään ja lehdet painettiin. Myös näissä kirjailijoiden tarinoissa oli vahvasti mukana teini-ikäisten alkoholin käyttö. 

En usko, että tänä päivänä mikään lehti voisi "tukea" tuollaista teinielämää julkaisten tuollaisia tarinoita. Jälkikäteen sain kyllä huonojakin vaikutteita noista lehdistä, esim. mielestäni oli ihan normaalia ryypätä lähes joka viikonloppu.

lisää muistoja

Oli ryyppäämistä, imppaamista, huumeidenkäyttöä, viiltelyä, isäpuolten hyväksikäyttöä, itsareita jne. Aika hurjaa luettavaa teini-ikäisille, jotka helposti matkivat asioita.