Miten elämäsi muuttui kun lopetit tupakoinnin?

Ei mikään. Tai no, bussissa haisee kusi silloin tällöin, kun hajuaisti on parantunut. Rehellisesti sanottuna en ole mitään muuta terveysvaikutusta huomannut. Poltin 30 vuotta.

en käy juuri ulkona enää

Ei tarvi enää koko ajan pelätä että saisin kesk-iässä keuhkosyövän. Hajuaisti parani aivan valtavasti (hyvä ja huono asia). Ja rahaa on luultavasti säästynyt aika paljon...

Lopetin tupakoinnin kun tulin raskaaksi, joten aika paljon muuttui muutenkin. Mutta tupakoinnin osalta oikeastaan elämä muuttui helpommaksi. Ei tarvinnut enää muistaa ostaa tupakkaa kaupasta, ei tarvinnut enää tarkistaa onko sytkä mukana. Ei tarvinnut miettiä haiseeko töissä tupakalta. Ei tarvinnut pestä käsiä niin usein. Ei tarvinnut mennä talvipakkasella ulos palelemaan. Ei tarvinnut tyhjätä tuhkakuppeja. Ei tarvinnut miettiä, missä voi/ kehtaa polttaa ja mihin voi tumpata.

Yksi huono puoli oli se, että ruoka alkoi maistua ja painohan siinä nousi.

Olo on freesimpi. Näytän mielestäni paremmalta ja nuorekkaammalta, henki ei haise eikä suussa maistu paska. Kivempi pukeutua kivasti kun tietää että vaatteet ei ala haista tunkkaselta röökipaskalta ja tekee mieli innostua kaikesta kivasta erilaisesta kun ennen oli niin perustylsä röökijumi päällä. Päätä ei särje, eikä ole jumissa, pystyy hengittämään saunassa ja liikkumaan enemmän. Masturboin enemmän ja jaksan jumpata. Hampaat vaalenee kun käyttää kunnon valkaisevaa tahnaa. Olen tyytyväinen itseeni enkä soimaa enää saamattomaksi. Voi halata ihmisiä ja olla lähellä ilman että haisee. Riittääkö nää?

Rahaa säästyi, hajuaisti palasi, hengitys helpottui, kunto parani

Masennuin. Kaikki tuntui tympeälle, en saanut mitään aikaan. Nyt yli kahden vuoden jälkeen alkaa helpottaa. Vieläkin tulee hetkiä, jolloin kaipaan, en kuitenkaan enää koske tupakkaan.

Pitkästä röökihistoriasta huolimatta, minulla ei toistaiseksi ole mitään tupakasta johtuvaa sairautta. Paino sanalla toistaiseksi.

Poltin n. 10 savuketta päivässä yli 40 vuotta.

Kaikin puolin parempi ja energisempi olo.

Vierailija kirjoitti:

Masennuin. Kaikki tuntui tympeälle, en saanut mitään aikaan. Nyt yli kahden vuoden jälkeen alkaa helpottaa. Vieläkin tulee hetkiä, jolloin kaipaan, en kuitenkaan enää koske tupakkaan.

Pitkästä röökihistoriasta huolimatta, minulla ei toistaiseksi ole mitään tupakasta johtuvaa sairautta. Paino sanalla toistaiseksi.

Poltin n. 10 savuketta päivässä yli 40 vuotta.

Niin, ja parasta että voin halata ihanaa miniääni häpeämättä tupakan hajua.

Rööki lakkasi sanelemasta elämääni. Sain rutkasti lisää itseluottamusta ja rohkeutta. 

Keuhkot ei enää vinkuneet. Ei tarvinnut enää syöksyä röökille joka tauolla ja pysähdyspaikalla. Ei enää määräillyt mun tekemisiä. Parempi iho, raikas hengitys. Puhdas tuoksu vaatteissa ja hiuksissa.

Aloin juoda kahta kauheammin kahvia ja pilasin vatsani ja ruuansulatukseni. Sairastuin stressin takia moneenkin asiaan. Nyt olen kofeiinifiippuvainen refluksikko, ikävä kyllä tupakoinnin uudelleen aloittaminen ei korjaa tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Masennuin. Kaikki tuntui tympeälle, en saanut mitään aikaan. Nyt yli kahden vuoden jälkeen alkaa helpottaa. Vieläkin tulee hetkiä, jolloin kaipaan, en kuitenkaan enää koske tupakkaan.

Pitkästä röökihistoriasta huolimatta, minulla ei toistaiseksi ole mitään tupakasta johtuvaa sairautta. Paino sanalla toistaiseksi.

Poltin n. 10 savuketta päivässä yli 40 vuotta.

Mulla tuo masennus jatkuu jo kymmenettä vuotta. En silti kestäisi olla enää tupakoitsija, ennemmin masentunut oon.

Ei mitään huomattavaa vaikutusta, ei jää rahaa talteen, maku ja hajuaisti samat kuin aina, kunto sama jne.

Toki on hyvä mieli eikä tarvitse pelätä sameata ihoa tai ryppyjä. Eikä pelätä tupakan terveyteen vaikuttavia asioita.

Ehkä tärkeintä on se että pääsin eroon tupakoinnin aiheuttamasta häpeästä. Oli jotenkin mukavampi liikkua ihmisten ilmoilla kun tiesi etteivät vaatteet tai hiukset lemunneet röökiltä. Jossain vaiheessa myös koitin laskeskella paljonko olen jo säästänyt rahaa olemalla polttamatta.

Erittäin tärkeää oli myös se että luonnostaan ahtaat ilmatieni palautuivat ainakin jossain määrin normaalitilaansa, välillä kurkku oli polttaessa todella huonossa kunnossa. Pelkään toki että polttamisen aikana tein jo niin paljon hallaa kropalleni että syöpä iskee jossain vaiheessa.

Mikään ei muuttunut pahemmaksi eli en menettänyt mitään. En enää haise suoraan sanottuna p*skaakin pahemmalta vaan hengitys, vaatteet, hiukset ja iho tuoksuu puhtaalta, normaalilta ja freesiltä. Iho ei ole enää samean harmaa ja punakka vaan terve ja melko hehkuvakin ainakin aiempaan verrattuna.

Olo on kokonaisvaltaisesti parempi eikä onneksi tupakkaa ole tehnyt edes mieli lopettamisen jälkeen. Poltin pikkuisen reilun 20 vuotta ja savuttomana olen ollut pian 6 vuotta. Harmittaa etten lopettanut jo paljon aiemmin, se nimittäin oli kaikesta ei onnistu/mahdotonta-aivopesusta huolimatta jopa helpompaa kuin aloittaminen silloin aikoinaan.

Hyviä puolia olivat rahan säästyminen ja se, ettei tarvinnut mennä talvipakkasella ulos hytisemään.

Huono taas se, että lihoin vuodessa 15 kg kun ruokahalu kasvoi ja tupakan tilalle tuli irtokarkit.

Hajuaisti ja makuaisti parani. Vaatteet ei haise hirveälle enkä itse haise hirveälle. Kun ruuhkadösässä viereeni istui juuri tupakoinut, niin meinasin oksentaa ja samalla mietin, että minä olen löyhkänny täysin samalle. Säästyy rahaa ja enpä ollu ajatellut kuinka paljon sitä rahaa on mennyt tosiaan kuukaudessa röökiin, koska se näkyy ihan aidosti. Tosin lopetin myös alkoholinkäytön samalla. Kolme ensimmäistä kuukautta ihmettelin, että onpa ihmeellisesti rahaa ja aloin käymään tiliotteita läpi. Niin 700e keskiarvolla on juonut ja tupakoinut yhteensä kuukaudessa. Toi on aika iso raha. Siis tossa on tupakat, juomat, baarissa istuminen. Olin vkloppu dena.

Olo on energisempi, nukkunu paremmin  jo 2 vuotta, kunto on hyvä ja painokin pudonnut 25kg. Olen 2 vuotta ollut täysin tupakoimaton ja alkoton. Aluksi oli fiilis oli se ettei ollu muka mitään tekemistä. Se oli vaikeeta ja meinasin retkahtaa vanhoihin tapoihin takasin. Aloin miettiä, että eikö muka maailmassa ole muuta tekemistä kun vetää röökiä ja odottaa vkloppua, että pääsee duunista suihkun kautta baariin ja kauppaan. Onhan mulla pitkäaikainen tyttöystävä, joten miksi en ala tekemään asioita hänen kanssaan. Kyllähän se aluksi ihmetteli, kun pyörin sen kanssa lauantaina metsässä aamulla lenkillä enkä maannu kotona krapulassa. Suhdekin parani merkittävästi. Avokki on iloinen ja tulee taas koskemaan ja haluaa olla lähellä. Hänen käytös on muuttunut minua kohtaan täysin ja siis positiiviseen suuntaan. Ymmärrän ettei sitä ole kiinnostanut olla krpaulaisen vieressä ja olla yksin vkloput kotona kun olen juossut kapakoissa. Nyt tehdään ruokaa yhdessä ja katellaa leffoja,sarjoja.  Mulla muutttu kaikki hyävksi kun lopetin noi molemmat.

Hyviä vastauksia. Olin varma, että täällä hehkutetaan miten on koko elämä muuttunut upeaksi vain tupakoinnin lopettamisen takia.

En itsekään huomannut yhtään mitään muuta, kuin sen, että pystyi haukottelemaan suu ammollaan: ei ollut enää sellaista tunnetta kurkussa, kuin olisi juuri pistellyt rasiallisen kurkkupastilleja ja yrittäisi haukotella. Henki ei vingu, sekin tosiaan. En maista, enkä haista mitään sen paremmin, eikä kunto ole kohentunut.

Välillä tosi kova ikävä ulkoilua tupakoinnin merkeissä: ollut aina ainoa syy olla ulkona. Saunan jälkeen ei kiinnosta mennä pihalle, kun ei siellä ole enää mitään tekemistä.

Up