Miten elämäsi muuttui kun lopetit tupakoinnin?

Haluaisin sanoa, että muuttui (koska se saattaisi kannustaa jotakuta lopettamaan), mutta totuus on, etten havainnut mitään muutoksia. Tupakoin 13-vuotiaasta 27-vuotiaaksi. Mä kuulun niihin ihmisiin, joille nikotiini ei aiheuta riippuvuutta. Äitini on samanlainen, hänkin tupakoi nuorena, mutta lopetti alle 30-vuotiaana. Mä en koskaan tupakoinut ensimmäisenä aamulla, ja pystyin hyvin olla polttamatta, jos olin sairaana tai muuten vain ei tehnyt röökiä mieli. Lopettaminen siis oli sen puolesta helppoa. Tapa ja tottumus olivat suurin vaikeus. Olin jo pitkään polttanut aina vähän, joten en havainnut mitään suurta muutosta voinnissani. Opiskelin tuolloin, enkä yleensä polttanut aamupäivällä lainkaan, koska se laski keskittymistäni.

Laiskistuin ja lihosin. N43.

Ei mikään, tosin lopettamisesta on vain 4 kk aikaa. Ehkä pikkuhiljaa alkaa tulemaan niitä positiivisia vaikutuksia. Niitä odotellessa.

Sosiaalisuus laski monessa tilanteessa valtavasti.

Paino nousi, kun kaljaan jäi enemmän rahaa.

Mustaksi muuuttui mutta onneksi väri toi elämääään tämä viinan kanssä läträiily.

Ei oikeastaan mikään. Rahaakaan ei säästy kun kulutus on vain huomaamatta siirtynyt jonnekin muualle.

- rahaa säästyy

- ei yskitä

- en haise pahalta (tupakka haisee ihon läpi ja hengityksestäkin tunteja polttamisen jälkeen)

- hiukset ovat kauniimmat

- en ole levoton

- saan paremmin nukuttua

- havaitsin, että minulla on sittenkin lehmän hermot

Vierailija kirjoitti:

Mustaksi muuuttui mutta onneksi väri toi elämääään tämä viinan kanssä läträiily.

ELämänäni parasss päätös.

Ei tule järjettömiä kiukkupuuskia ja yskiminen on loppunut. Olen myös pirteämpi ja suu voi paremmin.

Olen myös huomannut pärjääväni jännittävissä tilanteissa esim. kokeet, työhaastattelu jne. paremmin, kun ajatus ei pyöri siinä, koska pääsee tupakalle.