Lue keskustelun säännöt.
Kuntouttavan työtoiminnan sisältö; kertokaapa esimerkkejä, millaista toimintaa se oikeasti on mukana olleilla ollut?
31.03.2019 |
Kuulin eräältä ystävältäni, että hän joutui sanktion uhkaamana kunnan järjestämään Kuntouttavaan työtoimintaan, ja se osoittautuikin vallan muuksi kuin työtoiminnaksi.
Ystäväni kertoi, että siellä pelattiin MustaPekka-korttipeliä, ja välillä näyteltiin Kauniita ja Rohkeita.
Siis kaikki tämä maksaa, mutta eniten joudutaan veronmaksajien yhteisestä kassasta maksamaan palkat näiden höpönlöpö-kurssien ohjaajille ja järjestäjille.
En parhaimmallakaan tahdolla voine ymmärtää, miten jokin yli viisikymppinen työtön, joka ennen työttömäksi joutumistaan on paiskinut veroja maksellen vuosikymmenet töitä, ja sitten on joutunut työttömyyskortiston asiakkaaksi ja vieläpä sairastunut kroonisesti, mutta ei tarpeeksi sairaaksi vakuutusyhtiön mielestä, jotta olisi laskettu työkyvyttömyyseläkkeelle, hyötyy tai että hänen työllistymisensä edistyisi tuonkaltaisesta valtion ja kunnan järjestämästä "päiväkerhosta" leikkeineen?????
Aktiivimallit lopetettava ja sassiin nöyryyttämästä ikääntyneitä työttömiä valtiossamme!
Kommentit (77)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työtoverin näkökulma: meillä on aika usein ollut joku kuntouttavassa työtoiminnassa oleva. Töitä on paljon, avustavista yksinkertaisista tehtävistä vaativiin asiantuntijatehtäviin. Pääsee tekemään sitä mihin rahkeet riittää ja näyttämään osaamisensa.
On ollut sellaisia henkilöitä, jotka vaivoin selviytyvät perushommista (esim. vahva lääkitys vie voimat), toisaalta taas terveitä, varsinaisia ahkeruuden perikuvia, joiden takia harmittaa ihan hirveästi, että eivät saa kunnon palkkaa ja on pakko lähteä kun on määräaika täynnä, jolloin heitä todella jäädään kaipaamaan.
Meillä ei korttia pelata, en tiedä missä sellaista tapahtuu - ehkä jossain terapiakeskuksessa?
En ole itse ollut kuntouttavassa työtoiminnassa, mutta sellaisessa olleen tutun kuvaukset hommasta kuulostavat ihan samalta kuin aloittajan ystävän kokemukset. Silkkaa haahuilua ja oleskelua, ja joku ohjaaja saattaa olla paikalla mukamas organisoimassa toimintaa.
Mulla on mielestäni aika hyvä paikka. Meidän pajalla on oma myymälä, johon tehdään tuotteita. Jotkut tekevät koruja, jotkut neuloo ja on puu- ja ompelutöitä. Paja tekee myös esim muuttoja ja huonekalujen entisöintiä. Suurin osa meistä on oikeasti ihan työkykyisiä ja täysissä ruumiin ja sielun voimissa, jotkut ovat jopa valinneet tuon itse koska ovat niin tykästyneet. Toki siellä on niitäkin joilla on oikeasti esim päihde- ja elämänhallintaongelmia. Mutta esim itse työttömäksi jäädessäni pyysin päästä nimenomaan tuonne vaikka en koe itseäni kuntoutujaksi millään tapaa.
Se riippuu paljon ihmisestä itsestäänkin miten sen kokee. Mä koen, että se on parempi kun istua kotona, tosin ohjaajatkin on sanonut että oon siitä harvinainen "kuntoutuja" kun itse pyydän ja kyselen siellä töitä ja tekemistä.
Ymmärrän kyllä, että jos pistetään tuommosen vuosikymmenten uraputken jälkeen niin siinä on ylpeys ja itsetunto kovilla, mutta musta se on sopivan letkeä mesta.
Vierailija kirjoitti:
Työtoverin näkökulma: meillä on aika usein ollut joku kuntouttavassa työtoiminnassa oleva. Töitä on paljon, avustavista yksinkertaisista tehtävistä vaativiin asiantuntijatehtäviin. Pääsee tekemään sitä mihin rahkeet riittää ja näyttämään osaamisensa.
Heh, joo, näyttämään osaamisensa, mistä näyttämisestä ei ole mitään hyötyä kuntoutujalle. Ei palkata kuitenkaan.
Millaisella alalla muuten olette? Mitä ne teidän vaativat asiantuntijat siis tekevät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täyttä työtä. Raskaimmat ja epämiellyttävimmät työt piti tehdä.
Olin vuosia sitten. Teimme jotain keramiikkajuttuja ja välillä jotkut lähtivät kävelylle. Kyllä se enemmän vaikutti joltain mielenterveyskuntoutujien päiväkodilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli työaika 4h päivässä. Siivosin neljä vessaa. Aikaa meni tunnin verran. Loppuaika istuskeltiin muiden kuntouttavassa olevien kanssa. Ammatiltani olen kokki. Ihan terve ihminen ,mutta työttömänä ollut useamman kuukauden ennen tuota kuntouttavaa. En kokenut kuntoutuvani millään tapaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on mielestäni aika hyvä paikka. Meidän pajalla on oma myymälä, johon tehdään tuotteita. Jotkut tekevät koruja, jotkut neuloo ja on puu- ja ompelutöitä. Paja tekee myös esim muuttoja ja huonekalujen entisöintiä. Suurin osa meistä on oikeasti ihan työkykyisiä ja täysissä ruumiin ja sielun voimissa, jotkut ovat jopa valinneet tuon itse koska ovat niin tykästyneet. Toki siellä on niitäkin joilla on oikeasti esim päihde- ja elämänhallintaongelmia. Mutta esim itse työttömäksi jäädessäni pyysin päästä nimenomaan tuonne vaikka en koe itseäni kuntoutujaksi millään tapaa.
Se riippuu paljon ihmisestä itsestäänkin miten sen kokee. Mä koen, että se on parempi kun istua kotona, tosin ohjaajatkin on sanonut että oon siitä harvinainen "kuntoutuja" kun itse pyydän ja kyselen siellä töitä ja tekemistä.
Ymmärrän kyllä, että jos pistetään tuommosen vuosikymmenten uraputken jälkeen niin siinä on ylpeys ja itsetunto kovilla, mutta musta se on sopivan letkeä mesta.
Muutot ovat raskasta ruumiillista työtä, jossa on myös loukkaantumisen riski. Minusta on kyseenalaista teettää sellaista kuntoutuksen nimissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin päiväkodissa avustajana, 2 vuotta.
Ensimmäisestä päivästä alkaen tein samaa työtä mitä muutkin (vedin myös pienryhmätoimintaa)
Lasten vanhemmat pitivät minua osana henkilökuntaa.
Työ oli mukavaa, tosin pienten lasten kanssa myös fyysisesti raskasta (nostelua, kantamista, kurahousujen pukemista, metelissä olemista..)
Harmi vaan ettei "palkka" ollut häävi, lomia ei kertynyt jne.
No ei siellä mitään palkkaa saada, se pieni kulukorvaus vain. Palkkaa ei tule koska ei ole työsuhdettakaan.
Kahvinkeittoa ja halveksittavana olemista se usein on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on mielestäni aika hyvä paikka. Meidän pajalla on oma myymälä, johon tehdään tuotteita. Jotkut tekevät koruja, jotkut neuloo ja on puu- ja ompelutöitä. Paja tekee myös esim muuttoja ja huonekalujen entisöintiä. Suurin osa meistä on oikeasti ihan työkykyisiä ja täysissä ruumiin ja sielun voimissa, jotkut ovat jopa valinneet tuon itse koska ovat niin tykästyneet. Toki siellä on niitäkin joilla on oikeasti esim päihde- ja elämänhallintaongelmia. Mutta esim itse työttömäksi jäädessäni pyysin päästä nimenomaan tuonne vaikka en koe itseäni kuntoutujaksi millään tapaa.
Se riippuu paljon ihmisestä itsestäänkin miten sen kokee. Mä koen, että se on parempi kun istua kotona, tosin ohjaajatkin on sanonut että oon siitä harvinainen "kuntoutuja" kun itse pyydän ja kyselen siellä töitä ja tekemistä.
Ymmärrän kyllä, että jos pistetään tuommosen vuosikymmenten uraputken jälkeen niin siinä on ylpeys ja itsetunto kovilla, mutta musta se on sopivan letkeä mesta.
Minä ainakin ompelisin paljon mieluummin kotona itselleni kuin jossain pajalla. Mutta hyvä tietysti, että tuollaisiakin on heille, jotka tarvitsevat aikuisten päiväkerhoja, kunhan ei lähdetä polkuhinnoilla viemään yritysten asiakkaita.
Vierailija kirjoitti:
No ei siellä mitään palkkaa saada, se pieni kulukorvaus vain. Palkkaa ei tule koska ei ole työsuhdettakaan.
Kahvinkeittoa ja halveksittavana olemista se usein on.
Ja koska työstä ei saa palkkaa, ei kerry myöskään lomia ja eläkettä. Kiva diili. Luulisi, että työttömyyskorvauksen ja kulukorvauksen verran voisi ihan yhtä hyvinkäyttää saman henkilön palkkatukeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kyllä ihan oikeita töitä. Meille osoitetut ovat pääsääntöisesti viihtyneet ja heistä on ollut hyötyä. Ikävä puoli on se, että hyvää ja aikaansaavaa ihmistä ei voi kuitenkaan työllistämisjakson jälkeen palkata, kun ei ole varaa. Kuntaan ei noin vain perusteta uusia vakansseja, kun entisetkin jätetään täyttämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on mielestäni aika hyvä paikka. Meidän pajalla on oma myymälä, johon tehdään tuotteita. Jotkut tekevät koruja, jotkut neuloo ja on puu- ja ompelutöitä. Paja tekee myös esim muuttoja ja huonekalujen entisöintiä. Suurin osa meistä on oikeasti ihan työkykyisiä ja täysissä ruumiin ja sielun voimissa, jotkut ovat jopa valinneet tuon itse koska ovat niin tykästyneet. Toki siellä on niitäkin joilla on oikeasti esim päihde- ja elämänhallintaongelmia. Mutta esim itse työttömäksi jäädessäni pyysin päästä nimenomaan tuonne vaikka en koe itseäni kuntoutujaksi millään tapaa.
Se riippuu paljon ihmisestä itsestäänkin miten sen kokee. Mä koen, että se on parempi kun istua kotona, tosin ohjaajatkin on sanonut että oon siitä harvinainen "kuntoutuja" kun itse pyydän ja kyselen siellä töitä ja tekemistä.
Ymmärrän kyllä, että jos pistetään tuommosen vuosikymmenten uraputken jälkeen niin siinä on ylpeys ja itsetunto kovilla, mutta musta se on sopivan letkeä mesta.Muutot ovat raskasta ruumiillista työtä, jossa on myös loukkaantumisen riski. Minusta on kyseenalaista teettää sellaista kuntoutuksen nimissä.
Siellä kysytään "lähdetkö mukaan" ja kieltäytyäkin saa. Itse ja pari muuta tykätään käyttää kaikki hyötyliikunta ja fyysinen tekeminen hyväksi ja ollaan liikkeellä koko ajan mielummin kun kahvipöydässä istumassa.
Mutta hyvä pointti, en ole ajatellutkaan tuolta kantilta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on mielestäni aika hyvä paikka. Meidän pajalla on oma myymälä, johon tehdään tuotteita. Jotkut tekevät koruja, jotkut neuloo ja on puu- ja ompelutöitä. Paja tekee myös esim muuttoja ja huonekalujen entisöintiä. Suurin osa meistä on oikeasti ihan työkykyisiä ja täysissä ruumiin ja sielun voimissa, jotkut ovat jopa valinneet tuon itse koska ovat niin tykästyneet. Toki siellä on niitäkin joilla on oikeasti esim päihde- ja elämänhallintaongelmia. Mutta esim itse työttömäksi jäädessäni pyysin päästä nimenomaan tuonne vaikka en koe itseäni kuntoutujaksi millään tapaa.
Se riippuu paljon ihmisestä itsestäänkin miten sen kokee. Mä koen, että se on parempi kun istua kotona, tosin ohjaajatkin on sanonut että oon siitä harvinainen "kuntoutuja" kun itse pyydän ja kyselen siellä töitä ja tekemistä.
Ymmärrän kyllä, että jos pistetään tuommosen vuosikymmenten uraputken jälkeen niin siinä on ylpeys ja itsetunto kovilla, mutta musta se on sopivan letkeä mesta.Minä ainakin ompelisin paljon mieluummin kotona itselleni kuin jossain pajalla. Mutta hyvä tietysti, että tuollaisiakin on heille, jotka tarvitsevat aikuisten päiväkerhoja, kunhan ei lähdetä polkuhinnoilla viemään yritysten asiakkaita.
No ompele vaan, ei sitä kukaan estä. Mistä voi ostaa tekeleitäsi?
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kyllä ihan oikeita töitä. Meille osoitetut ovat pääsääntöisesti viihtyneet ja heistä on ollut hyötyä. Ikävä puoli on se, että hyvää ja aikaansaavaa ihmistä ei voi kuitenkaan työllistämisjakson jälkeen palkata, kun ei ole varaa. Kuntaan ei noin vain perusteta uusia vakansseja, kun entisetkin jätetään täyttämättä.
Työllistämisjakso on aivan eri asia kuin kuntouttava nöyryytystoiminta.
Olen vanhusten hoivakodissa tiskaajana 4h/pvä 3krt/vko. Kerran viikkoon käyn leipomassa työpajan asiakkaille.
Eli täysin terveet ihmiset joko puuhastelevat jotain mikä ei kuntouta heitä millään tavalla, tai sitten täysin terveet ihmiset tekevät töitä ilman palkkaa.
Eikö kuntoutus täytyisi olla vain niille jotka sitä tarvitsevat? Työttömyys ei ole kuntoutusta vaativa sairaus.
No itse menin päiväkotiin avustaviin tehtäviin, ihan oikeita töitä tein siellä ryhmässä yhtenä aikuisista. Tietenkään mitään pedagogista vastuuta ei ollut mutta ei ne mun hommat myöskään mitään pilipalijuttuja ollut, ekalla kerralla terotin kyniä yms mutta pian ne huomas että osaan toimia lasten kanssa ja mua voi käyttää ihan mihin vaan.