Lue keskustelun säännöt.
Kyllä tässä vanhentuessaan vaan muuttuu
30.03.2019 |
Tajusin tänään itsestäni pari asiaa. Ikäni lähentyy viittäkymmentä. Olen ymmärtänyt että ihmiset ovat erilaisia, eikä se ole mikään ongelma, vaan asioita voi hoitaa eri tavalla, eikä ne ole välttämättä oikeampia tai väärempiä tapoja. Toisaalta olen yhä herkemmin kertomassa miten minä olisi asian hoitanut, vaikka sen voisi tulkita että kuvittelen olevani "oikeammassa" mutta ei se ole sitä, vaan voin kertoa mitä mieltä olen pelkäämättä että joku muu on eri mieltä ja mitä hän minusta ajattelee. Toinen tapa voi olla erilainen ja ihan yhtä hyvvä ja monesti myös parempi tapa, mutta ei ehkä minulle parempi tapa. Tuntuu että suvaitsevaisuus lisääntyy ja samalla kokee tarvetta tuoda esille oma tapani.
Kommentit (3)
Oho, tein sukupuoliolettaman.
No jostain syystä arvelin iän tuoman suvaitsevaisuuden miehen ominaisuudeksi.
Keski-ikäinen tai keski-ikäistyvä nainen ei jostain syystä omissa mielikuvissani ole mikään mukava suvaitsevainen hahmo.
t -2-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Johtuu ehkä testosteronista. Monesta miehestä tulee viisikymppisenä leppaoisa mukava äijä, vaikka olisi kolmekymppisenä ollut itseriitoinen kusipää.
Ei tule. Isäni oli kuspää kolmikymppisenä ja on sitä edelleen 40 vuotta myöhemmin.
Johtuu ehkä testosteronista. Monesta miehestä tulee viisikymppisenä leppaoisa mukava äijä, vaikka olisi kolmekymppisenä ollut itseriitoinen kusipää.