Lue keskustelun säännöt.
Uupumuksen kokeneet
30.03.2019 |
Minua kiinnostaisi kuulla uupumus-tarinoita.
Miten kaikki alkoi ja mikä lopulta ajoi uupumukseen?
Miten se kävi ilmi, millaisia oireita ja minkälaisella hoidolla kuntouduit?
Olen itse tosi rajalla, tuntuu että olen uupumaisillani mutta pakolla painan eteenpäin. Tai no lääkäri itseasiassa diagnosoi jo uupumuksen muttei antanut sairaslomaa minulle.
Onko teillä uupuksen kokeneilla jotain hyviä neuvoja kuinka välttää totaalinen romahtaminen?
Kiitos.
Kommentit (10)
Vain pysähtymällä ja tunnustumalla tosiasiat.
Uupumuksen jälkeen mikään ei ole samalla tavalla
kuin sitä ennen, ja se pakottaa muutokseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uuvuin työelämässä kun suoritin liikaa, yritin olla yli-ihminen ja analysoin jatkuvasti mitä ihmiset minusta ajattelee ja olenko pidetty/arvostettu. Öisin en saanut nukuttua kun työt vain pyöri päässä, miettien miten selvitä seuraavasta päivästä. Tästä tuli jatkuva väsymys, pelkotilat eikä minua enää huvittanut mitään. Arki tuntui aivan liian raskaalta. Työterveydestä hain apua ja koin siellä täydellisen romahtamisen. Masennuslääkkeet ja psykologi auttoi.
Täytyy tehdä asioita joista pitää, antaa itselle armoa. Lepoa paljon.
Toipuminen kestää kuukausia.
Olen aina kuvitellut että uupumus on joidenkin firman johtajien tauti mutta näköjään voi iskeä kehen tahansa milloin vain.
Tuntuu hurjalta että toipumiseen voi mennä kuukausia tai jopa vuosia... -ap
Ap, mitä ihmettä: lääkäri diagnosoi ekshaustion, mutta ei kirjoittanut saikkua!?!
Oma burnout-urani alkoi nimenomaan 2 viikon sairaslomalla, dg exhaustio.
Eihän se mitään auttanut, vaan jäin pikkuhiljaa kokonaan pois töistä.
Sillä tiellä olen edelleen, mutta en jaksa kirjoittaa tänne tarkemmin.
Ap, jää nyt ihmeessä saikulle, mutta älä jä kotiin vaan hae apua. Arkielämä on ajateltava uusiksi ja joku ammattilainen voisi olla avuksi uusien ajattelumallien luomisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, mitä ihmettä: lääkäri diagnosoi ekshaustion, mutta ei kirjoittanut saikkua!?!
Oma burnout-urani alkoi nimenomaan 2 viikon sairaslomalla, dg exhaustio.
Eihän se mitään auttanut, vaan jäin pikkuhiljaa kokonaan pois töistä.
Sillä tiellä olen edelleen, mutta en jaksa kirjoittaa tänne tarkemmin.Ap, jää nyt ihmeessä saikulle, mutta älä jä kotiin vaan hae apua. Arkielämä on ajateltava uusiksi ja joku ammattilainen voisi olla avuksi uusien ajattelumallien luomisessa.
Minulle annettiin vain lääkeresepti ja ilmeisesti pelkotilat sekä ahdistus olivat syitä miksi kotiin ei saa jäädä=ei lomaa. -ap
Luulen, että minulla on jonkinsortin uupumus tuloillaan tai itseasiassa jo meneillään.
Olen ollut jo vuosia masennuksen kourissa, mutta silti ollut toimintakykyinen eli käyn töissä, hoidan perus kotiaskareet jne mutta mitäänbns ylimäääräistä en kyllä jaksa enkä sosiaalisia kontakteja työajan ulkopuolella. Suorastaan vituttaa, kun täällä kotonakin olisi hommia joita tehdä, mutta en vain saa aikaiseksi ja sitten ne tykyttää takaraivossa aiheuttaen paskaa oloa ja ahdistusta.
Nyt tämän vuoden puolella ollut paljon erityisen paskaa oloa, itkuisuutta, hengenahdistusta, etovaa oloa yms ja uutena välillä toistuvat sydämen rytmihäiriöt eli sydän läpättänyt maaliskuun aikana useampaan kertaan kuin jäniksenkäpälä.
Väsymys on ihan loputonta ja tuntuu fyysisestikin tod kovana, jalat kuin lyijyä ym.
Meinasin eräässä pienehkössä ja pimeässä tilassa saada jonkinlaisen kohtauksen, ihan kuin minua olisi estetty hengittämästä ja oli pakko poistua samantien.
Huomenna taas arki ja töihin, sairaslomasta sen verran, että uupumusdiagnoosilla en sitä edes voisi toteuttaa, koska ei yksinkertaisesti ole varaa olla palkatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 8; ei kuulosta hyvältä. Pitkyttyessään tuollainen tilanne voi aiheuttaa tosi rankan romahduksen.
Ap täällä taas huomentapäivää.
Miten uupumukseen määrätty sairasloma kannattaa käyttää? Pari viikkoa lomaa nyt.
Minä uuvuin lukiossa. Koulupäiviin meni päivittäin yli 12 tuntia. Kotona piti vielä tehdä läksyt ja lukea kokeisiin. Usein valvoin öitä. Olin ihan sekaisin. Sairastuin useisiin mielenterveyden häiriöihin. Kirjoituksetkin meni päin honkia. Mutta se paikka oli helvetti. En voi vieläkään uskoa, että edes selvisin. Kestin sen vain loppuun asti juuri ja juuri. Kun pääsin pois niin paraneminen alkoi. Olisin oikeasti kuollut, jos se olisi jatkunut vielä pidempään.