Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Kertokaapa miksi parisuhteessa sen osapuolen joka oikeasti haluaisi seksiä koska tahansa, pitäisi koskaan tehdä aloite?
Kommentit (18)
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä kysymystä. Missä on sanottu, että näin pitäisi toimia?
Koska tietenkin hyvässä suhteessa kummankin pitäisi seksialoitteita tehdä. Mutta miten oikeasti kannattaisi toimia tilanteessa, jossa vain toisen on realistista saada pakit ja toinen ei koskaan niitä saa? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen, joka on aina valmis seksiin, on päästään vialla. Tai muuten sekaisin. Huh huh!
Sitten siinä käy niin, että se joka ei halua seksiä on vain onnellinen, kun toinen ei vonkaa. Sen jälkeen on parisuhde, jossa ei harrasteta seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Sitten siinä käy niin, että se joka ei halua seksiä on vain onnellinen, kun toinen ei vonkaa. Sen jälkeen on parisuhde, jossa ei harrasteta seksiä.
Ei aloitteen tekeminen ole yhtä kuin vonkaaminen ja harvemminkin haluava aloitteita tekee, mutta saattaa harmistua siitä, että joutuu aina tekemään aloitteet. Mutta ei aina haluavan tarvitsisi silti joutua altistumaan torjutuksi tulemiselle, mikä tapahtuu jos alkaa tehdä alotteita sellaiselle joka ei aina haluakaan. Ap
No ehkä kannattaisi puhua asiasta ja kertoa, että toivoo toisenkin tekevän aloitteita. Jos tilanne on siinä pisteessä että ei uskalla enää itse tehdä aloitteita torjunnan pelossa niin ehkä on aika pariterapian tai eron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehkää harjoitus, että kiellätte itseltänne hymyilyn sata päivää peräkkäin. Puolison torjunta on samaa luokkaa. Haukkuisitko lastasi tyhmäksi sata päivää peräkkäin?
Vierailija kirjoitti:
Tehkää harjoitus, että kiellätte itseltänne hymyilyn sata päivää peräkkäin. Puolison torjunta on samaa luokkaa. Haukkuisitko lastasi tyhmäksi sata päivää peräkkäin?
Mitä tämä tarkoittaa? Onhan suhteessa oikeus myös kieltäytyä seksistä jos sitä sillä hetkellä ei halua? Poikkueksellistahan se lienee että haluaa koska tahansa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä kysymystä. Missä on sanottu, että näin pitäisi toimia?
Koska tietenkin hyvässä suhteessa kummankin pitäisi seksialoitteita tehdä. Mutta miten oikeasti kannattaisi toimia tilanteessa, jossa vain toisen on realistista saada pakit ja toinen ei koskaan niitä saa? Ap
Ei se maailman loppu ole jos silloin tällöin saa pakit. Tietenkin jos niitä tulee jatkuvasti, niin käyhän se itsetunnolle.
Mutta jos "aina haluava" ei tee koskaan aloitteita, niin toinen ei saa koskaan tuntea itseään halutuksi. Se käy varmasti itsetunnolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä kysymystä. Missä on sanottu, että näin pitäisi toimia?
Koska tietenkin hyvässä suhteessa kummankin pitäisi seksialoitteita tehdä. Mutta miten oikeasti kannattaisi toimia tilanteessa, jossa vain toisen on realistista saada pakit ja toinen ei koskaan niitä saa? Ap
Ei se maailman loppu ole jos silloin tällöin saa pakit. Tietenkin jos niitä tulee jatkuvasti, niin käyhän se itsetunnolle.
Mutta jos "aina haluava" ei tee koskaan aloitteita, niin toinen ei saa koskaan tuntea itseään halutuksi. Se käy varmasti itsetunnolle.
Kuinka iso pakkiprosentti tulisi sietää ja edelleen jatkaa aloitteiden tekemistä? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä kysymystä. Missä on sanottu, että näin pitäisi toimia?
Koska tietenkin hyvässä suhteessa kummankin pitäisi seksialoitteita tehdä. Mutta miten oikeasti kannattaisi toimia tilanteessa, jossa vain toisen on realistista saada pakit ja toinen ei koskaan niitä saa? Ap
Ei se maailman loppu ole jos silloin tällöin saa pakit. Tietenkin jos niitä tulee jatkuvasti, niin käyhän se itsetunnolle.
Mutta jos "aina haluava" ei tee koskaan aloitteita, niin toinen ei saa koskaan tuntea itseään halutuksi. Se käy varmasti itsetunnolle.
Kuinka iso pakkiprosentti tulisi sietää ja edelleen jatkaa aloitteiden tekemistä? Ap
No jos haluat seksiä vaikka 10 kertaa kumppania enemmän, niin odotettavissa oleva pakkiprosentti lienee 90%?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä kysymystä. Missä on sanottu, että näin pitäisi toimia?
Koska tietenkin hyvässä suhteessa kummankin pitäisi seksialoitteita tehdä. Mutta miten oikeasti kannattaisi toimia tilanteessa, jossa vain toisen on realistista saada pakit ja toinen ei koskaan niitä saa? Ap
Ei se maailman loppu ole jos silloin tällöin saa pakit. Tietenkin jos niitä tulee jatkuvasti, niin käyhän se itsetunnolle.
Mutta jos "aina haluava" ei tee koskaan aloitteita, niin toinen ei saa koskaan tuntea itseään halutuksi. Se käy varmasti itsetunnolle.
Kuinka iso pakkiprosentti tulisi sietää ja edelleen jatkaa aloitteiden tekemistä? Ap
No jos haluat seksiä vaikka 10 kertaa kumppania enemmän, niin odotettavissa oleva pakkiprosentti lienee 90%?
Ei aina-halukkaan kannata todellakaan joka päivä aloitetta tehdä jos jo tietää, ettei toinen mitenkään joka päivä halua. Jos vaikka kerran pari viikossa tekee sen aloitteen, niin kuinka monet pakit kuussa pitäisi kestää ottaa vastaan? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kysytäänpä näinpäin, että monetko pakit peräkkäin pitää normaalin ihmisen kyetä ottamaan vastaan? Sata?
Tai jos yrittää eri tavoin muutenkin kuin vonkaamalla, miten pitä tauko on vielä tervettä? Kuukausi? Vuosi?
Missä vaiheessa on normaalia masentua, alistua tai erota?
Onko väliä, onko ilman jätetty puoliso vai nainen?
Itse olen saanut viimeisen 10 vuoden aikana vaimoltani aina pakit kun olen aloitteen tehnyt. Koska jatkuva pakkien saaminen söi itsetuntoa todella pahasti olen viimeisen 6 vuoden aikana tehnyt aloitteen tasan kaksi kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä kysymystä. Missä on sanottu, että näin pitäisi toimia?
Koska tietenkin hyvässä suhteessa kummankin pitäisi seksialoitteita tehdä. Mutta miten oikeasti kannattaisi toimia tilanteessa, jossa vain toisen on realistista saada pakit ja toinen ei koskaan niitä saa? Ap
Ei se maailman loppu ole jos silloin tällöin saa pakit. Tietenkin jos niitä tulee jatkuvasti, niin käyhän se itsetunnolle.
Mutta jos "aina haluava" ei tee koskaan aloitteita, niin toinen ei saa koskaan tuntea itseään halutuksi. Se käy varmasti itsetunnolle.
Kuinka iso pakkiprosentti tulisi sietää ja edelleen jatkaa aloitteiden tekemistä? Ap
No jos haluat seksiä vaikka 10 kertaa kumppania enemmän, niin odotettavissa oleva pakkiprosentti lienee 90%?
Ei aina-halukkaan kannata todellakaan joka päivä aloitetta tehdä jos jo tietää, ettei toinen mitenkään joka päivä halua. Jos vaikka kerran pari viikossa tekee sen aloitteen, niin kuinka monet pakit kuussa pitäisi kestää ottaa vastaan? Ap
No mistäs me se tiedettäis, ei kai tuohon mitään yleisesti hyväksyttyä ja noudatettavaa palstanormia ole olemassa... Ei sitä kukaan sinun puolestasi oikein voi päättää, mikä määrä tuntuu sinusta liian pahalta. Mutta kyllähän tuo kuullostaa äärimmäisen eripariselta suhteelta, jos sinä panisit vaikka koko ajan ja toinen ilmeisesti sitten vain muutaman kerran kuussa? Vähän vaikea asettautua tuohon asemaan, kun omaan pitkään liittoon on siunaantunut aika lailla yhtenevät halut (kerran-pari viikossa näin viittäkymppiä lähestyttäessä). Joskus tulee tietysti kausia, jolloin toinen haluaa vähän enemmän kuin toinen, ja niistä nyt on yleensä selvitty sillä, että jompikumpi tai molemmat ovat siinä tilanteessa hieman joustaneet (joko halukkaampana tyytynyt siihen että ei tänään, tai vähemmän halukkaana lähtenyt mukaan siitä huolimatta). Vaan eipä siitä sinulle taida paljon lohtua olla. Ei tuota kai oikein muuten voi yrittää selvittää kuin puhumalla, eikä se puhuminenkaan tietysti toisen haluja saa heräämään (ellei sieltä sitten paljastu jotakin mitä toinen on ollut kovasti vaille, osaamatta sitä sanoa).
Tsemppiä.
Miksi sen jolla on jano pitäisi juoda?
No onhan se tosiaan hassua että jos toinen on aina valmis niin pitäis ehdotella ja tulla torjutuksi. Kätsympää kun se pihtaavampi tekisi aloitteen niin kaikilla olisi hyvä mieli.
Paitsi että se pihtaavampi ei olisi luultavasti aloitteellinen ollenkaan ja tulos olisi no-bätäng.
Toista panettaa koko ajan eikä pää kestä muutaman vuoden jälkeen tulla aina torjutuksi, toinen elää tyytyväisenä kun on viimeinkin saanut opetettua puolisonsa elämään vain kaverina.
En ymmärrä kysymystä. Missä on sanottu, että näin pitäisi toimia?