Lue keskustelun säännöt.
Mihin ammatteihin "päädytään"?
Kirkonpalvelija
28.03.2019 |
Et koskaan ajatellut, että susta tulee tän ammatin tekijä tai suorittaja. Mutta palkkanauha näyttää, että olet ollut alasi ammattilainen jo vuosia. Kun töitä on tehtävä ja laskut maksettava.
Kommentit (15)
Ovesta sisään ja tänne jäin? Pankki, koulu, virasto, firma ilman tulospaineita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pankkitädiksi olen ajautunut, ei ollut suunnitelmissa, mutta tässä ollaan. Olen ylioppilas.
Itse aloin aineopettajaksi juuri tästä syystä. Valmistuin yliopistosta juuri pahimpaan lama-aikaan ja perhettäkin alkoi jo olla. Piti miettiä, millä voisi työllistyä. Hain oman alani opetusharjoittelun ja pääsin toisella yrittämällä, opiskellen samalla sopivia sivuaineita. Nyt on kansaa valistettu reilut 20 vuotta.
Se oli vuonna 1983 kun kirjoitti:
Ovesta sisään ja tänne jäin? Pankki, koulu, virasto, firma ilman tulospaineita?
Hieman on vuodesta 1983 tainneet ajat muuttua....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suunnitteluinsinööri. Pääsin tekuun, en päässyt yliopistoon. Tekussa oli siihen aikaan pääsykokeet aina vasta elokuun alussa, eli kun tiesi jo yliopiston tulokset, oli vasta pääsykokeet. Sitten muutin pienelle paikkakunnalle miehen työn takia ja hakuun tuli aikuiskoulutus, taas tekniikan alalla. Hain ja pääsin, sain töitä. Ei ollut koskaan haaveammatti. Välillä tein toimistotöitä, mutta tämä ala vain vei. Ihan ok hommaa, vaikka ei olekaan koskaan ollut toiveammatti. Hyvä tulos pääsykokeissa joskus kauan sitten tälle alalle toi.
Vierailija kirjoitti:
Se oli vuonna 1983 kun kirjoitti:
Ovesta sisään ja tänne jäin? Pankki, koulu, virasto, firma ilman tulospaineita?
Hieman on vuodesta 1983 tainneet ajat muuttua....
No näinpä. Nykyisin yhteenkään hommaan et pääse ilman vähintäänkin AMK-tutkintoa.
Itse vastaan (kokemuksella) että tarjoilija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin että suurin osa päätymisestä on sellaista että vanhemmilla on yritys ja heidän lapsensa päätyy sitten jatkamaan sitä vaikka olisi alun perin ollut aivan muulla alalla.
Itse päädyin hieman vahingossa insinööriksi. Ei ollut oikein koskaan mikään unelma-ammatti tai suunnitelma, mutta 15 vuotta tehty kohta tietotekniikan insinöörin töitä.
Oli suuria unelmia ja suunnitelmia, mutta lukion jälkeen tajusin ettei unelmieni ammatti todennäköisesti elättäisi minua. Ja sisään pääsykin kouluun melko vaikeaa. Intissä mietin mikä minusta voisi tulla. Hain insinööriksi, jotta sain vapaapäivän intistä. Pääsin sisään, koska olen hyvä matematiikassa. Melkein jätin koulun väliin, mutta en oikein muutakaan keksinyt joten menin katsomaan koulunkäyntiä ja ajattelin, että samalla ehdin ajatella mihin seuraavaksi hakisi. Neljä vuotta myöhemmin valmistuin koodariksi. Nykyisin toimin ohjelmistoarkkitehtina.
Ei mikään unelma-ammatti, muttapidän työstäni. En olisi koskaan uskonut alkavani koodariksi, koska tietokoneet tai koodaaminen ei koskaan ole kiinnostanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suhteilla markkinointipäällikkö,kehittämisjohtaja,rekrytointivastaava.
Nuo siis lähipiiristä.Ei mitään koulutusta työtehtävään liittyen taikka kokemusta , mutta se oikea puoliso.
En sitten tiedä mitä tekevät kun some päivittyy jatkuvasti vain, töistä ei koskaan mainintaa edes kavereille.
Päädyin juristiksi. Haluaisin olla taiteilija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että suurin osa päätymisestä on sellaista että vanhemmilla on yritys ja heidän lapsensa päätyy sitten jatkamaan sitä vaikka olisi alun perin ollut aivan muulla alalla.
Minulla on tämä tilanne. En viihdy enää yrityksessä, koska sukupolvenvaihdosta vitkuteltiin ja toisaalta en ala maksamaan miljoonia yritksestä, joka voi olla jo ensi vuonna konkurssissa.
Olen yrittänyt hakea muita töitä, mutta en ole saanut ainakaan vielä. Voivat jatkaa eläkepäivillään firman hoitamista, ei sitä suostu kukaan ostamaankaan.
monet yrittävät harjoittaa hyvin amatöörimäisesti maailman vanhinta ammattia, huonolla menetyksellä. hinnastot tulee muuten näkyä selvästi eikä asiakkaan perässä juosta eikä asiakkaan tarvitsisi tiirailla, missä on pihvi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mää olen päätynyt 30-vuotiaana siivoojaksi. Koulutus on toiselle alalle, mutta Oman alan töihin otettiin aikaanaan vain määräaikaiseksi tai nollasopimuksella. En jaksanut enää etsiä uutta työpaikkaa puolen vuoden välein. Siivousalalle päädyin juurikin hyvän työllisyys tilanteen takia. Siivousalalla Töitä on aivan järkyttävät määrät. Siis sellaiselle joka suostuu tekemään ppaskkaduunia huonolla palkalla.
Vaikka sellaisiin, joihin ei välttämättä tarvita mitään koulutusta. Työtä on ehkä ollut ajatuksena tehdä välivuoden aikana tai kunnes löytää jotain muuta. Sitten sinne vain jämähtää paikoilleen. Jonkun elämäntilanteen takia tuntuu vaikealta enää vaihtaa alaa tai lähteä opiskelemaan.