Ihmisten vahva itsekkyys on tullut esiin sukulaisteni hautajaisissa

Ei nykyisin ole hyvä juttu olla sukulaisten kanssa tekemisissä

Kuka nyt haluaa tuhlata vapaata viikonloppuaan jossain seuroissa?

Normaalia

Hautajaiset on ihan ok pitää perhepiirissä. Se on voinut olla myös vainajan toive.

Miten itsekäs pitää olla, että suuttuu siitä, ettei kutsuta hautajaisiin?

Minä en oikein osaa yhdistää aloituksen sisältöä ja ihmisten itsekkyyttä toisiinsa. Miksi sinulle pitäisi oikein erikseen kutsua hautajaisiin? No, sukulaisen kuolemasta on tietenkin korrektia ilmoittaa. Ainahan ei edes julkaista kuolinilmoitusta ennen hautajaisia tai ei lainkaan. Harvoin nykyään järjestetään suuria hautajaisia entiseen malliin. Monesti vainajan läheisimmät ovat niin uupuneita, etteivät jaksa ruveta järjestelemään pitoja monikymmenpäiselle sukulais- ja tuttavajoukolle. Vainaja saatetaan viimeiselle matkalleen vain lähimpien läsnä ollessa. Muutama vuosi sitten olin hautajaisissa, joissa oli vain vainajan puoliso, poika vaimoineen, veli puolisoineen ja minä, edesmenneen sisaren aikuinen lapsi. Kuolema oli tullut ennalta arvaamatta, ja leski oli niin järkyttynyt, ettei halunnut nähde suurta vierasjoukkoa.

Kyllä hautajkaisiin pitää saada päästä

Luen lähes kaikki kuolinilmoitukset mitä on netissä, useimmissa lukee että hautajaiset pidetään vain läheisten kesken tai että on jo pidetty, kiitos osanotosta. Kukista sanotaan että jos välttämättä haluaa tuoda niin vain yhden kukan eikä mitään puskaa. Joissakin lukee että halutessaan voi lahjoittaa jonkin summan x hyväntekeväisyyteen. Sitten kiitetään hoitohenkilökuntaa, mikäli vainaja on ollut jossain hoidossa.

Ei nykyään kerta kaikkiaan ole tapana enää pitää mitään isoja hautajaisia, joihin on kutsuttu koko suku, ennenhän ne oli eräänlaisia sukukokouksia. Ei enää.

Ihmiset ei jaksa, eikä ole varaakaan. Monet ei halua arkkuhautausta vaan polttohautauksen, edes uurnaa ei monet halua vaan tuhkat sirotellaan sitä varten rajattuun osaan hautausmaalla, tai jonnekin mihin vainaja on toivonut. Hyvin monet ei järjestä mitään hautakiveäkään (hirvittävän kalliita!). Hautapaikan hoidosta on vain turhaa sätvintää ainakin ellei ole ketään samalla paikkakunnalla asuvaa, joka voi hoitaa haudan.

Uurnanlaskustakin ilmoitetaan useimmiten jälkikäteen eikä sinne ketään ole kutsuttu, vainajan lähiomaiset vain tietävät ajankohdan.

Tällaista se on kun maailma muuttuu, tavat ja perinteet muuttuu. Sen kanssa täytyy vain elää.

Minusta on ymmärrettävää, jos läheiset eivät jaksa pitää suuria hautajaisia, ja on mahdollista, että se on ollut vainajan toive. Surun keskellä isojen hautajaisten järjestäminen voi olla kova urakka. Tavallaan kyllä luulen ymmärtäväni, mitä ap ajaa takaa. Itse tiedän esimerkiksi tapauksen, jossa vainajan leski inhosi miehensä sukua. Mies kuitenkin eläessään oli sukunsa kanssa tekemisissä ja oli ilmeistä, että hän piti suvustaan. Hän vieraili sukulaisissa mielellään, tosin aina ilman puolisoaan. Kun hän kuoli, eivät leski ja lapset ilmoittaneet asiasta kenellekään. Vainajan sisaruksetkin saivat asian selville vasta pidemmän aikaa hautajaisten jälkeen. Tuossa tapauksessa minua kyllä epäilyttää, meneteltiinkö todella vainajan toiveita kunnioittavalla tavalla...

Mitä tulee siihen, että hautajaisiin ei saavuta (ilman hyvää syytä), vaikka kutsuttaisiinkin, niin se on minustakin törkeää. On toki huomioitava, että yhä yleisempää ja yleisempää "ei tarvii, jos ei jaxa/huvita/kiinnosta" -kasvatusta on ollut jo pari vuosikymmentä. On selvää, että jos vanhemmat opettavat vaikkapa teinille, että kaikki "tylsät pönöttäjäiset", kuten tädin hautajaiset tai isoisän tasavuotissynttärit on ok skipata jos ei nappaa, eivät tuollaiset ihmiset aikuisenakaan tietenkään ymmärrä muiden ihmisten kunnioittamisen päälle.

Meillä ei ainakaan ole tapana pitää isoja hautajaisia. Mumminikin toivoi, että hänen kuolemastaan kerrottaisiin hänen sisaruksillekin vasta hautauksen jälkeen, jotta eivät väänny hautajaisiin. Äitini ja isäni haudattiin ilman muistotilaisuutta heidän toiveestaan. Ei siis ollut siunaustakaan, kun eivät kuuluneet kirkkoon. Hautaustoimisto ja seurakunta hoisivat kaiken.

Omassa suvussa on hautajaiset noin 25 vuoden välein ja silloin kutsutaan paikalle kaikki. Moni tulee, joku ei. Normaalisti paikalla on ollut viitisenkymmentä henkeä. Suku ei ole mitenkään iso, joten siksikin kutsutaan kaikki, myös ystävät.