Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Supernanny perheet, vanhemmat koko ajan läsnä?
28.03.2019 |
Hyvä, että vanhemmat touhuaa lasten kanssa. Ja ei voi kuvitella tekevänsä neljää lasta ja sitten hengata illat omassa rauhassa. Enkä kannata että vanhemmat istuu illat sohvalla puhelinkoomassa ja lapset pärjäilee keskenään.
Mutta silti mietin, että puuhaako nuo perheiden lapset mitään keskenään/itsekseen (muuta kuin pelikoneita) tai kannustetaanko siihen edes? Onko vanhemmilla Supernannyn käynnin jälkeen sellaista hetkeä että voisi istua sohvalle viideksi minuutiksi tai täyttää tiskikoneen ilman että sekin olisi yhteistä tekemistä, vuorovaikutusta ja yhdessäoloa? Vai eikö sitä vain näytetä ohjelmassa, vai onko se vaihe edessä vasta kun ohjelman katastrofitilanne on saatu rauhoitettua? Viimeisimmän jakson sääntöjen yhteydessä puhuttiin leikkien _alulle laittamisesta_ mutta sitä ei nähty ollenkaan, vaan kaikki näytetyt kohtaukset oli sitä että vanhemmat lukee, laulaa, leipoo - ja hyvä että tekee niin, mutta onko muutakin?
Minusta jatkuva aktiivisen läsnäolon (huom: eri asia kuin saatavillaolo) ihanne on epärealistinen ja epäterve.
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
N6 kirjoitti:
No ei siinä varmaan kaikkea ihmisten elämästä pystytä näyttämään :p
Ei varmasti, ja voi tosiaan olla että se itsenäisempi puuhailu tulee vasta tilanteen rauhoittumisen jälkeen. Mutta tuollaiset ohjelmat ylläpitävät mielikuvaa että hyvää ja riittävää vanhemmuutta on se että olet nonstopilla käsivarren mitan päässä lapsesta vuorovaikuttamassa ja järjestämässä tekemistä.
Vanhempien kuuluu nykyisin olla lasten hauskuuttajia, lasten ei tarvitse itse keksiä mitään tekemistä.
Akuuttivaiheessa varmaan tarviikin.
Ja onhan nykyään paljonkin sitä painostusta jatkuvasti läsnäolemiseen; harva se viikkko joku kirjoittaa someen itkuvirren siitä, miten näki vanhemman puistossa puhelimessa.. samalla kun lapsi näytti laiminlyödyltä taputellessaan yksin hiekkakakkua.
Itsellä on 2 lasta enkä ymmärrä ollenkaan sellaista helikopterivanhemmuutta. Meillä lapset puuhaa omiaan jaloissa ja aikuiset omiaan. Enkä passaa koko ajan, meillä 4v ja 7v osaa esim. itse ottaa aamupalaa yms. pientä. Välillä sit tehdään yhdessä juttuja; pelataan,kyläillään, harrastetaan, ulkoillaan..
En minä ainakaan jaksaisi olla mikään kävelevä ohjelmanumero ja täyspalvelun piika.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien kuuluu nykyisin olla lasten hauskuuttajia, lasten ei tarvitse itse keksiä mitään tekemistä.
Mitenkähän tähän on tultu ? Mihin on hävinnyt lasten mielikuvitus? Omasta lapsuudesta en muista koskaan mitään leikkejä vanhempien kanssa, muita puuhasteluja marjaretkiä, onki ja uintireissuja. Poikani kanssa pelattiin erilaisia pelejä sisällä ja ulkona,mutta hänellä oli myös omat kaverit ja leikit,ei vaadittu olemaan suunapäänä mukana,tuskin olis hyväksynytkään omiin juttuihin. Olen syntynyt -50 luvulla,poikani -70 luvulla. Lisään vielä,silloin ei ollut näitä "härpäkkeitä" olimmeko kenties onnellisempia??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien kuuluu nykyisin olla lasten hauskuuttajia, lasten ei tarvitse itse keksiä mitään tekemistä.
Mitenkähän tähän on tultu ? Mihin on hävinnyt lasten mielikuvitus? Omasta lapsuudesta en muista koskaan mitään leikkejä vanhempien kanssa, muita puuhasteluja marjaretkiä, onki ja uintireissuja. Poikani kanssa pelattiin erilaisia pelejä sisällä ja ulkona,mutta hänellä oli myös omat kaverit ja leikit,ei vaadittu olemaan suunapäänä mukana,tuskin olis hyväksynytkään omiin juttuihin. Olen syntynyt -50 luvulla,poikani -70 luvulla. Lisään vielä,silloin ei ollut näitä "härpäkkeitä" olimmeko kenties onnellisempia??
Mä sanoisin että kaksi asiaa: lapsiseuran ja tylsyyden puuttuminen. Yksilapsisia perheitä on yhä enemmän, samoin lapsettomia ja lapset kokoonnu enää pihoille yhdessä leikkimään. Yksi syy on jatkuva viihteen tulva: kotona ei tule tylsää hetkeä, vaan koko ajan on jotain, millä pidetään mieli koukutettuna ja tylsyys poissa -tv, videopelit, kännykät ja tietokoneet.
Mun lapsuudessa parhaat leikit sai alkunsa unelmista ja siitä, ettei ollut valmiina juuri mitään. Niinpä sitten keksittiin ja rakennettiin mm. hevostalli lähiniitylle tekemällä keppihevoset itse ja rajaamalla hevosille karsinat ja laitumet langalla. Kenttäkin haravoitiin ja raivattiin niitylle ja tuotiin ruoka- ja vesiämpärit. Tai jos meitä oli koko kymmenen sakki kasassa, leikittiin usein kymmentä tikkua laudalla, rakennettiin majoja, pelattiin pesistä, jalkkista ja korista tai leikittiin muita leikkejä. Ei tarvittu muuta, kun oli seuraa.
Me oltiin vielä sellainen perhe, johon tietokoneet peleineen tuli jo tuolloin heti 90-luvun alussa, mutta silti emme istuneet niillä kuin ehkä yhtenä iltana viikossa korkeintaan. Syy oli se, että kavereiden kanssa ulkona leikkiminen oli 10 kertaa hauskempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Niinpä. Miten esim olet läsnä kaikille lapsille kun teet ruokaa tai rauhoittelet jonkun raivokohtausta.