Mitä älytöntä olette tehneet väsyneenä?

Tein mokkapalakuorrutusta ja kun seos vaan pysyi vaaleana lisäsin vaan entistä enemmän kahvia sekaan. Kun ei auttanut, piti ihan miettimällä miettiä, että mikä tässä nyt tällä kertaa meni oikein vikaan.

Sitten pitkään pähkäiltyäni vasta tajusin, että ainiin en oo sekottanut vielä tummaa kaakaojauhetta sekaan. Johan värikin muuttui. 🙈

Tein lapsille pannukakkua. Aloitin ottamalla jauhopussin kaapista pöydälle. Seuraavat 15 min etsin raivona jauhopussia, joka ei ollut kaapissa omalla paikallaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on työpaikalta kotiin 700 metriä ja siitä vielä puoli kilometriä keskustaan, suoraan eteenpäin. Olen muutamankin kerran kävellyt pari korttelia yli ja kun liikenne vilkastuu, tajunnut, että olisi pitänyt kääntyä. Hauskaa tässä on, että mulla on risteyksestä 50 metriä kotiin sen jälkeen kun kerran töistä tullessa käännyn. 

Jääkaapista meillä löytyy kyllä milloin mitäkin. Hiusharja on varmaan koomisimmasta päästä. 

Tämä on jo selvästi dementian oire. 

Kun käydään töiden jälkeen kaupassa, mulle kelpaa mikä tahansa tumma farmariauto merkistä ja väristäkään tarkemmin välittämättä. Tummanharmaa on oikea väri, mutta mulle on kelvannut mustat ja ruskeat. Oon aina menossa siihen, minkä ekana näen. Joskus malli ei edes vähän muistuta, mutta kun on farkku, mulle kelpaa. Kerran istui yksi muori pelkääjän paikalla kun olin menossa siihen ja katsoi kummissaan, mä tajusin että oma on vieressä, osoitin vain sormella ohimoa ja nauroin. Huumorintajuinen muori näytti purkashtavan täyteen nauruun ja nosti vain kättä. 

Tulin iltavuorosta puolenyön aikaan kotiin ja tajusin että avaimet on jääneet sisälle. Soitto vartijalle, jouduin odottamaan häntä yli 2 tuntia sateessa keskellä yötä. Viimein hän tuli, avasi oven ja ilmoitti maksun olevan käteisellä 20e.

Kaksikymppistä laukustani kaivaessani käteeni osui - avaimet.

Armeijassa oltiin usein vähillä unilla ja kovalla rasituksella. Kerran jonkun raskaan harjoituksen jälkeen kasarmille saavuttua meidät päästettiin vähäksi aikaa nukkumaan tupiin ennen iltaruokailua. Kun sitten heräsin, olin pukenut päälleni bokserit, paidan, sukat ja kengät.

Kun tupakaverit huomauttivat, että vaatetukseni ei ole ihan ohjesäännön mukainen, olin mennyt penkomaan kaappiani etsien ilmeisesti sitä sotilasarvon osoittavaa hihamerkkiä (joka oli kai takin hihassa, ne on sellaisia tarralla kiinnitettäviä ja irroitettavia). En ollut mitenkään tajunnut, että ongelma oli housujen puute. Viime hetkillä olin kuitenkin siinä määrin havahtunut todellisuuteen, että olin todennut "Niin, mulla on väärä varustus. Mulla ei ole housuja", ja laittanut ne housut jalkaani.

Itse en muista tapahtumista juuri mitään, sen verran unessa olin, mutta olen vuosien mittaan kuullut asiasta sen verran kuittailua, että tapahtumien kulku on kirkastunut. Tämä siis tapahtui vuonna 2003, mutta samassa tuvassa oli kavereita joiden kanssa ollaan edelleen tiiviisti yhdessä (ja oltiin jo ennen armeija-aikaa).

Muitakin väsyneiden varusmiesten sekoiluja tulee mieleen, mutta tuo on minulle sattuneista ehkä älyttömin.

Mä en tajunnut, miten saan lasten loiskuttaman veden pois ruokapöydältä. Kaavinko kämmenelle? Imeytänkö sanomalehteen? Tai vaatteisiin? Siten tajusin käyttää ihan pöytäluutua.

Näitähän riittäisi useampi viimeisen neljän vuoden ajalta, minkä olen huonosti nukkuvan lapsen äitinä ollut. Ei vieläkään yhtäkään kokonaista yötä heräilemättä. Pahimmillaan mentiin kuukausia pätkittäisillä max 4h/vrk unilla.

On unohtunut ostokset kaupan hihnalle, en kyllä ymmärrä miten se on edes mahdollista. Maksoin ja jatkoin matkaani ulos, parkkipaikalla myyjä tavoitti minut ja sain ostokseni. Kyllä hävetti :D.

Olin kerran lähdössä vaunulenkille ilman housuja. Huomasin vasta ovella, että missäs mun taskut oikein on.

Useasti olen ollut tekemässä ruokaa mutta unohtanut laittaa levyn päälle. On se kumma kun ei ala kiehumaan! Ja tietysti unohtanut myös sammuttaa. Hommasin sitten sammutuspeiton, ihan vaan varalle.

Maksukorttien tunnusluvut, sotut, verkkopankkitunnukset ja puhelinnumerot unohtuvat tuon tuosta. Puhelinnumeroni olen tallentanut omaan puhelimeeni mutta tunnuslukuja en uskalla. Joskus olen unohtanut lasteni iät kun neuvolassa (muistaakseni) tuli puheeksi.

Univajeella on epämieluisia oireita ja muistiongelmat ovat yksi niistä. Toinen yllättävä asia oli aggressiivisuus ja silmitön viha.

Mies päätti kerran esikoisen vauvavuonna ryypätä kotona ja pelata samalla cs:sää kavereidensa kanssa. Hän onnistui huudollaan herättämään vauvan ja tietysti minutkin kolmeen vai neljään kertaan illan aikana, kävin sanomassa pari valittua sanaa ja seuraavan kerran kun heräsin "kaikki Beelle, kaikki Beelle, mutkas yks!" huutoon, kävin huutamassa miehelle aivan raivopäänä ja vetäsin headsetin johdot poikki. Loppui se miehen herättely siihen. No, mutta ei se vauva senkään jälkeen nukkunut öitänsä heräilemättä 0,5-2h välein. Mies ei tuosta muistanut seuraavana päivänä mitään, minä valitettavasti muistan varmaan vielä vanhana dementikkonakin.

Oon herännyt kolmelta yöllä ja luullut, että nyt pitää lähteä kouluun. Aloin pukemaan ja pakkaamaan reppua, kunnes tajusin, että tässähän on vielä tunteja aikaa nukkua! En tiedä mikä muhun tuli. Olin ihan siinä uskossa että kello oli 7.

Olin yövuoron jälkeen niin sekaisin että nukuttuani 2 tuntia, luulin  olevani myöhässä töistä! Kauhealla raivolla pikakahvi naamaan ja vaatetta niskaan, ulkona aloin ihmetellä niin on niin valoisaa.

Olen yrittänyt käyttää pankkikortin pinkoodia ovikoodina, ovikoodia puhelimen pinkoodina ja puhelimen pinkoodia pankkikortin pinkoodina.