Mihin maahan on hyvä muuttaa kodittomaksi?

Ei sulla hirveen huonosti asiat ole jos pystyt matkustamaan muualle.

Sään mukaan. Australia / Uusi-Seelanti on turhan kuuma. Ranskaan, etelämpään?

Kuulostaa ankealta. Sinuna opiskelisin mieluummin omavaraistaloutta, kuin että jäisin syömään roskia. Valitsisin siistimmän ja luonnontilaisemman paikan elämiseen kuin roskainen katu.  Miettisin, että missä saisin puhdasta vettä,  terveellisiä ruoka-aineita, hyvää ilmaa hengittää sekä vaatteet, joissa olisi hyvä olla. 

Afrikan tai Amazonin sademetsään asumaan, keräät ruokas luonnosta ja taistelet elämästä villieläimien kanssa, voi elämän intoakin syntyä uudestaan.

Et saa varattomana kovinkaan pitkää viisumia EUn ulkopuolisiin maihin ja ilman paluulippua, hotelli tms varausta tai varallisuus-selvitystä et saa ollenkaan. Pitäydy siis EUssa. Briteissä on tehty tutkimuksia siitä että ammattikerjääjät tienaavat jopa satoja puntia viikossa, eli se llisi ollut hyvä. Ikävä kyllä Brexit estää nyt sinne muuton. Miten olisi Saksa tai Itävalta? Ne on vauraita maita.

Teneriffalla paljon teltta/kalliomajoituksessa olevia pummeja, joten suuntaa sinne, olis ainakin naapureita

Barcelonassa tuntui olevan aika paljon kodittomia ja nollabudjetti-hippejä kaduilla mankumassa senttejä. Ihan valkoisia olivat pääosin. Talvisin on kyllä kylmät yöt.

Et kadulla luultavasti kuole nälkään, vaan esimerkiksi väkivaltaan tai huumeisiin.

Äkkiä siellä ruskettuu!

Espanjassa ja Thaikuissahan itse asiassa on paljonkin sinne muuttaneita suomalaisia, jotka nyt pyörivät siellä sitten kodittomina/päihdeongelmaisina. Sinne vaan.

ee

Vierailija kirjoitti:

Ei sulla hirveen huonosti asiat ole jos pystyt matkustamaan muualle.

Mä en ymmärrä miten tähän aloitukseeni liittyy se että onko asiat (rahatilanne ym) hyvin vai huonosti. No, valitettavasti mainitsin toimeentulotuen aloituksessa, se oli virhe, koska se ei liity asiaan. Ihan yhtälailla suunnittelisin kodittomuutta vaikka olisin miljonääri. Ei elämänhaluttomuus rahaan liity. Minua ei vain kiinnosta elää, mutta myöskään en pysty elämäni nopeaan lopettamiseen. Joten vaihtoehto on sitten kuihtua pois. Kadulla lojuminen olisi kuin saatttohhoitoa, niin ettei elämän loppuminen enää hirvitä, ettei elämästä pidä enää kynsinhampain kiinni. Kylmässä ei voi lojua koska kylmyys pakottaa ihmisen väkisin nousemaan ja etsimään lämpimämpää paikkaa, tai siis ainakin minut se pakottaa koska en todellakaan kestä kylmyyttä. Lämpimässä voi lojua niin pitkään että kuihtuu ja tottuu elämän loppumisen ajatukseen, pystyy ihan levollisesti päästämään elämästä irti. Tarvitsen lämpöä, rauhaa, hieman mukavuutta (en voi lojua terävien kivenlohkareiden päällä) ja sitten voin antaa ajan tehdä tehtävänsä. Minä en itseäni henggilltä saa, mutta aika saa minut henggilltä, kunhan rentoudun, en tee mitään, en kamppaile vastaan.

Ei syöpäsairaankaan kannata ihan viimeiseen minuuttiin asti kamppailla. Parempi jos lähtee levollisesti.

Elämänhaluttomuus on syöpä jota ei voi voittaa. Tahdon vain lähteä levollisesti jo nyt, en tahdo odottaa 50 vuotta. Ei syöpäsairaskaan tahdo kamppailla 50 vuotta syöpähoidoissa, kyllä ennemmin tai myöhemmin mieluummin antaa periksi.

Missään nimessä en saa joutua vankkillaan tai sairaalaan. Pahassa tapauksessa siellä he pitäisivät minut hengissä väkisin, eli sitoisivat mut kiinni ja ruokkisivat nenäletkulla. Se olisi kidduttusta. Kuuollema on arrmahddus. [Ärsyttävää kun sanat pitää kirjoittaa miten sattuu tai muutoin viestiä ei julkaista]

-ap

PS. Jokaisella suomalaisella on varaa lentolippuun. Esim toimeentulotuessa saa kuussa rahaa esim 400 euroa. Lentolippu moneen eurooppalaiseen kohteeseen maksaa 100 euroa.

Bulgaria tai Romania, pitkät perinteet.

Havaijilla käydessäni mietin, että ehkä siellä voisi elää kodittomana. Kaunista, lämmintä, mutta rannoilla käy kuitenkin ihana kevyt tuuli, ja amerikkalaiset sietävät kodittomia, ja jopa auttavat näitä. Jos vaan lentäisi sinne, ja jäisi, kuka tietäisi, ettei oikeasti ole oikeutta jäädä?

Vierailija kirjoitti:

Afrikan tai Amazonin sademetsään asumaan, keräät ruokas luonnosta ja taistelet elämästä villieläimien kanssa, voi elämän intoakin syntyä uudestaan.

Sinä ainakin ymmärsit oikein että kyse on juurikin elämän innon puuttumisesta. Ei sademetsä sitä minulle kyllä palauta. Mutta joo, ehkä luontoon meneminen olisi paljon parempi kuin kaupunki. Luonnossa saisi olla rauhassa, kunhan ei mene juurikin sademetsään missä on hyttyset ym jatkuvasti kiusaamassa.

PS. Onko teillä muilla lukijoilla samanlaisia suunnitelmia kuin mulla? En nyt todellakaan ehdota että menisimme yhdessä, todellakin menen yksin, mutta siis mielelläni tietäisin paljonko meitä kodittomiksi muuttajia on.

Miksi et hommaa elämäniloa? Ehkä yksinkertainen elämä toisi sitä? Jokunen lapsi, niin olisi koko ajan tehtävää.

Eikö Fuengirolassa ole aika paljon suomalaisia kodittomiakin. Sinne vaan.

Lähde thaikkuihin. Pattayalle joraamaan suomijunttien kanssa. Kerro sitten miten meni.

Ap, sinuna kokeilisin taikasieniä. Voisi auttaa näkemään maailman hiukan eri tavalla, ilman suodattimia. Ennen kuin sanot, että "huumeisiin en koske!", niin ota asiasta selvää. Kyseessä ei oikeasti ole edes huume, vaan aine jolla olisi mielettömästi potentiaalia mielen parantamisessa - lääkeyhtiöiden mielestä varmasti liikaakin.

Vierailija kirjoitti:

 Tarvitsen lämpöä, rauhaa, hieman mukavuutta (en voi lojua terävien kivenlohkareiden päällä) ja sitten voin antaa ajan tehdä tehtävänsä. Minä en itseäni henggilltä saa, mutta aika saa minut henggilltä, kunhan rentoudun, en tee mitään, en kamppaile vastaan.

Kiitos sinulle ap näistä runollisista sanoista!