Muumilaakso-sarja floppasi. Kuka yllättyi?

Parempi tuo on kuin se karmea 60-70-lukujen taitteen anime jota ei onneksi levitettykään länsimaihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lyhytnäköistä sanoa että lapset tykkää, heidän arviointikykynsä ei ole vielä kovin kehittynyt eikä lapsi kovin helposti osaa vielä kyseenalaistaa asioita vaan ottaa tarjotun vastaan ilman muttia. Aikuisen tehtävä olisi edes jotenkin miettiä ohjelman pedagogista puolta. Ei pelkästään itse tarinankulussa, vaan myös tunnelman osalta. Rauhoittavaa, pohdiskelevaa ja elämää arvostavaa.

Lasten ja nuorten mielikuvitus on kuulemma huonontunut. Mikä voisi olla kamalampaa?

Ja mitähän kertoo se että oma 4-vuotiaani ei ikinä jaksa katsoa yhtä Ryhmä Hauta loppuun mutta eilen jaksoi hievahtamatta katsoa Naapurini Totoroa tunnin putkeen ja keskittyä sen juoneen. Siinä ei ole jatkuvaa taustamusiikkia, ei edes puhuta jatkuvasti, eikä edes tapahdu. Tästä lähin siis vain japanilaista animaatiota tai vanhaa länsimaista.

Tutkimusten mukaan pienet lapset pitävät juuri tälläisestä lapstick huumorista jossa kokoajan sattuu ja kohelletaan, kuten Tommysta ja Jerrysta jossa Tom yrittää syödä Jerrya ja Jerry mätkii Tomia nuijalla. Aikuiset ihmiset ovat lopulta näiden asioiden takan jotka päättävät mistä katsojat tykkää ja mistä ei. Tulee myös muistaa että Muumilaakso on tarkoitettu nimenomaan kansainvälisille markkinoille ja sen ensisijainen kohderyhmä on amerikkalaiset nuoret aikuiset.

Tutkimusten? Kuka tehnyt ja ennen kaikkea kuka tilannut? ”Lapset pitävät” ei ole aina yhtä kuin lapsen parhaaksi. Lapsen nauru ei myöskään aina tarkoita että olisi hauskaa vaan sillä voidaan peittää myös hämmentyneisyys ja ahdistus (ei ihme jos toisen lyöminen yritetään esittää hauskana, kun muutoin opetettu että se on rumaa käytöstä koska toiseen sattuu). Oletko lainkaan perehtynyt lasten kasvatukseen? Toistan itseäni, lapsethan katsoo sitä mitä tarjotaan, heillä ei ole vielä kykyä kritisoida ja vaatia tilalle parempaa.

Jos mielestäsi Muumilaakso on suunnattu amerikkalaisille nuorille aikuisille niin siinä tapauksessa se ei 1) ole kovin kansainvälinen eikä 2) lapsille sopiva.

Ihmisen mieli on sellainen, että isot ärsykkeet kiinnostavat, eivätkä hienovaraisemmat jutut siinä rinnalla herätä mielenkiintoa. Mitä isompi, yksinkertaisempi ärsyke, sitä helpommin se nappaa huomion. Ja jotta kiinnostus sitten enää herätetään, pitää ärsykkeen muuttua koko ajan suuremmaksi. Lapset eivät enää jaksa lukea, koska netistä saa purkkaa silmille ihan vaivattomasti, lukemisessa pitäisi ajatella mielessään. Mutta ovathan aikuisetkin nykyisin ihan keskittymiskyvyttömiä, eivätkä asiat saa olla monimutkaisia. Jos katsoo millaisia kysymyksiä TV:n tietokilpailussa nykyisin esitetään, niin jokunen vuosikymmen sitten kukaan ei olisi jaksanut jännittää, tietääkö kilpailija, onko Jyväskylä vai Joensuu idempänä. Eikä silloin olisi pidetty mitenkään mielekkäänä, että tietokilpailu on joku nopeuskilpailu kuten Heikoin lenkki. Tietokilpailuun menivät ne, jotka oikeasti asioita tiesivät ja sitten seurattiin sitä. Nykyisin kaiken pitää olla nopeatempoista höttöä (ooh, menikö Janita Mäntsälästä sänkyyn Pekan Kouvolasta kanssa, voi tsiisus, tätä täytyy katsoa telkkkarista), vedota tunteisiin (ei liian monimutkaisiin) ja jytkyttävä musiikki on aina plussaa. Ja sitten oletetaan, että lapset käyttävät tällaisessa maailmassa omaa harkintaansa, kun aikuisetkin ovat ihan vietävissä. Että tietoyhteiskunta oikein. Ei kyllä sinänsä käy kateeksi vaikkapa juuri lasten TV-ohjelmien tekijöitä.

Vierailija kirjoitti:

Kaipaan vanhoja piirrettyjä, joissa tarinankerronta oli suuremmassa roolissa. Esimerkiksi Alfred J. Kwak oli siitä hyvä sarja, että siinä käsiteltiin vaikeitakin aiheita lapsille ymmärrettävällä tavalla. Hyvästä piirretystä nauttii jopa vanhana.

Alfredin muuten teki sama mies (eli Dennis Livson) joka teki myös muumilaakson tarinat. Kerrotaan että Tove Jansson piti Alfred J. Kvakista ja sen vuoksi antoi tehdä sarjan muumeista.