Lue keskustelun säännöt.
Onko tavatonta havahtua pitkässä suhteessa aivan yhtäkkiä siihen, että puoliso onkin aivan väärä ja suhdekin onneton?
26.03.2019 |
Siis ihan oikeasti?
Olen käymässä psykoterapiaprosessia läpi ja itseymmärryksen kasvaessa olen alkanut yhä selvemmin nähdä, että onnellisena pitämäni avioliitto onkin itse asiassa aika onneton. Että pidätän itseäni tekemästä asioita, joita rakastan, koska puolisoni ei pidä niistä eikä anna mielellään minunkaan osallistua (esim. musiikkikeikat, jotka eivät kiinnosta häntä). Että suhteessa pitäisi tukea toista asioissa, jotka ovat toiselle tärkeitä, mutta oma suhteeni on kaukana siitä. Että mieheni vetoaa aina rahaan ja tasapuolisuuteen ja siksi en näe ystäviäni, en käy missään, en harrasta mitään, tukehdun ja näivetyn. Miehellä ei ole ystäviä eikä kodin ulkopuolisia harrastuksia.
En syytä miestäni, osittain tähän tilanteeseen on vain ajauduttu.
Voiko näin tosiaan käydä? Aivan yhtäkkiä?
Kommentit (23)
Näin oli minullakin. Ex paheksui kaikkea mistä olin kiinnostunut. Lisäksi suhde oli todella huono. Ei vuosiin fyysistä suhdetta. Lopulta ex edes katsonut minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallista varsinkin suhteissa, joihin on alettu nuorena
Ollaan oltu jo 13 vuotta yhdessä kun välillä havahdun siihen että mikä ja kuka kumppanini oikein on? Ihminen kasvaa ja kypsyy ja ajatusmaailma voi muuttua vuosien varrella. On eri asioita jotka nousevat tärkeäksi kuin aikaisemmin jne. Mieheni on tavallaan sama mies kuin aiemminkin ja toki hänkin kasvaa ja kypsyy mutta välillä hän on kuin vieras minulle ja oikein säikähdän asiaa. Tosin pohja on vankka ja on koettu ylä- ja alamäkiä yhdessä joten olemme toimiva 'tiimi' mutta se havahtuminen siihen että vuosia tuntemasi ihminen ei olekkaan sitä mitä luulet tai tiedät hänen olevan on aika karmiva kokemus. Ehkä se vain pistää miettimään että miten korjata suhdetta tai miten tästä eteenpäin tulevaisuudessa.
Psykoterapian johdosta tuo on hyvin tyypillistä, että pystyy näkemään elämää uudesta näkökulmasta. Johtuu siitä, että kokee omat tarpeet tärkeiksi ja arvostaa itseään enemmän niinkun "terveen" ihmisen tulisikin. Psykoterapia yleensä aiheuttaa juuri näitten epäterveiden ihmissuhteiden katkeamisen.
Meillä tilanne meni siihen että pätkätöiden ja onnen etsimisen takia kaikki verkostot näivettyivät ja lopulta kun autokin piti myydä, niin kaikki ystäväsuhteet vähenivät nollaan.
Siihen päälle lapset ja oma-aika sekä yhteinen aika myös seksin kanssa loppui hitaasti hiipuvaan väsymykseen.
Käytännössä koko paletti oli sitä että työ, päiväkoti, koti, päiväkoti, työ...
Raha menee kädestä suuhun, kun ei ole alan töitä ja matalapalkka-alan hommista saa vain ne muutamant huntit päälle mitä tuista tulisi.
Raha oli meillä se syy, joka rikkoi liiton. Ylimääräinen raha olisi voitu laittaa lastenhoitoon ja yhteiseen pieneen lomaan tai edes että pääsisi viikonloppuna jonnekin syömään.
Tällä mentiin yli 10-vuotta. Pelkkää työtä ja kotia. Yllättävän pitkään sitä jaksoikin.
Miehenä olisin jaksanut vielä toiset 10-vuotta siinä toivossa että asiat muuttuu ja onni kääntyy. Lapset olisivat ainakin kasvaneet ja muuttaneet. Valitettavasti juuri tämän takia ei Suomeen synny lapsiakaan. Työelämä on armoton ja palkat matalat töissä, jotka eivät vastaa omaa korkeakoulutettua alaa.
Sen haluan tähän sanoa että älkää hyvät nuoret parit tehkö niitä lapsia, jos rakastatte toisianne. Lapset on ihania ja uusi elämänne rakkaus, mutta tässä taloustilanteessa on ihan mahdotonta kasvattaa lapsia hyvin.
Työmatkat ja työ sekä alhainen palkka tekee tehtävänsä. On mahdotonta tulla toimeen kohtuullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M43 kirjoitti:
Psykoterapian johdosta tuo on hyvin tyypillistä, että pystyy näkemään elämää uudesta näkökulmasta. Johtuu siitä, että kokee omat tarpeet tärkeiksi ja arvostaa itseään enemmän niinkun "terveen" ihmisen tulisikin. Psykoterapia yleensä aiheuttaa juuri näitten epäterveiden ihmissuhteiden katkeamisen.
Yleensä psykoterapia aiheuttaa tilapäisen työttömyyden tai sairaseläkkeen ja haahuilun.
Kenties jotain joogakursseja ja joogakurssinvetäjän kursseja.
Sitten sinkkuna kyllästyy haahuiluun ja tajuaa että tuli tehtyä virhe.
Oikeasti kaipasi vain lomaa ja olisihan ollut kiva olla sen vanhan kumppanin kanssa lomalla (työttömänä ilman lapsia hyörimässä ympärillä).
Sitten palaa takaisin vanhaan työpaikkaansa ja harmittelee mitä tuli tehtyä ja miten se psykoterapia vain aiheutti turhan eron.
Vanhemmiten sitä miettii että elämässä ei koskaan ole tyytyväinen mihinkään.
t. psykoterapia erotti turhaan
Ei ole - suhteessa turtuu ajan myötä ja alkaa pitää asioita normaaleina, kunnes jonakin päivänä ehkä herää huomaamaan, että asiat eivät olekaan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n tilanne muistuttaa omaa liittoani.
Itse soin vaimolleni ne musiikkikeikat ja baari-illat. Olin itse lasten kanssa kotona. En oikein välitä hulinasta ja hälinästä. Muutenkin vanhemmiten nelikymppisenä ei kroppa vaan jaksa sellaista ja menee päiviä toipua juhlimisesta. Lasten kanssa se on tosi raskasta.
Meillä homma meni siihen että vaimo jäi niille teilleen, eli musiikkikeikoilleen. Tutustui netin kautta johnkin vanhaan muusikkopoikaystäväänsä ja heillä oli lystiä. Minä luonnollisesti hyväksyin ystävyyden, kun ei ole muuta mahdollisuutta.
Lapsetkin siirtyivät vaimolle.
Nyt olen yksin. Ei näille asioille voi vaan mitään.
M43 kirjoitti:
Psykoterapian johdosta tuo on hyvin tyypillistä, että pystyy näkemään elämää uudesta näkökulmasta. Johtuu siitä, että kokee omat tarpeet tärkeiksi ja arvostaa itseään enemmän niinkun "terveen" ihmisen tulisikin. Psykoterapia yleensä aiheuttaa juuri näitten epäterveiden ihmissuhteiden katkeamisen.
Ja terveiden ihmissuhteiden.
Terapiassa oikein kehoitettiin lähteä etsimään itseäni. Arvaa mistä löysin itseni?
Aamulla menin vuosia myöhemmin vanhaan työpaikkaani. Olin jo yli neljäkymmentä ja sinkku.
Takana erilaisia luontaishoitoja, joogakursseja ja shiatsuhoitajan pätevyys.
Menetin perheeni, kun oikeasti olisin tarvinnut vain perheen kanssa sen vuoden parin loman ja lapset jonnekin hoitoon.
Itse en kyllä voi suositella näitä terapioita. Voivat mullistaa koko elämän hetkeksi ihan ylösalaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
M43 kirjoitti:
Psykoterapian johdosta tuo on hyvin tyypillistä, että pystyy näkemään elämää uudesta näkökulmasta. Johtuu siitä, että kokee omat tarpeet tärkeiksi ja arvostaa itseään enemmän niinkun "terveen" ihmisen tulisikin. Psykoterapia yleensä aiheuttaa juuri näitten epäterveiden ihmissuhteiden katkeamisen.
Yleensä psykoterapia aiheuttaa tilapäisen työttömyyden tai sairaseläkkeen ja haahuilun.
Kenties jotain joogakursseja ja joogakurssinvetäjän kursseja.
Sitten sinkkuna kyllästyy haahuiluun ja tajuaa että tuli tehtyä virhe.
Oikeasti kaipasi vain lomaa ja olisihan ollut kiva olla sen vanhan kumppanin kanssa lomalla (työttömänä ilman lapsia hyörimässä ympärillä).
Sitten palaa takaisin vanhaan työpaikkaansa ja harmittelee mitä tuli tehtyä ja miten se psykoterapia vain aiheutti turhan eron.
Vanhemmiten sitä miettii että elämässä ei koskaan ole tyytyväinen mihinkään.
t. psykoterapia erotti turhaan
Sinä olet tainnut lopettaa terapian aivan liian aikaisin.
Vierailija kirjoitti:
M43 kirjoitti:
Psykoterapian johdosta tuo on hyvin tyypillistä, että pystyy näkemään elämää uudesta näkökulmasta. Johtuu siitä, että kokee omat tarpeet tärkeiksi ja arvostaa itseään enemmän niinkun "terveen" ihmisen tulisikin. Psykoterapia yleensä aiheuttaa juuri näitten epäterveiden ihmissuhteiden katkeamisen.
Yleensä psykoterapia aiheuttaa tilapäisen työttömyyden tai sairaseläkkeen ja haahuilun.
Kenties jotain joogakursseja ja joogakurssinvetäjän kursseja.
Sitten sinkkuna kyllästyy haahuiluun ja tajuaa että tuli tehtyä virhe.
Oikeasti kaipasi vain lomaa ja olisihan ollut kiva olla sen vanhan kumppanin kanssa lomalla (työttömänä ilman lapsia hyörimässä ympärillä).
Sitten palaa takaisin vanhaan työpaikkaansa ja harmittelee mitä tuli tehtyä ja miten se psykoterapia vain aiheutti turhan eron.
Vanhemmiten sitä miettii että elämässä ei koskaan ole tyytyväinen mihinkään.
t. psykoterapia erotti turhaan
Tuo on sinun kokemuksesi. Saattaa olla että elit kriisissä, hait apua ja teit nopeita ratkaisuja jotka osoittautuivat vääriksi - tai sitten hoitosuhde loppui liian aikaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M43 kirjoitti:
Psykoterapian johdosta tuo on hyvin tyypillistä, että pystyy näkemään elämää uudesta näkökulmasta. Johtuu siitä, että kokee omat tarpeet tärkeiksi ja arvostaa itseään enemmän niinkun "terveen" ihmisen tulisikin. Psykoterapia yleensä aiheuttaa juuri näitten epäterveiden ihmissuhteiden katkeamisen.
Yleensä psykoterapia aiheuttaa tilapäisen työttömyyden tai sairaseläkkeen ja haahuilun.
Kenties jotain joogakursseja ja joogakurssinvetäjän kursseja.
Sitten sinkkuna kyllästyy haahuiluun ja tajuaa että tuli tehtyä virhe.
Oikeasti kaipasi vain lomaa ja olisihan ollut kiva olla sen vanhan kumppanin kanssa lomalla (työttömänä ilman lapsia hyörimässä ympärillä).
Sitten palaa takaisin vanhaan työpaikkaansa ja harmittelee mitä tuli tehtyä ja miten se psykoterapia vain aiheutti turhan eron.
Vanhemmiten sitä miettii että elämässä ei koskaan ole tyytyväinen mihinkään.
t. psykoterapia erotti turhaan
Sinä olet tainnut lopettaa terapian aivan liian aikaisin.
7-vuotta tuli käytyä terapiassa. 4-vuotta olin vielä avioliitossa ja jälkeiset 3-vuotta yksin.
Itse en kyllä voi suositella terapiaa. Mieluummin läheisen kanssa käytyä keskustelua, vaikka ne omat vanhemmat mieluummin. Omani olivat jo kuolleet ja olisivat takulla puhuneet järkeä päähäni.
Elämässä tulee erilaisia kriisejä ja ne menee ohi. Ei siihen vierelle tarvita mitään ulkopuolista saneeraajaa auttamaan kriisistä kärsivää eroamaan viimeistä rakkaimmistaan :) Niinku oikeesti <3 ja näin < _ plöts.
Myöhemmin tajuaa että ne rahasti ja yritti jotenkin muuttaa katsontaa ja kulmaa asioille.
Melkein saman olisin saanut LSD:llä. Nuoruudessa muutama ystävä teki kokeilut ja heille kävi samoin. Lähtivät ulkomaille pelastamaan hädässä olevia ja tulivat takaisin myöhemmin ja totesivat että loman tarpeessa he oikeasti olivat.
Samalta minustakin tuntuu. Ne terapiaan hassatut rahat olisivat voineet hyvin mennä minun ja mieheni lomiin ja lapset jonnekin hoitoon.
Tätä mieltä minä olen nykyään terapioista :) Voi auttaa joitain, mutta kyllä moni terve perhe voi erota niiden terapioiden takia. Tästä ei puhuta ja luulisi terapeuttienkin näkevän asioita vähän laajemmin että voivat olla osana pilaamassa muiden elämiä :)
Tuo on monesti normi elämää. Jos eroat,menee lasten ja kaikkien elämä rikki.Tulee uusi kumppani ,paljon uusia ongelmia ,uuden lapset ja uuden huonot puolet muutaman vuoden kuherruksen jälkeen.Ei se paremmaksi muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai noin voi käydä. Joskus ne silmät vaan avautuvat sille, miten asioiden laita parisuhteessa oikeasti on. Sitten on vain mietittävä onko asiat korjattavissa vielä vai onko parhaaksi siirtyä elämässä eteenpäin erillään. Vaikea päätöshän se ero aina on, mutta välillä se on kuitenkin se paras päätös.
Itsekin aikanaan olin noin 6 vuotta parisuhteessa ja kuvittelin, että meillä menee ihan hyvin. En oikeastaan tiennyt paremmasta, koska se oli ensimmäinen suhteeni, ja ehkä en vielä muutenkaan esim. tuntenut itseänikään kovin hyvin. Luulin vaan, että sellaista sen kuuluu olla ja uskoin suurimmaksi osaksi olevani ihan onnellinen. Sitten tutustuin nykyiseen parhaaseen ystävääni ja näin läheltä hänen parisuhteensa. Tiesin, ettei se ollut pelkkää hehkuttelua ja kulissia mikä näyttäisi vaan ulkopuoliselle niin ihanalta, vaan nimenomaan näin läheltä millaista heidän arkensa oli yms ja kyllä parhaan ystävän kanssa tietenkin puhuttiin myös niistä huonommista hetkistä. Mulle alkoi hänen suhteensa myötä aueta silmät omalle suhteelleni ja noin vuosi myöhemmin halusin erota, sillä tiesin, etten todellakaan ollut mulle oikean ihmisen kanssa ja etten halunnut tyytyä vaan "ihan jees" suhteeseen. Tuosta erosta on nyt 7 vuotta aikaa ja koskaan en ole katunut. Exäni on ihan hyvä tyyppi ja olemme kaverillisissa väleissä, mutta onneksi emme parisuhteessa. Kohta mulla tulee 4 vuotta täyteen yhteistä taivalta uuden miehen kanssa ja tämä homma oikeasti toimii. Me olemme aidosti läheisiä ja keskustelemme kaikista asioista, me tahdomme samankaltaisia asioita elämältä, me teemme juttuja yhdessä, meillä on hurjasti kipinää jne. Olen siis korviani myöten rakastunut näiden vuosien jälkeenkin, mutta exääni rakastin lähinnä vain ihmisenä, ei siinä ollut edes alkuvaiheessa mitään erityistä huumaa tai intohimoa ja olen iloinen, että pääsin sellaisenkin tunteen kokemaan.
N32
Vierailija kirjoitti:
Tottakai noin voi käydä. Joskus ne silmät vaan avautuvat sille, miten asioiden laita parisuhteessa oikeasti on. Sitten on vain mietittävä onko asiat korjattavissa vielä vai onko parhaaksi siirtyä elämässä eteenpäin erillään. Vaikea päätöshän se ero aina on, mutta välillä se on kuitenkin se paras päätös.
Itsekin aikanaan olin noin 6 vuotta parisuhteessa ja kuvittelin, että meillä menee ihan hyvin. En oikeastaan tiennyt paremmasta, koska se oli ensimmäinen suhteeni, ja ehkä en vielä muutenkaan esim. tuntenut itseänikään kovin hyvin. Luulin vaan, että sellaista sen kuuluu olla ja uskoin suurimmaksi osaksi olevani ihan onnellinen. Sitten tutustuin nykyiseen parhaaseen ystävääni ja näin läheltä hänen parisuhteensa. Tiesin, ettei se ollut pelkkää hehkuttelua ja kulissia mikä näyttäisi vaan ulkopuoliselle niin ihanalta, vaan nimenomaan näin läheltä millaista heidän arkensa oli yms ja kyllä parhaan ystävän kanssa tietenkin puhuttiin myös niistä huonommista hetkistä. Mulle alkoi hänen suhteensa myötä aueta silmät omalle suhteelleni ja noin vuosi myöhemmin halusin erota, sillä tiesin, etten todellakaan ollut mulle oikean ihmisen kanssa ja etten halunnut tyytyä vaan "ihan jees" suhteeseen. Tuosta erosta on nyt 7 vuotta aikaa ja koskaan en ole katunut. Exäni on ihan hyvä tyyppi ja olemme kaverillisissa väleissä, mutta onneksi emme parisuhteessa. Kohta mulla tulee 4 vuotta täyteen yhteistä taivalta uuden miehen kanssa ja tämä homma oikeasti toimii. Me olemme aidosti läheisiä ja keskustelemme kaikista asioista, me tahdomme samankaltaisia asioita elämältä, me teemme juttuja yhdessä, meillä on hurjasti kipinää jne. Olen siis korviani myöten rakastunut näiden vuosien jälkeenkin, mutta exääni rakastin lähinnä vain ihmisenä, ei siinä ollut edes alkuvaiheessa mitään erityistä huumaa tai intohimoa ja olen iloinen, että pääsin sellaisenkin tunteen kokemaan.
N32
Minulla meni jotenkuten samoin. Tosin nyt olen eronnut siitä ihanasta uudestakin miehestä. Neljä vuotta sitä onnea kesti ja sama kävi kuin exän kanssa.
Ei se oikein vaihtamalla tuntuisi paranevan. Nyt olen jo niin vanha että on vaikeampaa löytää miestä.
T: N44v
Miksi oletuksena on aina se, että eroaja haluaisi vaihtaa kumppania? Yksinkin voi elää hyvää ja mielekästä elämää.
Ihan yleistä jos on menty liian nuorena yhteen. Todella pienet mahdollisuudet että kaikista maailman ihmisistä juuri se pikkukaupungin kolme vuotta vanhempi amispoika olisi se oikea. Varsinkin jos sinä olet mennyt eteenpäin ja puolisosi on edelleen se sama kuin 20 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M43 kirjoitti:
Psykoterapian johdosta tuo on hyvin tyypillistä, että pystyy näkemään elämää uudesta näkökulmasta. Johtuu siitä, että kokee omat tarpeet tärkeiksi ja arvostaa itseään enemmän niinkun "terveen" ihmisen tulisikin. Psykoterapia yleensä aiheuttaa juuri näitten epäterveiden ihmissuhteiden katkeamisen.
Yleensä psykoterapia aiheuttaa tilapäisen työttömyyden tai sairaseläkkeen ja haahuilun.
Kenties jotain joogakursseja ja joogakurssinvetäjän kursseja.
Sitten sinkkuna kyllästyy haahuiluun ja tajuaa että tuli tehtyä virhe.
Oikeasti kaipasi vain lomaa ja olisihan ollut kiva olla sen vanhan kumppanin kanssa lomalla (työttömänä ilman lapsia hyörimässä ympärillä).
Sitten palaa takaisin vanhaan työpaikkaansa ja harmittelee mitä tuli tehtyä ja miten se psykoterapia vain aiheutti turhan eron.
Vanhemmiten sitä miettii että elämässä ei koskaan ole tyytyväinen mihinkään.
t. psykoterapia erotti turhaan
Tuo on sinun kokemuksesi. Saattaa olla että elit kriisissä, hait apua ja teit nopeita ratkaisuja jotka osoittautuivat vääriksi - tai sitten hoitosuhde loppui liian aikaisin.
On se monen muunkin kokemus. Itseasiassa monesti terapia on pelkkää rahastusta.
Ymmärrän kyllä jos se on jonkun työ, niin eihän sitä helposti halua todeta että terapia voi olla haitallistakin ja joskus pelkkää rahastusta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi oletuksena on aina se, että eroaja haluaisi vaihtaa kumppania? Yksinkin voi elää hyvää ja mielekästä elämää.
Niin voi jos tajuaa sen että ikinä ei ole tyytyväinen elämäänsä.
Yksin haluaa olla toisen kanssa ja kun on toisen kanssa, niin haluaa olla yksin.
Ihminen on sellainen.
Aika normi. Katso huviksesi avioerotilastoja.